Tästä tulee aika pitkä stoori, eli iso kiitos jo valmiiksi niille jotka jaksaa nähdä vaivaa ja lukea loppuun ♥
Oon ollut jo aika pitkään masentunut. Jotenkin tuntuu, että aina kun alan johonkin epäonnistun siinä. Olen yrittänyt hankkia uusia ystäviä, mutten ole hyvä siinäkään. Mulla on vaan joku este alkaa puhumaan uusille ihmisille. Pelkään että annan itsestäni idiootin kuvan. Voin sanoa, että tämä saattaa johtua myös siitä että minua on kiusattu ja syrjitty koko ala-aste ajan. yläasteella sain sitten kaksi hyvää kaveria, mutta he molemmat sitten taas lopulta jättivät minut yksin kun alkoivat liikkua muiden kavereiden kanssa eivätkä halunneet minua joukkoonsa. Ysiluokalla olin sitten taas aina yksin enkä käynyt oikeastaan koskaan viikonloppuisin missään. Kuitenkin ysiluokan lopulla sain yhden hyvän kaverin, joka muutti toiselta paikkakunnalta ja olinkin hänen kanssaan lähes koko ajan. Hän pyysi että muutan hänen paikkakunnalleen opiskelemaan ja että meistä tulisi kämppiksiä. Sössin kuitenkin senkin ja meille tuli aika iso riita. Välissä ollaan taas yhteyksissä, välissä ei. On mulla nykyään myös pari muuta aika ”hyvää ystävää”, mutta toinen niistä seurustelee ja toinen on lähes koko ajan sellaisten ihmisten seurassa jotka eivät pidä minusta. Tai sitten hän lähtee muualle paikkakunnalle kaverinsa luo, eli en hänenkään kanssa voi olla :( En tiedä miksi olen niin ujo, enkä vaan uskalla tutustua uusiin ihmisiin. Ajattelen koko ajan että he eivät pidä minusta tai olen heidän mielestään idiootti eivätkä he halua tutustua minuun.. Ja joku nyt varmaan sanoo, että voisin aloittaa jonkin harrastuksen ja saada sitä kautta uusia kavereita, mutta tämä on niin pieni paikkakunta jossa asun että näen samat naamat joka paikassa. Olen ajattelut lähteä ensi syksynä muualle opiskelemaan, ja aloittaa kokonaan uuden elämän ja hankkia ystäviä mutta siihenkin menee vielä yli puoli vuotta. Ahdistaa vaan koko ajan olla yksin :( Miten pääsisin pelostani yli, ja uskaltaisin tutustua uusiin ihmisiin, tai oikeastaan nuihin puolituttuihin? Ja miten voisin olla koko ajan ajattelematta mitä muut minusta ajattelevat? Vinkkejä saa ehdottaa…
Oon ollut jo aika pitkään masentunut. Jotenkin tuntuu, että aina kun alan johonkin epäonnistun siinä. Olen yrittänyt hankkia uusia ystäviä, mutten ole hyvä siinäkään. Mulla on vaan joku este alkaa puhumaan uusille ihmisille. Pelkään että annan itsestäni idiootin kuvan. Voin sanoa, että tämä saattaa johtua myös siitä että minua on kiusattu ja syrjitty koko ala-aste ajan. yläasteella sain sitten kaksi hyvää kaveria, mutta he molemmat sitten taas lopulta jättivät minut yksin kun alkoivat liikkua muiden kavereiden kanssa eivätkä halunneet minua joukkoonsa. Ysiluokalla olin sitten taas aina yksin enkä käynyt oikeastaan koskaan viikonloppuisin missään. Kuitenkin ysiluokan lopulla sain yhden hyvän kaverin, joka muutti toiselta paikkakunnalta ja olinkin hänen kanssaan lähes koko ajan. Hän pyysi että muutan hänen paikkakunnalleen opiskelemaan ja että meistä tulisi kämppiksiä. Sössin kuitenkin senkin ja meille tuli aika iso riita. Välissä ollaan taas yhteyksissä, välissä ei. On mulla nykyään myös pari muuta aika ”hyvää ystävää”, mutta toinen niistä seurustelee ja toinen on lähes koko ajan sellaisten ihmisten seurassa jotka eivät pidä minusta. Tai sitten hän lähtee muualle paikkakunnalle kaverinsa luo, eli en hänenkään kanssa voi olla :( En tiedä miksi olen niin ujo, enkä vaan uskalla tutustua uusiin ihmisiin. Ajattelen koko ajan että he eivät pidä minusta tai olen heidän mielestään idiootti eivätkä he halua tutustua minuun.. Ja joku nyt varmaan sanoo, että voisin aloittaa jonkin harrastuksen ja saada sitä kautta uusia kavereita, mutta tämä on niin pieni paikkakunta jossa asun että näen samat naamat joka paikassa. Olen ajattelut lähteä ensi syksynä muualle opiskelemaan, ja aloittaa kokonaan uuden elämän ja hankkia ystäviä mutta siihenkin menee vielä yli puoli vuotta. Ahdistaa vaan koko ajan olla yksin :( Miten pääsisin pelostani yli, ja uskaltaisin tutustua uusiin ihmisiin, tai oikeastaan nuihin puolituttuihin? Ja miten voisin olla koko ajan ajattelematta mitä muut minusta ajattelevat? Vinkkejä saa ehdottaa…
Vastaukset 16
Vanhimmat
Suosittelen tätä: Tunnista tunnelukkosi http://www.tunnelukkosi.fi/
Itsellänikin on vaikeuksia hankkia uusia ystäviä.. Ostin tuon kirjan josta tuolla sivulla puhutaan ja toivon, että se auttaa vapauttamaan tunnelukkoni :)
Kiitos! tein tuolta tuon testin ja tilaan ehkä myös ton kirjan jos siitä ois apua :)
Ääh nytkin masentaa ja ahistaa, kun tarkotus ois huomenna lähteä yhden kaverin ja muutaman puolitutun kanssa mökkeileen uv:n kunniaks... jotenki ei mikään jaksais kiinnostaa ja mielummin jäisin vaikka kotiin porukoiden kanssa, mutta sitten ahistaa sekin. Pelottaa että miten tuun juttuun kaikkien niiden ihmisten kans, tai että teen itestäni jotenki naurettavan... Joo pakko oli tulla taas tämä tänne kirjottamaan ku ahistaa niin paljon, vaikka kaiken pitäs olla hyvin ku sain kuitenkin seuraa uv:ksi :/
Missä päin sie asut? :)
Jos haluat kirjoitellakin, niin voisin kirjoittaa sulle jos saan osoitteen, olen aika samanlaisessa tilanteessa.
32-vuotias nainen.
Pohjoisessa asun :) olis kyllä kiva jos kirjoittelisit :)
[email protected]
Hyvää uutta vuotta! Toittavasti uusi vuosi meni hyvin.
Olen itse lähtenyt ihan vastaavan tyylisessä tilanteessa toiselle paikkakunnalle pitkän matkan päähän. Loppujen lopuksi se oli oikea ratkaisu, koska täällä olen saanut elämää kulkemaan eteenpäin enemmän tai vähemmän yskien. Tuo ratkaisu olisi voinut olla vääräkin mutta onneksi se toimi kuitenkin. Entisellä paikkakunnalla olin ihan umpikujassa kaikin tavoin. Kannattaa miettiä tarkkaan kumpi on parempi ratkaisu. Toiselta paikkakunnalta pitäisi löytyä jotain mistä lähteä liikkeelle. Opiskelupaikka, työpaikka, jotain sellaista. Muutama tuttavakin olisi hyvä juttu.
Suosittelen tuota tunnelukkokirjaa, se on hyvä!
Hei yksinäinen tyttö!
Missä päin asut?
Kirjoita minulle jos tahdot: [email protected]
Tutustutaan ja vaihdetaan ajtuksia !
Tyttö, muista olla varovainen, kun kirjoittelet tuntemattomille. Kirjoittele ensiksi tässä ketjussa ja osta vaikka prepaid ja pyydä soittamaan siihen, jos joku haluaa antaa sähköpostiosoitteensa. Näin varmistut siitä, että henkilö tosiaan on se, kuka sanoo olevansa, ainakin ikänsä ja sukupuolensa puolesta.
juu mulla on aivan sama! jos multa esim. kysytää jotaa niin mietin vastausta pitkään enkä vaa vastaa suoraan koska haluan olla paljastamata itteeni, ku kysytää ulos nii keksin tekosyitä ja oon muitten kaa ahdistunu vaivautunu ja sulkeutunu ! ei oo kauheen hyvät välit sukulaisiinkaa ku aina vaa istun ja oon hiljaa
Voi harmi:/ Niin ei ole mullakaan hyvät välit edes sukulaisiin. Monet sukulaisetkin kysyvät toisten sukulaisten kautta mitä minulle kuuluu...
Muistutat kovasti edellistä tyttöystävääni, joka oli siis samassa tilanteessa aikanaan. Hän lähti rohkeasti uudelle paikkakunnalle, jossa hän aloitti kokonaan uudenlaisen elämän ja lopulta myös mekin tapasimme. Häntäkin pelotti jutella vieraiden kanssa ja oli todella skeptinen tulevaa kohtaan, mutta hän oli rohkea ja nyt onnellisempi kuin koskaan. Toivon todella että tartut tilaisuuteen ja lähdet ensi syksyksi opiskelemaan ja menet rohkeasti uusiin tilanteisii.
Tyttö, 15 kirjoittaa viisaasti. Juuri näin minäkin ajattelin. Se vanha kuviosi ei toimi, tulos on nykyinen elämäntilanteesi. Muuta uudelle paikkakunnalle ja tee töitä uusien tapojen eteen. Ei valitus muuta asioita. Hakeudu terveyskeskuksen lääkärin kautta perhekeskuksen psykologille, lääkäri antaa lähetteen. Saat keskusteluapua.
Voi kiitos kaikille vastauksista! Tulee hieman parempi mieli kun lukee näitä ja tietää ettei ole yksin ongelmien kanssa... Tosiaankin olen muuttamassa syksyllä uudelle paikkakunnalle. Ennen syksyä en voi ja ahdistaa ajatuskin että siihen on vielä 6 pitkää kuukautta... Tekisin tietysti mitä vain että saisin kavereita, mutta ongelma on se, että useimpia ihmisiä ahdistaa minun seurani koska olen niin hiljainen. Monesti syytän itseäni jälkeen päin siitä etten vaan avannut suutani ja puhunut... En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa:/
Eilen olin yhden kaverini kanssa kahvilla ja paikalle tuli sitten muutama tämän kaverini kavereista. Tietysti kaverini pälpätti koko ajan ja oli ihan rentona, ja itse istuin hiljaa ja minulla oli hieman kiusallinen olo... Tämän jälkeen kaverini sanoi ihan kuin syyttävästi että: "Mikset sä sanonut mitään? Istuit koko ajan vain hiljaa." Mietin tuota juttua sitten koko illan. Toinen juttu on sitten se kun ollaan vaikka kaveriporukalla ajelemassa ja joku kysyy että "Onko Anna (nimi muutettu) vielä kyydissä? Oho onhan se. Istut vaan niin hiljaa että luulin että oot hypänny kyydistä." Mikään ei ole niin inhottavaa kuin se että joku huomauttaa siitä että on hiljaa. Ei ainakaan kohota itsetuntoa :(
Moi itse taas olen n.15 v- vanha. Olin ala-asteella suosittu tai kaveripiirissä kaikki aina puhuivat minulle ja minä puhuin heille.
Nykyään en oikein koulussa puhu kellekkään ja olen aina hiljaa,koska en keksi mitään puhuttavaa... Tuntuu,että entinen parasystävänikin haluaisi eroon minusta.. Esim " pyysin häntä, voisiko hän olla tänään, mutta ei voinut olla koska menisi hänen isälleen tänään... Sitten hän kysyi ystävältäni aivan minun vieressä voiko hän olla.. Olin siinä vieressä vain ja sitten he sopivat,että ovat kahdestaan... \\\\ Sitten yksi kerta kaksi kaveriniani oli meillä yötä, kaverini vain pelasivat kahdestaan ja nauroivat jutuilleen ja ainakuin kun kysyin" mikä naurattaa"? Niin he vaan katsoivat toussiaan eivätkä kuunnelleet minua.. Ja aamulla kun menin huoneestani vessaan niin kuuntelin hetken mitä he puhuivat kahdestaan niin he puhuivat minusta ärsyttävästi... Sitten minulla paloi päreet ja juoksin sinne vessaan ja paukautin oven kiinni ( niin että tietäisivät, että kuulin kaiken) he vaan rupesivat vittuilemaan siitä.. JOO ON HYVIÄ KAVEREITA MINULLA! MITEN SAISIN UUSIA YSTÄVIÄ KUN EN OLE MIKÄÄN PUHELIAS? Anteeksi kirjoitus viehheet...:/
Heippa :3
Mä olin kans koko ala-asteen-amis luokille asti kiusattu mistä milloinki asioista.
Ei ole juuri enää paljon kavereita/ystäviä...Ystävä muutti 200km päähän ja muita näen vain harvoin itseäni ei kiinnosta ryyppäys...Vaikka olenkin raitis en usko mihinkään. Oon syntyny -91v ois hienoo saada täältä vaikka jotain juttuseuraa vaikka näin...En oo mikään hyvä menemään tapaan ihmisiä pelkään ettei nekää pidä musta,ja valitsen seurani tarkoin ö.o