...niin voihan sen taas korjata, mutta säröt jäävät ikuisiksi ajoiksi, peilistä ei tule enää ehjää. Voiko pettämisen antaa anteeksi niin ettei se kummittele mielessä jatkossakin? Osaako petturi parantaa tapansa? Onko sellaisessa suhteessa järkeä jossa molemmat ovat pettäneet ja jääneet siitä kiinni? Eikö se kerro jo jostain?
Kun peili särkyy...
Elde
4818
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos pettää kerran, pettää toisenkin. Muista se.
Pettäminen on aina väärin - Ei ole mitään todellista ja oikeaa syytä pettää. Jos ei osaa olla oman "kultansa" kanssa niin mielestäni ei ole valmis vakavaan seurusteluunkaan. Jos molemmat pettää niin sitten suhdetta ei olisi koskaan pitänyt edes aloittaa.. Ei ole pahempaa kuin että pettää kumppaniaan.
Mitä järkeä on suhteessa jossa molemmat pettää? Kuinka voitte luottaa edes toisiinne?
Olen osittain samaa ja osittain eri mieltä edellä olevista kommenteista...Mun maailma mureni pettämisen takia(mies siis petti) ja en itsekään pidä pettämistä oikeutettuna tekona missään tapauksessa.Sen vaan haluan sanoa, että ei kannata kuunnella muiden neuvoja tehdessään päätöstään, koska vain ja ainoastaan itse voi päättää jääkö vai lähteekö.Mä jäin, koska ihmisille sattuu virheitä ja virheistä oppii.Voi kyllä sanoa, että jos pettää kerran niin pettää toisenkin, mut sen sanoo yleensä ne joita ei ole koskaan petetty.Ihmiset joita ei ole koskaan petetty sanovat myös, että varmasti lähden jos niin käy.Tiedän sen, koska niin sanoin itsekin...Pettäminen on tosiaan aina väärin, mutta mun mielestä se MIKSI se tapahtui saa suuremman painoarvon.
toiset oppivat virheistään ja toiset eivät. Kyllä pettämisestä voi päästä yli, mutta siihen tarvitaan työtä ja yhteishenkeä molemmilta. Toisen on pystyttävä antamaan oikeasti anteeksi ja toisen on pystyttävä muuttamaan itseään niin ettei enää toiste tee samaa mokaa. Kyse onkin ehkä enemmän siitä kuinka paljon on valmis yrittämään suhteen eteen, vai onko helmpompi aloittaa puhtaalta pöydältä uuden kumppanin kanssa. Tosin sitähän et ikinä tiedä onko uudenkin kumppanin menneisyydessä vastaava teko...
Tästä asiasta on paljon kirjallisuutta, kannattaa käydä kirjastossa ja miettiä olisiko teissä vielä ainesta yrittämään rakentaa luottamusta uudelleen. Yleensä myös suositellaan ulkopuolista apua, eli jos päätätte yhdessä kääriä hihat ja yrittää tosissanne, niin jonkinlainen parisuhdeterapia/kurssi lienee paikallaan. Jos vain kaksin vatvotte asiaa niin ette ehkä ikinä pääse siitä yli. Ulkopuolisella on paljon objektiivisempi näkemys asioista, eikä keskustelut mene riitelyksi.
Toisaalta, tunnen myös 55-vuotiaan pariskunnan jossa kumpikin on pettänyt toista jo 18-vuotiaasta saakka ja ollut tietoinen tästä touhusta, ja he ovat edelleen naimisissa ja haluavat elää yhdessä. Eli kaikissa suhteissa se uskollisuus ei olekaan se ykkösjuttu, vaan yhteiselo voi perustua muihinkin arvoihin. Harvat meistä vain pystyy hyväksymmään että oma kumppani toimii niin...