Mietin tänään kuinka moni viettää Uutta Vuotta yksin.Varmaan moni omasta tahdostaanTai olosuhteiden pakosta.
Joulun olin lasteni kanssa vaikka he ovat aikuisia,he ovat jouluisinkin luonani.
Uusi Vuosi on enemmän juhlan aikaa toivotaan onnellista vuotta,suunnittelin pitkään mitä teen nyt ei toiveeni toteudukaan,olen yksin kuoharini kanssa kai sillä on tarkoitus
mutta mikä tarkoitus on olla yksin enkö ansaitse olla onnellinen,pitääkö ansaita onnellisuus?Mitä mieltä sinä lukija olet?Toivossa on hyvä elää sanotaan mutta sillekin tulee raja kuinka kauan jaksaa toivoa?
Joulun olin lasteni kanssa vaikka he ovat aikuisia,he ovat jouluisinkin luonani.
Uusi Vuosi on enemmän juhlan aikaa toivotaan onnellista vuotta,suunnittelin pitkään mitä teen nyt ei toiveeni toteudukaan,olen yksin kuoharini kanssa kai sillä on tarkoitus
mutta mikä tarkoitus on olla yksin enkö ansaitse olla onnellinen,pitääkö ansaita onnellisuus?Mitä mieltä sinä lukija olet?Toivossa on hyvä elää sanotaan mutta sillekin tulee raja kuinka kauan jaksaa toivoa?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tässä vietän yksinäisen uudenvuoden kuten vietin yksinäisen joulun, vain aattona olin sukuloimassa maalla.
Yksinäisyys syö miestä.
Mielestäni minulla maalliset asiat ovat paremmin kuin tarvitsisi, mutta hyvää parisuhdetta ei tunnu löytyvän.
Tällä yksinäisyydellä tulee tehtyä ihme ylilyöntejä, kaikenmaillman tuhlaamisen kanssa, onko sillä sitten väliä?
Kyllä se yksinäisyys syö naistakin.mitähän tarkoitit ylilyönneillä?
Kaikella on väliä myönnän kyllä että itsekin joskus ajattelen samoin.
Mutta me pystymme kuitenkaan itse vaikuttaman elämäämme.Sen olen huomannut,että ei kuitenkaan aina!
Mikä on mielestäsi hyvä parisuhde?
Toivon että löydät etsimäsi!
Olen viettänyt 5 viimeistä joulua yksin ja nii taitaa mennä uusi vuosikin. Kukaan ei vaan minusta tykkää. Olen mä kysellyt monelta et tulis tänne juomaan olutta tai jotain mut ei ketään halua. Kyllä mä tajuan et minusta ei tykätä eikä minun seuraani kaivata.
Olipa surullista luetta luettavaa ,oletko ajatellut miksi sinusta ei tykätä? Oletko erakoitunut muista ihmisistä?Hyvää Uutta vuotta sinulle kaikesta huolimatta ja voimia!
sama juttu..mutta asia vaan on niin ettei sinkku ole kivaa (lue: hyvää) seuraa kun kaikki muut ovat parisuhteessa. yksin olen määkin ollut eroni jälkeen, 5v.
En minä ole erakko. Asun aika lähellä keskustaa ja käyn salilla ja elän aika normaalisti mielestäni. Kukaan vaan ei soita eikä muutakaan halua olla tekemisissä.
Tuo on niin suomalaista. Kukapa täällä toisesta välittäisi. No tuo oli aika kärjekästä mutta hieman totta. Toivottavasti löydät hyviä ystäviä. Kyllä mukavia ihmisiä on! Toivottavasti löydät kumppanin!
"enkö ansaitse olla onnellinen"
Ei ole onnellisia ja onnettomia, on vain toiveikkaita ja toivonsa menettäneitä.
Sinä suunnittelit pitkään ja jouduit pettymään. Olet vielä toiveikas.
Minä toivon vain, että päivä olisi nopeasti ohi.
Olisikohan minun syytä jo olla suunnittelematta mitään etukäteen? elää tässä ja elää vain tätä hetkeä .odottaa vain mitä tuleman pitää.
Kyllä toivon minäkin että päivä olisi pian ohi vaikka sitä niin odotin!
Mitäkö tarkoitan ylilyönnillä:
-Vuokrata ökykallis auto jouluksi.
- Käydä kuppilassa tukholmassa viikonloppuna.
- pitemmällä muutamanpäivän vapaalla piipahtaa vaikka thaimaassa rannalla muutaman päivän.
- etc...
Elämältä on kadonnut reaalinen kiinnekohta - käytännössä useat hölmömmätkin jutut tulee toteutettua - Ei ole muutakaan tekemistä.
Eihän nuo nyt mitään ylilyöntejä ole jos siihen kerran on mahdollisuus!
Omasta tahdostani olen yksin Uutena Vuotena - yksin, mutta en yksinäinen. Ehkä eräs ystäväni poikkeaa aattoiltana kahvilla, ei sen suureellisempaa. Näin on hyvä. Lapset ovat isänsä luona, ampuvat siellä raketit ym. kuten viime ja edellisvuonnakin.
En usko mihinkään onnen "ansaitsemiseen" tai että jossain olisi joku, joka tulee ja tekee minut onnelliseksi, kunhan vain maltan odottaa. Ei kenenkään "missio" ole toisen onnelliseksi tekeminen, ei vastuuta omasta onnellisuudestaan voi kaataa toisen niskaan. Onnellisuus lähtee ihmisen sisältä. Minulla se on sitä, että elämässäni on palaset kohdallaan ; on muutama tärkeä ihminen perheen lisäksi, joiden kanssa voi jakaa asioita. Elämäni on taloudellisesti suht turvattua, olen terve - seikka, josta lähipiirin sairastapausten vuoksi tunnen olevani hyvin onnekas.
Uskon silti, että elämällä on erosta ja vapaaehtoisesta yksinolosta huolimatta vielä paljonkin onnellisia käänteitä tarjottavanaan. Ei onni tule etsien, se tulee eläen - niin sanottiin vanhassa runokirjassakin. Kaikella on aikansa ja paikkansa tapahtua.
Kiitos viisaudestasi!
Monen vuoden suhteen jälkeen olen yksin ja surullinen. Minut jätettiin ennen joulua, noin vain. Monta vuotta olimme yhdessä, jouluna kummallakin vapaata.....nyt minä olen uuden vuodenkin yksin ja koko hiivatin tulevan vuodenkin...
Olen myös eronnut monta vuotta sitten. Lapset aikuisia ja asuvat omillaan. Nautin kun Saan olla yksin! En koe milloinkaan olevani yksinäinen. Voisin uutena vuotena lähteä tanssimaan yms ja seuraa hakemaan. Ei huvita eikä kiinnosta yhtään :D Mikään ei ole ihanampaa kuin olla rauhassa kotona omassa, hyvässä seurassa. Syödä hyvin, tössöttää yöpaita päällä, katsoa telkkaa, käydä netissä, lukea jne.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Nauttikaa elämästä!
Tiedän tunteen itsekin olen hiljattain eronnut,voimia sinulle ja jaksamisia muista että et ole yksin vaikka siltä tuntuisi,meitä on niin paljon samassa asemassa kuin sinä.
Anteeksi Anna -Mari minun piti viestini laittaa edelliselle!
onnellista Uutta Vuotta kaikesta huolimatta sinullekin!
Minullekkin kävi samoin lähes 2:n vuoden seurustelun jälkeen. Olin tekemässä Tampereella/Ikurissa joulua mies ystävälleni joka oli neljä vuotta sitten eronnut. Laadin ostoslistan jouluksi josta maksoin suurimman osan, leivoin 5 joulukakkua ja valmistelin ja suunnittelin kaikki muut jouluruokien tekemisen ajankodan.(Otin osaa ruokamenoihin n. 140,00 e) Hän rupesi juomaan alkoholia kaksipäivää ennen jouluaattoa ja sekosi täysin. Käski heti yöllä minun lähteä takaisin kotiini Vantaalle poliisilla uhaten . Nukuin erillisessä huoneessa, otin tuolin huoneeni oven eteen enkä voinut nukkua koko yönä hetkeäkään ja istuin tuolissa tulppana kännykkä kädessä, kun hän väkisin yritti murtautua huoneeseeni "juoppohulluudessaan" syytellen minua oven läpi tuntemattomista asioista. Pelkoni takana oli kesäinen pahoinpitely jolloin kaatoi minut lattialle ja potki siinä minut pahasti. Yön jälkeen pakkasin kesä- ja talvivaatteni Matkahuoltoa varten ja lähdin illalla joulun aatonaattona junalla kotiini. Kotona tilanne laukesi, itkin ja valvoin aamutunneille saakka. Aattona heräsin päivällä klo 12.30..joten jäin ilman ruokaa jouluksi….jääkaappi oli ihan tyhjä koska olin aikonut olla ainakin kaskiviikkoa pois kotoa..
Joulupäivänä Siwasta sain jotain ensiapua jääkaappiini. Uuden vuoden vietin yksin …häpesin kertoa edes sukulaisilleni kohtalostani.
Ero tuli täälläkin vasta ja yksin uusi vuosi. Meidän piti olla yhdessä, mutta toisin kävi :( Tungen varmaan korvatulpat korviin ja yritän unohtaa että on edes olemassa jokin uusi vuosi. Aikaisin nukkumaan ja yksin telkkarin katsomista vaikka tuskimpa sieltä tulee mitään. Tällä hetkellä tuntuu vielä että en osaa edes nauttia mistään yksin, jos ei ole ketään jonka kanssa jakaa ilo. Kaikilla ystävillä on kumppani. Minä olen ainut yksinäinen ystäväpiirissä.
Minustakin tuntui alku-illasta pahalta, yksinäinen vuoden vaihde. Erosin 8 kk sitten, viime joulun ja uuden vuoden muistot mielessäni. Ja niin ikävä tuota kumppaniani. Illalla rupesin kuuntelemaan musiikkia, oloni helpottui. Kohta nukkumaan.
Uuden vuoden aatto... Minäkin istun yksin kotona, juon teetä ja itkeä tuhrustan. Sain juuri joulun jälkeen tietää miesystävästäni asioita, jotka aiheuttivat välittömän eron. Olen juuri haudannut isäni, marraskuussa ja nyt tämä tuska päälle.
Meidän piti viettää uusi vuosi yhdessä. Valaa tinaa, katsoa raketteja ja lähistellä... Suunnitella tulevaisuutta ja nauttia toisistamme. Olen siis 40v. lapset jo isoja, omissa menoissaan... Miesystäväni oli kovin tärkeä ja suuri osa elämääni... Tuntuu ihan kamalalta.
Kuvottaa kaikki se valhe, jonka nielin... Kaikki ne hetket, kun uskoin hänen sanojensa vilpittömyyteen... Uuden vuoden piti olla uusi alku; vuosi 2012 on ollut niin karmea minulle, surua ja hautajaisia. Menettämisiä ja kuolemaa täynnä... Ja menetin rakkautenikin... Ja samalla uskon siihen, että voin enää luottaa. Uskon siihen, että voin olla rakastettu, aidosti. Hylkääminen ja valheet jäivät ihooni, sieluuni...
Menetin tähän totuuteen toivoni.
Olen pahoillani puolestasi. Käyn samanlaista tuskaa itse läpi juuri nyt. Joulukuun alussa avomieheni ilmoitti että, haluaa päättää suhteemme. Olimme olleet 6 vuotta yhdessä, emme asuneet yhdessä.
Hän vain sanoi että meillä on hyvä toimiva ja tasapainoinen suhde, mutta hänellä on "palo" johonkin mitä ei edes itse tiedä sen olevan. Haluaa muutta elämäänsä ja aloitti minusta. En voi ymmärtää.
Olemme pari kertaa puhuneet ja yhden kerran tavanneet tämän jälkeen. Haluan kovasti ymmärtää mistä äkkinäinen muutos johtuu, vasta elokuussa viimeksi puhuimme naimisiin menosta ja yhteisestä loppuelämästä. Toista naista ei ole, sen tiedän varmasti. Hän ei valehtele, eikä ole pettänyt minua, enkä minä häntä.
Hän on 4-ymppien ja minä vähän päälle, silti viiltää ja syvältä. Luulin saaneeni loppuelämän kumppanin itselleni.
Olen tosi surullinen ja väsynyt, rakastan häntä valtavasti ja en voi ymmärtää miten hän tekee näin.
Monta raskasta asiaa ollaan käyty läpi, sairauksia, lasten huolia, minun isäni kuolema joulukuussa 2011 yms. Miten joku voi jättää monta vuotta taakseen noin kylmästi. Hän on ystävällinen kun puhumme ja yrittää kertoa näkemyksiään, mutta yksikään niistä ei minun mielestäni ole sellaisia, että meidän suhde pitäisi lopettaa. Mutta päätöstään ei kuulemma peru, tämä on nyt näin.
En jaksa uskoa että tämä on ohi. Enään koskaan en saa olla hänen lähellään, koskettaa, jutella....Haluan hänet takaisin.
Voi sua... Raskasta... Oon niin pahoillani puolestasi...
Luojan kiitos, saat olla varma siitä, että teidän hetkenne yhdessä olivat aitoja... että miehesi on ollut uskollinen ja nytkin pyrkii rehellisyyteen... Saat pitää muistot. Valitettavasti minun muistoni ovat liatut valheilla. Kaikki yhteiset hetket ja sanat... valhetta. Ja minä idi00tti uskoin kaiken. Uskoin meihin. Olinkin nainen toisen naisen varjossa...
Kaikki on liattu ja tuhottu.
Raketit jo paukkuvat... Toivon, että voisin vaipua koomaan kunnes kipu hellittää...
Niin tiedän että pitäisi arvostaa noita asioita, mutta olen niin rikki, etten tiedä mitä tehdä. Toivon että hetken asioita harkittuaan haluaa jatkaa minun kanssa.
Sinulla on ollut kyllä yhtä tuskaa ja kärsimystä, elämäsi paljastui suureksi huijaukseksi. En osa sanoa mitään, mikä lohduttaisi sinua. Toivon sinulle voimia selvitä, olet arvokas ihminen, vaikkei hän sinua osannut arvostaa.
Kiitos sanoistasi.
Sullahan on mahdollisuudet saada suhteenne vielä toimimaan. Anna tilanteen hieman rauhoittua ja kirjoita vaikka kirje puolisollesi. Vaikka et antaisikaan sitä koskaan hänelle, niin se voi selkiyttää ajatuksiasi ja auttaa sinua keskustelemaan hänen kanssaan jatkossa...
Ehkä sen jälkeen voisitte tavata ja keskustella rauhassa...
Tunnistan ton paniikin ja pelon siitä, että kaikki päättyisi. Olen ollut samassa tilanteessa kun erosin pari vuotta sitten lasteni isästä...
Selvitään ensin tästä illasta ja yöstä. Aika antaa meille ratkaisun. ?? Kai??
Minäkin yksin ja surullinen :( vaikka näin ei pitänyt olla. Koti on hiljainen kun joku puuttuu :(
En jaksanut lukea kaikkia postauksia kun olivat liian pitkiä.
Mutta kuitenkin, näihin turtuu pikkuhiljaa..
Kohta huomaat ettet tarvitse etkä kaipaa ketään vierellesi tämmösinä juhlapyhinä..
Senaatintori takana.
Kuppilaan päädyin.
Sieltä sitten lähiöön vierihoitoon.
Nyt kotona taas nuolemassa haavojaa, miksi aina nämä irtonumerot onnistuvat niin hirmuhelposti, ei koskaan mitään jatkuvaa onnistu saamaan.