Meillä tuli miehen kanssa riitaa niinkin mitättömästä asiasta, kuin heräämisestä ja mieheni raivostui yhtäkkiä silmittömästi. Hän on yleensä riitatilanteessa se rauhallisempi ja minä olen se kiivaampi osapuoli. Hän tönäisi minut eteisen peiliä vasten (pelkäsin, että peilikin menee rikki) ja kuristi samalla, kun karjui kurkku suorana naamaani. Lopuksi vielä läimäisi poskelle ja ryntäsi vessaan, jonne lukitsi itsensä. Olin sokissa ja kuristaminen todella sattui. Kaulani on vieläkin kosketusherkkä vaikka tapauksesta on jo kaksi päivää.
Olemme seurustelleet kolme vuotta ja asuneet yhdessä kaksi vuotta. Hääpäiväkin on jo päätetty vuodelle 2015. Kun muutimme yhteen pari vuotta sitten, mieheni käyttäytyi ensimmäisen puolen vuoden ajan riitatilanteessa uhkaavasti, mutta ei koskaan käynyt minuun käsiksi. Hän heitteli ja rikkoi tavaroita, raivosi ja lähti ovet paukkuen "tappamaan itsensä". Hän oli siihen aikaan masentunut, mutta ei suostunut ottamaan apua/hoitoa vastaan. Autoin hänet jollakin ihmeen kaupalla omilla "terapiaistunnoillani" yli masennuksesta ja sekin auttoi, että hän vaihtoi työpaikkaa. Siihen loppui myös tuo uhkaava käytös, eikä sitä ole siis sen koommin näkynyt hänessä. Tässä 1.5 vuoden aikana hän on muutaman kerran heitellyt tavaroita, mutta ei mitään vakavampaa ja kertoja on tosiaankin ollut vain muutama.
Nyt sitten tosiaan sattui tämä välikohtaus. Olin tapauksen jälkeen sokissa, mutta en hetkeäkään ajatellut eroa. Minulle oli silti selvää, että aion olla mieheni kanssa. Tapauksen jälkeen mieheni tosiaan ryntäsi vessaan, jonne lukitsi itsensä, mutta parin minuutin päästä hän tuli itkien luokseni ja aneli anteeksiantoa. Hän oli oikeasti todella pahoillaan ja järkyttynyt omasta käytöksestään.
En antanut anteeksi. Sovimme asian pintapuolisesti, mutta sanoin, etten anna ikinä anteeksi. Sanoin myös, että haluan hänen tai meidän menevän johonkin terapiaan ja että tämmöinen ei saa enää koskaan toistua. Hän esteli aluksi ja sanoi minun hoitaneen hänen masennuksensakin pois ilman mitään oikeaa terapiaa. Pidin kuitenkin pääni ja sanoin, etten jää jos hän ei suostu. Emme ole nyt kuitenkaan puhuneet tuosta asiasta enää ollenkaan. Hän sanoi eilen, että ajatteli vessassa minun jättävän hänet ja että tämä oli nyt tässä. Hän on muutenkin ollut nyt tapauksen jälkeen samanlainen, kuin silloin masentuneena. Minua pelottaa, koska se oli todella raskasta ja stressaavaa aikaa. Olen yrittänyt kaikkia piristyskeinojani, mutta mikään ei auta. Ihan niin kuin silloinkaan ei auttanut! Pelottaa, että tuo masennus on nyt tullut/tulossa takaisin. Mutta miksi tuo tapaus olisi sen uudestaan laukaissut? Ja mikä miehelleni oikein tuli yhtäkkiä, että hän noin kävi käsiksi?! Minunhan tässä pitäisi olla se, jota nyt hoivataan ja piristetään...
Muutenkin ihmettelen, kun minulle tuli nyt kauhea menettämisen pelko miehestäni. Pelkään hirveästi, että menetän hänet. En pelkää ollenkaan, että hän kävisi uudestaan minuun käsiksi, joka on myös aivan käsittämätöntä! Varsinkin kun hän on harrastanut yli kymmenen vuotta painia ja on kaksi kertaa minun kokoiseni. Tämä ei todellakaan ole normaalia...
Olemme seurustelleet kolme vuotta ja asuneet yhdessä kaksi vuotta. Hääpäiväkin on jo päätetty vuodelle 2015. Kun muutimme yhteen pari vuotta sitten, mieheni käyttäytyi ensimmäisen puolen vuoden ajan riitatilanteessa uhkaavasti, mutta ei koskaan käynyt minuun käsiksi. Hän heitteli ja rikkoi tavaroita, raivosi ja lähti ovet paukkuen "tappamaan itsensä". Hän oli siihen aikaan masentunut, mutta ei suostunut ottamaan apua/hoitoa vastaan. Autoin hänet jollakin ihmeen kaupalla omilla "terapiaistunnoillani" yli masennuksesta ja sekin auttoi, että hän vaihtoi työpaikkaa. Siihen loppui myös tuo uhkaava käytös, eikä sitä ole siis sen koommin näkynyt hänessä. Tässä 1.5 vuoden aikana hän on muutaman kerran heitellyt tavaroita, mutta ei mitään vakavampaa ja kertoja on tosiaankin ollut vain muutama.
Nyt sitten tosiaan sattui tämä välikohtaus. Olin tapauksen jälkeen sokissa, mutta en hetkeäkään ajatellut eroa. Minulle oli silti selvää, että aion olla mieheni kanssa. Tapauksen jälkeen mieheni tosiaan ryntäsi vessaan, jonne lukitsi itsensä, mutta parin minuutin päästä hän tuli itkien luokseni ja aneli anteeksiantoa. Hän oli oikeasti todella pahoillaan ja järkyttynyt omasta käytöksestään.
En antanut anteeksi. Sovimme asian pintapuolisesti, mutta sanoin, etten anna ikinä anteeksi. Sanoin myös, että haluan hänen tai meidän menevän johonkin terapiaan ja että tämmöinen ei saa enää koskaan toistua. Hän esteli aluksi ja sanoi minun hoitaneen hänen masennuksensakin pois ilman mitään oikeaa terapiaa. Pidin kuitenkin pääni ja sanoin, etten jää jos hän ei suostu. Emme ole nyt kuitenkaan puhuneet tuosta asiasta enää ollenkaan. Hän sanoi eilen, että ajatteli vessassa minun jättävän hänet ja että tämä oli nyt tässä. Hän on muutenkin ollut nyt tapauksen jälkeen samanlainen, kuin silloin masentuneena. Minua pelottaa, koska se oli todella raskasta ja stressaavaa aikaa. Olen yrittänyt kaikkia piristyskeinojani, mutta mikään ei auta. Ihan niin kuin silloinkaan ei auttanut! Pelottaa, että tuo masennus on nyt tullut/tulossa takaisin. Mutta miksi tuo tapaus olisi sen uudestaan laukaissut? Ja mikä miehelleni oikein tuli yhtäkkiä, että hän noin kävi käsiksi?! Minunhan tässä pitäisi olla se, jota nyt hoivataan ja piristetään...
Muutenkin ihmettelen, kun minulle tuli nyt kauhea menettämisen pelko miehestäni. Pelkään hirveästi, että menetän hänet. En pelkää ollenkaan, että hän kävisi uudestaan minuun käsiksi, joka on myös aivan käsittämätöntä! Varsinkin kun hän on harrastanut yli kymmenen vuotta painia ja on kaksi kertaa minun kokoiseni. Tämä ei todellakaan ole normaalia...
Vastaukset 1
Vanhimmat
On ihailtavaa, että haluat noin kovasti auttaa miestäsi. Mutta itse en koskaan suostuisi mieheni terapeutiksi. Jossakin kulkee lähimmäisen rakkauden raja. Kun asetut ottamaasi terpautin asemaan, tulet olemaan siinä aina. Olet helposti puolisosi erinäisten patoutumien kohde (lue silmitön, arvaamaton väkivalta) ja terpeutin roolisi tekee arveuttavasta käytöksestä jopa tavallaan sallitua.
Suosittelisin, että menisitte nyt ulkopuoliseen terapiaan! Et voi todellakaan tietää, onko maallikkoterpaia oikeasti poistanut miehessäsi piileviä mahdollisia psykologisia vaurioita.