Olen päättänyt (taasen kerran) ryhtyä taistelemaan kiloja vastaan radikaalein keinoin eli ryhdyn nutraamaan. Valitsin klassisen ajoituskohdan eli uuden vuoden alun. Tosin en ihan heti vaan otan pari päivää kevyemmin ennen ketoosin tavoittelua.
Tiedän kokemuksesta mitä tuleman pitää ja mieluusti ottaisin seurakseni muitakin saman haasteen kanssa eloaan viettäviä henkilöitä, joilla on haaveena (=tavoiteena) kevyempi huominen.
Vaa'alla en ole tohtinut käydä muutamaan kuukauteen enkä varmastikaan ihan heti siihen tohdi kivuta. Eli aluksi mennään sokkonan eteenpäin, tiedän että vaatteista huomaa myös innostavasti eron. Vaaka kun kertoo aina sen hetkisen tilanteen ja painohan vaihtelee muutoinkin paljon vuorokauden aikana.
Syy siihen, miki päätän mennä ketoosin kautta kilojen karistamiseen on se, että olen toivottomasti koulussa makeaan herkkuun, karkkeihin ja limuihin. Tämä on tavallaan "pakkoero päihteistä": Olen samanlaisen urakan kokenut muutamaan otteeseen ja tiedän että alku on hirmuisen vaikeaa, samoin myös alkun jälkeekin, mutta kykenen paremmin totaaliseen kieltäytymiseen kuin säännöstelyyn. Taidan olla varsin musta-valkoinen tai kaikki-tai-ei-mitään tyyppi, mutta tällä aatoksella mennään.
Mikäli haluat liittyä joukkoon, olet lämpimästi tervetullut! Saman asian kanssa painiskelevat henkilöt ovat oivallinen ja tärkeä apu heikkoina hetkinä. Vaikka vieressä olisikin tukijoita, eivät he tiedä kuitenkaan täysin miltä tuntuu taistella mielitekoja vastaan ja minkälaiseen haaveilunkohteeksi ruoka muuttuukaan projektin aikana:)
Terkuin,
"Sarana"
Tiedän kokemuksesta mitä tuleman pitää ja mieluusti ottaisin seurakseni muitakin saman haasteen kanssa eloaan viettäviä henkilöitä, joilla on haaveena (=tavoiteena) kevyempi huominen.
Vaa'alla en ole tohtinut käydä muutamaan kuukauteen enkä varmastikaan ihan heti siihen tohdi kivuta. Eli aluksi mennään sokkonan eteenpäin, tiedän että vaatteista huomaa myös innostavasti eron. Vaaka kun kertoo aina sen hetkisen tilanteen ja painohan vaihtelee muutoinkin paljon vuorokauden aikana.
Syy siihen, miki päätän mennä ketoosin kautta kilojen karistamiseen on se, että olen toivottomasti koulussa makeaan herkkuun, karkkeihin ja limuihin. Tämä on tavallaan "pakkoero päihteistä": Olen samanlaisen urakan kokenut muutamaan otteeseen ja tiedän että alku on hirmuisen vaikeaa, samoin myös alkun jälkeekin, mutta kykenen paremmin totaaliseen kieltäytymiseen kuin säännöstelyyn. Taidan olla varsin musta-valkoinen tai kaikki-tai-ei-mitään tyyppi, mutta tällä aatoksella mennään.
Mikäli haluat liittyä joukkoon, olet lämpimästi tervetullut! Saman asian kanssa painiskelevat henkilöt ovat oivallinen ja tärkeä apu heikkoina hetkinä. Vaikka vieressä olisikin tukijoita, eivät he tiedä kuitenkaan täysin miltä tuntuu taistella mielitekoja vastaan ja minkälaiseen haaveilunkohteeksi ruoka muuttuukaan projektin aikana:)
Terkuin,
"Sarana"
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ihanaa, että löytyy muitakin, jotka ovat päättäneet suunnata kohti keveämpää olomuotoa! Ilmoittaudun siis mukaan nutraukseen, yritetään tsempata kaikkia ketjuun mukaan lähteviä parhaalla mahdollisella tavalla.
Rohkaistuin tänään käymään vaa'alla kuukausien tauon jälkeen, ja lukemat kertoivat, että 14 kiloa olisi matkaa normaaliin painoon. Eipä tuo mikään yllätys ollut, mutta nyt asialle on tehtävä jotain. Seitsemän vuotta sitten otin samanlaisen projektin, pääsin muutamassa kuukaudessa tavoitteeseeni, ja nyt tällä kertaa tarkoitus on päästä maaliin ihan pysyvillä tuloksilla. Nutraus saa antaa touhuun lähtöpotkun ja osanutrauksen kautta sitten pysyviin elämäntapamuutoksiin. Herkut, pääasiassa suklaa ja makeat leivonnaiset, ovat oma heikko kohtani, ja muistelen, että nutrauksella pääsin parhaiten eroon mieliteoista - valitettavasti itsekuri lipsui sitten normiruokavaliolla elellessä vähitellen vuosien aikana...
Ajattelin täysnutrailla tuonne helmikuun puoliväliin asti, sitten siirryn osanutraukseen parin viikon etelänloman takia ja loppukevään etenen osanutrauksella niin kauan, kunnes tavoitepaino on saavutettu. :) Hauska huomata, että ainakin näin etukäteen tahdonvoimaa tuntuu riittävän vaikka muille jakaa! :P
Heippa Paola0601,
Itselläni on samansuuntainen pudotustavoite. Josko -15 saisi mittariin niin olisi iki-onnellinen ja samalla filosofialla olen ajatellut edetä kuin sinä eli aluksi täysnutraus ja sitten terveellisten elämäntapojen kautta painonhallintaan. Kaikki tämän suunnitelman toteuttamiseen vaatima tieto on kyllä hallussa, mutta toteutus on ontunut useampaan otteeseen.
Olen nutrannut pariin otteeseen ja olen myös mukana xtravaganza-ryhmässä. Ryhmästä sain aivan loistavia aatoksia ja tietoa, josko niistä olisi apua tässä urakassa.
Millä tavoin olet ajatellut liikkua/urheilla projektisi aikana? Tämä osa-alue oli syksyssäni täysin nollassa ja morkkis on myös sen mukainen. Nyt siis takapuoli ylös sohvalta ja menoksi. Naisvoimistelijoiden jumpat sekä uimahallin syvän veden vesiliikunta ovat nyt aluksi ohjelmassa ja josko vallan suksille innostuisin.. Tosin tämän "ruhon" hilaaminen hiihtopoluilla on aivan järjettömän rankkaa, tosin oikeanlainen voitelu voisi olla suureksi avuksi:)
Meinaatko ottaa avuksi Nutriletin, easydietin vaiko Allevon? Itse tilaisin nettiapteekista alennuksessa olleita nutriletteja ja lisäksi päätin testata easydietin uutta valmistetta, niitä kapselaita, jotka veden kanssa täyttävät vatsalaukkua. Samanlainen tuote oli esillä terveysmessuilla ja jo tuolloin aattelin testailla josko siitä olisi apua annoskokojen hallintaan.
Sitten vain jääkaappi täyteen kivennäisvettä (Lidlin sinistä), jotta suolojen riittävä saanti on turvattu eivätkä krampit iske. Ja runsas nesteiden nauttiminen estää sen viheliäisen päänsäryn ilmaantumista...
jotenkin hullu tunne suunnitella huomisillan uudenvuoden ateriaa kuin viimeistä ateriaa konsanaan:) Mutta totuus on, että tässä on aivan pakko pienentää omaa kokoaan, nyt loppuu siis ämpyily ja jossittelu... Eikun menoksi!!
Hei Sarana,
Hienoa, että pudotustavoitteemme sattuvat olemaan suunnilleen samanlaisen kilomäärän päässä! :) Siinä on sitten hyvä tsemppailla puolin ja toisin. Aikaisemmista kerroista tiedän, että kilot istuvat omassa kropassani melkoisen tiukassa, joten motivaation ylläpitämiseen tulee jossain vaiheessa tarvitsemaan kanssakeventäjien tukea...
Olen itsekin joskus pohtinut tuota xtravaganza-ryhmää. Olisi hienoa, jos jossain vaiheessa jakaisit kokemuksiasi sieltä! Niinkuin sanoit, tieto on hanskassa, mutta se toteutus osoittautuu aina välillä haasteelliseksi.
Voi kun täällä meilläkin olisi noita uimahallissa järjestettäviä liikuntakursseja järkeviin aikoihin! Kaikki vesijuoksut ja hydrobicit vesijuoksuliivin kanssa olisivat ihania! Millaisille tunneille olet menossa? Itse ajattelin yrittää käydä kuntosalin ryhmäliikuntatunneilla muutaman kerran viikossa. Ryhdyin siinä jo tuumasta toimeen ja hankin jäsenyyden uudelle salille! :) Nyt vaan täytyisi unohtaa sohvalla rentoilu ja käydäkin siellä jumpissa. :P Normiarkiliikuntana teen koiran kanssa kävelylenkin kolmesti päivässä.
Kiitos ideasta! :) Tutkin paikalliset tuotetarjoukset, ja nyt kaapissa odottaa viime kesän neljän päivän epäonnistuneesta ”projektista” jäljelle jääneiden pussien ja patukoiden lisäksi uusia makuja Nutrilettiä ja Allevoa. En ole koskaan kokeillut EasyDietia, mutta olisi kiva kuulla, mitä pidät noista kapseleista. Teoriassa niiden toimintatapa tuntuu loogiselta. Kyseisen brandin aloituspakkaus vaikuttaa myös aika houkuttelevalta, joten saattaa olla, että testaan sitä jossain vaiheessa, jos tutut tuotteet alkavat tökkiä pahasti.
Tässähän alkaa ihan oikeasti innostua tulevasta projektista! Tosin kuten sielläkin, edessä on vielä uuden vuoden juhlistaminen, joten herkutellaan, mutta yritetään samalla tarkkailla sitä annoskokoa, niin tavoitteet eivät pakene vaan tulevat pienen askeleen lähemmäksi!
Heipähei ajankohta on hyvä aloittaa uudet elämäntavat hoikistumisen, mutta nutraus on syvältä eikä auta ketään laihtumaan pysyvästi koska sitä ei jaksa noudattaa lopun elämäänsä eli se on siis tehotonta ja epäterveellistä jojoilua. Parempaan ja pysyvään tulokseen pääset rajoittamalla hiilihydraattien saantia. Lueskelle vähän netistä asiasta niin teet oikein ja hoikistut kaunokaiseksi jälleen..
Heippa "Tomi",
Olen siinä asiassa samaa mieltä, että nutraus on helppo tiet painin jojiluun. tämän olen itsekin huomannut ihan oman kroppani kautta. Tiedän kuitenkin sen, että itselläni on helpompi siirtyä tätä kautta juuri tuohon vähähiilariseen ruokavalioon. Ensi on vain laitettava totaalinen stoppi eli nollata tilanne ja ryhtyä tämän jälkeen rakentamaan terveellisempää ruokavaliota.
Joillekin toimii painon hallinta hillitysti ja hallitusti vähähiilarisen ruokavalion kautta ja osa taasen haluaa toimia kuten minä ja Paola eli valita tämä "kyseenalaisempi" tie.
Kuten yhdessä viestissäni kirjoitin, on teoria kyllä hallussa mutta toteutus ontuu. Joko tällä kertaa pääsisin ontumaan tuonne kaunokais-mittaan asti tai ainakin lähemmäksi kuin aiemmin:)
Haluaisin tietää käytännön neuvoja nutrauksen suhteen. Tässä teitä on kaksi konkaria :) Eli miten työpaikalla suhtaudutaan nutraukseen. Onko se ihan ok, että syö omia proteiinipirtelöitä, kun muut menevät lounaalle? Pystyykö lounaan korvaamaan sellasella patukalla? joissain töissä voisi olla ihan kätevääkin vetäistä työn ohessa patukka naamaan ja jatkaa mummojen syöttämistä tms. Laskeeko muuten työteho ja vireystila, kun ei syö kunnon ruokaa. Haluaisin kokeilla, mutta pelkään muuttuvani kiukkuiseksi heikkohermoksi ilman makunautintoja. Ehkä ei sovikaan minulle tuo tapa laihduttaa, kunhan mietin eri vaihtoehtoja. Voi olla, että mietin vielä kymmenenkin tulevan kilon jälkeen.
Nutrit eivät ole proteiinipirtelöitä, ne ovat sitten asia erikseen.
Hei taas,
En tiedä, miten "konkaria" :P tässä ollaan, mutta meillä töissä kaikki ainakin ovat olleet ihan ok pirtelöiden ja patukoiden suhteen. Taitaapa yksi työtoveri markkinoidakin jotain brändiä, mutta kyseiset tuoteet ovat tuplasti perusnutrauspirtelöitä ja -patukoita kalliimpia, niin en ole niitä ostanut. Erityisesti patukat ovat töissä käteviä, kunhan niiden kanssa muistaa juoda tarpeeksi vettä. En ole huomannut työtehon laskevan nutrauksen aikana, mutta ensimmäisen viikon aikana oli pinna vähän kireällä aina silloin tällöin... Saa nähdä, miten tällä kertaa käy!
Huomenna on aika siirtyä kokonaan pirtelöille! Jee, siitä se lähtee! Kun muistelen edellistä yritystä, nutraaminen oli aika kivaakin, kun tulosta syntyi tasaiseen tahtiin. Mitään järkyttävän isoa alkupudotusta en silloin saanut aikaan, vaan kilot karisivat vähä vähältä. Olen, Sarana, samaa mieltä kanssasi, että on kiva saada selkeä stoppi kaiken herkun mussuttamiselle. Siitä voi sitten vähitellen muistutella mieleen ne arjessa tapahtuvan terveellisen syömisen puitteet, kun ei tee samalla tavalla mieli herkkuja kuin silloin tekee, kun syöminen on hunningolla. Olen työkavereilta kuullut pelkkää hyvää Kiloklubista, joten voi olla, että tsekkaan sen nettisivut myös jossain vaiheessa, kun siirryn täysnutraajasta osanutraajaksi.
Tsemppiä matkalle tavoitteeseen (jokainen omalla tyylillään) ! :)
Kiitos vastauksesta! Toivotan sinulle iloisia onnistumishetkiä kohti tavoitepainoasi kaiken sinnittelyn kanssa! Taidan yrittää itse tavallista herkkukieltoa ja ruokamäärän vähentämistä. Tulee syötyä isoja annoksia huomaamatta ja vielä kaikki mässy päälle.
Nyt häivyn häiritsemästä teidän nutrausketjuanne. Tsemppiä molemmille.
Moikka!
Mie otin ja alotin nutraamisen tänään, ja oon tässä katsellut sopivaa paikkaa johon alkaa kertoa kuulumisia ja purnaamaan ja hakemaan tsemppiä ja tsemppaamaan muita, niin tää teidän ketju sattuikin sopivasti, jos seuraan sopii. :)
Painoa mulla on pudotettavana vaikka kuin ja paljon, mutta jos nyt ensin hypättäis 100kg rajan alapuolelle (tällä hetkellä 105), sitten siitä kilo tai 10 kerrallaan, kunnes päästään alle 80kg. Unelma olisi jos joku kaunis päivä paino alkaisi jopa kuutosella. Pituutta siis vaan se 160cm.
Sotasuunnitelmana siis on täysnutrata tän tammikuun ajan (jos mieli tekee niin pidempäänkin) ja sen jälkeen Xtravaganzan "puoliteholla" (ystäväni ovat laihduttaneet melkoisia lukemia siten). Liikuntaa en vielä meinannut diettiini sisällyttää (tälläsen massan liikuttaminen kun on työlästä, ja nivelet ovat niin huonossa kunnossa, ja kipeytyvät todella vähästä todella paljon), mutta liikunta alkaa kun nutraus loppuu! Eli aloitan siis projektini vaan näin, ja päivä kerrallaan noita litkuja lipitellään, kunnes sitten siirryn toisenlaiselle ruokavaliolle ja elämäntavalle.
Tänään on siis alkanut, ja voin kertoa, että nälkä on aikamoinen. Päivän suositellut 5 nutripirtelöä on tuhottu, vettä on mennyt useampi litra (vessassa juostu koko päivä sen mukaisesti :D ) Vatsassa tuntuu että ihan lainehtii! Mutta oon ennenkin viikon-pari syönyt noita keittoja sun muita, että tiedän tämän olevan hyvinkin normaalia, ja olot tasoittuu parissa päivässä.
Mieli on kuitenkin mitä mainioin! Tsemppiä teillekkin! *peukku*
Terve! itsekkin aloitin nutrauksen tänään 3.1 eli mukana ollaan jos sopii =) . Motivaatio on erittäin korkealla! täältä tullaan uusi elämä =) Itselläni hieman enemmän pudotettavaa kuin 15kg. BMI on 35. mutta nutraamisella aijon päästä alkuun.
heippa kaikille ja tervetuloa mukaan te uudet nutraajat:)
Mietiskelin sivusta kyselijän kysymyksiä... Itselläni ei ole ollut ongelmia työpaikalla nutraamisessa. Olen avoimesti jutellut omasta ruokavaliostani eikä kukaan (ainakaan suoraan) ole kommentoinut valintaani. Tottakai olisi mukava liittyä lounasseuraan, mutta täksi ajaksi se ilo täytynee sivuuttaa. Tietenkin tilanne on toinen jos ruokailu tapahtuu työpaikalla niin joutuu altistumaan muiden ruuan tuoksuille, mutta kyllä siihenkin tottuu. Ja kahvitauolla voi hyvin nautiskella makeuttamattoman teen seurana oman nutri-patukan.
Ensimmäinen ja ehkä toinenkin päivä sujuvat itsektäni ongelmitta, mutta 3-5 päivä ovat vaikeimmat. Tällöin energiat ovat vähissä kun elimiston täytyy tulla toimeen n. 700 kalorilla. Mutta kun tämä tuskakynnys on ylitetty, on edessä ketoosi ja ainakin itselläni olo on tällöin kepeä. Tärkeintä on juoda vedä juomisen perään. Tämä täyttää vatsaa ja lisäksi huuhtoo elimistöä. Tärkeää onkin pitää vesipulloa mukana minne ikinä meneekin. Tällöin aineenvaihdunta pysyy liikkeellä ja myös pääkivut (pakolliset sellaiset) pysyvät paremmin loitolla.
Suurin kiulutus taitanee itselleni iskeä silloin kun tekee mieli ruokaa eikä sitä saa. Samanlainen efekti kuin pikkulapsilla karkkihimossa:D Mutta oma asenne ratkaisee suuresti! aina tulee niitä hyvä ja huonompia ja vieläkin huonompia päiviä. Nutraamisen suurin haaste onkin ottaa mittaa itsestään ja omasta päättäväisyydestä. Jokainen mieliteko avaa oven valintaa: sorrunko vaiko en. Toinen valinta vie kohti tavoitetta ja toinen romuttaa mahdollisesti jo päällä olevan ketoosin. Ketoosin rikkominen ei ole koskaan sen hetkellisen syömismielihyvän arvoista, trust me.... Ja kiukkuisuutta lisää yhä enemmän tyytymättömyys omaan heikkouteen valinnan hetkellä. Kannattaakin siis mieliteon yhteyteydessä keskittää huomio muualle, juoda lasillinen vettä ja vaikka lähetä hetkeksi happihyppelylle.
Suurin haaste itselleni on ollut erottaa mieliteko tarpeesta. Kun on ketoosissa, ei nälkää juurikaan koe (ainakin näin on itselläni). Mutta ruuan ajatteleminen saa väkisinkin mahan kurinsemaan ja mieliteon heräämään. Useinkin sortuminen ei tapahtu nälästä vaan mieliteota. Itselläni on tällöin tapana todeta, että tiedän kyllä kuinka hyvältä herkku maistuu, mutten sitä tarvitse. Ja tässä pätee se, että kun antaa sen kuuluisan pikkusormen, olet kohda kokonaan kädetön.
Liikunnan kanssa kannattaa ottaa kevyesti ensimmäisen viikon aikana. Mutta kun itse olin xtravaganzassa ja ketoosissa, jaksoin hyvin vetää läpi rakasaatkin bodypumpit. Tällöin kannattaa kuitenkin aiktatauluttaa ruokailut siten, että saat täydennettyä energiavarastoja liikunnan jälkeen.
läskiLissu mainitsi tuosta puolivauhdista. Tämä on tuttua ja itselleni tämän kohdalla nousi tie pystyyn. En vain onnistunut pitämään annoskokoja aisoissa. Xtravaganzan lautasmallihan on kämmenen kokoinen annos salaattia, nyyrkin kokonainen annos vihanneksia ja nyrkin kokoinen annos proteiinia. Ja toki kaikki ilman ylimääräistä rasvaa ja sokeria:) Mutta jos tästä saa pidettyä kiinni, jatkuu painin pudotus. On kuitenkin hyvä varautua, että kun ns. täysvauhdista siirtyy puolivaihtiin, tulee takaisin muutama kilo eli tämän pidä antaa masentaa:) Muutoinkin siirtyminen kannattaa tehdä hallitusti eli liukumalla takaisin "kiinteään" ravintoon.
Jestas... tässähän olisi vaikka mitä kirjoitettavaaa, mutta tältä erää täytyy lopettaa tähän. Suuresti tsemppiä kaikille! Ja ajatelkaa että tänään on viimeinen päivä kun painan sen verran kun nyt painan, huominna olenkin jo kevyempi;)
Uusi nutraaja ilmottautuu :)
(Kirjoitin jo kertaalleen tätä viestiä, mutta se on näköjään kadonnut bittiavaruuteen, joten laitetaan uudelleen.)
Omasta taustastani sen verran, että laihdutin syksyllä 20kg, josta valtaosa lähti nutraamalla. Nyt olisi tarkoitus ottaa uusi täysnutrausrutistus (vähintään neljä viikkoa) ja ylipäätään kesään mennessä painosta pitäisi saada pois toiset 20kg.
Eilen olin osanutrauksella ja tänään siirryin täysnutraukseen. Nälkä ei ole vaivannut, mutta päätä jomottaa pikkaisen. Syksystä tiedän, että liikuntaa voin harrastaa rauhassa ja olo onkin energinen.
Joku pohti tuota työpaikkaruokailua. Minulle se ei ole ollut ongelma. Olen nauttinut makean pirtelön lounaaksi, eikä se juurikaan herätä ihmetystä. Lounasravintolassa olen ostanut pirtelön kaveriksi teekupposen ja se on ollut ravintoloitsijallekin ok. (Ei ole herättänyt negatiivista ihmetystä tms.) Ja ympärillä istujien lounaat eivät ole aiheuttaneet mitään liiallisia kiusaksia minulle.
Mainittakoot vielä, että työterveydenhoitajamme tietää nutrauksestani ja loppuvuodesta otettujen verikokeiden tulokset olivat ihan ok. Ja hän näytti vihreää valoa kevään nutraussuunitelmillenikin.
Suunnitelmanani on käyttää pääasiassa Nutriletin tuotteita (jauheita ja patukoita) niin, että päivän kalorit pysyvät alle 700:ssa. Eli reippaasti ketoosissa mennään :) Ja ensin alkuun nyt neljä viikkoa putkeen ja sitten jatkan, jos tuntuu siltä. Tai pidän vähän taukoa ja otan toisen täysnutrausjakson myöhemmin keväällä.
Tsemppiä kaikille!
Unohtakaa jo se nutraus joka on täysin hyödytöntä, sillä mitään pysyvää ei sillä saa aikaan. Kilot tulee tuplana takaisin kuurin loputtua jota ei voi jatkaa kovinkaan pitkään. Ei ne elämäntavat siitä mihinkään muutu kun nutratessa on kasvanut kaiken lihottavan himo äärimmillen ja sitten kun se laukeaa niin mässäily alkaa, tehkää ennemmin kuin Ville...
Oululainen Ville Schroderus pudotti vähähiilihydraattisella ruokavaliolla peräti 64 kiloa.
http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2013010316512733_lh.shtml
Olen aikalailla samoilla linjoilla. Jokainen saa toki laihduttaa siten kuin parhaaksi itselleen kokee. Moni on tosiaan pystynyt laihduttamaan vain muuttamalla ruokavaliota pysyvästi ja jopa sitten pysynyt siinä painossaan. Eikö niitä herkkuja voi jättää pois ruokavaliosta sillä samalla itsekurilla millä pystyy jättämään ihan kaiken normiruuan ja siirtymään pussiruokiin. Eipä ole tosiaan elämäntapoihin ehtinyt tulla mitään uutta, kun ei ole voinut opetellakaan ja kuitenkin on kasvanut taka-ajatus, että tämä loppuu joskus ja sitten saan herkutella. No ehkä tuo sama tunne kasvaa myös kitudieeteillä, että vielä joskus vedän herkkuja, kun siihen on lupa. Jotenkin kun saisi ajatusmaailman muuttumaan siten, ettei enää olisi mitään mielihaluja makeaa eikä epäterveellistä kohtaan.
Kaiken ajattelun pohjaksi kun saisi kasvatettua kivijalan, että toimin vain itseni parhaaksi enkä siksi syö enkä juo mitään epäterveellistä. Kaikki toimintahan lähtee ajatuksesta. Ei se käsi mene karkkipussiin ilman ajatusta ja tunnetta eikä suklaalevy tipahda itsestään ostoskoriin. Voisiko syöminen olla vähemmän tunteellista. Söisi vain ravitakseen kehonsa ja opettelisi nauttimaan jokaisesta palasta, jonka saa suuhun laittaa.
Voisiko vaan kasvattaa itseään. "Tottumus on toinen luonto." Ihminen tottuu hyvin monenlaisiin asioihin ja olosuhteisiin. Joskus on hyvä miettiä, voiko noita tottumuksia muuttaa muuttamalla ajatuksia. Sekin sekoittaa, kun on niin monenlaista ravitsemustietoa. Monet "faktat" kumoavat toisensa ja jos niitä lähtee seuraamaan hukkaa sen sisäisen totuuden, mikä on oikeasti hyväksi keholle ja mielelle. Ajattelumaailmaan tunkee myös jatkuvalla syötöllä erilaisia roskaruokamainoksia ja kaupoissa karkkivalikoima kasvaa koko ajan. Vähempikin riittäisi minusta sorruttamaan hyvinkin rakennetun pohjan. Mihin tarpeeseen sitä mättöä vedetään ja sokerilitkuja juodaan niin paljon. Vasta tuli tutkimus, että sokeri on myrkyllistä. Ihmettelen suuresti miksi tuota myrkkyä mainostetaan karkkien ja limsojen muodossa jatkuvalla syötöllä! Kuka on vastuussa tästä kaikesta? On otettava vastuu omasta terveydestä ja löydettävä ne sudenkuopat joihin meidät maksavat asiakkaat on helppo tiputtaa. Nämä laihdutusvalmisteetkin ovat markkinamiesten kikka ottaa rahat pois. Ensin lihotetaan kansa ja sitten tarjotaan valmisteita laihdutuksen avuksi ja tietysti hyvällä hinnalla. Tässä yhteiskunnassa on jotain pahasti pielessä.
Huomenia,
Alle tuli kirjoitettua aikasmoinen aamuinen novelli, se ei edes mahtunut yhdessä osassa tähän keskusteluun:) ....
OSA 1:
Erinomaisen hyvin sanottu tuo "Tottumus on toinen luonto". Itse joudun oikeasti totuttelemaan elämään ilman makeita herkkuja. Osa on koukussa tupakkaan, osa alkoholiin ja osa sokeriin (hiilareihin). Itse kuulun tähän viimeiseen ryhmään.
Kävin pitkän keskustelun työterveyslääkäri kanssa paininpudotuksestani. Hän myös suositteli vähähiilarista ruokavaliota enkä tätä ajatusta suinkaan tyrmännyt. Tiedän vain kokemuksesta itseni tuntien että saavutan tämän tien vasta suossa rämmittyäni ja nyt olen ensimmäisen askeleen omassa suojuokussani ottanut. Tämä on minun valinta. Ja kyllä- aiempien ketoosidiettien kilot ovat tulleet takaisin, sitä en kiellä. Voin hyvin myöntää, että olen sortunut vanhoihin tapoihini, mutta tunnen myös suuren pistoksen sisimmässäni kun ajattelen missä mitoissa voisin nyt olla, jos vain olisin saanut itseni pidettyä oikella tietää.
Kuitenkaan en aio ryhtyä mennyttä märehtimään vaan sen tuoman tunnekokemuksen myötä uskon nyt saavuttavani vihdoin lopullisen tavoitteeni, joka on elämäntapa muutos. Epäonnistumiseni toimikoon itselleni varoittavana esimerkkinä siitä, kuinka vaikeaa on päästä kiloista eroon ja kuinka vaikeaa on pysyä kevyempänä. Suurin opetus kuitenkin on se, että tunne oman otteen luistamisesta kohti lähtötilannetta tuntuu todella pahalta. Sitä väkisinkin miettii kuinka ihanalta tuntuisikaan elää kevyemmän taakan alla. Ja tästähän ei voi soimata kuin itseäni. Se on kuitenkin aina oma naama joka peillistä kurkistaa, vähemmän tai enemmän kaksoisleuan kera. Se olen minä itse, joka päätökset tekee ja iloitsee tai suree niiden loppumaininkeja.
Takaisin tuohon lekurin kanssa keskusteluun. Avauduin hänelle itsekurin puutteesta, joka itseltäni katoaa liiankin usein. Lääkäri totesi, että osa laihduttajista joutuu valitsemaan saman tien kuin alkoholistit eli totaalikieltäytymisen. Tiedän, että tämä vertaus saattaa aiheuttaa vastalauseita, mutta näinhän se on. Itse ainakin saan jonkinlaista viallista tyydytystä siitä kun saan herkutella ja napsia herkkuja suuhuni. Usein yksi herkkupala johtaa toiseen ja siitä se sitten lähteekin, herkkukierre siis. Näin ollen olen todennut, että minun on valittava toistaseksi tämä totaalikieltäytyminen. Tällä hetkellä olen liian heikko kiusauksia vastustamaan.
En suinkaan kiellä sitä, etteikö tämän käyttäytymisen taustalla ole jotain tekijää, joka on laukaissut tämän elämän elämän tavan. Myös lääkärini kehotti miettimään milloin valintani alkoivat menemään tähän suuntaan eli milloin aloin lihomaan: mitä tuolloin elämässäni tapahtui, mitä varten aloin lohduttamaan tai palkitsemaan itsenäni herkuilla. Miksi ennen 50-55 kg painanut neitokainen painaakin nyt yli 80kg. Mitä on tapahtunut, jotta olen alistunut omalle heikkoudelle ja milloin olen menettänyt itsehillintätaitoni.
OSA 2:
Jollain tavalla uskon siihen, etten arvosta omaa kehoni tällä hetkellä riittävästi, jotta kokisin suurempaa tarvetta huoltaa sitä. Sanan mukaisesti koen olevani rasvalla vuorattu ja sen alta ponnitaminen "uuteen kukoistukseen" tuntuu hurjan pitkältä tieltä. Ennen kaikkea laihduttaminen on painimista oman mielensä kanssa. Kukaan muu ei tee valintoja puolestasi, itsen olen se joka herkut suutani kohti ohjaat, itse olen se joka päättää valita sohvan nurkan urheilun sijaan.
Sitten pääsenkin urheiluun... Ylipainoisten ihmisten liikkuminen on haasteellista niin henkisesti kuin fyysisesti. Itse olen valinnut vesiliikunnan näin alkuun siitä syystä, että vesi on aivan ihana elementti ja vesijumpat ja -juoksu sopii erinomaisesti lähtölaukaukseksi tämän ruhon liikuttamiseen. Mutta vesiliikunta asettaa uudenlaisen haasteen nimittäin uimapukuun pukeutumisen ja se päällä tössästelemisen muiden uimareiden edessä. Tämän kynnyksen olen onneksi ylittänyt enkä enään koe ahdistusta "paljastaa nahkaani" muille. Toki jumpat ja tanssiliikunta ovat myös erinomaista liikuntaa, mutta suuremman kilomäärän liikuttaminen on yksikertaisesti raskasta. Mutta mikään ei voita sitä tunnetta kun selviää ensimmäisestä rääkkitunnista ja jo muutaman viikon aikana sitä huomaa oman peruskuntonsa parantuneen. Tärkeintä on siis aloittaa rauhassa eikä laita heti itseään liian rankan rasituksen alle. On aivan eri asia liikuttaa 80 kg massaa kuin 50 kg massaa eli tärkeintä on liikkua ja tehdä liikkeet oman rajojensa puitteissa ja himpun verran niiden yli eli sellaisen pienen tuskanirvistyksen kanssa. Tuolloin tietää ettei päästä itseään liian helpolla:)
Nutrauksessa ja ketoosissa laihduttaminen tukee liikunnan aloittamista, koska lyhyessä ajassa painoa tippuu useampi kilo. Kokemuksesta tiedän että esim. Zumbaaminen on aivan erilaista jo 5-8 kiloa köykäisempänä. Voisi siis rehellisesti sanoa ettei ahteri enään paina niin paljoa ja tämä jo itsessään kannustaa ja focusoi katseen tiukuemmin kohti tavoitetta. Kilojen kariseminen tuo mukanaan onnistumisen tunteen ja sen voimasta toivottavasti murtuu osa ylipainoisen ihmisen vääristynyttä minuutta. Josko se sisimmässä asuva hoikempi minä saisi tätä kautta lisää voimaa ja mikä mahdollisesti pään sisällä onkaan joskus vinksahtanut, alkaisi taipumaan positiivisen muutoksen edessä.
Itse olen sisäistänyt sen, ettei tämä painonpudotus ole vertauskuvallisesti suinkaan 100 metsin edes 1500m juoksutaivan vaan tämän on maratooni. Lisäksi tämä maratooni juostaan aina yhä uudelleen ja uudelleen, koska fakta on se, että jos pysähtyy, tarkoittaa se helposti sitä että menosuunta kääntyykin takaisin lähtöpitseeseen. Usealla tämän keskusteluryhmän osallitujilla tämä lähtöpiste on vuoden 2013 alku ja se tulee aina pysymään vakiona, on tämän prosessin tulos sittten onnistunut tai epäonnistunut. Mikäli lopputulos on posiviivinen, on tämä alkupiste se hetki, jolloin kukin meistä painoi eniten ja niihin lukemiin ei ole palaamista. Mutta jos lopputulos on negatiivinen, on alkupiste samalla myös päätepiste ja saatetaan mennä jopa sen yli.
Jokatapauksessa tämä alkupiste luo jokaiselle meistä jonkinlaisen kiintopisteen oman elämänsä tulevaisuudessa. Ja se, voimmeko me muistella sitä ylpeyden kautta vai epäonnistumisen kautta, on jokaisen meidän itsemme hallussa. Itse en voi muistella edellisiä alkupisteitäni ylpeydellä ja olen päättänyt, että tällä kertaa voin.
Vaikuttaa, että olet miettiny tämän asian syvällisesti jo ennen päätöstä laihduttaa. Taidat olla oikealla tiellä! ehkä se on hyvä tutkia aiempia repsahduksia, jotta tietää mihin ei tällä kertaa sorru ja miksi ei aio antaa periksi makeanhimolle, joka on vaan tunne. Tänään olikin hyvä kirjoitus iltasanomissa pysyvästi painon pudotuksesta. Tässä linkki:
Tahdonvoimalla painon saa putomaan, mutta jos ei kontrolloi elämistään pudotuksen jälkeen, se palaa helposti takaisin.
On hyvä katsoa peiliin nähdäkseen, miten voi muuttaa tapojaan. Siinä olen samaa mieltä ettei kannata jäädä liikaa suremaan kaatunutta maitoa. Jokainen päivä vie kohti terveempää elämää, kun suostuu jättämään menneen kaikkine väärine tapoineen taakseen. Jos pitäisi syyllisiä etsiä, niin kyllä sitä syytä on tässä yhteiskunnassa myös. Joutuu ihan opettelemaan kääntämään päänsä pois, kun herkkuja tarjotaan mainoksissa ja joka paikassa. Ihan kuin emme voisi elää ilman pikaruokaa, karkkeja, alkoholia, limsoja, sipsejä jne... kansa ostaa sitä mitä markkinoidaan ja sokeri on helppo tapa saada ihmiset ostamaan. Alan olla entistä enemmän askeettisen elämän puolustaja. Jopa alkaa löytyä sisäistä hyvää oloa ja masennukset häviää, kun sitä ei yritetä keinotekoisesti tuoda ulkopuolelta ihmiseen.
Se se linkki :)
http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-1288529029549.html?pos=ok-nln
Kolmas täysnutrauspäivä alkamassa ja olo on hyvä. Olo on siis energinen, eikä ole tullut kiusauksia tai nälän tunnetta tms.
Kanakeitto, joka oli syksyllä alkujaan herkkukeittoa, mutta alkoi sitten tökkimään, maistuu taas hyvältä. Syksyltä jäi paljon pusseja kevättä varten ja tein inventaarin, mitä pitää hankkia lisää ja mitä on tarpeeksi. Huomasin nimittäin, että 15pussin paketit ovat tässä kuussa Stokkan kanta-asiakastarjouksessa ja tarjous peittoaa yleensä käyttämäni verkkokaupan ja mm. Tokmannin hinnat. Hyviä tarjouksia lienee nyt muuallakin, joten kannattaa pitää silmät auki (ainakin Naturdietin pussit näyttivät olevan Cittarissa tarjouksessa).
Viikonloppu. On minulle yleensä syömisen kannalta haasteellista aikaa. Jollei ole oikein muuta tekemistä, niin minä yleensä sitten syön, syön ja vieläkin syön. Syksyllä nutratessani viikonloput eivät olleet ylitsepääsemättömiä, joten toivottavasti niin ei ole nytkään. Ainakin tasaisesta ateriarytmistä on helpompi pitää kiinni viikonloppuna.
Tsemppiä kaikille!
Niinpä niin on of nutratessa kyllästymiseen asti ne vuoden ajat hujahtaa ihan silmissä, kilot vaan ei tipu pikemminkin päin vastoin.... Laihduttava magneetti ranneke on kyllä miellyttävämpi konsti koska se hillitsee ruokahalua tai sitten rasvan siepparit ne sieppaa rasvan ravinnosta ja taas laihtuu.... Aikuisten oikeasti lopettakaa pelleily ja perehtykää hieman ravinto oppiin, sillä päivittäin itsensä voi syödä liki ähkyyn ja silti paino putoaa kun valitsee ravintonsa oikein googlettamalla saa tietoa vaikka kuinka.
Nutraaja ilmoittautuu joukkoon positiiviseen:)
ex läski ja muut purnaajat. eikö teillä ole muuta tekemistä kuin olla kiskomassa ihmisiä alas kun ovat tekemässä elämässä muutosta parempaan päin ja ottaa hallintaan ruokailu ja ruuan himo....?
Tämä ketju on ymmärtääkseni aloitettu vertaistukea saadakseen eikä suinkaan ohjeita siitä kuinka oikeasti laihdutetaan/parannetaan ruokavalio oikealla ruokavaliolla jne...
Olen 40v äiti ja vaimo. 91.2 kg näytti puntari jouluna ja siinä oli lisäsyy lopettaa välinpitämättömyys omaa kroppaa kohtaan. Olen vaivaiset 160cm pitkä joten painoa pitäisi saada rapiat 30kg pois että olisin taas normi kuosissa.
Nutrausta ja karppausta suosin koska niillä onnistun. Olen ns hiilariherkkä ihmien ja liika hiilari herättää herkästi syömishimon ja voi syödä paljonkin yhdelltä istumalta.
Paino on hiipinyt pikkuhiljaa näihin lukemiin mutta olen vain ummistanut silmäni ja jatkanut normi elämää ihan liian vähällä liikunnalla. Entinen himoliikkuja siis. ..... terveyden tila heikkeni ja siitämyöden liikunta jäi vuodeksi pois ja paino räjähti 20kg ylöspäin
Pidän hyvästä ruuasta, sipseistä suklaasta ...jne.
Itsekuria kun ei ole normi ruokavaliolla laihduttaa niin
minulle sopii parhaitten laihdutuksen ja ruokailutottumusten muutos näin radikaalilla muutoksella, eliminoimalla kaikki kiinteä ruoka pois ja korvaamalla ateriat nurtilla tms vastavalla tuotteella Näin saan syömiskierteen katkaistua ja mahalaukkuakin kutistettua. Kun tästä sitten hamassa tulevaisuudessa siirryn pikkuhiljaa kiinteään ruokaan aloitan hiilihydrattitietoisella ruokavaliolla,rehuista ja miedoista proteiineista aloittaen.
Karppasin ja nurtasin aikaisemmin vauvakilot pois ja huomasin että jaksoin yllättäen paremmin urheilla nutratessa. Karpatessa hiilareita pidin alle 50 ja pumpissa/zumbassa meinasi puhti loppua mutta samaa en huomannut silloin enkä nytkään nutratessa.
Meneillään on toinen viikko täys nutrilla.8ksas päivä ja painoa tippunut3.
Keittoja ja pirtelöitä eri merkeiltä 5*päivässä vajaa 1 ruokalusikallinen kylmäpuristettua rypsi öljyä kapseli kalamaksaöljyä lisään 1tl proteiinijauhetta joka pirtelöön.
Mielitekoja oli kolmen ensimmäisen päivän aikana mutta nyt pitää ottaa 5 pussia aamulla jo valmiiksi jotta näkee että on muistanut kaikki syödä. Patukoita en syö koska pelkään että ne edelleen laukaisevat karkkihimon ja hiilarihimon.
Urheilen 30-65min 4-5* viikossa 130-150 sykkeellä koiravanhuksen kans 2 30min kävelyä n4.5 -5km tuntivauhtia. Jaksaisin itse reippaampaa tahtia mutta 15v koiruuden ehdoilla mennään nyt.
Parina ekana päivänä en kuntoillut muuta kuin kävelin koiran kans pikkulenkkejä sitten lisäsin zumbaa ja crosstrainerilla polkua kuntosalilla ohjelmaan ja ihmeen hyvin olen jaksanut vaikka eka viikko olikin menossa.
Tulipa sepostus:)
Tsemppiä ja itsekuria muiden viikonloppuun:)
Tervetuloa joukkoon mukaan!
Tämä keskustelualuehan on nimeltään Laihduttajien tukiryhmä ja ideana tosiaan on tsempata, elä mollata tai tuhota toisten laihdutusta, kuten jotkut tähänkin ketjuun kommentoineet tuntuvat ymmärtäneen.
Itse jätän mollaajat puhtaasti omaan arvoonsa. Vaikka olisin mitä mieltä jonkun laihdutusmenetelmästä, ei minulla ole koskaan ollut edes halua mollata kenenkään yritystä tai teilata sitä jo etukäteen epäonnistuvaksi. Ei edes tällaisilla keskustelupalstoilla, joilla voi esiintyä nimettömästi. Laihduttaminen on aina haastavaa, vaatii itsekuria ja paljon kieltäytymistä tekee sen sitten millä tavalla tahansa. Ja kun joku löytää itselleen sopivan ja toimivan laihdutustavan olen iloinen hänen puolestaan, tekee hän sen sitten millä tavalla tahansa.
Olen myös miettinyt näiden mollaajien toiminnan syitä ja koska en usko heidän toimivan puhtaasti altruistisista syistä, en lähde tässä erittelemään omia epäilyksiäni, sillä silloin syyllistyisin itse mollaamiseen.
Oikein paljon tsemppiä nutraajille ja muillekin laihduttajille!
Täällä kans yks nutraaja!
Eli toinen päivä nutrausta menneillään. Nälkä on siedettävällä tasolla. Odotan innolla tässä, että tulee se energinen ja hyvä olo, nyt särkee päätä ja olo on muutenkin heikko ja vetämätön. En anna sen kuitenkaan lannistaa, koska halu laihtua on SUURI.
Mittani on tällähetkellä 90,6kg ja olen 170cm pitkä (ruumiinrakenteeltani aika roteva naiseksi joten painoindeksi ei ole kovin luotettava luokittelu minulle), eli pudotettavaa olisi 20kg, tosin jos onnistun pudottamaan edes 15kg olisin tosi tyytyväinen! :) Itselläni jäi tosiaan nuo kuuluisat raskauskilot pysyäkseen ja niistä olisikin päästävä eroon.
Liikuntana ajattelin harrastaa tänä aikana leppoisia vaunulenkkejä, kahvakuula saakoot odottaa vielä kotinurkassaan parempia aikoja, kun ei ilmeisesti nutratessa saa kovin rankkaa liikuntaa harrastaa?
Ajattelin että hyppään puntarille eka kertaa perjantaina, katsotaan sitten miten on paino lähtenyt liikkumaan :) Tsemppiä kaikille kanssaeläjille! :)
Dodiin... ihan ei alkanut tämä projekti niinkuin pitikin: sain sitten noro-viruksen ja nyt pari päivää olen toipunut intensiivisistä tautitunneista kevyesti syöden ja juoden eli nutraus katkesi tiistaina. Noh, ainakin tuli tehtyä perusteellinen puhdistautuminen:) Mutta hirmuinen tauti kyllä oli.
Tarkoituksena on toipua vielä huominen kevyesti syöden ja lauantaina jatkuu taasen tämä projekti.
Maanantaina kävin pitkästä aikaa vesijumpasta ja jopas tuntui hyvältä! Sopivan rauhallinen, mutta passelin tehokas aloitus liikunnalle ja mukavaa oli. Ensi maanantaina uudemman kerran. Otin myös tavakseni punnita itseni tuolloin samalla niin pysyy punnitustahti vakiona. Viime maanantaina vaaka näytto 82,45kg ja ottaen huomioon että oli jo muutaman päivän nutrannut, niin lähtöpainoni oli ehkäpä jotain 85 kilon pintaan. Tämä on ehdoton ennätykseni... hui kamala.
Mutta: Koskaan en aio enään painaa noin paljoa. Ja meillä kaikillahan on sama tavoite eli olla tänään kevyempi kuin eilen ja paivavampi kuin huomenna, eikös;)
Tsemppiä teille kaikille! Nyt on viiko kulunut kun ryhmä "virallisesti" aloitti eli ketoosissa pitäisi elo sujua jo tässä vaiheessa kuuria. Itse toivon pääseväni hyppäämään mukaan viikonlopun jälkeen.
Saranalle paranemista! Norovirus on aina ikävä ja vetää aikas voimattomaksi.
Tällä nutraus sujuu. Ekan kokonaisen viikon saldo oli -4,0kg ja alamäki vaan jatkuu. Olo oli pari ekaa päivää päänsärkyinen, mutta nyt olo on ollut useamman päivän jo todella hyvä. Energinen ja tekis mieli vaan tehdä kaikkea mahdollista. Ja kun ruokailuun menee hyvin vähän aikaa, niin sitten sitä aikaa on. (Oikeesti, pitäis varmaan ottaa nyt viikonloppuna kunnon siivousruljanssi, kun tätä aikaa ja energiaa olisi.)
Tsemppiä kaikille ja nauttikaahan viikonlopusta!
Heippa! Täälä lähti tänään 4. päivä täysnutrausta käyntiin :) Tuntuu että nälkä alkaa helpottaan, onneks! Viikon vedin omalla dieetillä ja sain tiputettua 88,9 kg -> 87,5 kg ja nyt 4 päivn nutrauksella on tippunut tuosta 87,5 kg --> 86,6 kg. Valitettavasti tuli "se aika kuusta" ja silloin yleensä turpoon kuin ilmapallo, joten saas nähdä tapahtuuko painossa muutoksia tällävälin ainakaan miinuksen puolelle :D Tuntuu vähän siltä että olis flunssaki alkamassa, voi ei :/ Saranalle kans paranemisia, mieluummin sen flunssan kyllä otan kun noron, hui kamala! :S
P.S. Lähtöpaino oli siis tuon 88,9 kg ja nyt 86,6 kg. Välitavote on 80 kg. Raskauskiloista yritän päästä eroon :) Tuli kerrytettyä kiloja mielihaluilla ja samalla kun lopetti raskaaksi tullessaan tupakoinnin niin ei näköjään auttanut asiaa :/
... ja toinen alku on täällä. Eli nyt alkoi nutraaminen uudemman kerran Noron ja siitä toipumisen jälkeen. Sinänsä hyvä, ettei oikein tuossa toipumisaikana ruoka oikein maittanut, joten ihan hirmuisesti ei homma lev'htänyt käsiin kun nutreilta pois jättäytyin muutamaksi päiväksi. Ja tuntuu se ruokahalu olemaan yhä poissa...
Kävin lauantaina varovaisesti vesijuoksentelemassa ja tänään on taasen vesijumpan vuoro:) Keskviikkona alkaakin sitten 5 viikon vesijuoksukoulu! Kivaa:) Josko sieltä löytyisi oikea ja tehokas tekniikka.
Tosi hyvä juttu, jos teidän muiden olo on jo helpottamaan pöin ja energisyys on tullut pääkivun tilalle. Alun vaikeus on siis selätetty ja nyt voitte nauttia ketoosin tuomasta "keveydestä": Sen tuomaa buustia kannattaa käyttää hyväksi ja ottaa tosiaankin liikunta siihen oheen mukaan. Mitä enemmän on lihaksia, sitä paremmin saatte rasvaa tiristettyä kropasta pois. Mutta muistakaa huomioida oma jaksamisenne ja se, että energiavaje saattaa yllättää jos äkkiseltään kovasti liikutte.
Ja muistakee juoda vettä, jos kovasti alkaa mauttomuus tökkimään niin kannuun voi laittaa omeaviivapaleita, vadelmia ym. omaan makuun sopivia lisukkeita (joita ei tietenkään popsita;) Maksuvissyjen kanssa kannattaa olla tarkkana, niissä monissa onkin yllättäen kaloreita mukana. Paras vissy on se lidlin 2l sininen pullo, siinä on eniten magnesiumia lihaskramppeja estämään.
...Nyt täytyy jaktaa vielä jokusen hetken töitä!
Nonniin.
Nyt ollaan palailtu arkeen pieneltä lomareissulta. Oltiin turkusessa ja aika hyvin pysyi kuosissa nutraus. söin ainoastaan aamiaisella maustamatonta juggea.leseitä ja pellavansiemeniä muuten korvailin muuta ateriat nutreilla. Paino on kuitenkin hupsahtanut takaisin 89 kun oli jo 88.1 mutta se on vain turvotusta ja menkkojen jälkeen paino taas hupsahtaa alas.
Liikuntaa ei juurikaan ole 4 päivään tullut harrastettua joten josko tänään lähtisi koiruuksien kans pienelle virkistävälle lenkille. Tänään on taas ollut täys nutri päivä ja samoin olisi tarkoitus jatkaa muutama viikko jos olo ja kunto on edelleenkin näin hyvä:)
Tsemppiä viikkoon kaikille ja tervetuloa jos minun jälkeen on uusia vielä tullut:)
Huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen ja toiset kaksi ajattelin täysnutrauksella tehdä tässä kohtaa yhteen menoon. Ja kun haaveena oli, että noin 10kg lähtisi näiden neljän viikon aikana, niin tässä vaiheessa näyttäisi hyvältä senkin suhteen.
Liikuntaa on tullut tasaisesti lisättyä ja viikonloppuna muutin olohuoneen jumppatilaksi, niin nyt voin oikeasti hyödyntää vuosien aikana kerääntyneitä välineitä (käsipainoja, kahvakuulaa ym.). Lisäksi innostuin viikonloppuna tilaamaan pari jumppa DVD:tä. Kovilla pakkasilla (tai muuten kehnolla kelillä) on sitten kiva jumpata sisällä, kun ei pääse kävelylenkille.
Ja syömiset on pysyneet kuosissa.
Tsemppiä kaikille!
Osaako kukaan kokeneimmista sanoa, että vaikuttaako täysvauhtiin Xtravaganzan tahdissa, jos syö päivässä Nutriletin pasta-aterian. Pidän kuitenkin sen 500kcl/pvä rajana, eli se ei ylity. Mietin vaan kun en syö pelkästään niitä pusseja??
Kiitos jo etukäteen :)
Onkohan tämä foorumi jo ihan kuivunut kasaan, kun ei tunnu enään kommentteja tulevan..? Harmi jos niin on... Itselläni tulee kohta 2 vkoa täyteen ja kiloja lähteny n. 5. Mulla tosin vanhanaikainen vaaka käytössä, eli tarkkoja lukuja en kyllä tiedä :/ Nestehän se on suurimmaksi osaksi lähtenyt, mutta olo todella pirteä ja energinen... Tsemppiä muillekin :)
Kiloklubin foorumilta löytyy myös tsemppipalsta nutraajille, jos täällä meno meinaa loppua :) Täältä löytyy minun tarina: www.kurvitkunnossa.blogspot.fi . Toivoisin kaikille laihduttajille (jotka ovat laihdutuksen tarpeessa) positiivista tsemppiä, keinoja on monia, tämä toimi minulle.
Nonniin
Nyt on kuukausi täynnä nutrausta. Parina päivänä on tullut otettua vähän muutaki. Esim eilen synttäreillä pieni palanen kakkua kaffin kans. Viimeviikon su puntari näytti 87.5 ja tänä aamuna oli 86.3 eli hyvin on lähtenyt viikossa vaikka on jo kuukausi takana:)
Liikuntaa en ole harrastanut kun on ollut lonkka kipeänä mutta tänään pystyin jo vetämään 90min treenin crossarilla.
Otin aika rauhallisella tahdilla sykettä välillä nostaen spurteilla. Intervallit on ne joka pistää kunnon kohoamaan. Eipä täällä ole tosiaankaan moni kirjoitellut kuulumisiaan. Ovatko lopettaneet nutrailun vai siirtyneen jonnekkin toiseen ryhmään.
Nyt maanantaina alkaa 5 viikko ja nyt vain ja vain nutria proteiinijauhetta, omega3 öljyä jamaitokahvia. ei muuta ruokaa edes murustakaan. Hiilarihimo kun iskee niin helposti. eilen ei kummakyllä iskenyt hiilarihimoa sen enempää ja hyvä niin.
Tsemppiä tulevaan viikkoon kaikille:)
Jahas yksinpuhelua :)
Viikko taas takana ja painoa lähti 1.2kg joten hyvin menee:)
Tsemppiä muille nutraajille jos niitä täällä enään pyöriikään.
Tsemppiä sinulle ja pyörii meitä täällä satunnaisesti.. Itse aloitan tänään nutrikuurin. Kolme viikkoa minimissään pitäisi nutrailla. :)
Vieläkö sinä nutrailet?