Menimme mieheni kanssa naimisiin viikko sitten. Ennen häitä minua alkoi kuitenkin mietityttämään muutamat muistot, joita en halunnut aluksi uskoa ollenkaan todeksi.
Muutaman kerran kun olemme olleet mieheni kanssa juhlimassa, olen huomannut hänen käytöksensä muuttuvan. Hän pitää "rajusta" seksistä kun on kännissä. Vuosi sitten minulla oli jatkuvia uniongelmia, ja sain lääkäriltä niihin avuksi unilääkkeitä. Ne aiheuttivat minulle nukahtamista ennen jonkinasteisia harhoja, enkä siksi uskaltanut syödä niitä pitkään, vaan lopetin niiden käytön. Ihmettelin kuitenkin eräänä aamuna, kun "harhat" tuntuivat niin todellisilta, ja olisin voinut vaikka vannoa, että mieheni oli harrastanut seksiä kanssani, kun olin ollut täysin sekaisin, ja "ei haluavalla tuulella". Olin kuitenkin niin sekaisin ja unelias aina "harhojen" aikaan, että en viitsinyt edes ajatella asiaa sen tarkemmin. Muistan nauraneeni miehelleni seuraavana aamuna "miten omituista unta olin nähnyt, ihan kuin oltaisiin harrastettu seksiä viime yönä", ja hän kuittasi sen myös hyvänä vitsinä. Sanoin miehelleni myös, että "et kai sinä sellaista tekisi kun olen ihan sekaisin", ja hän vakuutteli, ettei tietenkään tekisi. Hän sanoi, että "normaali seksi" kanssani on riittävää, ja että hän rakastaa minua.
Aloin kuitenkin haistaa palaneen käryä kun puolen vuoden kuluttua tapahtuneesta eräiden tuttaviemme juhlien jälkeen heräsin seuraavana aamuna, ja tunsin jonkinlaista kipua "alakerrassani". Olin ollut todella kännissä, ja muistan menneeni nukkumaan / sammuneeni heti kotiin saavuttuamme. Seksi ei todellakaan siinä tilassa olisi ollut mahdollista, ei ilman että olisin ollut täysi räsynukke, ja lisäksi muistan myös, etten todellakaan ollut silloin sillä tuulella, koska voin pahoin kännitilani johdosta. Kipu haaravälissä jäi kuitenkin kalvamaan, ja mietin, olisiko mieheni voinut tehdä minulle jotain, kun olin sammuneena.
Ennen häitä aloin miettimään kunnolla näitä kahta tapausta. Kysyin itseltäni, olisiko mahdollista, että mieheni olisi käyttänyt minua hyväkseen. Pystyisikö hän siihen, ja miksi hän olisi tehnyt niin, kiltti kun on luonteeltaan. Lisäksi seksiä on säännöllisesti, en todellakaan ole mikään pihtari. Aloin muistamaan omituisia asioita molemmista öistä, ja lopulta tulin melkein varmaksi siitä, että seksiä oli ollut, molemmilla kerroilla. Mieheni kuitenkin kiisti edelleen kaiken. Luin netistä raiskauksen määritelmän: "Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Yritys on rangaistava."
Olin aivan kauhuissani. Miksi hän oli kiistänyt nämä kaksi yötä? Miksi hän oli harrastanut seksiä kanssani, vaikka olin avuttomassa tilassa? Ensimmäisellä kerralla pahasti lääkkeiden vaikutuksen alaisena, toisella kerralla niin kännissä, että sammuin. Joku voisi sanoa "oma on vikasi", mutta kuka olettaa moista tapahtuvan oman AVIOMIEHEN kanssa? Millainen mies ylipäätänsä haluaa tuollaisissa tilanteissa?
Menimme naimisiin, sillä en todellakaan halunnut perua häitä. En olisi kestänyt sitä häpeää, että perun häät niin lähellä hääpäivää. Lopulta häiden jälkeen päätin kysyä asiasta mieheltäni. Sanoin että nyt on totuuden aika, ja hän tunnusti teot. Hän itki monta tuntia, vakuutti ettei tiedä mikä häneen meni, ja kertoi, että hän oli ollut hyvin halukas molempina öinä, ja kun ei saanut minua hereille, päätti "käydä" sisässäni joka tapauksessa. Hän vakuutti minulle ettei raiskaus kiehdo häntä millään tavalla, ja ettei hän enää ikinä tekisi moista. Hän kertoi, ettei halunnut satuttaa minua, ja että toisella kerralla hän ei saanut suoritusta edes loppuun, koska omatunto oli alkanut kolkuttaa.
Minua silti kauhistuttaa. Miksi oma mieheni on käyttänyt minua hyväkseen, miksi hän on ottanut kehoni haltuunsa, vaikken suostumustani ole antanut? Erityisen kamalan tästä asiasta tekee se, että teini-iässäni silloinen poikaystäväni raiskasi minut useaan kertaan, ja nykyinen mieheni on täysin tietoinen tästä asiasta, ja jäljistä, jotka se minuun on jättänyt. Kyse oli silloin väkivaltaisista raiskauksista. Mieheni päätti silti ottaa kehoni omiin käsiinsä, päättää seksistä puolestani, vaikka tietää nämä asiat.
Voinko luottaa enää mieheeni? Hän vakuuttelee, että kyse oli "vahingoista", ja ettei hän enää ikinä tekisi moista. Hän sanoo rakastavansa minua, ja ettei ymmärrä itsekään miksi toimi niin. Antaisitteko naiset anteeksi moisen omille miehillenne, voiko suhde enää toimia? Ja miehet, onko moinen käyttäytyminen täysin normaalia, onko vika minussa, vai miehessäni?
Muutaman kerran kun olemme olleet mieheni kanssa juhlimassa, olen huomannut hänen käytöksensä muuttuvan. Hän pitää "rajusta" seksistä kun on kännissä. Vuosi sitten minulla oli jatkuvia uniongelmia, ja sain lääkäriltä niihin avuksi unilääkkeitä. Ne aiheuttivat minulle nukahtamista ennen jonkinasteisia harhoja, enkä siksi uskaltanut syödä niitä pitkään, vaan lopetin niiden käytön. Ihmettelin kuitenkin eräänä aamuna, kun "harhat" tuntuivat niin todellisilta, ja olisin voinut vaikka vannoa, että mieheni oli harrastanut seksiä kanssani, kun olin ollut täysin sekaisin, ja "ei haluavalla tuulella". Olin kuitenkin niin sekaisin ja unelias aina "harhojen" aikaan, että en viitsinyt edes ajatella asiaa sen tarkemmin. Muistan nauraneeni miehelleni seuraavana aamuna "miten omituista unta olin nähnyt, ihan kuin oltaisiin harrastettu seksiä viime yönä", ja hän kuittasi sen myös hyvänä vitsinä. Sanoin miehelleni myös, että "et kai sinä sellaista tekisi kun olen ihan sekaisin", ja hän vakuutteli, ettei tietenkään tekisi. Hän sanoi, että "normaali seksi" kanssani on riittävää, ja että hän rakastaa minua.
Aloin kuitenkin haistaa palaneen käryä kun puolen vuoden kuluttua tapahtuneesta eräiden tuttaviemme juhlien jälkeen heräsin seuraavana aamuna, ja tunsin jonkinlaista kipua "alakerrassani". Olin ollut todella kännissä, ja muistan menneeni nukkumaan / sammuneeni heti kotiin saavuttuamme. Seksi ei todellakaan siinä tilassa olisi ollut mahdollista, ei ilman että olisin ollut täysi räsynukke, ja lisäksi muistan myös, etten todellakaan ollut silloin sillä tuulella, koska voin pahoin kännitilani johdosta. Kipu haaravälissä jäi kuitenkin kalvamaan, ja mietin, olisiko mieheni voinut tehdä minulle jotain, kun olin sammuneena.
Ennen häitä aloin miettimään kunnolla näitä kahta tapausta. Kysyin itseltäni, olisiko mahdollista, että mieheni olisi käyttänyt minua hyväkseen. Pystyisikö hän siihen, ja miksi hän olisi tehnyt niin, kiltti kun on luonteeltaan. Lisäksi seksiä on säännöllisesti, en todellakaan ole mikään pihtari. Aloin muistamaan omituisia asioita molemmista öistä, ja lopulta tulin melkein varmaksi siitä, että seksiä oli ollut, molemmilla kerroilla. Mieheni kuitenkin kiisti edelleen kaiken. Luin netistä raiskauksen määritelmän: "Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Yritys on rangaistava."
Olin aivan kauhuissani. Miksi hän oli kiistänyt nämä kaksi yötä? Miksi hän oli harrastanut seksiä kanssani, vaikka olin avuttomassa tilassa? Ensimmäisellä kerralla pahasti lääkkeiden vaikutuksen alaisena, toisella kerralla niin kännissä, että sammuin. Joku voisi sanoa "oma on vikasi", mutta kuka olettaa moista tapahtuvan oman AVIOMIEHEN kanssa? Millainen mies ylipäätänsä haluaa tuollaisissa tilanteissa?
Menimme naimisiin, sillä en todellakaan halunnut perua häitä. En olisi kestänyt sitä häpeää, että perun häät niin lähellä hääpäivää. Lopulta häiden jälkeen päätin kysyä asiasta mieheltäni. Sanoin että nyt on totuuden aika, ja hän tunnusti teot. Hän itki monta tuntia, vakuutti ettei tiedä mikä häneen meni, ja kertoi, että hän oli ollut hyvin halukas molempina öinä, ja kun ei saanut minua hereille, päätti "käydä" sisässäni joka tapauksessa. Hän vakuutti minulle ettei raiskaus kiehdo häntä millään tavalla, ja ettei hän enää ikinä tekisi moista. Hän kertoi, ettei halunnut satuttaa minua, ja että toisella kerralla hän ei saanut suoritusta edes loppuun, koska omatunto oli alkanut kolkuttaa.
Minua silti kauhistuttaa. Miksi oma mieheni on käyttänyt minua hyväkseen, miksi hän on ottanut kehoni haltuunsa, vaikken suostumustani ole antanut? Erityisen kamalan tästä asiasta tekee se, että teini-iässäni silloinen poikaystäväni raiskasi minut useaan kertaan, ja nykyinen mieheni on täysin tietoinen tästä asiasta, ja jäljistä, jotka se minuun on jättänyt. Kyse oli silloin väkivaltaisista raiskauksista. Mieheni päätti silti ottaa kehoni omiin käsiinsä, päättää seksistä puolestani, vaikka tietää nämä asiat.
Voinko luottaa enää mieheeni? Hän vakuuttelee, että kyse oli "vahingoista", ja ettei hän enää ikinä tekisi moista. Hän sanoo rakastavansa minua, ja ettei ymmärrä itsekään miksi toimi niin. Antaisitteko naiset anteeksi moisen omille miehillenne, voiko suhde enää toimia? Ja miehet, onko moinen käyttäytyminen täysin normaalia, onko vika minussa, vai miehessäni?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Just joo. Raiskaus muka vahingo. Miehes on sairas idiootti ja taatusti tiesi mitä teki. Olet tyhmä jos uskot noita miehes selityksiä.
Ei tuossa ole kuin kaksi ongelmaa: ensiksikin se on laitonta ja toiseksi se on sinusta kamalaa. On miehiä ja naisia, joita kuvio kiehtoo. Miehesi on turha itkeä muuta.
Minä olen joskus herännyt siihen, kun vaimo hieroo penistäni. Laitonta, laitonta ja vankeuden arvoista, mutta minusta se oli vain kivaa. Toisaalta kerran kerroin katselleeni alastonta, nukkuvaa vaimoani ja tyydyttäneeni itseni. Hän oli yhtä järkyttynyt kuin sinä kokemuksestasi.
Et voi myöskään sammuttuasi tietää, kuka tai ketkä kimpussasi ovat olleet. Miehesi on ehkä tunnustanut kevyemmän rikoksen...
Tuo kännissä olosi on tavallaan huono juttu, varsinkin jos olette olleet molemmat humalassa. Ainakin meillä on käynyt useinkin siten että vaimo on kotiin tultua ollut ihan intoa piukassa ja kuitenkin on niin humalassa ollut että filmi on mennyt poikki. Seuraavana aamuna on sitten kysellyt että "harrastettiinko me seksiä" tai että "varmaan harrastettiin seksiäkin". Eikä näitä kertoja ole yhtä tai kahta. Joskus (siis ihan kerran tai kaksi) on jopa sammunut kesken yhdynnän, mutta en silti ole lopettanut kesken kun kerran aloitettiin yhteisestä mielihalusta. Itse en kyllä ihan tolkuttomassa humalassa pystyisi toimimaan, mutta naiselle se on vähäsen helpompaa kun ei tarvitse saada vehjettä kovaksi.
Mutta jos olet ollut ihan sekaisin lääkkeistä se on kyllä eri juttu.
Se viinan kittaaminen!!
www.tukinainen.fi