Onko kukaan muu huomannut, että 2000-luvulla trendikkääksi on tullut nirppanokkaisuus?
Useimmat 2000-luvun trendit eivät ole perustuneet siihen, että tulisi jotain uutta tai mielenkiintoista tai jännittävää, vaan siihen että viilataan joku aiemmin keksitty juttu juuri sellaiseksi kuin joku ihmeen "kunnioitettu taho" on päättänyt. Ja kunnioitettu tahohan voi olla ihan kuka tahansa, joka vaan onnistuu tähän asemaan nousemaan, yleensä vilpillisesti ja muita kurmuuttamalla.
(esimerkkejä kunnioitetusta tahosta: yläasteesi kovin kiusaaja pahapoika; sukusi pahin juoruämmä; Tarja Halonen; Jari Sarasvuo; Jouko Turkka; Björn Wahlroos; jne.)
Mitä tekemistä tällä on sitten sinkkupalstan kanssa? Sitä, että myös naisten valinnat ovat muuttuneet 2000-luvulla nirppanokkaisiksi ja snobbaileviksi. 1900-luvulla on ollut monia aikakausia, jolloin myös miehen (aito) omaperäisyys, älykkyys, pätevyys, hellyys ja välittäminen ovat olleet naisten mielestä hyveitä. 2000-luvun nirppanokkaisuus ja älyllinen köyhyys ovat kuitenkin luoneet uuden naisen; naisen, joka valitsee miehen kuin valitsisi kauniita nahkakenkiä. Onko hyvä merkki? Miten ulkonäkö? Tykkääkö muut naiset? Sopiiko imagooni? Onko arvokkaat (=rahaa)?
Useimmat 2000-luvun trendit eivät ole perustuneet siihen, että tulisi jotain uutta tai mielenkiintoista tai jännittävää, vaan siihen että viilataan joku aiemmin keksitty juttu juuri sellaiseksi kuin joku ihmeen "kunnioitettu taho" on päättänyt. Ja kunnioitettu tahohan voi olla ihan kuka tahansa, joka vaan onnistuu tähän asemaan nousemaan, yleensä vilpillisesti ja muita kurmuuttamalla.
(esimerkkejä kunnioitetusta tahosta: yläasteesi kovin kiusaaja pahapoika; sukusi pahin juoruämmä; Tarja Halonen; Jari Sarasvuo; Jouko Turkka; Björn Wahlroos; jne.)
Mitä tekemistä tällä on sitten sinkkupalstan kanssa? Sitä, että myös naisten valinnat ovat muuttuneet 2000-luvulla nirppanokkaisiksi ja snobbaileviksi. 1900-luvulla on ollut monia aikakausia, jolloin myös miehen (aito) omaperäisyys, älykkyys, pätevyys, hellyys ja välittäminen ovat olleet naisten mielestä hyveitä. 2000-luvun nirppanokkaisuus ja älyllinen köyhyys ovat kuitenkin luoneet uuden naisen; naisen, joka valitsee miehen kuin valitsisi kauniita nahkakenkiä. Onko hyvä merkki? Miten ulkonäkö? Tykkääkö muut naiset? Sopiiko imagooni? Onko arvokkaat (=rahaa)?
Vastaukset 63
Vanhimmat
Eivätkö nuo mainitsemasi aiemmat valintakriteerit sitten olleet nirppanokkailua?
Nirppanokkailua ei ole mikään mikä kohdistuu johonkin oikeasti arvokkaaseen. Johonkin, joka luo parempaa tulevaisuutta. Nirppanokkaisuutta on kaikki se, mikä kohdistuu omaan välittömään tarpeentyydytykseen, ilman että suodaan pientäkään ajatusta tulevaisuudelle tai yleiselle hyvälle. Toisin sanoen, nirppanokkaisuus köyhdyttää yhteiskunnan kehitystä ja eteenpäinmenoa, sekä myös ihmisten välisiä suhteita.
Siis naisen olisi levitettävä haaransa yleisen hyvän nimissä? Talvisodan hengessä pitäisi päästää ätmikin ähkimään. Pieni kärsimyshän se on verrattuna sotaan. Tai no, loppuikä ätmin kanssa.. mieluummin varmaan suurin osa naisista lähtisi sotaan pariksi vuodeksi.
Hehe, tämähän olis hyvä uutinen! Eli siis palstan periaatteen vastaisesti nainen saakin harrastaa seksiä ennen astumistaan avioon atm-uroon kanssa, kunhan ymmärtää antaa vain niille "oikeanlaisille" tyypeille - eli muille atm-uroille - "yleisen hyvän takia"!
Ihmiskunnan ( ja Suomenkin) suurimmat kehityskaudet ja hyppäykset eteenpäin ovat syntyneet aikoina, jolloin ihmiset ovat ajatelleet myös yhteistä hyvää.
Sen sijaan nirppanokkaisuus ja snobbailu on tyypillisesti arvossaan romahtavissa yhteiskunnissa. Esimerkiksi hajoava Rooma 200 jKr eteenpäin, sekä aatelinen Ranska 1700-luvun ajan, ennen vallankumousta.
Eli Roomassa vielä Caesarin aikoihin naiset levittivät hunajapurnukkansa hammasta purren ätmeille, käyttivät varmaan oliiviöljyä apuna, kun himoja ei kerran ollut. Nyt alan ymmärtämään kuinka suuria uhrauksia naiset ovat ihmiskunnan eteen tehneet menneinä aikoina.
"Nirppanokkaisuutta on kaikki se, mikä kohdistuu omaan välittömään tarpeentyydytykseen, ilman että suodaan pientäkään ajatusta tulevaisuudelle tai yleiselle hyvälle."
Eli pillupoikakulttuuri, panomiehet jotka tahtovat vain omaa tarpeentyydytystä, on nirppanokkaisuutta? Veli hyvä, ei se ole 2000-luvulla syntynyt...
Tasavallan ajan Roomassa ihanteena oli velvollisuutensa tunnollisesti hoitava kunnon mies. Ja samoin naisen tuli olla uskollinen ja synnyttää paljon jälkeläisiä järkiperustein valitulle puolisolleen, eikä idioottimaisten "tunteiden" vallassa jakaa vittuaan ympäriinsä joillekin muodissa oleville kreikkalaisille lyyranrämpyttäjille. Cato vanhempikin kävi välillä johtamassa sotia ja palasi sitten viljelemään peltoaan ja nussimaan aviovaimoaan, joka avioituessa oli ollut neitsyt, eikä koskaan antanut pillua kenellekään muulle miehelle.
Keisariaikana koko valtakunta sitten meni vituix, vanhojen roomalaisten hyveiden tilalle tuli vähitellen hieman samantapainen lutkakulttuuri kuin mikä länsimaissa nykyään on vallalla. Siveyttä ei pidetty paskan arvoisena, oli ok olla hintti ja miehet järjestivät orgioita, joissa nussituttivat vaimojaan vieraillaan.
Sellainen yhteiskunta, jossa naisella on pelkkiä oikeuksia, eikä mitään velvollisuuksia (kuten esim. antaa pillua ainoastaan kunnolliselle miehelle ja synnyttää hänelle perillinen), romahtaa ennen pitkää veriseen kaaokseen. Ja tämä on hyvä ja ilmapiiriä puhdistava asia. Rooman valtakuntaakin seurasi keskiaika, jolloin naisen impeys oli aluksi jälleen arvossaan.
Toivon lutkakulttuurille nopeaa ja väkivaltaista loppua, en jää kaipaamaan. Raunioilta nousee jälleen uusi yhteiskunta, jossa naisten alapäät on otettu vastuuntuntoisten tahojen (=kunnon miehet) tiukkaan kontrolliin.
Eikö pelota, että keskiajalla tatuoitu jyystäjä huligaanilaumansa kanssa ottaa paikallisen vallan ja vie kaikki vähänkin nätit neitsyet haaremiinsa? Sinulle jää edelleen vain käsi ja pakko tehdä töitä huligaanipäällikön hyväksi, jos haluat pysyä hengissä?
Teemu taas katkeana purkautuu, kun naiset ei Teemusta tykkää.
No kukapa naisia halventavasta ja huo.rittelevasta miehestä tykkäisi eli aika luonnollista, että Temukka on jäänyt aivan ypö yksin.
Ratkaisu ongelmaan on aivan omissa käsissäsi Teemu hyvä. Jännityksellä odotamme, että koska tajuat sen.
Tämä vainoharhainen teemuja joka puolella näkevä tyyppi on sairaampi tapaus kuin yksikään teemu täällä.
Se on varmaankin sama typerä ämmä, joka luulee että kaikki ATM juttuja kirjoittavat ovat Naisasialooserin sivunikkejä. On totta, että porukka varmasti kirjoittaa eri nikeillä täällä. Kuitenkin, jos haluaa salapoliisia leikkiä, niin kannattaisi varmistaa että omat älylliset kyvyt riittävät siihen. Tällä yhdellä luulijalla, joka aina vetää arvauksensa väärin, ei selkeästikään kyvyt riitä salapoliisitoimintaan.
Kuules, mistäs sinä tuota tiedät, ellet itse tuota paskaa tänne kirjoittele? Ei teitä Laasasen lahkolaisia montaa ole, joten aika sama kumpi teistä on asialla, n'es pas?
Vähän omituinen tuo teoriasi "kunnioittetavasta tahosta" (kenelle Jouko Turkka on tällainen mielipidevaikuttaja?). Tuo nirppanokkaisuuden tai valikoivuuden lisääntyminen on kyllä varmasti totta, mutta liittyy ehkä enemmän kulttuurin muutoksiin, elintason kasvuun, ostovoiman kasvuun, globalisaatioon jne. Enemmän vaihtoehtoja, enemmän valinnanvaraa, enemmän esimerkkejä, kun naapurillakin on saksalainen muotoilija poikaystävänä, niin en minäkään voi vähempään tyytyä, sama koskee tietysti miehiäkin, ainakin niitä joilla on varaa valkata, eli pitää mallivartaloinen beibe olla, vaikka kaikki laihaläskit muijat vierellä itkee perään kun eivät saa unelmiensa beckhamia. Vaatimukset on nousseet siitä millainen elintaso, elämäntapa ja tyyli pitää olla. Uskon kyllä, että naiset ovat enemmän näitä nirppanokkia, heille merkitsee enemmän miehen elintaso ja mitä muotiharrastuksia on jne. Miehet on niin simppeleitä, että heille yleensä riittää se kaunis nainen, vaikka taso olisi siinäkin kasvanut minkä kelpuuttaa. Eikun laihduttamaan.
Paljon enemmän miehen tarjoama elintaso on merkinnyt menneinä aikoina. Tosin ehkä nykyisin naiset haaveilevat vielä enemmästä, kun 100v sitten joku torpan tyttö ei mistään miljonääreistä ehkä tiennytkään. Silti se torpan tyttö syttyi vauraudesta varmasti vähintään yhtä paljon kuin nykynaiset. Hänelle vaan riitti vähempi, kun vaurautta ylipäänsä oli vähemmän silloin. Eikä media ollut tuonut tietoa niin satumaisista vaurauksista kuin nykyisin.
Vai ettei miehillä ole tavoitteet korkealla? Suurin osa tuntemistani miehistä vaihtaa jatkuvasti autoa, ostaa uusimman häly-pöly-möly-puhelimen, isoimman telkun mitä löytää, omistaa kaikki mahdolliset pelikoneet ja harrastusvempeleet, joten ihan turha tästä on vain naisia parjata.
Tietysti naisten palkkatyössä käyminen ja opiskelu ja mahdollisuus matkustella, lisäävät tavoitteita naisillakin.
En ymmärrä miten tuo liittyi kirjoitukseeni, jos siis minulle vastasit.
"Miehet on niin simppeleitä, että heille yleensä riittää se kaunis nainen, "
Misten pitää saada kaikki mahdolliset härpäkkeet JA kaunis nainen= seksikäs porno misu, siihen päälle. Ja tietysti enemmän ja parempaa kuin naapurilla. Mikään ei tunnu riittävän.
Nuo kodin elektroniikat ei liity pariutumiseen mitenkään. Miehillä on yleensä tekniikkaan liittyviä harrastuksia. Naiset vastaavasti tuhlaa rahansa vaatteisiin ja lomamatkoihin.
Niin, se on suhteellinen juttu. Elintaso on merkinnyt toisella tavalla ennen, mutta en tiedä onko merkinnyt enemmän tai siis onko kuinka korkea elintaso merkinnyt. Nykyäänhän ihmiset kuitenkin keskimäärin rikkaampia ja voi olla paremmat pelit ja vehkeet köyhällä opiskelijallakin kuin entisajan varakkaalla kauppiaalla, eli vaatimustaso on tavallaan noussut tuossakin, vaikka ei samalla tavalla elättäjää etsitäkään. Kaikenlaiset lifestyle jutut merkitsee nykyään enemmän. Ei riitä, että on korkeasti koulutettu, jos on väärällä epäseksikkäällä alalla. Ja ulkomainen kulli houkuttaa halpalentojen ansiosta entistä enemmän. Ei tasokkaan naisen kannata jäädä Suomeen leikkimään kotia, kun voi muuttaa Pariisiin tai Barcelonaan, jonkun tummahipiäisen jännästi erilaisen kanssa.
Hyvin harva korkeakoulutettu mies lienee pakit saanut "epäseksikkään" alansa takia. Ei varmaan esimerkiksi IT-ala mikään vetovoimatekijä ole, ellei sitten ole äärimmäisen hyvin menestynyt. Mutta ei myöskään sellainen juttu, jonka takia mies pakit saisi jos muuten on paketti himottava.
Siellä Pariisissa ja Barcelonassa on vähän vaikeampi saavuttaa keskiluokkaista unelmaa, kun yleensä kielitaito ja työkokemus rajoittavat mahdollisuuksia. Eikä sielläkään jonoksi asti ole rikkaita miehiä odottamassa, että pääsevät suomalaisnaista elättämään. Eiköhän siellä ole omastakin takaa noita elätettäviä ja kehitysmaista sekä Itä-Euroopasta saa vähempään tyytyviä eli köyhempiä tyttöjä eläteiksi jos sellaista kaipaa.
Monet asiat vaikuttaa paketin himottavuuteen. Tärkeää onkin, että on jännä paketti kasassa, sellainen mitä ei muilla ole. Jotain keskivertomiestä ei kukaan halua, jos ei ole ihan pakko sellaiseen tyytyä.
Puhuinkin tasokkaista naisista tuossa Barceloonaan muutossa. Itse tiedän useammankin naisen jotka ovat nimenomaan ulkomaille muuttaneet seksikkäämmän kulttuurin ja tummempien miesten mukana. Tällainen kulttuurien sekoittuminen on yleistynyt. Ei kukaan tasokas nainen halua jäädä etsimään keskiluokkaista unelmaa tylsien suomimiesten kanssa, kun on ulkomaan eksotiikka niin lähellä.
Barcelona on unelmakaupunkini, siellä on värikkäin mosaiikein koristeltuja liskomaisia patsaita ja lohikäärmeitä, Güellin puisto, käärmemäisesti kiemurtelevat värikkäin kaakelein koristellut kaiteet sekä koristeltu mosaiikein katot. On paljon näköalapaikkoja, joista näkee yli koko Barcelonan kaupungin aina merelle saakka.
Ja kuuluisin Gaudín suunnittelema Sagrada Famílian kirkko, joka on saanut ideoita suoraan luonnosta ja sen muodoista. Barselona on taiteilijoiden paratiisi. Sinne on kyllä kiva mennä ja jopa jäädä asumaan. Minun oikea haave!
No tasokkaille naisille monesti löytyy tasokkaita suomalaismiehiä. Ei varmaan nainen halua tylsänä pitämänsä miehen kanssa jäädä tylsää elämää rakentamaan, mutta kyllä Suomestakin löytyy suurimmalle osalle "tasokkaista" naisista riittävän "tasokas" mies.
Toisekseen yhä edelleen moni suomalaisnainen ihan oikeasti haaveilee siitä keskiluokkaisesti, turvallisesta elämästä hyvän (yleensä suomalaisen) miehen kanssa. Hyvä mies ei tietysti tarkoita naisen omissa silmissä tylsää ja sytyttämätöntä, vaan keskustelukykyistä, silmäniloa, miehekkyyttä jne.., jotain jonka seurassa nainen uskoo viihtyvänsä.
Lisäksi on edelleen niitä ainakin omissa silmissäni tylsiä, muuten tasokkaita naisia, joiden mielestä (omissa silmissäni) tylsä mies on ihannepuoliso. Tylsät (konservatiiviset?) vetoavat toisiinsa, koska tylsälle jännä voi olla liikaa, eikä mahdu omiin elämänarvoihin.
Minä muuttaisin Barselonaan iloisemman ja seksikkäämmän kulttuurin takia enkä tummempien miesten takia. En minäkään halua “jäädä etsimään keskiluokkaista unelmaa tylsien suomimiesten kanssa, kun on ulkomaan eksotiikka niin lähellä.”
Juuu.. tylsät tylsille!!!
Juuri noin: "keskustelukykyistä, silmäniloa, miehekkyyttä jne.., jotain jonka seurassa nainen uskoo viihtyvänsä."!!!!!
Liikaa turisteja ja espanjalaiset liian tylyjä pidemmän päälle. Liikaa myös rikollisuutta, paljon maahanmuuttajataustaista, mutta myös espanjalaista. En suosittele, vaikka ensisilmäykseltä omatkin tunteeni olivat samat kuin sinulla.
Niin ehkä, mutta Barselona on hyvin sivistynyt kaupunki. Ja kaikissa kulttuurikeskuksissa on paljon turisteja. Ainakaan suurien kaupunkien asukkaat eivät pelkää turisteja tai ulkomaalaisia. Tämä on pienten kaupunkien syndrooma.
En nyt heidän peloista tiedä, mutta ovat ehkä kyllästyneitä ja siksikin niin yrmeitä ulkomaalaisia kohtaan. Monessa pienemmässä, vähemmän ulkomaalaisiin tottuneessa paikassa paikalliset suhtautuvat ulkomaalaisiin avoimemmin ja ystävällisemmin.
Ja itse Barcelonassa pelkään niitä arabi mamulaumoja, jotka kansoittavat vanhan kaupungin kadunvieret iltaisin ja öisin. Jokainen Barcelonassa asunut tuttuni onkin vähintään kerran ryöstetty siellä, itsenikin yritetty. Ja muualla Espanjassa myös.
Mieluummin etsisin asuinpaikkaa vaikka Italiasta tai Portugalista, joissa ihmiset mielestäni ystävällisempiä ja kaduilla turvallisempaa. Tosin Gaudia ei näe, mutta ehkäpä se ei lopulta elämänlaatua pilaa.
Ei yllättänyt.
Teemulla taas huono päivä. Eiks sun pitäny vähentää palstalla käyntiä?
Miksi minua epäillään Teemuksi?
Koska tuon yhden hullun mielestä tällä palstalla ei käy muita kuin Teemu ja hän. Eli kaikki muut ovat Teemun eri nikkejä.
Paskat mitään muutosta on tapahtunut. Naiset ovat ennenkin valinneet tarkasti - vielä tarkemmin kuin nykyään.
Vielä 1950- ja 60-luvuilla miehen valinnassa oli EHDOTTOMAN tärkeää vakavaraisuus ja se, että tämä pystyi elättämään vaimon ja lapset, koska naiset jäivät yleensä naimisiinmenon jälkeen kotiäideiksi. Jos oli kaksi kosijaa, se rikkaampi voitti.
Lisäksi naisille ei ollut kovinkaan hyväksyttyä vaihtaa miestä useaan otteeseen ennen papin aamenta, ja avioero oli molemmille sukupuolille melkoinen häpeä. Puoliso valittiin siis loppuelämäksi. Siinä valinnassa painoivat käytännön asiat paljon enemmän kuin rakkaus tai tunteet.
Eivätkä miehetkään voineet ihan tuosta noin vain parisuhteeseen pamahtaa. 1920-luvun miesten käytösoppaassa kielletään ehdottomasti avioliittoon astuminen ennen kuin mies on 25-vuotias, mielellään naimisiinmenoa pitäisi lykätä kunnes mies on kolmenkymmenen. Silloin miehellä on kunnon ammatti ja tarpeeksi hyvät tulot (ehkä omaisuuttakin) perheen elättämiseen. (Kirja julkaistiin sekä Suomessa että Ruotsissa eli kyseessä ei ole mikään pelkästään ääliöhierarkiseen Britanniaan pätevästä teoksesta.)
1900-luvun lopulla ja nyt 2000-luvulla nirsoilu on vähentynyt. Koska naiset eivät enää läntisessä Euroopassa etsi pääsääntöisesti elättäjää, on köyhempienkin miesten (opiskelijoiden, työttömien, paskaduunarien) helpompi päätyä parisuhteeseen. Parisuhteissa on varmasti enemmän rakkautta kuin 1800-luvun lopun vastaavissa, joihin päädyttiin siksi että toinen vaikutti vakavaraiselta ja toinen työteliäältä ihmiseltä.
Uskonto ja sosiaalinen asema, asema olivat todella tärkeitä. Ei tullut kuuloonkaan, että olisi naitu oman yhteiskuntaluokkansa alapuolelta.
Sanothan se itsekin tuossa, että aiemmin ei voinut miehiä vaihtaa tuosta vaan, koska sitä paheksuttiin. Nykyään nirppanokkaisuus ja valkkailu näkyykin siinä, että mies menee heti vaihtoon, jos siitä löytyy yksikin vika. "Myötä ja vastoinkäymisissä" on ihan vieras ajatus.
En usko, että nirsoilu on vähentynyt, vaan irtosuhteet ja kokeilut on vain lisääntynyt, mutta sitoutuminen vähentynyt. Jos joskus aiemmin piti saada mies, joka tuo leivän pöytään, niin se riitti syyksi monille sitoutumiseen ja otettiin se suht. mukava duunari, jollainen aika monen isä täälläkin varmaan on ja yhdessä on pysytty, koska avioeroja on paheksuttu. Tulevien sukupolvien isät on suurin osa jotain jänniä ex-pelureita ja mamuja, jotka maksaa elatusapuja itseään toteuttavalle keski-ikäisenä uutta pissiskauttaan etsivälle bilepirkolle.
Ei se pelkästä paheksunnasta johtunut. Taloudelliset tekijät olivat varmasti paljon ratkaisevammat.
En usko myöskään tuohon, että naiset nykyäänkään vaihtaisivat miestä mitenkään helposti, kyllä ainakin jos liitossa on lapsia, naiset koittavat sinnitellä viimeiseen asti.
Eivät ne entisajan suhteet mitään iloa ja onnea ole olleet. Pahimmillaan enemmänkin vankiloita, joista ei juuri tuon "sitoutumisen" tai oikeastaan yhteiskunnan vaatiman sitoutumispakon takia ole päässyt pois.
Nyt sentään on mahdollisuus lähteä huonosta suhteesta eikä ole pakkoa jämähtää siihen ja kärsiä koko loppuelämäänsä. Kummankaan osapuolen.
Mm. keskiajalla ja renessanssin aikaan avioliitot olivat sukujen välisiä sopimuksia, joilla varmistettiin sotilaallinen tai poliittinen tuki. Bisnestä ne olivat, eivät kahden ihmisen keskenään solmimia parisuhteita. Ns. ritariromantiikan tarinat ja kiertelevien trubaduurien romanttiset laulut kertovatkin salaisista suhteista, siitä kuinka joku onnistuu voittamaan linnanrouvan rakkauden omakseen tai naimisissa olevan aatelismiehen nokkelasta rakastajattaresta.
Rakkausavioliitoille naurettiin halveksivasti.
(Kirkko muuten katsoi vielä 1100-luvulla todella karsaasti leskeytyneen ihmisen uudelleenavioitumista. Tässä kumminkin maallinen käytäntö jyräsi muuten niin mahtavan ja vaikutusvaltaisen kirkon - suvussa kulkevaa omaisuutta ei haluttu jättää isännättömäksi, emännättömäksi tai ilman perijää.)
Hiukan off-topiccina: Mikäli avioliiton ja parisuhteiden sekä samalla uskottomuuden historia kiinnostaa, niin näistä aiheista on kirjoitettu useampikin tutkimus. Georges Dubyn "Medieval Marriage - Two Models from Twelfth-Century France" on hyvä aloituskirja, ja jos toinen kotimainen sujuu, niin Pia Gadd on kirjoittanut virallisesta rakastajatarkulttuurista (eli frilloista) kirjan "Frillar, fruar och herrar - en okänd kvinnohistoria". Kirja painottaa voimakkaasti nimenomaan skandinaavisia tapauksia - suomalaisia kiinnostanee mm. Kaarina Maununtyttären nousu "haareminaisesta" kuningattareksi. Lyhyeksi aikaa, mutta kumminkin.
No jos noin pitkälle on menty, niin silloin ehkä lasten vuoksi vähän yritetään. Tosin yksinhuoltajiakin on nykyään varmasti enemmän kuin 60-luvulla.
Tuo nirsoilu ja valkkailu liittyykin siihen nuoruuden aikaan kun suurimmalla osalla naisista on vielä varaa siihen valkkailuun, sitten kun on lapsia ja ikää, niin ei sellaisella naisella ole enää samalla tavalla valkkailun varaa, kun ne nuoremmat ja lapsettomat on kovempaa valuuttaa markkinoilla.
Aika kauas pitää mennä jos nyt puhutaan keskiajan ja renessanssin järjestyistä liitoista. Ei kai kukaan mitään järjesttyjä liittoja takaisin kaipaakaan.
Tuo nykyisenlaisen "rakkausavioliiton" käsite on minusta aika kyseenalainen, kun nykyään korostetaan nimenomaan omaa parasta ja itsensä toteuttamista, mikä ei sovi hyvin yhteen kahden ihmisen suhteisiin, kun siinä pitäisi olla tilaa molemmilla toteuttaa itseään ja samalla huomioida toista. Nykypäivän uskonkappaleet "minä haluan" ja "minulla on oikeus", johtaakin siihen, että sitä rakkautta lähdetään hakemaan muualta pienistäkin vastoinkäymisistä. Kenenkään ei ole fiksua jäädä huonoon suhteeseen loppuelämäkseen, mutta mielenkiintoisesta asenteesta kertoo sekin miten tällä palstalla naiset ylpeänä julistaa, että eivät tarvitse miestä ja tuollainen on naisille nykyään joku ylpeilyn aihe. Sen sijaan suurin osa miehistä mouruaa, että kaipaavat naista ja suhdetta. Vapaudestaan ja mahdollisuuksistaan (irtokullia kuitenkin saa joka baarista aina kun haluaa) huumantuneet naiset etsivät itseään vielä keski-ikäisinäkin. Parikymppisillähän tuo on jo normikäyttäytymistä. Varmasti aletaan vielä tulevaisuudessa enemmän paheksumaan nuoria naisia, jotka ovat sitoutuneet sen sijaan, että kokeilevat ja etsivät itseään.
"Aika kauas pitää mennä jos nyt puhutaan keskiajan ja renessanssin järjestyistä liitoista."
Mitä, täällähän jotkut menivät aiemmin jo antiikin Roomaan ja Kreikkaan? Mä sentään jäin tuhannen vuoden tälle puolen... :D
Kannattaa muistaa, että noita järjestettyjä liittoja pistettiin pystyyn vielä 1800-luvulla. Menetelmät olivat ehkä hienovaraisempia, mutta varsinkin "omistavan luokan" tapauksissa kyse oli ihan samasta asiasta: omaisuuden ja vaikutusvallan yhdistämisestä.
Ja miksi sitä ei voisi olla ylpeä siitä, että pärjää omillaan? Muiden hyväntahtoisuuden varassako sitä pitäisi elää? :p
Tietenkin me elämme juuri nyt murrosaikaa - vaikka aluksi tuntuisi siltä, että suhteissa on ollut vapautta jo pitkään, on kyseessä kumminkin historiallisesti erittäin lyhyt ajanjakso. Ei ole kulunut vielä sataakaan vuotta siitä, kun Suomessa tehtiin (lopulta) lainmuutos, jonka mukaan naisen omaisuus jää hänen itsensä hallintaan naimisiin mennessä. Tätä ennen naisen omaisuus - talo, tavarat, palkkatulot, säästöt - menivät pakolla hänen aviomiehensä hallittaviksi. Minna Canthin näytelmä "Työmiehen vaimo" vuodelta 1885 kertoo harvinaisen kuvottavasti tällaisesta tapauksesta.
1980-luvulla vapaaehtoisesti naimattomaksi jäänyt nainen oli vielä kummajainen ja epäilyttävä ihminen. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana asiasta on tullut hyväksytympää maailman ja työelämän muuttuessa.
Ihmisten ajatusmaailmat vain eivät muutu ihan niin helposti. Muistan, että joidenkin tutkijoitten mukaan kaikkein hankalinta sopeutuminen uusiin "parisuhdemarkkinoihin" on miehillä (tässä ilmeisesti tarkoitetaan ennen 1980- ja 90-lukua syntyneitä miehiä?), koska miehet joutuvat luopumaan aiemmasta, etuoikeutetummasta asemastaan.
Aikaisempi kirjoittaja tuolla jossain ylhäällä purki patoutumiaan:
"Tasavallan ajan Roomassa ihanteena oli velvollisuutensa tunnollisesti hoitava kunnon mies. Ja samoin naisen tuli olla uskollinen ja synnyttää paljon jälkeläisiä järkiperustein valitulle puolisolleen, eikä idioottimaisten "tunteiden" vallassa jakaa vittuaan ympäriinsä joillekin muodissa oleville kreikkalaisille lyyranrämpyttäjille. Cato vanhempikin kävi välillä johtamassa sotia ja palasi sitten viljelemään peltoaan ja nussimaan aviovaimoaan, joka avioituessa oli ollut neitsyt, eikä koskaan antanut pillua kenellekään muulle miehelle.
(...)
Sellainen yhteiskunta, jossa naisella on pelkkiä oikeuksia, eikä mitään velvollisuuksia (kuten esim. antaa pillua ainoastaan kunnolliselle miehelle ja synnyttää hänelle perillinen), romahtaa ennen pitkää veriseen kaaokseen. Ja tämä on hyvä ja ilmapiiriä puhdistava asia. "
Rooman valtakunnan aikoihin miehillä oli pelkkiä oikeuksia. Vapailla Rooman kansalaisilla eniten, orjilla tietysti huomattavasti rajoitetummin - mutta orjamiehillä oli omat oikeudet mm. vaimoonsa (ellei isäntä halunnut vaimoa leikkikalukseen joko itselleen tai vierailleen). Naisten elämä oli äärimmäisen rajoitettua, kuten myös antiikin Kreikassa. Antiikin Kreikka on oikeastaan ehkä ollut historiallisesti naisille kaikkein paskin paikka elää - Roomassa sentään naisillakin saattoi olla vaikutusvaltaa. Kulissien takana, mutta kuitenkin.
Minusta on erittäin epäloogista ja tekopyhää, että samalla kun syytellään toista puolta "itsensä etsimisestä" ja parin vaihtamisesta kun lempi loppuu, niin halutaan samalla säilyttää omalla puolella nämä samat asiat. Miehillä on ollut vapaus niin lain kuin yhteiskunnan edessä "etsiä itseään" niin monen naisen pöksyistä kuin sielu sietää vuosisatojen (tai -tuhansien) ajan. Onko heille oikeasti niin kova paikka, että naiset ovat vihdoinkin kolmenkymmenen vuoden ajan voineet tehdä samoin? Se, että naiset ovat viimeinkin saaneet samoja oikeuksia, ei vähennä miestenkään oikeuksia. Kaikki voivat ihan vapaasti etsiä seksiä, suhdetta tai Tosirakkautta(tm) niin paljon kuin sielu sietää.
Tietyt ETUOIKEUKSIKSI mielletyt asiat ovat poistuneet tai poistumassa - lain sallima raiskaus avioliitossa tai hiljainen hyväksyntä sukupuoliselle häirinnälle (kähminnälle, lääppimiselle, ehdottelulle), vihdoin ja viimein. Näiden kieltämisessä tosin on kyse ihan perusihmisoikeuksista (oikeus fyysiseen koskemattomuuteen sekä ei-alentavaan kohteluun).
Ehkä sopeutuminen vain vaatii sata vuotta lisää. Eteenpäin mennään, hitaasti mutta varmasti.
Tosin samaan aikaan naiset ovat saaneet oikeuden sukupuoliselle häirinnälle.. Miehiltä se on kriminalisoitu, naisia siihen vaan rohkaistaan. Siis esimerkiksi kähmintään, jonka uhriksi on joutunut luultavasti jokainen maan hyvännäköinen mies, joka käynyt yöelämässä jokusen kerran.
Tosiaan sen 100v tämä saattaa vaatia ennenkuin liian pitkälle vyörynyt femakkoaalto onnistutaan lyömään takaisin ja aletaan löytää aito tasa-arvo.
Naisilla on enemmän vapautta ja mahdollisuuksia parisuhdemarkkinoilla. Tästä vallastaan ja vapaudestaan huumaantuneena he eivät vähään tyydy ja ovat mieluumin yksin kuin "huonossa suhteessa" (lue: huippusuhteessa), kuten täälläkin usein toistellaan. Jos tuo ei ole nirsoutta, niin en tiedä mikä.
Olkoon nirsoutta tai ei, niin en itsekään voisi kuvitella muussa kuin huippusuhteessa olevani. Toivon, että näin ajattelee myös jokainen nainen. Ainakin jokainen nainen, joka omalle kohdalleni sattuu. Tähän asti ovat ilmeisesti näin ajatelleet, ainakin suhteiden parhaina hetkinä.
Olisi järkyttävää elää elämänsä "ihan kivassa" suhteessa, samalla aina vähän kadehtien sitä lapsuudenkaveria, joka elää huippusuhteessa. Ei minulla ainakaan ole kuin yksi elämä ja parisuhde on sen elämän ehkäpä tärkein osa, sen suhteen en ala "tyytymään".
Tässä on vain tulkintaeroja mitä tuolla huippusuhteella tarkoitetaan. Onko huippusuhde vain silloin kun on yhdessä rikkaan, bodatun runoilevan veneenveistäjän kanssa, vai onko huippusuhde silloin kun on löytänyt suunniilleen omaa sosiaalistatustaan vastaavan jonka kanssa jutut menee yksiin ja sitä kipinääkin on, vaikka jalat ei heti menisikin alta kuin Elviksen konsertin eturivissä konsanaan, kuten jonkun julkkiksen kanssa ehkä menisi.
Nimenomaan huippusuhteen lähtökohta on se, että jalat menevät alta. Sosiaalistatus ja juttujen meneminen yksiin eivät ole niin tärkeitä.
Huippusuhteeksi voi määrittää minkä tahansa sellaisen suhteen, jossa jalat menevät alta ja vatsa on täynnä perhosia. Olkoon statukset sitten mitä hyvänsä.
Minullakin menee jalat alta Megan Foxin edessä. En siis aio tyytyä vähempään.
Niin. olen samaa mieltä. Juttujen meneminen yksiin toimii kavereidenkin kesken, mutta kun jalat menevät alta ja vatsa on täynnä perhosia, vasta silloin oikea rakkaus tulee esiin.
Niin minullakin, mutta hän on jo synnyttänyt äiti. En halua vielä isäksi. Onneksi itseltäni menee jalat alta myös monen muun naisen edessä.
Voi olla myös esim. ruokamyrkytys, mutta ihan jännä tunne sekin, jos se on tärkeintä.
Tässä on nyt nähtävissä se syy, miksi naiset vaihtaa suhteita kuin sukkia. Tärkeää on se ensihetken kiima ja huuma. Juttujen ei tarvitse mennä niin yksiin, kun keskustelua varten on kaverit. Vieläkö ihmetellään miksi suhteet ei kestä?
Joillakin noin, mutta aika moni nainen ajattelee, että se ensihetken kiima riittää vuosikausiksi, vaikka huuma sitten tasaantuukin arjeksi. On vain tärkeää uskoa siihen yhteiseen tarinaan, kauniiseen alkuun ja siitä jatkuvaan elämään. Jos ei ole tuota kaunista huumaavaa alkua, on paljon vaikeampi uskotella itselleen ja muillekaan, että on "sen oikean" kanssa.
En usko että entisajan järjestetyissä liitoissa oli sen enempää ns. "huonoja suhteita" kuin nykyisinkään. Ja yllättävän moni jää nykyaikanakin siihen huonoon suhteeseen roikkumaan, tai mikä vielä pahempaa, kulkee huonosta suhteesta toiseen ja kolmanteen.
En silti haikaile menneeseen palaamista. Maailma on muuttunut. Mutta ei se menneiden aikojen perusteeton mustamaalauskaan järkevää ole. Meillä on asiat toisin, mutta ei välttämättä paljonkaan paremmin.
Se onkin mielenkiintoinen juttu, kun väitetään, että nykyään on niin paljon vapautta hakea vain niitä rakkausliittoja, mutta silti täälläkin toistuu naisten jatkuva mantra siitä, miten miehet pettää ja hakkaa ja miten aina päädytään niihin huonoihin suhteisiin. Taitaa olla kuitenkin niin, että naiset nimenomaan haluavat niitä huonoja suhteita, koska niissä on draamaa ja jännitystä. Tuskinpa he muuten tässä vapauden ja rakkauden valtakunnassa niihin vapaaehtoisesti lähtisivät kerran toisensa jälkeen.
Ei. Vaan on vaikea ennalta tietää, että pettääkö ja hakkaako mies. Neitsytpojan on helppo sanoa, ettei ole koskaan pettänyt eikä hakannut tyttöystäväänsä. Ei neitsytpoika silti välttämättä olisi naiselle sen parempi valinta tässäkään mielessä. Kuten viime vuosien suuret tragediat ovat osoittaneet, neitsytpojatkin osaavat olla väkivaltaisia.
Neitsytpojat varmasti pettävätkin, jos saavat tilaisuuden. Heille niitä tilaisuuksia ei vain taida olla kovin paljoa tarjolla, muutenhan eivät olisi neitsyitä. Väkivaltaisuuden yhteyttä neitsyyden en tiedä, mutta aika huono ihmistuntija pitää olla, jos johonkin väkivaltaiseen suhteeseen päätyy tai menee kerran toisensa jälkeen. Luulenpa, että ne miehet jotka ovat niitä väkivaltaisia pettäjiä ovat sitten juuri niin sopivan jännittäviä muuten, että halutaan ottaa se riski aina uudestaan ja onhan monilla naisilla joku outo halu parantaa näitä "pahoja poikia".
Taidat olla itse huono ihmistuntija, kun uskot, että ne ovat vain ne ensisilmäykseltä pajat pojat, jotka ovat väkivaltaisia. Todellisuudessa moni hiljainen hissukka, kiltteyden malliesimerkki olemukseltaan, saattaa pidemmässä suhteessa neljän seinän sisällä olla väkivaltainen vaimoaan kohtaan. Ja sitten taas moni tatuoitu rikosrekisteröity ähkijä ei löisi naista koskaan.
En nyt ala heittämään hatusta, että lyökö tatuoitu ähkijä useammin kuin hissukka, mutta joka tapauksessa hissukatkin lyövät, eivätkä kaikki ähkijät lyö.
Näinpä juuri. Kun valitettavasti potentiaalisen hullun, hakkaajan ja alkoholistin otsassa ei ole mitään näkyvää leimaa, jonka perusteella voisi väkivaltaan taipuvaiset tai pettäjät raakata pois heti kättelyssä.
Kaikki väkivaltaisesta suhteesta paenneet naiset kertovat samaa tarinaa: aluksi mies on ihana ja kiltti, huomaavainen, tuo kukkia sun muuta, mutta pikku hiljaa asiat muuttuvat synkemmiksi. Eivät yhdessä päivässä tai kuukaudessa, vaan vuosien ajan, hiljalleen, huomaamattomasti. Ensin tulee se ensimmäinen lyönti, anteeksipyytelyt ja kuukausien rauhallinen elämä. Sitten tahti kiihtyy, siihen liittyy yleensä myös naisen eristäminen sukulaisista ja ystävistä, mikä vaikeuttaa lähtemistä.
Kun sosiaaliset suhteet on katkaistu ja turvaverkko viety, kuinka sitä uskaltaa lähteä, etenkin jos lapset pitäisi ottaa mukaan? Tyhjän päälle hyppääminen ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi.
Väkivaltaisia voi olla monenlaisia, mutta kyllä sellaiset luulisi tunnistavan, etenkin jos niiden seuraan jatkuvasti päätyy. Ei suurin osa miehistä kuitenkaan hakkaa vaimojaan ja tyttöystäviään. Kyllä se kertoo jo jotain naisesta itsestään, että aina päätyy hakattavaksi ja petettäväksi.
No tuskin minä ainakaan tunnistaisin. Ainakaan 100%, ehkä kaikkein pahimmat ja selvimmät tapaukset voi tunnistaa nopeasti, mutta paljon on heitä, joita kukaan ulkopuolinen, perheenjäsenetkään, ei uskoisi väkivaltaisiksi.
Minä en hyväksy edes kirosanoja kotona. Ja hyvin harvoin korostan ääntä. Kotona pitää olla ystävällinen läheisiä kohtaan tai ei tarvitse elää yhdessä ollenkaan.
Ja turpaan tulee jos joku kiroilee!!
Kai ne kaikki kertovat samaa tarinaa, koska se on ainoa hyväksytty tarina. Sitä tarinaa, jossa nainen on kertatällistä oppinut taas olemaan ihmisiksi, ei ole lupa kertoa.