voisitko seurustella...

Tottakai voi, ihan tyhmä kysymys.

Tämä on ilmeisesti taas Campolan huumori-kysymys?? Hahhahhah kyllä tämmöinen naurattaa.

niin tottakai voi, mutta kysymys olikin _Voisitko. Myönteinen vastaus ei todellakaan tule kaikilta

No tota... Epilepsiakin voi olla niin monenlaista. Alustavasti voisin vastata joo... Mutta jos jollain on täysin hallitsematon ja paha epilepsia, niin ei kiitos.

Voisin. Kerran ihastuin epileptikkonaiseen, mutta juttu tyssäsi toisilla treffeillä. En ole koskaan nähnyt epilepsiakohtausta enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä, mutta ei kai se kiinnostus siihen kaatuisi.

En voisi.

Kiva kuulla myönteisiä vastauksia. Itse olen törmännyt useampaan otteeseen siihe, että mies laittaa välit poikki kun olen kertonut sairastavani epilepsiaa. Ja minulla pysyy suht koht hyvin hallussa lääkkeiden kanssa ja melko normaalisti pystyn elämään

Henkilökohtaisesti en voisi. Tämä johtuu siitä että elin lapsuuteni ja nuoruuteni sairaan ihmisen kanssa jonka sairaus hallitsi kaikkea elämässäni silloin.

Nyt haluan viettää edes jonkin aikaa eläen terveen ihmisen kanssa. Tämä kuulostaa ehkä typerältä ja itsekkäältä mutta en voi sille mitään.

Mutta yleisellä tasolla uskon ja toivon että epileptikko tai muuten sairas voi elää terveen ihmisen kanssa ja toivon ketjun aloittajalle onnea.

Voisin, epilepsia on lääkkeillä hyvinkin hallitttavissa.

Kaikki treffikumppanini on kärsineet narkolepsiasta... Mistä lie johtunee.

KYLLÄ ja olen seurustellutkin ja hän sai poissaolo kohtauksia...

Seksi epilepsiakohtauksen aikana on yksi pitkäaikaisimpia fantasioitani.

Joo, kyllä voisin. Jos epilepsia olisi harvinaisen vaikea, eli siihen liittyisi todella vaikeita hallitsemattomia oireita joita ei saisi ollenkaan kuriin ja muisti- sekä kognitiivisia oireita, niin sitten se olisi ehkä aika hankalaa, koska no, normaali elämä nyt vaan muuttuisi niin hankalaksi. Että en tiedä sitten tulisiko siitä seurustelusta mitään, ehkä joku tietävämpi osaa vastata paremmin. Kenenkään kodinhoitajaksi en siis lähtisi eikä minulla ole hoivatarvetta sillä tavalla, mutta ei se nyt mitään jos välillä käy pötköllään ja vähän kuolaa... Niin mäkin joskus teen vaikkei mulla ole epilepsiaakaan ;) Hah!

Mä en kyllä muutenkaan ehkä ihan pienistä kävis karsimaan kylmiltään, koska ihminen on tärkein ja satun ihan kokemuksesta tietämään, että vaikkei meistä kukaan toivo sairauksia ja vastoinkäymisiä, täydellistä elämää, parisuhdetta eikä rakkautta vaan ei oo. Joskus kannattaa hyvän tyypin takia hyväksyä vähän ryttyjäkin. Voi olla ettei niitä hyviä tyyppejä sitten meinaan niin kauheesti ole.

Sitä mä olen näissä kysymyksissä joskus miettinyt, mitä oon täältä lukenut... Kenellä nyt on epilepsia, tai herpes, jollain oli joku ihosairaus, jollain oli vissiin joku reuma joskus ja jollain käynyt joku onnettomuus, ja joku oli yh ja joku mitä nyt millonkin... Että "voisitko seurustella" että ihmiset joskus aika kärkkäästi sanoo et ei, ja silti kun katon katukuvaa niin siellä on ties millä juoppomiehillä ja naisilla puoliso. Harva se kerta täällä joku valittaa ilkeästä ja väkivaltasesta puolisostaan. On ties mitä kakkaa, siis ihan v-mäisiä luonteita, k*sipäitä, luonnevikaisia... Ja ne kelpaa??? Koska ne on niin terveitä??? Ja siis niin miehille kun naisille.

Että ihmiset muka väittää olevansa jotenkin nirsoja, mutta ehkä se nirsous sitten kohdistuu vähän vääriin asioihin. Useimmat sairaudet saa hallintaan lääkkeillä, kortsu ehkäisee jopa hiv:n, ihosairauskin yleensä on lievillä vaiheilla ja perhe saadaan kasaan molemmin puolisella joustamisella. Jokaisella on mustat hetkensä ja vikansa... Mutta millä lääkkeillä saa kuriin luonnevian ja millä korjataan täydellinen asennevamma? Kyllä mä keksin "miljoona" pahempaa asiaa lähes aina kun joku jotain tämmöstä kysyy.
Siksi mä voisin hyvin seurustella jostain epilepsiasta huolimatta, mutta k*sipäätä en kattele ja mulle on ihan sama, vaikka se ois lääketieteellisesti terve kuin pukki.
K*sta päässä ei ehkä todeta lääkärin vastaanotolla, mutta se on kyllä sairauksista yksi pahimmista.