Olen 17 vuotias ja poikaystäväni on 20. Olemme seurustelleet nyt reilun vuoden verran ja rehellisesti sanottuna kaikki on niin täydellistä. Tottakai melko usein on pikku riitoja mutta syyt ovat aina kovin mitättömiä ja johtuvat minun äkkipikaisuudestani. Mutta en halua hehkuttaa suhdetta sen enempää koska se on varmasti ärsyttävää muiden mielesä. Olen vain miettinyt sitä että onko mahdollista olla saman kumppanin kanssa koko loppuelämän? Sillä me ollaan jo suunniteltu tulevaisuus suurinpiirtein eikä kumpikaan ole sitoutumiskammoisia. Se piti vielä lisätä että kumpikaan meistä ei ole seurustellut ennen mikä on minun mielestäni hyvä asia koska ei tule riitoja existä yms. Kertokaa te uskotteko te koko elämän kestävään kumppanuuteen ilman pettämisiä tms. :) itse taidan uskoa
Onko mahdollista?
Melkovarma-asiastaan
9162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuossa iässä ei kannata vielä paljoo suunnitella. Mielipide muuttuu yhtä usein kuin vaihdat kalsarit. Ihmiset eroo nykyään aivan pienistä riidoista ja jutuista koska eivät osaa puhua asioista suoraan ilman huutamatta ja järkevästi. Eivätkä monetkaan osaa ottaa toista huomioon eivätkä arvosta toisen mielipidetta vaan jyräävät oman mielipiteen asioista kumppanin mielipiteen yli. Ei kannata kuule vielä sormuksia hankkia. Tulee opiskelut ja työt, tapaatte uusia ihmisia ja tulee uusia ihastumisia. Tossa iässä ei kannata vielä suunnitella et olis koko elämän saman ihmisen kanssa. Koittakaa nyt pari vuotta selviytyä yhdessä riitelemättä niin voit miettiä tulevaisuutta sitten uudestaan.
Eihän sellasta parisuhdetta voi olla olemassakaan missä ei ikinä riideltäisi. Juuri kerroin että riidat ovat erittäin mitättömiä ja ohi viidessä minuutissa. Olen päättänyt jo mitä aion opiskella ja poikaystäväni tekee töitä. Mikä järki on kokeilla monta huonoa tai keskivertoa miestä, jos on jo löytänyt sen oikean? Minua häiritsee tuo "Tuossa iässä ei kannata vielä paljoo suunnitella" tokaisu. Onko nykymaailma vieläkin niin lyhytnäköinen että se ajattelee ettei 16 vuotias voisi tietää mitä haluaa elämältään ja kenen kanssa sen haluaa viettää. Moni tämän ikäinen nuori on vielä henkisesti kovin nuori, mutta se ei tarkota että kaikki olisivat. Mutta kiitos silti kun kerroit mielipiteesi :)
Se kuule siinä onkin et ehkä sinä tiedät mut poikaystäväs ei tiedä. Jos joku nainen tulee iskemään miestäs niin 99% miehistä lähtee naisen luokse panemaan vaikka on varattu. kun se vaan on niin et kun saa tilauisuuden niin yleensä mies käyttää sen tilaisuuden kokeilla toista hedelmää.
Vai että 99%..huhhuh, jos tuo muka pitäisi paikkansa ei ketään alkaisi seuustelemaan. Sulla taitaa sit vaa olla niitä huonoja kokemuksia liikaa tai et oo osannu pitää miestäs tyytyväisenä jos muka yhdestä yrityksestä lähes jokaikinen on lähtenyt toisen perään.
Se että sinun miehesi on pettänyt ei oikeita mihinkään naurettaviin prosentteihin.
Aww, nuori rakkaus...
nauti vielä kun voit!
En ole vielä törmännyt tuollaiseen, joten en usko, että kestää koko elämän ja vielä ilman pettämisiä tms. Itse olin 14 kun luulin, että kestää ja tiedetään mitä halutaan jne. jne. Rakensimme talon, menimme naimisiin jne. Vajaa 20 vuotta myöhemmin erottiin. Olin shokissa. Jälkikäteen kuulin, että minun uskollinen, rehellinen ja maailman luotettavin ja ihanin mies oli ollut meidän koko avioliiton ajan uskoton, epärehellinen ja epäluotettava. Hän oli ja on edelleen itsekäs eikä kykene kypsään parisuhteeseen, jossa toista tulisi kunnioittaa. Toivon teille silti kaikkea hyvää, mutta en enää usko tuollaiseen. Tai olisi todellinen ihme. Mutta ihmeitähän tapahtuu.
Jos molemmat pysyvät uskollisina ja rehellisinä, sekä pyrkivät hoitamaan parisuhdettaan ja selvittämään eteen tulevat ongelmat, niin totta kai se suhde voi kestää vaikka lopun elämää. Harvemmin näitä tulee vastaan, mutta tiedän silti muutaman parin, jotka ovat hyvinkin rakastuneita vielä vanhainkodissa. :)
Itsekkin haluan pysyä positiivisena asiasta koska jos ajattelisin että "ei täs ny mitään kannata suunitella ku jossain vaihees voi tulla ero" niin eikö se olisi jo yksi askel huonompaan suuntaan. Jos minulla ei olisi tätä toivoa ja luottoa yhteisestä tulevaisuudesta niin miten voisin edes jaksaa jatkaa seurustelu, jos ajattelisin valmiiksi että ei olla aina yhdesä?