12 vuotta yhteiseloa takana. Petin puolisoani lähes vuoden toisen kanssa.
Kadun syvästi tekoani. Päätettiin kuitenkin jatkaa ja yrittää yhteiseloa vielä.
Olen antanut puolisolleni tilaa ja ottanut kaikki haukut yms. vastaan. Tunteet
mitä toinen kokee. Olen ollut kannustava ja pahoillani joka ikinen päivä.
Kuukausi sitten asia tuli ilmi. Tämän jälkeen meillä ei ole ollut minkäänlaista
fyysistä kontaktia, puolisoni työntää minut pois. Nyt on alkanut käyttäytymään
kuin sinkku. Menee ja tulee kuten tahtoo. Ei ilmoittele menoistaan. Olen todellakin
aidosti pahoillani kaikesta tuskasta jota olen hänelle tuottanut ja valmis kaikkeen
jotta saisimme suhteemme toimimaan. Kysymys kuuluukin: voiko tästä päästä yli
sekä mitä minun pitää kestää ja kuinka kauan? Mikä on oikeudenmukaista tai kohtuullista?
Kadun syvästi tekoani. Päätettiin kuitenkin jatkaa ja yrittää yhteiseloa vielä.
Olen antanut puolisolleni tilaa ja ottanut kaikki haukut yms. vastaan. Tunteet
mitä toinen kokee. Olen ollut kannustava ja pahoillani joka ikinen päivä.
Kuukausi sitten asia tuli ilmi. Tämän jälkeen meillä ei ole ollut minkäänlaista
fyysistä kontaktia, puolisoni työntää minut pois. Nyt on alkanut käyttäytymään
kuin sinkku. Menee ja tulee kuten tahtoo. Ei ilmoittele menoistaan. Olen todellakin
aidosti pahoillani kaikesta tuskasta jota olen hänelle tuottanut ja valmis kaikkeen
jotta saisimme suhteemme toimimaan. Kysymys kuuluukin: voiko tästä päästä yli
sekä mitä minun pitää kestää ja kuinka kauan? Mikä on oikeudenmukaista tai kohtuullista?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"voiko tästä päästä yli
sekä mitä minun pitää kestää ja kuinka kauan"
Hmm. Puolisosi ei näytä haluavan jatkaa yhteiseloa... Näin minä tuon tulkitsen. Sinä päätät mitä kestät ja kuinka kauan.
Että ihan on kuukausi kärystä kulunut? Tule vuoden päästä kysymään mikä on kohtuullista. Sen verranhan sinä olet puolisoasi pettänytkin, reilu peli?
Tuon irtioton, fyysisen kontaktin lopettamisen ja sinkkuna käyttäytymisen tunnistan kyllä. Se on siis nimeltään irtiotto, irtiotto sinusta. Olet heikoilla, olet vaarassa tulla jätetyksi ja sinä kyselet mitä sinun pitää kestää ja kuinka kauan?
Voit ehkä saada suhteenne toimimaan vain läheisyydellä, rakkaudenosoituksilla ja hellyydellä. Seksi keihäänkärkenä ei toimi. Näsäviisaastihan tässä voisi todeta, että sitä saa mitä tilaa eikä sinulla ole aavistustakaan siitä tuskasta mitä olet aiheuttanut. Mutta ehkäpä se maailma onnekkaasti vielä sinuakin mänttää.
Oletteko käsitelleet syitä jotka johtivat uskottomuuteen? Pariterapia on hieno asia ja voi auttaa. Itse olen päässyt mieheni uskottomuudesta yli juuri terapian avulla. Tässähän ei mitään moralisointia varmaankaan ap kaipaa vaan neuvoja saman kokeneilta. Aika parantaa haavat. Minulla kesti monta vuotta.
Ap, sitkeyttä. Vaimosi on kokenut vakavan kriisin, josta ylipääseminen voi viedä kuukausia, jopa vuosia Parhaiten autat itseäsi ja vaimoasi ottamalla selvää, mistä kriisissä oin kyse. .Lue aluksi kirja "Revitty sydän - voiko uskottomuudesta toipua", siellä on hyviä neuvoja parisuhteeseenne.
http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/miten-kriisista-selviaa/
Olet valintasi tehnyt ja nyt kannat sen seuraukset. Uskottomuudesta toipuminen voi viedä VUOSIA. Kuukausi ei ole yhtään mitään. Toipuminen ei ole edes alkanut. Puolisosi on vasta ohittamassa ensijärkytystä. Pahin on vielä edessä!
Sanot: "Olen ollut kannustava ja pahoillani joka ikinen päivä.
Olen todellakin aidosti pahoillani kaikesta tuskasta jota olen hänelle tuottanut ja valmis kaikkeen jotta saisimme suhteemme toimimaan."
Tässä olet toiminut aivan oikein ja niin sinun tulee jatkaa elämäsi/suhteesi loppuun saakka. VAIN siten siitä voi - ehkä - päästä yli.
mies?
Mitä väliä sillä on?
Kummassakin tapauksessa
1. pettäminen törkeä teko, petos, toisen luottamuksen rikkominen
2. pettäjän pitää olla todella nöyrä tekonsa edessä ja aidosti katua ja osoittaa se, olla kärsivällinen ja suostua llikipitäen mihin vain osoittaakseen, että haluaa korjata rikkomansa. Asenne ratkaisee.