Niin, ensirakkauden, pitkän suhteen kokeneena - mitä mieltä on hakea ja yrittää uutta suhdetta? Voiko mennyttä korvata ja unohtaa uudella?
Tässä yhden naisen tilitys: "Harmittaa, että menetin upeimman miehen omien virheideni takia, ja nyt joku muu saa nauttia hänestä. Mutta toisaalta, koskaan en olisi näin vahvaksi muovautunut ilman tätä tragediaa. Enkä olisi pitänyt näin paljon hauskaa, ja harrastanut näin paljon hyvää seksiä. Enkä nauttinut elämästäni täysin rinnoin itsenäisenä naisena. Silti rakastan edelleen, ja sehän se vasta sattuukin.. juuri luin ylöskirjoittamiani vanhoja muistoja. Voi kuinka onnellinen sitä onkaan joskus ollut..."
En haluaisi koskaan deittimielessä tavata tai tutustua yllä lainatun tekstin kaltaiseen naiseen, jolle voisin olla korkeitaan ikuinen kakkonen vaikka tapahtumalle ei olisi pienintäkään pelkoa olemassa, sillä mielestäni omaan hyvän henkilölukutaidon ja olen elämässä elävässä törmännyt useampaan naiseen joiden sisimmässä en ole nähnyt mitään jaloa. Tuntuu, että monelle naiselle rakkaus on halpaa, jonka he kuluttavat nopeasti loppuun. Ennen pitkään tämä näkyy henkilön huonona elämänhallintana ja mielenterveysongelmina.
Vapaita, tasapainoisia ja järkeviä naisia on harvassa. Helmet ovat todellakin harvinaisuuksia. Ehkä pelkään etten enää löydä aitoa rakkautta itselleni, mutta toisaalta olen tilanteesta helpottunut. Ei yksin eläminen mikään ongelma ole. Mietin, voiko ihminen kokea nuoruuden rakkauden ja ilon toistamiseen?
Tässä yhden naisen tilitys: "Harmittaa, että menetin upeimman miehen omien virheideni takia, ja nyt joku muu saa nauttia hänestä. Mutta toisaalta, koskaan en olisi näin vahvaksi muovautunut ilman tätä tragediaa. Enkä olisi pitänyt näin paljon hauskaa, ja harrastanut näin paljon hyvää seksiä. Enkä nauttinut elämästäni täysin rinnoin itsenäisenä naisena. Silti rakastan edelleen, ja sehän se vasta sattuukin.. juuri luin ylöskirjoittamiani vanhoja muistoja. Voi kuinka onnellinen sitä onkaan joskus ollut..."
En haluaisi koskaan deittimielessä tavata tai tutustua yllä lainatun tekstin kaltaiseen naiseen, jolle voisin olla korkeitaan ikuinen kakkonen vaikka tapahtumalle ei olisi pienintäkään pelkoa olemassa, sillä mielestäni omaan hyvän henkilölukutaidon ja olen elämässä elävässä törmännyt useampaan naiseen joiden sisimmässä en ole nähnyt mitään jaloa. Tuntuu, että monelle naiselle rakkaus on halpaa, jonka he kuluttavat nopeasti loppuun. Ennen pitkään tämä näkyy henkilön huonona elämänhallintana ja mielenterveysongelmina.
Vapaita, tasapainoisia ja järkeviä naisia on harvassa. Helmet ovat todellakin harvinaisuuksia. Ehkä pelkään etten enää löydä aitoa rakkautta itselleni, mutta toisaalta olen tilanteesta helpottunut. Ei yksin eläminen mikään ongelma ole. Mietin, voiko ihminen kokea nuoruuden rakkauden ja ilon toistamiseen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mieheltä tämä voi onnistua kerran toisensa jälkeen, aina vaan uutta teinineitsyttä poksautettavaksi. Naiseen käyttö jättää pysyvät jäljet. Immenkalvo ei kasva takaisin millään ilveellä. Ei sellaisen puhkotun reiän lykkiminen mitään aitoa ensirakkautta ole.
Mieleltään terve pääsee yli ensirakkaudestaan ja oppii elämästä ja itsestään, ja kasvaa henkisesti kypsemmäksi ja aikuisemmaksi ihmiseksi. Eihän menneitä unohda, eikä ole tarkoituskaan, mutta kun elämä menee eteenpäin, niin niiden merkitys pienenee, varsinkin, jos tulee parempaa tilalle. Ja yleensä tulee, jos sille antaa tilaa ja jättää vanhat asiat taakseen.
Useimmilla se ensirakkaus ei kestä loppuelämää, ja useimmat ovatkin valmiita siihen tosirakkauteen ja tasapainoiseen suhteeseen vasta kun se ehkä naiivikin ensirakkaus ja -suhde on koettu, opittu siinä tehdyistä virheistä ja aikuistuttu.
Suhde aikuisen, parisuhdekokemattoman, parisuhteelle epärealistisia odotuksia asettavan ihmisen kanssa taas voi olla epävakaammalla pohjalla kuin parisuhteen jo kokeneen kanssa. Parasta kai olisi hakeutua suhteeseen, jossa osapuolten lähtökohdat olisi suurinpiirtein samat. Jos kokematon ei kestä sitä, että kumppanilla on aiempia kokemuksia, niin ei sellaisen kanssa kannata suhteeseen ryhtyäkään. Ja arvomaailmojen pitäisi tietysti myös kohdata, että tasapainoinen suhde on mahdollinen.
On järjetöntä käyttää aikaansa ja energiaansa erilaisen arvomaailman ja elämänkokemuksen omaavien ihmisten arvosteluun. Meitä ihmisiä on tässä maailmassa joka lähtöön, ja suurimmalle osalle on se itselle sopiva kumppani olemassa jossain. Ja kun vapaassa maassa eletään, niin niiden epäsopivien kanssa ei ole pakko olla.
mitä ne erilaiset elämänarvot ovat?
Tiedän itsekkin pareja, jotka ovat alkaneet seukkaamaan 12 vuotiaista. Ovat sitten sen 10v olleet yhdessä, jolloin toinen pettää. Pitää kato kokea jotain muuta ettei elämä tunnu tyhjältä. Se vaan rikkoo suhteesta jotain arvokasta, sen voi sivullinenkin huomioida. Ja tollasta monivuotista nuoruudenrakkauttahan ainakin naiset tunnetusti kaiholla muistelevat vanhoiksi asti ja kuinka monesti onkaan jostain saanut lukea, että vuosien jälkeen on petetty nykyistä kumppania nuoruudenrakkauden kans. Ei niistä ihmiset täysin irti kasva. En alkaisi seurustelemaan naisen kanssa jolla tällänen moni vuotinen teinirakkaus on takana. Melkeen sitovampi asia kuin lapsi.