Jos suhteenne ei ala baarista suoraan sänkyyn syöksymällä, vaan jotensakin tapailulla, niin kuinka usein olette alussa viestitelleet/nähneet ja kumman aloitteesta?
Luin tässä jutun, missä joku nainen kertoi, että haluaisi oll aloitteellisempi, mutta miehet dumppaavat siitä syystä, ehkä tulee joku "roikkuva" olo tms. en tiedä siis, mutta tuleeko: ja kuinka usein saa viestiä laittaa, mitä Sinä olet mieltä? Kuinka usein haluat alussa nähdä ja kuulla toisesta?
No, toisaalta, miehet on joskus miettineet pitääkö pitää 3 päivän tauko vai ei, voiko nähdä joka päivä vai ei.
Mutta miksi toisaalta ei voisi nähdä joka päivä vaikka ja onko sen väliä kumpia haluaa nähdä useammin? Mitä jos ehdotatte "mennäänkö tänään" ja toiselle ei käy, onko se heti merkki ettei kiinnosta?
Onko teillä ollut helppo vai hankala alku, hidas startti vai nopea päätös?
Ehdottiko molemmat tapaamista koko ajan vai menikö niin että toinen oli ensin se aktiivisempi osapuoli (ja kumpi, onko se aina mies?)
Tulkitsetteko te aina hitaan tutustumisen niin, että toista ei kiinnosta?
Luin tässä jutun, missä joku nainen kertoi, että haluaisi oll aloitteellisempi, mutta miehet dumppaavat siitä syystä, ehkä tulee joku "roikkuva" olo tms. en tiedä siis, mutta tuleeko: ja kuinka usein saa viestiä laittaa, mitä Sinä olet mieltä? Kuinka usein haluat alussa nähdä ja kuulla toisesta?
No, toisaalta, miehet on joskus miettineet pitääkö pitää 3 päivän tauko vai ei, voiko nähdä joka päivä vai ei.
Mutta miksi toisaalta ei voisi nähdä joka päivä vaikka ja onko sen väliä kumpia haluaa nähdä useammin? Mitä jos ehdotatte "mennäänkö tänään" ja toiselle ei käy, onko se heti merkki ettei kiinnosta?
Onko teillä ollut helppo vai hankala alku, hidas startti vai nopea päätös?
Ehdottiko molemmat tapaamista koko ajan vai menikö niin että toinen oli ensin se aktiivisempi osapuoli (ja kumpi, onko se aina mies?)
Tulkitsetteko te aina hitaan tutustumisen niin, että toista ei kiinnosta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaikki viime vuosien suhteeni ovat olleet enemmän tai vähemmän etäsuhteita mutta vaikka asuttaisiin lähekkäinkin niin aika ahdistavalta tuntuisi ajatus tapailla monta kertaa viikossa. Joka päivä ei edes pystyisi koska onhan ihmisillä omia menoja.
Mun vastaehdokkaat on kaikki tulkinneet etäisyyden alussa siten ettei kiinnosta.
Mun mielestä on jotenkin hankalaa olla yhtäaikaa tosi kiinnostunut muttei liian nopea ja ainakin miesten kanssa kaikki on ihan mahdotonta... Siis naisen pitäs olla kiinnostunut, mutta liian kiinnostunut on joku urpo, ja miehelle pitäs antaakin heti, mutta jos heti antaa niin on liian helppo. Jos taas ei, ni on liian vaikee. Ja pelaa tietenkin, vaikkei vaan tietäs.
Kauheesti pitäs tehdä juu aloitteita, että mies tietää onko nainen kiinnostunut vai ei, eikä saisi nykyään odottaa miehen olevan se aloitteen tekijä, mutta miehelle pitää antaa tilaa. Eikä saa olla tyrkky... Tai sitten se on vaan tapailua ja saa tehä mitä vaan. Siis se mies. Ja että ei pidä painostaa. Mutta jotenkin pitäs tehdä asiat selviksi. Ja sitä rataa. En mä tiedä, jos joku tajuaa miehistä jotain niin pliis let me know, koska mä en tajua niistä mitään.
Ja olen siis kuulemma liian etäinen, nirso enkä kenestäkään kiinnostunut. Vaikka oisinkin. Enkä ole edes hankala, en leiki prinsessaa, en ole ilkeä, en mitään, tutustun ja olen vaan.
Mun ystävistä useammalla suhde on alkanut tyyliin yhdestä yöstä, mistä lähtien on joka päivä oltu yhdessä. Miten ne on hoitaneet koulun, opiskelut, menot...? Jaa-a. En tosiaan tiedä. Mikä raja on ahdistavalla joka päivän yhdessä ololla ja ei? Mistä sen tietää, jos ei tiiä..? Mä en ainakaan tiedä. Ite en yhden illan juttuja harrasta, että enpä voi sillee ainakaan juttua aloittakaan.
Hmm... En tiijä, mää en ymmärrä miehistä mittään! On ne hankalia.
Tää oli kiva "kuulla", et miehetkin on joskus mahdottomia:)
Mutmutmut hitaasri hyvää tulee
Todellakin, olen luullut, että nuo ovat vain miesten ongelmia mutta teillä naisillakin samoja...no ollaan me molemmat sukupuolet näemmä toisillemme vaikeita. Mutta samaa mieltä kuin edellinen, hiljaa se paras tulee ja suoraan puhumalla siitä mikä tuntuu hyvältä ja mitä toivoo. Puhukaa toisillenne, hyvästä ja pahasta olosta.
Juuei, sulle ja tätä oon jne. niin kyllä mä ainakin painin ihan samojen ongelmien kanssa eikä ole hajuakaan mitä miesten kanssa pitäis välillä tehdä. Eikä se ole tuntunut yhtään sen helpommaksi muuttuvan :D
Näin se vissiin on, pitäs olla joku kristallipallo tai mikälie tietäjäoraakkeli, joka kertos, mitä milloinkin pitäs tehdä. Kyl mäkin siis ihan huumorilla itteni otan enkä tarkota mitään "pelaamista" kenenkään suhteen, mutta juuh... Miehet on mahdottomia, ei me naiset :) Kylläpäs. Kylläpäs. Miehetpäs ;D
Nyt ei tarttis sitten vissiin enää kun uskaltaa puhua suoraan, nin ois kaikki kohillaan, vaan entäs kun omaa yhden toisenkin "miesten" ominaisuuden, eikä osaa puhua, paitsi kaikkee mitä ei tarttis... Eiks miehet just aina ole niitä jotka ei osaa puhua? Niin varmaan. En mä ainakaan osaa sanoa mitään.
Eiks miesten pitäs just ymmärtää mua tosi hyvin, kun me painitaan samojen ongelmien kanssa, käyttäydytään samalla tavalla ja naiset valittaa meille samoista ongelmista, tosin mulle kaverina ja miehille naisina? Tai eiks mun pitäs ymmärtää miehiä tosi hyvin? No ei semmosta onnea kyllä. Mun kaverit on hyviä tässä, miksi mä en ole?! Epistä.
Sitä vaan, että suoraan puhuminen on aika vaikeeta ihmisen kanssa johon vasta tutustuu, paitsi jos sellaisesta sovitaan etukäteen. Mut siltikin "kissan nostaminen pöydälle" tosipaikassa ei ole helppoa...kai sellaiseen voisi oppia ja jos toinen pystyy sekin voi riittää...
Niin, siis mietin vaan, että... Hmm... Kun jotkut ihmiset tapailee. Niin mistä sä sitten tiedät ettei se "suoraan puhuminen" ole ahdistavaa? Että mä ite mietin, että kysyä "hei, aattelin kysyä, että voitasko nähdä tänään, vai ahdistaako sua se että me nähdään liian usein? Vai, onks se hyvä asia. Kato mä en tiedä yhtään."
Että ei, nyt mua alko naurattaan :D
Et sä nyt tollee voi mennä kysyyn. Sitten ehkä voi kysyä suoraan, jos ollaan jo tapailtu, että mikä tää juttu on. Jos uskaltaa sitäkään, siinäki pitäs tietää, missä vaiheessa voi kysyy. Jos tarttee kysyy.
Mutta jospa ei ole ihan varma että tapaillaanko edes vielä, tietkö... Kun on semmosia suhteita että te ootte kaverit, vaikkette ihan oo, ja tunnette mutta ette ihan.
Mistä sillon tietää onko treffeillä vai tapaamassa kaveria? Ai jostain "kemioista" hevon kukkua, niistä nyt ei tiedä yhtään mitään. Jos mies pyytää ulos, muttei mitenkään treffeille, eikä intoile liikaa, voiko itte intoilla ja missä määrin? Vai onko se "luulojen ottamista", jos vaan haluaisi nähdä? Jos taas ei intoile, ja se oiskin maaperän tunnustelua, niin sitähän heti vahingossa heivaa sen. Mitä ihhhhhhhmettääähhh. Miksi tää käy joiltain luonnostaan?
Tai, sitten että voitsä sanoa muka suoraan, että "Kiva ku pyysit mut ulos, mutta tänään mä en voi lähteä, koska mua alkaa ahdistaa jos jokapäivä nähdään.."
No, en mä kyllä vois sanoo, enkä mä tiedä miten tommoseen itekään suhtatuis! Tää on kyllä nyt tosi naurettavaa, mua oikeesti naurattaa, mutta siis tottahan se kuitenkin on! Joiltain nää jutut vaan ihan oikeesti sujuu luonnostaan. Ja väitetysti naisilta. Pötyä.
Jotkut heti ahdistuu jos nähdään liian usein ja toiset sitte kun ei nähdä heti ja paljon, että onpas se etäinen.
Ni miten siinä puhut suoraan (alussa) vaikuttamalta ihan giigiltä? tai joltain traumakimpulta?
Et mitenkään :D
Siis, tätä asiaa ei oikeesti voi selvittää vai. Miehet, te joudutte useammin näiden ongelmien eteen vai? No, miten ratkasette ne? Teette vaan miten lystäätte ja katotte lähteekö lyyli karkuun vai?
Niin, ja tää ois varmaan helppoa, jos se ois "ihan sama", mutta kun se ei oo ihan sama. Jos on ihastunut jo. Nin sitä ei ehkä halua mokata heti kärkeen.
Jos ihmiset oikeasti pitävät toisistaan niin kyllä kait sitä myöskin halutaan pitää yhteyttä. Mutta ihmiset nyt vain ovat erilaisia.
Itse voin sanoa ettei esim. naisen vaikeasti tavoiteltavaa leikkiminen toimi ollenkaan.
Niin, mutta kun ei kukaan puhunut leikkimisestä.
Joo, mutta just toi on hyvä esimerkki. Pitää yhteyttä? Niin kai ja kuinka paljon, yhtäpaljon? Ai jos joku ei halua nähdä sua joka päivä tai ole koko ajan luurin varressa, se on "vaikeesti tavoteltava", mikä on vaikee? Sun tulkintas siitä? Mikä sun tulkinta sitten on, pitääkö sen naisen laittaa sulle aina seuraavana päivänä viesti, ensin, vai joka toinen kerta? Mistä sä alat laskemaan sen, että onpas se nyt vaikee? Vai riitttääkö se että se laittaa päivän ensimmäisen viestin joka kolmas tai neljäs päivä? Mihin me nyt vedetään tää raja, koska jos se nainen laittaa sulle joka päivä 10 viestiä, se on takuulla liikaa, eikö? Ja jos raja ois 10 viestiä päivässä - joka toinen päivä, niin... Noin niinkun esimerkkinä, kuvainnollisesti. Mistä mä siis tiedän mikä vaikka sun raja on, kun mun raja ei ole välttämättä sama?
Eli, jos se toinen ihminen on hitaampi kun sä, sä vaan tuomitset sen yksipuolisesti oman näkemyksesi mukaan ja otat jonkun "helpomman" vaan koska se helpompi on helmpompi: eiks sun pitänyt haluta tutustua? Jos sä siis oisit ihastunut tähän hitaaksi osoittautuneeseen ihmiseen, sä vaan lakkaisit tutustumasta selvittämättä asiaa mitenkään ja olettaisit, että se nyt on tahallaan vaikee, koska ei ole just sellainen kun sä kuvittelit, ja on ihan sama, miten ihana se oikeesti on (tai on olematta) sä et ota selvää, vaan siirryt vaikka johonkin kehen et ole ihastunut mutta joka on helppo?
Mulla on yksi ystävän, jota nään noin kerran kahdessa vuodessa. Hän on hyvä ystävä, me pidämme toisistamme, mutta emme pidä mitään yhteyttä välissä.
Miksi me emme pidä toisistamme? Tai miksi meidän pitäisi pitää enemmän yhteyttä? Tietenkään suhteessa tää ei toimisi, mutta esimerkkinä siitä, että kyllä ihmiset voi ihan oikeasti pitää toisistaan ja silti olla pitämättä yhteyttä.
Ja mistä sä voit olla varma, ettei sua katsota heti roikkujaksi?
Mä yleensä sanon, että en osaa näitä tapailu/aloituskiemuroita, mutta että tykkään toisesta/viihdyn toisen seurassa ja että olis kiva nähdä uudestaan. Sitten sanon kuitenkin oman elämäni rajoitteet (työ, lapset), että milloin voitais nähdä. Ja sitten vaan katsomaan, että sopiiko vapaa-ajat yhteen. Siitä se lähtee. Ja mielellään hieman suunnittelua, eikä "nähdäänkö tänään?" Se on raivostuttavaa, jos mies toteaa, että olis kiva nähdä, mutta ei osaa sanoa mitään aikaa esim. seuraavalle viikolle ja elää siis liikaa nyt-hetkessä. Silloin tulee tunne, että on toiselle vain sen hetken ajan täytettä, kun parempaakaan ohjelmaa ei sille hetkelle tullut, niin kysäisempä nyt.
Ilmoitan siis aika suoraan enkä halua alkaa pelaamaan/olla osana mitään peliä, että kumpi sanoo/tekee jotain ja toisen pitäis arvuutella, että missä mennään. Viesteissä/soitoissa on hyvä kuulostella vuorotellen periaatetta. Eli jos toinen laittaa pari viestiä, niin siihen ei todellakaan vastata laittamalla 20 viestiä.
Hidas tutustuminen ei ole pahasta, mutta siitä pitää kuitenkin välittyä toiselle se tieto, että halua tapaamisille on ja joku syy, etä miksi nähdään harvoin.
No, onpas joillakin vaikeata aloittaa suhdetta. Ymmärrettävää se toki on, sitä en halua tässä arvostella.
Itse olen tapaillut aina noin kaksi kertaa viikossa. Koskaan en ole kuvitellut, että "mennäänkö tänään?" kysymykseen olisi odostusarvoisesti vastaus: kyllä. Päivä tai kaksi on luonnollista odottaa toiselta varautumisaikaa tapaamiselle.
Yhteyttä en myöskään pidä päivittäin. Jo ajatuskin tällaisesta olisi outo. Jos toinen tulkitsee sen etäisyydeksi tai muuksi kiinnostuksen puutteeksi, ei voi mitään. Se on minun tapani olla suhteen alussa. Jos hän kokee sen todella ongelmaksi, voi hän siitä varmaan sitten kysyä, jos asia mieltä painaa.
Jos viestejä tai soittoyrityksiä tulee toiselta puolen liikaa, ei niihin tarvitse vastata. Pelisäännöt mielestäni muovautuvat siinä käytännössä. Ihan suoraan kannattaa puhua asioista, jos jokin yhteydenpidossa tai sen puutteessa vaivaa.
Mun mielest...Hyvä ratkasu tähän olis lähtökohtaisesti ajatella, että "mä oon ihan parasta" ja sillä asenteella sitten laittaa viestiä ja kysyy mitä huvittaa. Jos se toinen respondaa sillai positiivisesti ja teil rupee viestittely sujuu, niin teilä on Mätch, nii ku ihan luontasesti ja lähtökohtasesti, mut jos se respondi on välttelevää taikka väkinäistä taikka jollain muulla tavoin saa sut ihmettelemään että mikä meininki täh, niin ei se toinen sit oo niin kiinnostunut susta tai leikkii jotain, mikä on toisaalta sama asia. Ja sit se tilanne vaan on et sun pitää ajatella että se toinen on ihan sokea kun ei tajua parastaan tai jopa tyhmä, koska ei siis tajua. Kuka ny tyhmän kanssa haluaisi sitte olla kuitenkaan?
Tämä oli loistava vastaus.
En osaisi itse sitä sen paremmin ajatella enkä sanoa.
kyllä me ainakin nähtiin suhteen alussa ja nähdään edelleenkin AINA kun on mahdollista molempien aikataulujen puolesta. Koska jos molemmat on rakastuneita, niin tietysti sitä haluaa olla toisen kanssa aina kun mahdollista. Meillä mahdollista on ollut n. 1-2 arki-iltaa viikossa ja joka toinen viikonloppu kokonaan yhdessä. Olen täysin sitä mieltä, että jos näkemisestä tulee ongelmia tai ahdistusta, niin sitten ei kyllä ole oikea rakkaus kyseessä...