Olen parisuhteessa asuva 40v nainen. Suhteessani kotona ei ole läheisyyttä eikä seksiä ollut n. 4-5 vuoteen. Emme harrasta mitään yhdessä eikä muutenkaan ole paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Kuitenkin arki toimii ihan ok. Samanlaista huumoria löytyy ja arki on ns. helppoa. Juurikaan koskaan emme riitele mistään, mutta jonkun verran mieheni kommentoi minua joskus hieman jopa ivallisesti ja joskus ehkä aavistuksen loukkaavastikin. Mieheni haluaisi jopa muuttaa kanssani isompaan asuntoon.
Ongelmani ja häpeäni on se, että olen rakastunut toiseen mieheen. Tämä mies on itsekin suhteessa ja hänellä on lapsi. Salasuhde alkoi vajaa vuosi sitten. Näen tuon miehen kanssa tosi paljon ja olemme todella läheisiä. Meillä on mukavaa yhdessä ja paljon läheisyyttä. Olemme olleet 2 kertaa hieman pidemmällä matkallakin. Tuo mies on kertonut minulle, että hän rakastaa minua tosi paljon eikä ole kuulemma tällaista aiemmin kokenut. Hän haluaa nähdä tosi paljon ja meillä on paljon yhteistä. Hän ei kuitenkaan ole valmis vielä eroamaan, vaan kuulemma vasta muutaman vuoden päästä lapsen ollessa vähän vanhempi. Itse mietin, että eihän ketään voi odottaa vuosia ja miten tilanne olisi erilainen muutamien vuosien päästä. Tuskin eroaminen olisi silloin yhtään helpompaa.. Onko muilla samanlaisia huolia kotona tai ulkopuolisessa suhteessa?
Ongelmani ja häpeäni on se, että olen rakastunut toiseen mieheen. Tämä mies on itsekin suhteessa ja hänellä on lapsi. Salasuhde alkoi vajaa vuosi sitten. Näen tuon miehen kanssa tosi paljon ja olemme todella läheisiä. Meillä on mukavaa yhdessä ja paljon läheisyyttä. Olemme olleet 2 kertaa hieman pidemmällä matkallakin. Tuo mies on kertonut minulle, että hän rakastaa minua tosi paljon eikä ole kuulemma tällaista aiemmin kokenut. Hän haluaa nähdä tosi paljon ja meillä on paljon yhteistä. Hän ei kuitenkaan ole valmis vielä eroamaan, vaan kuulemma vasta muutaman vuoden päästä lapsen ollessa vähän vanhempi. Itse mietin, että eihän ketään voi odottaa vuosia ja miten tilanne olisi erilainen muutamien vuosien päästä. Tuskin eroaminen olisi silloin yhtään helpompaa.. Onko muilla samanlaisia huolia kotona tai ulkopuolisessa suhteessa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
En ole kuullut että noista oikeita suhteita (ainakaan sen toimivampia kuin edellisetkään). Aina tulee arki vastaan kun suhde muuttuu "harrastuksesta työksi". Pettäjän tie kestää impotenttiuteen asti, eli pettäjät pettää aina, myös uusissa suhteissa.
Valitettavasti vaikea on elää pettäjänä, salaisuuden kanssa, oman itsekunnioituksen kannalta olisi kuitenkin ehkä hyvä "tulla kaapista ulos". Hyvää suhdetta ei tule enää kummankaan kanssa, mutta totuus vapauttaa. Tsemppiä.
Tyypillinen ikäkriisi. Jos pääset tuosta ohi, niin kannattaa aloittaa parisuhdeterapia. Tiedän, et se on kynnyksenä, kun on niin paljon salattavaa. Mutta jos et mene, ajautuu suhteesi todennäköisesti avioeroon.
Mulla tuo ikäkriisi tai mikä ikinä.. on kestänyt jo yli kaksi vuotta. Siis niin kauan minulla on ollut toinen mies. Lähtökähdat suunnilleen samanlaiset. Ei läheisyyttä, ei seksiä. Ensin meni se läheisyys. Mihet ei vain tunnu tajuavan, miten tärkeä asia se on....
No jaa. Kai se tästä. Ollaan kakkosia ja ykkösiä. Kakkosia hymyssä suin, ykkösiä.... nojaa..
Mitä arvelet tämän salasuhteesi puolison tuumivan, jos saisi tietää? Mitä itse ajattelisit, jos oma puolisosi pettäisi sinua, vai ehkä hänelläkin on se kakkonen? Voi voi, Arki tulee salasuhteisiinkin ja avioeron myötä taloudellinen tilanne yleensä heikkenee. Sitten on sinun ja minun lapset, anopit ja apet sekaisin. No, enpä taida tietää yhtään paria, joka olisi sen onnellisempi tämän uuden suhteenkaan kanssa. Outoa on se, että puolisosi ei halua seksiä kanssasi? Yleensä miehet ovat siinä asiassa aktiiviisempia, oletko kysynyt, mistä johtuu? Vai eikö itseäsi kiinnosta oman miehesi kanssa? Parasta avioliitossa minun mielestä on se hyvä arki, juhlahetket ovat sitten piste iin päällä. Toisaalta salasuhteesi on oikeassa, ettei halua eroa kun lapsi on pieni. Minun mielestä jos lapsia hankkii, on elettävä heidän parhaakseen eikä ajatella omaa mukavuuttaan etunenässä.
Noh... Minä rakastuin seitsemisen vuotta sitten toiseen mieheen. Sen hetkinen parisuhde veteli viimeisiään, lasteni isän kanssa oli jo puhuttu erosta, koska tuntui, että kaikesta saatiin riita aikaan. Takki oli tyhjä, luoteiden erilaisuus aiheutti jatkuvaa kahnausta.
Toinen mies oli vanha tuttu, jonka sattuman oikku johti juttusilleni kerran jos toisenkin. Hänelläkin perhe eikä kotona kuulemma mitään oleellisesti pielessä, tasaista arjen suorittamista.
Minä tein ratkaisuni tämän toisen miehen varaan laskematta ja erosin lasteni isästä. Rakensin uuden elämän lapsille ja itselleni ja siinä samalla huomasimme exän kanssa, että suhteemme toimii hyvin kavereina ja lastemme vanhempina, hyvä näin. En odottanut, että toinen mies olisi tunteistaan minua kohtaan huolimatta jättänyt perheensä.
Salarakkaani mietti kuitenkin asioita, halusi lastensa hieman varttuvan ennen eroa. Erosi sitten parisen vuotta minun jälkeeni. Mies asui jonkin aikaa omassa asunnossa, nyt vietettiin toinen Joulu yhteisessä kodissa.
En kuvittele, etteikö meilläkin jatkossa olisi omat haasteemme edessä. Kuitenkin seitsemän vuoden lähemmän tuntemisen jälkeen toisesta tietää jo yhtä jos toistakin, vaikkei virallista yhteistä elämää kovin pitkään ole elettykään. Kumpikin tietää toisensa tunnot erojen ajalta, kumpikin tietää sen, että lapset ovat tärkeintä maailmassa.
..ja kumpikin tietää myös, että puoliso on kykenevä pettämään, jos liittoon tulee ongelmaa.
9 ipjoök,
Kirjoitat kuin olisit onnellinen. Luet tätä palstaa, vaikka jo toista vuotta olet asunut rakkaasi kanssa yhdessä, ja omasta erostasi on pitkä aika. Miksi luet ?
Luulisin, että lukijat etsivät elämänongelmiinsa ratkaisuja täältä. Liittyykö oma haasteesi nykyelämässäsi uskottomuuteen, sen epäilyyn, tai miehesi ex-vaimoon?
Kerro ihmeessä todellinen syy, miksi luet, sillä kun ollaan anonyymejä voi olla avoin,eräät meistä auttavat haasteessasi, jos osaamme.
No on se hienoa!
Just sun kaltasia nillittäjiä pitäs vedellä ympäri korvia.
Kun ei ole omanelämän hallintaa, niin tulos on tollanen. Hitto jos se suhteesi on noin kuollut, niin TEE sille jotain, tai EROA. Vasta sen jälkeen virittele suhteita, ja tietenkin, johonkin sinkkuun.
Suhteet eivät aina muutu samanlasiksi, arkisiksi, seksittömiksi, rakkaudettomiksi ja etäisiks. Olen eronnut miehestäni jonka kanssa suhde oli juuri sellainen. Aikani olin kuten ap:kin salasuhteessa varatun miehen kanssa. Tulimme ihan eri lailla juttuun tämän miehen kanssa kuin eksäni, seksi oli parempaa, teimme paljon asioita yhdessä toisin kuin eks mieheni kanssa. Nyt olemme olleet jo 5 vuotta yhdessä eikä ns. arki ole astunut kuvioihin ja olo on yhä kuin vastarakastuneilla. Uskon että syy suhteiden arkipäiväistymiseen on siinä että väärät ihmiset ovat yhdessä, eikä siinä että automaattisesti suhteet arkipäiväistyisivät.
5 vuotta on lyhyt aika. Ensivuosi saattaa olla jo erinlainen. Et vain osaa edes kuvitella että sinutkin petetään.
On varmaan jo tullu. Hiipien.Vain yksi pieni syrjähyppy. Ei merkitse mitään, mut viesielyä silloin tällöin. Tuli petetyä ja ero ja nyt laastarisuhde. Nyt olen valmis muuttumaan.
En kyllä ymmärrä miten luottamustoimia täysin pelata suhteesta joka alkaa valheesta.
Kuvittelin rehellisyyden ja uskollisuuden olevan mieheni arvojärjestyksessä niin toisia kuin itseään kohtaan ihan kärjessä. Enkä pelkästään kuvitellut, vaan hän puhui näistä useasti 12 avioliittovuotemme aikana. Sitten rysähti kuin kirkkaalta taivaalta ja selvisi, että oli suhdetta pitänyt jo reilun puoli vuotta. Naimisissa olevaan naiseen!! Järjetön määrä valheita minulle, uskottomuus ja vielä toisen pettäjän kanssa.
Kiinni jäätyään muka piti lähteä miettimään elämää ja tulevaisuutta.. Kerran kysyin oliko suhde, ylipäätään tämä nainen kaiken rikki menneen arvoinen? Ei ollut, hetken huuma vai heikkoa.. Miten ihminen joka mukamas arvosti rehellisyyttä ja uskollisuutta kumppanissaan eniten oli valmis elämään naisen kanssa joka rikkoi nämä ennen kuin mikään ehti alkaa? Ei olisi ikinä kuulemma pystynyt luottamaan, kun niin helpolla petti omaa miestään.
EI voi. Ei oikeastikkaan voi. Suku ei hyväksy petoksella alkanutta. Menetit asemasi. Olisi kannattanut piilotella tai odottaa rauhassa.
Mitä hemmetin väliä suvusta on? Kaikilla ei ole edes tiivistä sukuyhteyttä tai montaa sukulaista. Pääasia on rakkaus ja että on hyvä olla toisen kanssa. Parisuhde on parisuhde eikä sukusuhde.
Suvun merkitys ihmisen onnellisuudessa ja elämänlaadussa on erittäin suuri. Välien katkaisu tai pilaantuminen omiin sukulaisiin on raskas kokemus, silloin vasta ymmärtää miten paljon itsestäänselvänä pitämänsä sukulaiset merkitsevät.
Jos välit sukuun pilaantuvat, koska uutta kumppania tai suhdetta eivät uskottomuudesta alkamisen vuoksi hyväksy, voi käydä niin, että alkaa alitajuisesti syyttämään uutta kumppania tuosta. Sukuriidat vaikuttavat aina parisuhteen sisään
Ennenkuin itse itsellenne heitätte helppoja "mitä välii" ajatuksia, kannattaisi pohtia ajan kanssa kaikki seuraukset, kaikkien omien läheisten kannalta.
Jos rakastajasi todella rakastaisi sinua hän olisi jo eronnut. Omakohtaisesta kokemuksesta (miehenä) sen tiedän.
Jätä miehesi jos et halua yrittää korjata suhdettanne mutta älä laske rakastajasi varaan. Hän on jo näyttänyt paljonko sinua arvostaa.
Kaikkea hyvää!