Miehelleni koira on hänen elämänsä ykkönen. Koira saa kaikki halit, pusut,
kehut ja hellyyden. Koiralle mies puhuu pehmeällä äänellä, kutsuu rakkaaksi
ja sanoo jopa haluavansa naimisiin koiransa kanssa.
Ollaan seurusteltu kohta kolme vuotta, mutta mua ei ole kosittu, pusut ja
halit on jääneet ajat sitten, olen vaan kokki ja lastenhoitaja.
Mieheni jopa sanoi ääneen, että koira on parempi kumppani kuin nainen,
koska koiralla ei ole koskaan huonoa päivää.
En ole mikään kiljuva, ylipainoinen rumilus, joka on aina naama norsunv:llä.
Onko nyt niin, että en vaan kelpaa, olen jäänyt kakkoseksi ? Onko vastaavasta
kokemusta ? Neuvot ois tervetulleita.
kehut ja hellyyden. Koiralle mies puhuu pehmeällä äänellä, kutsuu rakkaaksi
ja sanoo jopa haluavansa naimisiin koiransa kanssa.
Ollaan seurusteltu kohta kolme vuotta, mutta mua ei ole kosittu, pusut ja
halit on jääneet ajat sitten, olen vaan kokki ja lastenhoitaja.
Mieheni jopa sanoi ääneen, että koira on parempi kumppani kuin nainen,
koska koiralla ei ole koskaan huonoa päivää.
En ole mikään kiljuva, ylipainoinen rumilus, joka on aina naama norsunv:llä.
Onko nyt niin, että en vaan kelpaa, olen jäänyt kakkoseksi ? Onko vastaavasta
kokemusta ? Neuvot ois tervetulleita.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Et ole kovin kypsä, jos olet koiralle mustasukkainen. Voit olla pettynyt mutta älä kaada sitä koiran niskaan.
Koira ei elä kovin pitkään. Odota, että se kuolee -- ehkä mies surussaan silloin huomaa sinut. :P
Itsellä lähes sama tilanne.
Koira käy hermoon enemmän kun tarpeeksi. En voi olla omassa kodissa kotona, aina mennään koiran ehdoilla.
Hirveen vääntämisen seurauksena sain edes yhden huoneen koko talosta eristettyä koirattomaksi alueeksi. Saati muut "ihanuudet" joita koira aiheuttaa..
Onko koira ollut miehellä jo ennen kun aloitte seurustelemaan? Jos, niin paha alkaa tuota tapaa mieheltä karsimaan ilman että koira heittää henkeänsä:/
Koira on kuin lapsi: se ei ole tilannut omaa olemassa oloaan, se ei ole pyytänyt päästä teidän hoviinne ja sen vikaa ei ole teidän ongelmanne. Muista se, koira ei ole syyllinen teidän ongelmiinne. Olet turhaan mustasukkainen, ja se on lapsellistakin. Mustasukkaisuus on normaali tunne, mutta koirasta?! Perheenjäsenistä?! Haloo. Ota itseäsi niskasta kiinni nainen.
Joo, on kokemusta vastaavasta. Ihmisestä joka ei ITSE erota että koira on koira ja että perheessä on kaikki jäsenet arvokkaita. Tässä pelastus, takuu 100% että toimii tavalla tai toisella...
Vinkkejä:
- ala halaamaan ja pussaamaan miestäsi vaikket saisi mitään ensin takaisin
- halaa, pussaa, kysy mitä kuuluu, odottamatta mitään
- puhu useammin lempeällä äänellä, ja muista häntä useammin
- ala lenkkeillä koiran kanssa, saat sinäkin vähän liikuntaa
- leiki koiran kanssa, se tykkää siitä
- tilaa useammin pizzaa kotiin ja hae sapuskat kiinalaisesta, ja käykää useammin vaikka ulkona syömässä
- laita lapset joka viikko yksi ilta hoitoon ja kutsu miehesi treffeille: ravintolaan, kotiin suihkuun, tai mitä vaan...
- pukeudu useammin seksikkäästi ja kauniisti ja kuvittele miten ihanaa olisi olla useammin seksin pauloissa
- ole useammin hyvällä tuulella, muista silloin muitakin, pussaa, halaa, vie ulos, olkaa yhdessä
- ole huonolla tuulella vaan jos ihan oikeasti on pakko tai syytä: harvoin on
- ala käymään koiran kanssa koirakoulussa jos mahdollista, opeta sille juttuja, ala harrastaa sen kanssa, usko huviksesi, tulet saamaan enemmän kun antamaan
semmoinen on hyvä, kun ostaa vyötärövyän, sen mihin saa talutushihnan kiinni ja käy juoksemassa/hiihtämässä niin että koira juoksee edellä: saat takuuvarmasti vuodessa itsesi huippukuntoon
- puhu itse miehellesi useammin hellällä äänellä, kutsu häntä hellittelynimillä, rakkaaksi ja kerro miten haluat häntä, elämää hänen kanssaan ja miten haluat naimisiin jonain päivänä hänen kanssaan, kun hän kosii (älä odota mitään tai vaadi mitään, kerro vain)
- panosta itseesi, pidä ainakin kerran kuussa oma hemmottelupäivä, jolloin järkkäät itsellesi tavalla tai toisella vapaata. Menet hierontaan tms. ja käyt kaupoilla yksin ja rauhassa tms. mitä vaan, OMAA itsenäistä kivaa.
- pidä miestä, perhettäsi ja kaikkea mitä teillä on, ihanana, elämäsi rakkauksina, mahdollisuuksina. Kohtele koiraa itse vielä paremmin kun mies kohtelee sitä. Kohtele miestäsi sitäkin paremmin. Anna, anna ja anna, mutta älä koskaan, koskaan uhraudu, älä rupea marttyyriksi, älä sorru itsesääliin. Aina muista myös itsesi ja pidä itsesi jaksavana, hyvänä ja muista kiittää kaikesta. Ole kiitollinen. Mieti mitä kaikkea antamalla saat.
Usko huviksesi, näitä neuvoja noudattamalla sinusta tulee onnellisempi eikä sinun tarvitse pyytää mieheltäsi helliä sanoja. Koirasta tulee ystäväsi ja perheenne tulee toimimaan satakertaa paremmin. Mikään perhe ei ole täydellinen, mutta KUN et odota mitään, tulet pikkuhiljaa saamaan enemmän.
Älä tee mitään uhrauksena, älä odota että saat kaikesta jotain, tee vaan, pelkkää hyvää, muille, osallistu, elä jne. jne.
Noita neuvoja kun noudatat, tulet huomaamaan että sinua rakastaa perheessänne niin mies, koira kun lapsetkin. Tulet huomaamaan ihmeen jo vuodessa, mitä useammin annat ilolla, ei siis velalla, uhrauksella tai marttyyrina, vaan kiitollisuudella, rakkaudella, itsestään sinulle alkaa kertyä kaikkea takaisin. Jo itse teet itsesi eteen enemmän. Rakastat enemmän.
Et ole enää koskaan kakkonen missään omassa elämässäsi etkä etenkään itsellesi.
Tulet saamaan enemmän ja parempaa seksiäkin!
Lopeta se naurettava kotiorjan rooli. Ala itse olemaan jotain muuta.
Eläin on eläin eikä mikään perheenjäsen!
"Noita neuvoja kun noudatat, tulet huomaamaan että sinua rakastaa perheessänne niin mies, koira kun lapsetkin."
Voin allekirjoittaa tuon.
"Tulet huomaamaan ihmeen jo vuodessa, mitä useammin annat ilolla, ei siis velalla, uhrauksella tai marttyyrina, vaan kiitollisuudella, rakkaudella, itsestään sinulle alkaa kertyä kaikkea takaisin."
Hm, tämä puolestaan ei vastaa kokemuksiani.
"Koira on kuin lapsi: se ei ole tilannut omaa olemassa oloaan, se ei ole pyytänyt päästä teidän hoviinne ja sen vikaa ei ole teidän ongelmanne."
Koiraa = eläintä, ei voi verrata lapseen(vaikka koiran älykkyys vastaakin 3-4 vuotiasta lasta).
Lapsi on yleensä harkittu ja suunniteltu yhteinen asia, koira on vain koira.
Koira ostetaan ns.valmiina ja sille on oma paikkansa perheen arvojärjestyksessä, eli alimpana.
Ovathan lemmikit perheenjäseniä, mutta niiden paikka on lauman alimmaisena, koska ihmiset ovat laumanjohtajia.
Jos joku laittaa koiran oman puolisonsa ja lapsen edelle, niin saa sanoa että kannattaa nostaa sekä koira että sen omistaja ulos.
Miehesi on vinksahtanut, niinkuin monet eläinrakkaat. Eläinrakkailla se vaan valitettavan usein on niin että ihmisten kanssa ei osata olla ja kaikki hellyyden tunteet osoitetaa jollekin koiralle tai kissalle...
Olet kakkonen nyt ja aina..
minun miehelläni on kaksi koiraa ja on vain kummasti vähentynyt seksihommat kun mies sanoo ` ettei voi harrastaa seksiä kun koirat on , en voi edes suihin enään ottaa sen takia kun koirat nukkuvat miehen sängyssä , hermoille käy miehen lapselleisuus kun pitää koiria ihmislapsena todella rasittavaa
Vaihda miestä, äläkä ulise.
voi ei meillä tilanne päinvastoin: mies osti mulle koiran ja nyt jopa sen kaverit tulee mulle juttelemaan, etten voi rakastaa koiraa enemmän kuin miestä...ja lapsetkin naureskelee, että isä on mustasukkanen koiran takia. Lapsetkin siis tajuaa, että se on tyhmää ja välillä jopa naurattaa. oon yrittänyt selittää, että rakastan miestä vielä enemmän, koska hän antoi niiiiiin ihanan lahjan, mutta ei tunnu menevän jakeluun. sanoi, että jos vie koiran pois niin menettää mut, mutta jos antaa olla niin menettää mut silti...ei hyvää päivää, en tajua, se on kanssa mustis, jos lässytän koiralle...mutta eihän se siltä tai keltään muultakaan oo pois, seksiä on niinkuin ennenkin ja haleja ja pusuja ja jos ei oo niin sitten oon suuttunut jostain muusta, mutta koira ei vaikuta pätkääkään, päinvastoin kuten sanottu, musta mies oli ihana kun osti koiran, vaikka itse sitä katuukin ;) eli jos pusut ja halit ja seksi vähenee niin tuskimpa syynä on koira, kysykää mistä kiikastaa, koira voi tuoda lohtua just siihen et joku mättää, puhumalla asoista selviää
En kyllä ymmärrä, että eläimelle puhutaan kuin kumppanille, yök. Niin kuin lapselle voi kyllä puhua, ja puhutaankin. Jos kuitenkin on kyse normaalista eläinrakkaudesta ja koiraa pidetään hyvin, niin se on sinänsä plussaa ihmisessä. Mies taitaa puhua sinulle parisuhteestanne vain koiran kautta. Onhan se epämiehekäs tyyli, ei kannata tulla epävarmaksi hänen mielikseen. Onkohan miehellä takanaan paljonkin päättyneitä parisuhteita? Ehkä hän heijastaa niiden ongelmia tähän uuteenkin suhteeseen. Hän kääntänee koko ajan arvioivan katseen vain sinuun, ei koskaan itseensä, ja toivoo että sinäkin alkaisit tehdä samoin. Sinun on varmasti aika ruveta esittämään omia vaatimuksiasi, jotteivät miehen marinat ja manipuloinnit saa liikaa tilaa suhteessa.
Voi, kun naiset ymmärtäisivät olla menemättä miehen kanssa yhteen ennen avioliittoa. Epäkunnioittavaa hyväksikäyttöä sellainen yhdyselämä vain on. Naista testaillaan ja pidetään varpaillaan, että hän pyrkisi olemaan oikein ihana ja helppo kuin joku thainainen, niin sitten ehkä voisi kosaista palkinnoksi viidentoista vuoden ja kolmen lapsen jälkeen.
Toinen vaihtoehto tässä on, että olet osoittanut liiallisesti mustasukkaisuutta koiraa kohtaan. Mies on ehkä eläinrakkaana kokenut tämän uhkaavaksi koiraa kohtaan ja todistelee, että sillä ei ole merkitystä eikä vaikutusta. Toivottavasti et sinä puolestasi heijasta parisuhdeongelmianne eläimeen, vaan suhtaudut siihen rakastavasti. Se tuskin tahtoisi muuta kuin normaalia välittämistä ja huolenpitoa, eikä siis olla riitojen välikappaleena. Käännä siis huomio aina mieheen ja kehota häntä puhumaan suoraan sinulle teidän suhteestanne ja sen ongelmista, kuten itsekin teet. Tehkää näistä jutteluista toimivia, määritelkää vaikka ensin säännöt että toista ei keskeytetä, ja sen jälkeen kun toinen on sanonut sanottavansa, toinen kertoo omin sanoin mitä on juuri kuullut. Ja että koiraa ei käytetä. Näin mies ei ehkä pelkää kohdata sinua ja asiaasi kasvokkain, jos siitä on kyse. Ehkä voisit tätäkin häneltä kysyä.
Olen itse mies jolle se, että minulla&perheessäni on koira on todella tärkeä asia. Vaimolleni taas koira on enemmän "pelkkä eläin". Aiheesta on meilläkin aika ajoin tullut pahaa mieltä. Minä en rakasta koiraani enemmän kuin vaimoani. Joskus vain koen, että vaimoni niin kuin muut (suurin osa) tuntemani naisihmiset ovat AINA jostain asiasta tyytymättömiä ja ainakin itse koen välillä valittamisen aika pienistäkin asioista itsekeskeiseksi ja tosi raskasta on varsinkin jos se kohdistuu minuun. Välillä tuntuu, että vaikka vaimoani rakastankin niin vaikeaa se on. Tästä koira asiastakin hän puhuu usein kuinka vaikeaa se on hänelle ja kuinka koira ärsyttää monin eri tavoin... Ymmärrän. Mutta tämä on myös toisaalta minun ja muiden koirasta pitävien koti. Eikö ole aika itsekästä jos tietää, että jokin asia on toiselle tärkeä vaatia toista luopumaan siitä? Tämä koira asia nyt vaan yhtenä esimerkkinä ja todella ymmärrän, että hän ei koirista pidä. Aina on asioita mitkä ärsyttää puolin ja toisin. Tarkkaileppa omaa toimintaasi rakastatko miestäsi pyyteettömästi?