Olin isin tyttö, kunnes muutin pois kotoa. Nykyään välit ovat jäätävät.
Lapsena äitini kai vihasi minua. Nyt välit ovat hyvät.
Siskoni kanssa en ole koskaan tullut toimeen. Toki lapsena oli kinaa ja riitoja, mutta nyt aikuisena olen huomannut, miten koko perhe inhoaa minua. Siskoni ei ole hyvää sanaa sanonut vuosiin ja haastaa riitaa, kun harvoin käväsen kotona.
Olen epäillyt, että minua haukutaan ja koulutustani / työtäni / jne. vähätellään kun en ole kotona. Heidän ainoa hupinsa on siis haukkua minua.
Lapsena olin mielestäni kiltti enkä edes kovin riehakas. Minusta tuli arka ja sulkeutunut, kun äiti huusi minulle joka päivä. Sain kuulla olevani idiootti, tyhmä, ja kaikkea mahdollista. Minun syyksi laitettiin moni vahinko. Olin vajaaälynen, kun en 7 vuotiaana tiennyt, että perunakattilaan pitää laittaa kuumaa vettä, että se kiehuu nopeammin. Olin tyhmä kun 8 vuotiaana minulle ostettiin väärän kokoiset housut. Äiti tuli huoneeseen, nauroi ja ilkkui kun housut olivatkin liian isot (ilmeisesti sovituksessa oli ollut kymmenet eri housut ja väärät tuli kuitenkin mukaan).
Isin tahdon toteutin ja menin lukioon. Tavallaan hyödytön koulu, koska sen jälkeen menin ammattikouluun -sinne halusin alunperinkin. Silloin ei ollut vielä kaksoistutkintomahdollisuutta. Tästäkös riemu repesi.
Kyllähän sitä kestää, kun käy kotona vain muutaman kerran vuodessa. Äitin kanssa jutellaan puhelimessa monta kertaa viikossa.
Olen lupautunut menemään kotiin jouluksi. Ajattelin auttaa äitiä siivouksissa ja ruuanlaitossa. Siskoni on (äidin mukaan) laiska ja osaamaton.
Tosin äiti varoitti että isältä saattaa sitten tulla räjähdys tai ainakin saarna jotakin asiaa koskien.
Ai niin, koska asun avoliitossa miehen kanssa ja olen asunut jo useamman vuoden, olen kullinpystyttäjä ja -imijä, kuten isä minulle puhelimessa taannoin huusi.
Olen kouluni käynyt ja vakituisessa työssä. Minulla ei ole alko-ongelmaa, huumeongelmia tai epämääräisiä seksisuhteita.
Siis: olen aivan tavallinen nainen, asun avoliitossa, minulla on työpaikka, ystäviä, nuhteeton tausta.
Mutta mikään ei riitä. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä, että saisin edes pientä kunnioitusta perheeltäni. Isä vittuilee ja sisko on muuten vain vaikea ja haukkuu.
Surettaa, sillä haluaisin kyllä viettää joulun perheeni kanssa mutta mietin, että kannattaisiko sittenkin perua? Olen huomannut että haluan miellyttää muita. En vaan jaksaisi enää olla vahva.
Lapsena äitini kai vihasi minua. Nyt välit ovat hyvät.
Siskoni kanssa en ole koskaan tullut toimeen. Toki lapsena oli kinaa ja riitoja, mutta nyt aikuisena olen huomannut, miten koko perhe inhoaa minua. Siskoni ei ole hyvää sanaa sanonut vuosiin ja haastaa riitaa, kun harvoin käväsen kotona.
Olen epäillyt, että minua haukutaan ja koulutustani / työtäni / jne. vähätellään kun en ole kotona. Heidän ainoa hupinsa on siis haukkua minua.
Lapsena olin mielestäni kiltti enkä edes kovin riehakas. Minusta tuli arka ja sulkeutunut, kun äiti huusi minulle joka päivä. Sain kuulla olevani idiootti, tyhmä, ja kaikkea mahdollista. Minun syyksi laitettiin moni vahinko. Olin vajaaälynen, kun en 7 vuotiaana tiennyt, että perunakattilaan pitää laittaa kuumaa vettä, että se kiehuu nopeammin. Olin tyhmä kun 8 vuotiaana minulle ostettiin väärän kokoiset housut. Äiti tuli huoneeseen, nauroi ja ilkkui kun housut olivatkin liian isot (ilmeisesti sovituksessa oli ollut kymmenet eri housut ja väärät tuli kuitenkin mukaan).
Isin tahdon toteutin ja menin lukioon. Tavallaan hyödytön koulu, koska sen jälkeen menin ammattikouluun -sinne halusin alunperinkin. Silloin ei ollut vielä kaksoistutkintomahdollisuutta. Tästäkös riemu repesi.
Kyllähän sitä kestää, kun käy kotona vain muutaman kerran vuodessa. Äitin kanssa jutellaan puhelimessa monta kertaa viikossa.
Olen lupautunut menemään kotiin jouluksi. Ajattelin auttaa äitiä siivouksissa ja ruuanlaitossa. Siskoni on (äidin mukaan) laiska ja osaamaton.
Tosin äiti varoitti että isältä saattaa sitten tulla räjähdys tai ainakin saarna jotakin asiaa koskien.
Ai niin, koska asun avoliitossa miehen kanssa ja olen asunut jo useamman vuoden, olen kullinpystyttäjä ja -imijä, kuten isä minulle puhelimessa taannoin huusi.
Olen kouluni käynyt ja vakituisessa työssä. Minulla ei ole alko-ongelmaa, huumeongelmia tai epämääräisiä seksisuhteita.
Siis: olen aivan tavallinen nainen, asun avoliitossa, minulla on työpaikka, ystäviä, nuhteeton tausta.
Mutta mikään ei riitä. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä, että saisin edes pientä kunnioitusta perheeltäni. Isä vittuilee ja sisko on muuten vain vaikea ja haukkuu.
Surettaa, sillä haluaisin kyllä viettää joulun perheeni kanssa mutta mietin, että kannattaisiko sittenkin perua? Olen huomannut että haluan miellyttää muita. En vaan jaksaisi enää olla vahva.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinun pitää tehdä yksi asia ja aivan välittömästi: panet välit poikki tuollaisiin inhotuksiin.
Toisten miellyttämisessä ei koskaan ole mitään rajoja, jos niin olet kuvitellut.
Hyvää joulua sinulle ja vietä se miehesi kanssa niin kuin teille parhaiten sopii, niin ei tarvitse kuunnella v!ttuilua ihan turhaan.
Lataat vanhemmilesi täyslaidallisen ja kerrto että olet täysi-ikäinen ja teet niinkuin itse haluat ja sanot vanhemmille että teidän mielipiteillä ei ole enää mitään merkitystä ja jos tuo haukkuminen ja mustamaalaminen ei lopu niin on parempi ettet ole muutamaan vuoteen vanhempien kanssa missään tkemisisää niin hyvä tulee. Rupea laittaman samlla mitäälä takisin koksa hyökkäys on paras puolustus ja jätä suosiolle jouluna menemättä ja kettot syyn jos kysyy. Jos eivat hyväksy sinua sellaisena kun olet niin silloin ei kannata olla missään tekemisisä vaan elää omaa elämäänsä omilla ehsoillaan. Avoliitosta voit ketoa että nyt eletään 2000 luvulla ekä .50 luvulla.
Älä juttele enää vanhemmillesi. Tai jos pystyt, niin kerro puhelimessa mitä mieltä olet heistä, ja sitten lyö luuri kiinni.
Älä mene jouluna vanhemmillesi, ja lopeta välit.
Sinun kannattaa kertoa vanhemmillesi totuus, että et ole mikään renttu. Heidän odotuksensa näyttävät olevan ilmeisisti avioliitto, onko muutakin.
Kerrot että sinun elämäsi on ihan kunnossa ja isällesi sanot vahvasti ja suoraan, että tuota kielenkäyttöä et kuuntele enää milloinkaan, se on ala-arvoista ja rumaa.
Älä katkaise ainakaan suhteita äitiin, tavatkaa vaikka salaa tuolta isältäsi, jonka vallan alla uskon äitisikin olevan.
Isään voit pitää nyt aika vahvan hajuraon, lähetä kortti isänpäivänä, ehkä syntymäpäivänä ja jouluna.
Anna hänen miettiä sanomisiaan.