Itse aloin kokemaan naisettomuuden/seksittömyyden jo vähän päälle 20-vuotiaana niin raskaana ja "loukkaavana" että torjuin kokonaan kiinnostukseni naisiin. En esim. ulkona katsellut heihin päinkään (tuijotin tahalleen ohi) ja runkkaus-fantasioissa ajattelin oikeiden naisten sijaan jotain mielikuvitushahmoja. Hiljalleen halut katosivat lähes kokonaan. Nyt niistä on enää jäljellä jonkinlainen perverssi varjo. Ihmettelen kyllä sitä luja-luonteisuutta, jos vielä päälle 30-vuotiaanakin on täysin kokematon, mutta yhä vaan purskuttaa täysin normaalisti eteenpäin.
Kuinka AT-miehet kestätte?
veavrgrhtr
32373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Jossei satu nappaamaan nuo suhteet ni laiffis on kyllä paljon muutakin tekemistä. Kyl sitä sillon keksii elämään jtn muuta sisältöö. Ensinnäkin maailmas riittää nii paljon tekemistä ettei ihminen ehdi ees tehdä kaikkee elämänsä aikana valmiix.
Mutta onnee parittomille, kiehtovii harrastuxii ja juttuj kyl riittää maailmas :)
Ihan totta tuo, mutta hainkin enemmän sitä, että miten se kiinnostus naisiin pystyy pysymään päällä täysin normaalina?
olen kanavoinut naisen puuttumisen voimaksi, en myöskään ota tietoisesti naisiin kontaktia, he saavat tehdä ensimmäisen aloitteen. Tuo voima jonka jonka pystyy suuntaamaan muihin asipihin kuin naisiin on merkinnyt sitä että olen edennyt elämässäni muilla alueilla. Olen päässyt korkeaan asemaan työelämässä, on intoa käydä kuntosalilla ja harrastaa muuta liikuntaa, olen todella rautaisessa kunnossa. Mietin usein mitä elämäni olisi jos olisi se nainen ollut kuvioissa, todennäköisesti olisin kämähtänyt matalaan asemaan työpaikassa ja olisin ylipainoinen sohvaperuna. Ei ole loppujen lopuksi asiat niin huonosti ilman naista
En ole osannut kanavoida sitä puutetta mihinkään muuhun. Mitä minä sillä kropalla tai asemalla? Istun yksin himassa ihailemassa itseäni peilistä tai hymyilemässä siitä miten monta alaista minulla on? Kyllä itselleni läheiset ihmissuhteet olisivat tärkeintä elämässä.
no tälle ei sitten voi mitään, parempi kuitenkin tehdä jotain ihmissuhteen puuttumisen sijasta, se on kaikkein pahinta jos on yksinäine ja sitten vielä on täysi nolla muillakin elämän alueilla
Joo voipi olla, mutta osittain varmaan juuri yksinäisyyden takia en ole oppinut tuollaista "täysi nolla" ajattelua. Ei minua hirveästi liikuta missä kohtaa jotain asteikkoa minä tai muut ovat esim. työelämässä.
Joku hirveä bodaus ja pyrykyröinti ylöspäin asemassa ovat usein myös vain keinoja kompensoida huonoa itsetunota, eivätkä tuollaiset tyypit useinkaan ole kovin miellyttäviä.
Itse saan enemmän aikaan naisen kanssa kuin ilman. Monipuolisempia harrastuksia, tehokkaampaa keskittymistä elämän eteenpäin viemiseen jne..
Eli en ymmärrä tuota, että nainen ja muu aktiivisuus ja menestys olisivat toistensa vaihtoehtoja.
Eivät ne olekaan, kuin katkeroituneille AT-miehille.
Olen kanavoinut kiinnostukseni ja ylimääräisen energiani tietokonepeleihin.
Tämä on toinen asia mitä en voi ymmärtää. Kuinka jotkut jaksavat pelata tietokoneella vuosikymmenestä toiseen? Itsekin rakastin pelejä nuorempana, mutta kiinnostus hälveni tasaisesti vanhetessa. Ja ihmissuhteiden vähyys alkoi vituttamaan yhä enemmän. Sitäpaitsi hyviä pelejä tulee nykyään vielä harvemmin kuin joskus aikaisemmin.
Sid Meierin Civilization-sarja ei koskaan menetä hohtoaan.
Tahkosin sitä kakkos-osaa, silloin kun se tuli. Se oli ainakin hyvä. Onnekastahan se on jos pelit nappaavat vielä vanhempanakin. Niihin saa tosiaan hukutettua loputtomasti aikaa.
Minä olen tahkonnat niitä kaikkia. Joskus retroilen ja pelaan ykköstä tai kakkosta. Lisäksi keskustelun paljon netin Civ-palstoilla.
Joka tapauksessa Civilization-sarja huolehtii vapaa-ajan ongelmistani. Toisinaan olen töissä hyvin väsynyt, kun on hakannut Civiä pitkälle yöhön.
Se on totta, että suomalainen yhteiskunta ei ole kaikkein humaanimpia ja sosiaalisimpia verratuana esimerkiksi muihin pohjoismaihin.
Sillä kuitenkaan ei ole mitään tekemistä naisten kanssa vaan ylipäätänsä suomalaisen epäsosiaalisen ja kylmän yhteiskunnan kanssa.
Siksi kehoittaisin etsimään paremman yhteiskunnan. Sen etsiminnen on nykyajan teknolokialla äärimmäisen helppoa. Minnekään ei tarvitse muuttaa ja rahaa ei tarvitse kuluttaa juuri ollenkaan.
World of Warcraft on aivan mahtava peli. Mahdollisuukisa on vaikka mihin. Voit avata tilin vaikka US serverille.
http://www.youtube.com/watch?v=wmAGsDHR8j8
Ja lisäksi netti on väärällään PORNOA, myös ilmaista. Naiset aina nuoria ja kauniita, aina lettu levällään esittelemässä parhainta mitä tytöllä on tarjota. Ei muuta kuin joysticki käteen, poket ruudulle ja spegu LENTÄÄ!
Elämässä voi päästä eteenpäin vaikka oliskin sinkku. Eikä tarvii olla mikään katkeroitunut atm-mies kuuluaxeen heihin. Mutta toki heitäkin löytyy ketkä korvaa suhteen puuttumista työllä. Ikävä kyllä. Mutta sitte myös heitäkin ketkä tykkää työstään :)
Onneksi on muutamia tosi läheisiä ystäviä ja harrastuksia. Työ on minulla olemassa, mutta siinä etenemiseen en ole panostanut, en ole uraihminen. Koko ikääni en ole ollut parisuhteeton tai seksitön mutta viimeiset n. 10 vuotta kyllä. Katselen kyllä jos silmää miellyttäviä naisia tulee vastaan kaupungilla, ei se heidän näkemisensä ahdista. Rakastuneiden pariskuntien näkeminen toisinaan kyllä tekee haikean mielen. Yhden yön juttuja varmaan saisi vieläkin, mutta en halua, kokeiltu tarpeeksi aikanaan ja ei minua varten.
Mikäs tässä, vuodesta toiseen vaan pokesivuilla vatkaten ja välillä saatan nähdä jopa kauniita naisia luonnossa kun ulkomaailmassa liikun, mutta niiden kanssa tietysti heikon itsetunnon kanssa olen välinpitämättömästi ja katson "ohi". Kun uskon ettei nainen sitten huomaa niin kyylään tätä samaan perverssiin tyyliin kuin katselisin pornosivuja, siinä ja siinä ettei tarvi lähteä johonkin vessaan vatkailemaan. Näkisin aika hyvin olevani samassa tilanteessa vielä vanhana ukkona, senverran kaavoihin kangistunut alkaa jo näin 3-kympin ylittäneenäkin olemaan ja kun kokemuksineni olen edelleen siellä ala-asteen tasolla niin että hädin tuskin osaan edes pussata, niin a vot.
Mutta kuinka joku nakin vatkaajana oleminen ei vituta sinua niin paljon että mielenterveytesi romahtaa? 13-vuotiaat lapset ovat nakinvatkaajia. Miten sinua ei vituta tälläinen osa ylitsepääsemättömästi?
Kuinka AT-mies kestää? Alkamalla juomaan. Viina tuo edes vähän lohtua elämään.
Varaa aika lääkäriin ja pyydä rauhoittavia lääkkeitä. Parempi lääkitä itseään lääkkeillä kuin päihteillä.
Sama täällä, kännissä mennään tukevasti.
Luulisi vaan että alkon kittaus ja naisettomuus jotenkin tappaisi ne halut vähitellen...
Ainakaan julkiselta puolelta ei rauhoittavia noin vaan käydä pyytämässä... (Tai toki voi pyytää, mutta mitään ei tule saamaan. Just niinkuin naistenkin kanssa!)
Pitkäaikainen alkoholinkäyttö laskee testosteronitasoja ja halut/kyvyt heikkenee myös. Ei niistä kuitenkaan täysin eroon pääse. En suosittele viinan juontia siltikään ratkaisuksi naisettomuuteen. Mieluummin se purkki rauhoittavia pöytälaatikossa helpottamassa oloa.
Uskon että osin juuri tästäkin syystä moni naiseton mies juo aika paljon viinaa.
Yksin ollessani ei ryyppääminen innosta. Ruuan kanssa voin ottaa viiniä tai kaljaa, mutta känniin en ole koskaan kotona itseäni ryypännyt. Se ei vaan ole mun juttu.
Alkoholi ei kiinnosta muutenkaan. Sosiaalisissa tilaisuuksissa voin juoda, joskus känniin asti, mutta sekin tapahtuu ikään kuin muiden seuraksi, ei alkoholin juomisen halusta.
Ja hyvä näin, kännissä naisettomuuteni tai oloni ei tunnu yhtään sen paremmalta kuin selvänäkään.
Minä en ole koskaan kokenut pariutumattomuutta mitenkään erityisen ongelmallisena. En tiedä vaikuttaako tähän paljonkin se, että itsetuntoni on aina ollut varsin huono ja geenit eivät muutenkaan ole mitenkään huipputasoa pariutumisen kannalta. Lähestyn tätäkin asiaa hyvin suoraviivaisesti ja minulle oma ns. tasoni ei riitä. Mikäli tasoni oli huomattavan korkea, saattaisin olla kiinnostunut pariutumisesta. Nykytilanteessa en halua edes harrastaa seksiä.
Minulle työura on aina ollut erittäin tärkeä asia. Iän myötä olen myös alkanut harrastamaan ja lomailemaan hieman enemmän. Pidän laadukkaista harrastuksista ja lomista, eikä yksin lomailu minua ole koskaan haitannut. Yksin matkustaminen on tietysti aika kallista, mutta toisaalta parisuhteessa eläminen todennäköisesti kokonaisuutena tulisi kuitenkin taloudellisesti kalliimmaksi.
Tämän olen ajatellutkin olevan yksi suojaava tekijä. Että se täyden kelpaamattomuuden tunne on vallinnut jo nuoresta pitäen. Minä kun kuvittelin nuorempana kelpaavani naisille, kunhan vain eteen tulisi oikeanlainen tilanne. Kuvittelin itsetunnon ja sosiaalisten ongelmien korjaantuvan itsestään. Tajusin asian oikean laidan kaikessa kauheudessaan vasta joskus 19-vuotiaana. Se olikin sitten kova isku päin naamaa.
Sitä kestää kun on pakko kestää. Mitä muita vaihtoehtoja on? Viiltää ranteet auki tai ryhtyä juopoksi? Kumpikaan vaihtoehto ei houkuta.
Niin, ihmettelinkin luonteen lujuuttanne. Itsellähän nimenomaan tuo mielenterveys meni ja halut katosivat.
Ikisinkku-m31llä taitaa olla paras tilanne ketjun kirjottajista.
Oon pyrkinyt itekin löytämään muuta sisältöä, mut treffailen kyl satunnaisest eri kaupungis asuvaa nuorta naista. Etäisyys rajoittaa tosin nii paljo että tarvii kehitellä kaikkee muutakin kivaa jotta pääsee eteenpäin