Tuhlasin kuukausia elämästäni mieheen joka vaan käytti mua seksiin. Kaikki ne hellät sanat ja teot oli teeskentelyä..... Että pitääkin olla niin luottavainen ja tyhmä! Mitä kaikkea teinkään suhteemme eteen, ja annoin anteeksi paljon. Oksettaa koko mies nyt jälkeenpäin ja myös oma tyhmyyteni :( Mies oli tosiaan ensimmäinen oikea rakkauteni ja näytteli kiintymystä tosi uskottavasti.
Todellisuuteen herääminen romutti itsetuntoni, enkä enää usko että on oikeaa rakkautta.
Todellisuuteen herääminen romutti itsetuntoni, enkä enää usko että on oikeaa rakkautta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voimarutistus sinulle. Et ole ainoa. Minulle kävi samoin, paitsi että jäin suhteeseen jumiin useiksi vuosiksi. Mies oli varattukin, tosin valehteli olevansa vapaa.
Älä menetä luottamustasi rakkauteen. Hyviä miehiä on olemassa. Arvosta itseäsi. Älä salli huonoa kohtelua, valehtelua, alistamista jne.
Paljon aitoa rakkautta sinulle!
Ota se niin, että seuraavan miehen kohdalla tunnistat heti tämänkaltaisen tyypin. Et toista enää samaa virhettä.
Etpä ole ainoa. Minulle on käynyt niin monta kertaa nuorena. Ja tämä viimeisin oli pahin aikuisena, tuntuu tuskaiselta vaikka aikaa kuluu. Ties vaikka olisi sama mies, kauheaa. Mitään lohdutusta ei ole olemassa, vain kirjat ja kriisipuhelimen vittuilu.
Meitä on varmasti useita...Valitettavasti ikä ei takaa mitään näissä asioissa. Tai itse olen 40v. ja "elämäni rakkaus" paljastui valheelliseksi ja uskottomaksi ihmiseksi...
Kaikki ne hellät sanat... Ihanat reissut ja yhdessäoleminen... Seksi oli ihanaa; herkkää ja välillä intohimoisen rajua... Kuvittelin, että olemme avoimia ja rakennamme yhteistä tulevaisuutta, kuten puhuimme... Noup.
Olinkin yksi nainen, toisen naisen varjossa. Ajatuksissa hänellä olikin toinen nainen, jota ei voikaan unohtaa. Kännissä soitti ja paljasti kaiken... Oli niin pahoillaan minun puolestani, ettei saa enää nukuttua kunnolla... WTF??? Tätä toista kohtaan vain tunteet ovat niin vahvat ja ajattelee häntä kaiken aikaa... Kyseessä lyhyen lomaromanssin kahden viikon suhde, aikana jolloinme emme vielä olleet "vakavasti" yhdessä. Minullakin oli siihen aikaan pieni ihastus omassa elämässäni. Tämän jälkeen päädyimme kuitenkin seurustelevaksi pariksi ja uskoin kaiken olevan hyvin. Olihan mies valinnut minut ja puhui vahvoista tunteistaan minuun ja jopa rakkaudesta....
Kaikki ne hetket ja sanat? Valetta. Mua kuvottaa ajatella, että olen uskonut ja luottanut. Ihana seksi on muuttunut muistoissa saastaiseksi ja tunnen itseni niin likaiseksi... Tyhmäksi ja halvaksi... Miten mä voin koskaan enää luottaa ihmiseen? Miksi mä uskoin? Annoin itseäni hyväksikäyttää? Oksettaa kokoajan enkä voi syödä mitään... Pala kurkussa. Kauhu.
En ole vastannu viesteihin, joita lähettää enkä puheluihin. En halua enempää selvityksiä. Kaikki on sanottu. Ehkä sitten parin kuukauden päästä voin kuunnella mitä sanottavaa hänellä on... tai sitten en. En voi ajatellakaan ottavani vastaan hänen anteeksipyyntöään saati sitten edes harkita anteeksiantamista.
ihmiset ovat niin julmia ja itsekkäitä... Sattuu kovasti...