Miten suhtaudutte suureen pituuseroon suhteessa? Aloittaisitteko (ja minkälaisin ajatuksin) suhteen itseänne melkein 40 cm pidemmän miehen tai lyhyemmän naisen kanssa? Miten pituusero vaikuttaa seurusteluun tai suhteeseen? Miltä moinen pariskunta mielestänne näyttää vaikkapa kadulla kävellessään tai juhlissa? Vastailkaahan sekä omakohtaista kokemusta omaavat että "ulkopuoliset".
Suuri pituusero suhteessa
Elviira
3010751
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Niin mitenkää.Ei ole ollut koskaan mikään ongelma omissa suhteissani.Olen aikoinaan seurustellut itseäni 15 cm pitemmän naisen kanssa (olen 177cm). Nykyinen vaimoke on puolestaan 160cm pitkä.Edellä mainitut erot eivät tosin ole mitenkään hirveän suuria eli ei 40cm luokaa,mutta en uskoisi ainakaan omalla kohdallani sillä olevan mitään merkitystä.Minun ei tarvitse olla se pitempi osapuoli suhteessa.
Itse olen 190 ja vaimo 151cm. Eipä tuo pituusero vaikuta mihinkään koska hän on se ainoa oikea minulle!
Ja mitäpä myö muitten mielipiteistä tärkeintähän on meidän kahden keskinäisten kemioitten yhteensopiminen.
Voisitteko te hujopit etsiä itsellenne vähän pitempiä naisia, jotta meille lyhyemmillekin jäisi jotain? ;) Olen itse joskus seurustellut itseäni n.15 cm pitemmän naisen kanssa, häntä tämä pituusero häiritsi huomattavasti enemmän kuin minua. Välillä tuolla kaupungilla kulkiessa tulee sellainenkin mieleen, että mitä lyhyempi nainen, sitä pidempi mies, eli ei tuo pituusero noin päin ole mitenkään harvinaista.
Oon ite 191 cm ja vaimo 155 cm. Eipä siitä ole muuta kuin hyötyä. Voin kantaa vaimon esim. lätäkön yli.
Omasta mielestäni näyttää vähän hassulta, jos nainen on miestä huomattavasti pidempi. Toisaalta väliäkö sillä, jos suhde pelaa.
Mä itse henkilökohtaisesti tykkään pitkistä miehistä juuri sen takia että olen itse lyhyt, n 150 cm. Haluan että mies on oltava vähntään 180 cm. En voisi kuvitella itseäni samanpituisen miehen kanssa.
Sitä paitsi pitkät miehet ovat komeimpia, voimakkaita, ja vaatteet näyttävät paremmilta heidän päällään.
Jos nainen on miestä lyhyempi, se on minusta ruman näköistä. En tykkää.
"Jos nainen on miestä lyhyempi, se on minusta ruman näköistä. En tykkää. "
Siis täh??? Eikö se yleensä ole just näin.
Mahdat muuten näyttää ktodella koomiselta jonkun 40cm pidemmän miehen vieressä ;)
Saattaapi joo olla, mutta enpä välitä muiden mielipiteistä, koska se ei meitä haittaa, tosin mun mies on 179 cm ja mä sen 150. Hyvin on kakskymmentävuotta menny ja lapset kasvanu äidistä ohi vuosia sitten.
Serkkutyttöni on n.10 senttiä pidempi kuin miehensä, ovat ottaneet pituuseron huumorilla :) Häät olivat metkat, kun vaimo oli korkokengissään miestä PALJON pidempi, mutta entäs sitten? Hääkuva otettiin istualtaan ja rakkautta riittää ja heillä on nyt kolme suloista vekaraa yms :) Eikös Lenni-Kalle Taipaleella ja vaimo Marialla ole kans pituusero niinpäin että Maria on pidempi eikä haittaa sekään menoa mitenkään päin :)
Joskus nuorempana aina sanoin kavereilleni etten halua pitkää miestä, (olen ite 155cm "pitkä" :)) koska pussaaminen ois niin vaikeaa jne jne.
Nykyinen avomieheni on 180cm pitkä enkä ikinä voisi kuvitellakaan vaihtavani häntä pätkään! Oloni on turvallinen, kun saan kömpiä hänen kainaloonsa. Hän pystyy helposti ottamaan minut vaikka reppuselkään jos en jaksa kävellä jne jne. On paljon syitä miksi pituusero ei haittaa yhtään. On ollut myös huvittavaa katsoa kuinka meitä tuijotetaan esim. kaupungilla kävellessämme :) Toisista se saattaa näyttää huvittavalta, ajattelin niin itsekin ennen kuin tapasin avopuolisoni. Mut en anna katseiden häiritä vaan olen ylpeä siitä, et olen saanut kultani, oli toiset sitten mitä mieltä tahansa!
Oon kyllä tosi huolissani kun sun mies joutuu sua kantamaan...
Joskus nuorempana aina sanoin kavereilleni etten halua lihavaa naista, (olen ite 78kg "painava" :)) koska pussaaminen ois niin vaikeaa jne jne.
Nykyinen avovaimoni on 70 kg painava enkä ikinä voisi kuvitellakaan vaihtavani häntä kevyempään! Oloni on turvallinen, kun saan kömpiä hänen kainaloonsa. Hän pystyy helposti ottamaan minut vaikka reppuselkään jos en jaksa kävellä jne jne. On paljon syitä miksi suuri paino ei haittaa yhtään. On ollut myös huvittavaa katsoa kuinka meitä tuijotetaan esim. kaupungilla kävellessämme :) Toisista se saattaa näyttää huvittavalta, ajattelin niin itsekin ennen kuin tapasin avopuolisoni. Mut en anna katseiden häiritä vaan olen ylpeä siitä, et olen saanut kultani, oli toiset sitten mitä mieltä tahansa!
Itse olen normaalimittainen 180cm ja vaimo on 153 senttiä. Minulla ei ole mitään moittimista eikä ero vaikuta missään mitenkään, ainakaan haitallisesti paitsi, että ihmisiä tuntuu joskus huvittavan ja silleen hyväntahtoisesti hymyilevät. Näin käy varsinkin ulkoillessa kun molemmilla on lenkkarit eikä vaimoa kasvata edes kenkien matalat korot.
Vaimo on sanonut satoja kertoja ettei huolisi lyhyempää kun itseään selvästi pitemmän kanssa on kivaa ja kuulemma turvallista? olla.
Vaikka aina miehiä syytetään huonosta itsetunnosta ja pinnallisuudesta, niin naisilla tämä pituusero suhteessa (mies lyhyempi) ja mielipteet siitä kuvaavat hyvin naisten tilannetta. Mikäli nainen on varma itsestään ja korvien välistä löytyy muutakin kuin "pinnallista" ajattelua, pituuero ei haittaa pätkääkään. Mikäli nainen on vielä "leikkimökki" -asteella, niin pituusero voi häiritä yhteiseloa ja lopulta voi jopa tuhota sen.
Tanssiminen on hankalaa. Muu ei vaikuta. Jos mies olisi kovin lihava, seksi saattaisi olla hankalaa, koska itse olen hento.
Miten ovat pitkän miehen isogeeniset vanhemmat suhtautuneet lyhyeen miniään :-)?
Ei näytä hyvältä suvun valokuvissa.
Tätä vähän pelkäänkin... pituus ei aina korreloi fiksuutta...
Mieheni on mua lähes 30 senttiä pidempi, ja hänen veljellään on pituutta vielä yksi kymmenen senttiä lisää.
Anoppini päälaki taas keikkuu suunilleen samoissa lukemissa, joten me näytetään kuvissa ihan hölmöltä koko jengi.
*nauraa*
Läksi viesti liian aikasin, ja tuosta saa nyt väärän käsityksen.
Anoppini on siis minun mittaiseni, ei poikiénsa, joten me näytetään sitten varmaan ihan naurettavalta kuvissa. :)
Mieheni on 201 senttinen pitkätukkainen miekkonen ja minä 164cm pitkä tyttönen. Tämä ei ole mitenkään vaikuttanut mihinkään. MIelestäni seksikin on paljon helpompaa koska mies ylettyy samaan aikaan moniin paikkoihin :)
Miehen on helppo kaapata minut kainaloonsa ja rutistaa. Minulla on hyvin turvallinen olo hänen kanssaan ja minusta on ihaanaa kun hän nimittää minua omaksi pikku mönkijäkseen :)
Eviira...
Kirjoitit suuresta pituuserosta suhteessa..Voin sanoa suoraan että hassulta se näyttää mutta se pituusero ei estä seurustelua.Olen itse seurustellut kohta viis vuotta minun poikakaverin kanssa ja se pituusero ei ole haitannut mitenkään.Itse asiassa minun omasta mielestä on kiva olla poikakaverin kainalossa kun se on pitempi:)
Kyl se vaan niin on että naiset eivät huoli itseään lyhyempää miestä. Naiset haluavat vähintään sen verran itseään pidemmän miehen ettei mies jää lyhyemmäksi pitäessään itse korkokenkiä jalassa. Itseäni ei haittaisi jos kumppanini olisi mua pidempi mutta naisia tämä asia haittaa niin paljon, että olen jo aikaa sitten lopettanut itseäni pidempien naisten kattelun. Naiset vaan haluaa, että miestä pitää katsoa ylöspäin. Tämä tuo myös turvallisuuden tunnetta.
Muistaakseni jonkun tutkimuksen mukaan erityisesti pitkissä naisissa on enemmän ikisinkkuja. Onhan se selvä, että jos pituutta on omasta takaa paljon niin sopivat miehet käyvät vähiin.
Tervehdys,
Poikkesin pitkästä aikaa näillä sivuilla ja aikani kuluksi kommentoin tätäkin, nyt keskustelun aiheena olevaa aihetta.
Kokemuksen pohjalta- uskoisin että naisnäkökulmasta katsottuna miehen pitää olla naista pidempi. Johtuuko se sitten siitä ikiaikaisesta roolien jaosta että mies on suojellut perhettään fyysisempänä olentona.
Pitkä ja vahva mies ei ole aina luonteeltaan samanvertainen ja se tietysti luo paineita vakisuhteeseen, mutta ensivaikutelmana on hyvä että mies on "suuri kuin kallio". Olemuksen kruunaisi tietysti mukiinmenevä luonne mutta ainahan ei näin ole...
Pitkänä miehenä (190 cm) en ole koskaan kokenut minkäänlaista alemmuudenkompleksia olemuksestani joten voinkin sanoa että kaikenkokoiset, siis pitkät ja lyhyet ovat yhtä viehättäviä ja siten kiinnostavia. Ehkä kuitenkin pienemmässä naisessa (n. 160 cm) on jotain enemmän ´"hoivattavaa", siis suuren ja suojelevan luolamiehen rooli on mieluisa itsekunkin miehen kokea.
Aiemmin koin asian peräti hullunkurisena kun näin pariskunnan, jossa mies oli selvästi naistaan lyhyempi. Mutta luolamieskin kasvaa henkisesti ja nykyään en kiinnitä juurikaan huomiota siihen- rakkaushan, mitä se sitten onkaan, on se pääasia. Suhteen harmonia ja onni tulee jostain muualta kuin mittanauhalta.
Hyvää loppukesää itsekullekin! Minä häivyn hiekkamyrskyn keskelle pienten, mutta erittäin viehättävien naisten ja miesten valtakuntaan!
Tapsa ei saa yleistää! Olin avoliitossa 10 v itseäni 6 cm lyhyemmän miehen kanssa. Eikä liitto tuohon pituueroon tosiaankaan kaatunut...
Totta on että pitkistä naisista suurempi osa on naimattomia, pitkä nainen ei ilmeisesti miehen mielestä ole yhtä viehättävä kuin lyhyempi sisarensa. :( En nimittäin usko että nainen omasta tahdostaan jää sinkuksi mieluummin kuin ottaa vähän lyhyemmän miehen.
"En nimittäin usko että nainen omasta tahdostaan jää sinkuksi mieluummin kuin ottaa vähän lyhyemmän miehen".
Karua mutta juuri näin voi olla...
Olikohan vuosi vai kaksi sitten luin lehdestä artikkelin joka perustui johonkin tämmöiseen tutkimukseen.
Naisilla on taipumus valita pitkä mies. Miehillä taas on taipumus valita hedelmällinen nainen ja jostain syystä lyhyet naiset täyttävät tätä kriteeriä paremmin. Tarkempia syitä en valitettavasti muista.
Naisten taipumukseen valita pitkä mies liittyy tutkimusten mukaan se, että pitkä mies hankkii todennäköisemmin elantoa perheeseen. IBM:n tutkimus myyntimiehistään tukee myös seikkaa "Pitkät Pääsevät Pidemmälle". Tämä selittynee ison koon tuomalla auktoriteetilla. Poikkeuksia toki löytyy.
Itse olen 197 ja yllättävää kyllä kaikki tyttöystäväni ovat olleet minua lyhyempiä.
Mitä lyhyempi, sitä innokkaampi sängyssä.
Pitkää naista (180 ) olisi kyllä kiva joskus deittailla. Ei tarvitsisi kumarralle yhtenään pusuttelemaan ja yhteinen asunto voitairiin rakentaa mitoiltaan pitkille ihmisille. Esim. tiskipöytä pitkän vaatimalle korkeudelle.
Tervehdys,
Oli pakko vielä kommentoida nimim. miekkosen ajatuksia. Täyttä asiaa kirjoitit. Tuli vain mieleen kun totesit pienten naisten korkeammasta hedelmällisyysasteesta niin sanoohan jo vanha perimätietokin että pienet ihmiset ovat "tehokkaita lisääntymispuuhissa! No tulihan se sieltä, se perimmäinen ajatus... Huumorin kukka on se kaunein ja jne.
Muuten kun kirjoitin oman ensikommenttini lopussa viehättävistä pikkunaisista ja miehistä tarkoitin nimenomaan vain ja ainoastaan naisia. Viehättäviä miehiä en ole vielä tavannut..
Hmm.. kyllä se taitaa olla niin että mies, kokoon katsomatta hakeutuu hedelmällisen naisen viereen. Onhan siitäkin tehty tutkimus (!) että mies todellakin hakeutuu tosielämässä hedelmällisen naisen seuraan, nimenomaan naisen, jolla on munasolu irtoamassa..
Toisinsanoen meillä ihmisillä on vielä joitain alkukantaisia toiminnanvaistoja jäljellä joita me emme tiedosta. Tutkimuksia on monia. Kohta taas joku toinen vastaavasta aiheesta kumoaa aiemman.
Jälleen aasinsilta, kokoeroon ei edellinen kommentti liity millään tavalla.
Morjens!
Ja nyt taasen viehättävien pikkunaisten seuraan!
Niinpä, paitsi että en oikeastaan koskaan valinnut pitkää miestä. Pikemminkin pituus oli miinuspuoli, josta päätin olla välittämättä. Kun seistiin vierekkäin (ei vielä seurusteltu), kieltäydyin näkemästä mitään eroa tai sitten väistin tilannetta esim. siirtymällä kauemmas. Ja kun sitten istuttiin, mietin, että kyllähän tää näin ihan hyvin menee. Tämäkään ei oikeestaan liity alkuperäiseen keskusteluun, vaan haluan tuoda esiin senkin näkökulman, ettei kaikki suhteet ala ihastumisella sopivan oloiseen (niin ulkonäön osalta kuin muutenkin) ihmiseen. Sen sijaan näin miehessä, jonka olin tuntenut jo kauan, asioita, joiden vuoksi en aluksi osannut edes kuvitella seurustelevani hänen kanssaan. Tutustuttuamme ihastuin lopulta puhtaasti hänen henkiseen puoleensa. Jos oltaisiin aikasemmin kohdattu jossain ohimennen, en varmaankaan olisi kiinnittänyt huomiotani häneen. Emme ole pari, jonka osapuolet vaikuttaisivat mitenkään toisilleen luoduilta. Mutta meillä on hirveän hyvä olla yhdessä : )
Meillä todella on koko eroa ja sen lisäksi että pituuseroa on reilusti niin minä olen pieni ja hento ja mieheni pituuden lisäksi muutenkin iso ei lihava vaan iso :) Alussa olin vähän ahdistunut tästä reilusta koko erosta mutta mieheni suhtautui siihen huumorilla ja nykyään se ei enää haittaa kun satunnaisesti. Muilla taitaa olla enemmän ongelmia asiasta kuin meillä ja kommentit ovat välillä aika rajujakin. Mistään hinnasta en ihanaa isoa miestäni vaihtaisi pienempään.
Hyvät huomenet,
Jaa-a taas ollaan tällä palstalla!
Luin nimim. kainalomalli kommentin ja mielestäni suhteenne perustuukin osin siihen että olet pieni "kainalomalli".
Iso miehesi hoivaa, hellii ja suojelee sinua kaikella olemuksellaan.
Itsekin isokokoisena miehenä olen havainnut sellaista "norsumaista hellimisviettiä" kun olen tavannut kaltaisesi, muutoinkin kiinnostavan naisen.
Ei kokoerosta muutenkaan pidä hirveästi melskata. Voi se mieskin olla se pienempi osapuoli, ei siinä mitään. Itse en isokokoisena osaa kuitenkaan olla tarpeeksi empaattinen, että voisin kuvitella olevani se pienempi osapuoli. Kysymyshän on miehen luonteen "suuruudesta", kuinka hänen miehinen egonsa kestää sen että nainen on pidempi.
Miehen sanotaan näkevän naisessa vain esineen kun puhutaan seksuaalisesta kanssakäymisestä.
Okei, annetaan miehinen kommentti- kuka sitä "ladalla ajelisi kun tarjolla olisi mersua".
Mutta väitän että nainen ajattelee pitkälti samoin. Antakaahan naiset kommentteja!
Mielestäni kunnon suhde perustuu siihen että intohimoisten tunteiden lisäksi pitää löytyä myös henkisiä tunteita. Tarkoitan tällä sitä että tämä pohja on toimiva suhteen myöhemmässäkin vaiheessa
kun kiihkeimmät alkurytmit ovat tasaantuneet.
Toisinsanoen kumppanista löytyy myös arkipäivän ymmärtäväinen osapuoli, tasapuolinen ystävä, jonka kanssa voi jakaa vastuun ja elämän myötä-ja vastoinkäymiset.
Jos suhde ei toimi tällä pohjalla, niin silloin saattaa joku toisarvoinen tekijä, vaikkapa kumppanin lyhyt tai pitkä olemus nousta ratkaisevaksi tekijäksi.
Nyt saattoi honda-mies kommentoida jotain, mikä viheltää pään yli takaseinään, mutta näin tämän asian kuitenkin näkisin.
En seurustele juuri nyt vakituisesti, mutta takanani on suhde pienikokoisen naisen kanssa.
Se kaatui aivan muihin juttuihin kuin kokoeroon. Taisinpa häntä joskus "kiusata" hyppäämällä vesisänkyymme, kun hän nukkui. Noin puolensadan kilon painoerosta johtuen hän nousi omalla puolellaan aina aallonharjalle!
Voisin kuvitella seurustelevani pitkänkin naisen kanssa. Ei pituusero ole mikään ongelma, ongelma on korvien välissä.
Morjens!