Lukion opwttajat

Toivoisin todellakin, että lukion opettajat (ehkä jo entisetkin) miettisivät todella näitä asioita. Minä olin erään lukion opettajan silmätikku. Olin yläasteella murrosiän kiemuroiden ja oman elämäni vaikeuksien takia vaikea oppilas. Kuvittelin kuitenkin voivani jättää kaiken taakse, kun menin lukioon. Kaveripiirini muuttui, minä muutuin ja into opiskeluun palasi taas. Palasi siihen asti, kunnes erään opettajan ennakkoluulot löivät vasten kasvoja. Ja niinhän se meni, kiinnostus kyseisiin aineisiin, opiskeluun ja varmuus omaan toimimiseen. Minä selvisin kuitenkin. Kirjoitin ja valmistuin. Ei se enää helppoa ollut kun minulle ei annettu mahdollisuutta olla hyvä aineessa, mutta selvisin silti. Sen jälkeen minulla on ollut kammo opiskelua kohtaan enkä ole osannut oikein olla kursseilla. Olen myöskin huomannut sen, että näiden kolmen vuoden jälkeen olen pelännyt jatkuvasti kritiikkiä opettajien suhteen. Henkilökohtaisuuksiin menemistä. Nauramista yritykselle. Tuhahduksia siitä, että minäkö muka pystyisin johonkin

Toivoisin siis hyvät opettajat, että te unohtaisitte yläasteikäisten lasten elämän siinä vaiheessa kun he siirtyvät lukion puolelle. Ovat vanhempia, poissa entisistä piireistä, intoa täynnä. Älkää polkeko heitä. Antakaa uusille opiskelijoille mahdollisuus, niin ehkä lukiollakin on tulevaisuus.

T: Palkittu luokkansa parhaana tänä vuonna, monta vuotta lukion jälkeen.