Olemme seurustelleet puolisoni kanssa yli 6 vuotta. Koko tämän ajan mies ei ole sietänyt riitelyä. Hän ennen uhkaili erolla joka riidan päätteeksi. Hän lopetti sen kun sanoin että seuraava uhkaus sitten käy toteen. Kuitenkin hän aina sanoi ettei mene kanssani naimisiin jos riitely jatkuu. Riitamme olivat ennen rajuja ja jatkuvia. Nykyisin riitelemme vain muutaman kerran vuodessa jolloin minä olen se aloittaja ja hän mököttäjä. Riidat eivät enää johda huutamiseen vaan ovat enemmänkin tiuskimista. Pari kk sitten mies jätti minut mitättömän riidan päätteeksi ja sanoi ettei pysty unohtamaan alkuajan riitoja ja pelkää että se raju riitely palaa. Oli tosi ahdistunut ja kärsi asian takia unettomuudesta. Saimme kuitenkin sovittua koska mies sanoo että haluaisi tulevaisuuden kanssani. Riitamme ovat melko typeriä. Nytkin mies on mykkäkoulussa koska minä sanoin toissapäivänä että voisimme laittaa siltaan rakkauden lukon merkiksi sitoutumisesta. Hän sanoi ettei ole valmis josta minä möksähdin, en huutanut enkä tapellut vaan puin takin päälle ja lähdin ulkoilmaan tuulettumaan. No hänen mielestään en olisi saanut näyttää moista tunteenilmausta ollenkaan. Nyt ei sitten puhu mulle. Kun yritän jutella, hän huutaa ettei jaksa puhua ja että en ole muuttunut ollenkaan. Vaikka vasta hetki sitten halusi vielä naimisiin kanssani. Kuukausi sitten sanoi että meidän parisuhde on ollut tosi hyvä jo kauan mutta heti yhden erimielisyyden jälkeen on valmis heittämään kirveen kaivoon. Tosi raskasta elämä tuollaisen ihmisen kanssa, kun pitäisi olla robotin tunteet. Taitaa oikeasti olla lopun alkua..
eron uhka jo 6 vuotta
sara1234
3254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika omituista, ettet sinäkään ole vielä hiffannut syytä tuon tason erimielisyyden pelkoon, joka sinun kumppaniasi hallitsee. Hän ei selvästikään ole tottunut riitelemään eikä pidä siitä, vaan kokee sen aina vakavana uhkatilanteena, josta on päästävä pian pois. Erolla uhkailu on äärimmäinen tapa lopettaa riita seinään ja sitä käytetään yleensä silloin kun muut keinot ovat loppuneet.
Toisin sanoen, miehesi ei vaikuta kykenevän uskomaan siihen, että riitely kuuluu luonnollisena osana MYÖS parisuhteeseen, jossa kaksi itsenäistä yksilöä yrittää tulla toimeen keskenään, joka päivä, joka tilanteessa.
Oli miten oli, riitojen pelkäämiselle on aina taustasyy.
Ehkä miehesi kotona riideltiin liikaa tai ei ollenkaan, joten hän oppi pelkäämään tai epäilemään niitä tilanteita ja niiden tarpeellisuutta. Tai ehkä hän on vain hyvin suomalainen ja ottaa erimielisyydet aina henkiökohtaisina loukkauksina ja mokina, joita ei saa tehdä.
Epämiellyttävät tunteet eivät saa kuulua rakkaussuhteeseen.
Niin ajatteleva ihminen yrittää suojella itseään ikäviltä tunnekokemuksilta.
Riidat tulisi päättää aina sopuun.
Sitä te ilmeisesti ette tee, vaan tilanteet jäävät päälle ja te odotatte toisiltanne anteeksi pyyntöä ja lepyttelyä, mutta kun kumpikaan ei siihen taivu, tilanne ei laukea, vaan jää muhimaan mieleen, kuten sitä edellinenkin riita, jne.
Pahaa mieltä on vaikea hyvitellä viikkojen päästä, se työ tulisi tehdä heti riidan laannuttua.
Kannattaa myös analysoida sitä, millaisia kanavia teillä on käytössänne purkaa ulos negatiivisia tunteitanne. Harrastukset, ystävät, sukulaiset, perhe ja yhteinen tekeminen, kaikki ne auttavat purkamaan erinäisiä tunteita ja ajatuksia.
Jos te olette pääsääntöisesti kaksin, te puratte myös kaikki tunteet toisiinne.
Ensimmäisen kerran hän uhkaili erolla 2 kk seurustelun jälkeen. Jotenkin sitä on vain ajatellut että kyllä hän muuttuu, mutta eipä..
hänen kotonaan on riidelty ns.normin verran, ei vähän eikä paljon. Heillä isä on ollut sovittelevampi ja äiti nalkuttavampi, ehkä näkee minussa äitiään. Minun vanhempani taas riitelivät todella paljon, ovatkin eronneet kauan aikaa sitten.
sen verran korjaan kirjoittamaasi, että me olemme aina riitojen jälkeen keskusteltu asiasta, mikä riitaan johti ja mitä siinä voisi korjata. Koskaan emme jätä asiaa leijumaan ilmaan. Mutta eipä tuo näytä auttaneen. Joka kerta kun on sovittu, mies sanoo ettei suostu elämään suhteessa jossa riidellään ja on aina muka antanut minulle vielä mahdollisuuden muuttua. Olen sanonut etten ole kone jota voi loputtomiin säätää, eikä mielestäni tarvitsekaan. Jos pariskunta riitelee 3 kertaa vuodessa niin onko se muka liikaa?
Ja lisäys vielä että minulla kyllä on kanavia joihin purkaa paha oloni. Käyn jopa terapeutille juttelemassa tästä ongelmasta. Mieheni ei sinne lähde koska ei halua jutella ulkopuolisille. Hän ei edes juttele ystäviensä kanssa ongelmistaan vaan kokee että kaikki pitää selvittää omassa päässään miettimällä eikä puhumisesta ole mitään apua. Näin suoraan häntä lainatakseni. Hassua ihmiseltä joka on muuten hyvin tunteellinen ja kertoo ja näyttää rakkauden tunteet, keskustelee ja kuuntelee. Mutta heti kun tulee riita tai ongelma, menee lukkoon ja ahdistuu.