Minä hölmö menin rakastumaan, vaikka tiesin,
että toinen ei tunne samoin. Sanoo vaan
tykkäävänsä ja viettävänsä kanssani aikaa..
Ja silti on niin helvetin kiltti ja fiksu. Luultavasti tämä kaikki hiipuu pikkuhiljaa.
Ja se sattuu...! Ei helvetti, ei kannata
ikinä tunteilla ja alkaa mihinkään leikkiin.
Senkun hoitaa seksin jonkun vakipanon kanssa
ja saa unohtaa tunteet?
Tämmöinen tuska vie järjenkin...
että toinen ei tunne samoin. Sanoo vaan
tykkäävänsä ja viettävänsä kanssani aikaa..
Ja silti on niin helvetin kiltti ja fiksu. Luultavasti tämä kaikki hiipuu pikkuhiljaa.
Ja se sattuu...! Ei helvetti, ei kannata
ikinä tunteilla ja alkaa mihinkään leikkiin.
Senkun hoitaa seksin jonkun vakipanon kanssa
ja saa unohtaa tunteet?
Tämmöinen tuska vie järjenkin...
Vastaukset 16
Vanhimmat
niin,,kun on sydämeltään hetken lapsi,,tuttu tunne,,kyllä se siitä,,pää pystyyn ja uutta kehiin,,onhan näitä..
Näin se on. Mutta kumminkin..
:)
Elän juuri nyt samanlaista elämää.Ahdistaa oikeen ja mikään ei kiinnosta.Aina kun ollaan yhdessä niin on hauskaa, mutta tiedän että tunne on ainoastaan minulla, liittyen rakkauteen...
Sama mulla, ruoka ei maita, itkettää,
töissä ei jaksaisi olla.. ei missään.
Ymmärrän sen toisen tilanteen, koska
itsekin ajattelin joskus noin. Siksi
tunnen itseni lapselliseksi hölmöksi
tai rakastuneeksi! Mikä nyt ei käy..
Ehkä ei siis kannata jatkaa näin?
Ehkä pitäisi sanoa hyvästi, ettei
satuta itseään enempää...
...mutta, vaikka minula on ollut samantapainen tilanne en aijo tukahduttaa tunteitani, enkä luopua rakkauden osituksista.
Kauheinta mitä osaan kuivitella on juuri tilanne, jossa käväistään vakipanon luona. puhutaan viikon tapahtumat kuin radion "lehtikatsauksessa" HYI häjy!!!!!!!!!!!!!
No jokainen valitsee tiensä mutta uskallan sanoa että seksikin on parhaimmilaan kun se lähtee tunteesta,,,ei liikeestä.
suosittelen rakkastumista uudestaan se on varmasti sen väärrti kunhan löytää sen oikean peilin.
Iloista syksyä :))
Se on totta, että seksi on parasta silloin,
kun on tunteet mukana (varsinkin rakkaus),
mutta kun se toinen ei sitten kai tunne.. ?
Sekin on totta, että vakipanot ja yhden illan
jutut ovat kylmää ja julmaa, mutta sillä tavoin
ei satuta itseään..
Mulla on tämän jutun takana yksi ero tosi
pitkästä suhteesta ja siitä kun selvisin,
meni monta pikku suhdetta em. tavalla ja
nyt kun uskalsin rakastua, se osuikin
"väärään" kohteeseen, tai tilanteeseen.
Auts... huono säkä, mutta niin helposti
ajattelen taas vanhalla tavalla.
Rakkaus tulee, jos on tullakseen..
Tervetuloa, tahtoisin sanoa :)
Minulla on myös sellainen tilanne, että luulen, että olen se, joka on rakastuneempi. Vaikeaa, jatkuvasti paha mieli ja surullinen, toisaalta välillä kaikki tuntuu sujuvan hyvin. Silti takaraivossa on tunne, että tämä pitäisi ajoissa lopettaa. Mutta katsottava se on loppuun, ettei tarvitse jossitella. Mutta rakkaus on hyvä tunne, se kertoo, että ihminen on elossa ja voi suhteellisen hyvin, vaikka tällaisessa tapauksessa se onkin vähän toivotonta. Joten
jaksakaamme!
Tekstisi oli just minun elämästäni nyt.
Tosiaan välillä kaikki on hyvin ja
ehkä sitä rakastuneena hupsuna on
helppo kuvitella, että jos kumminkin.
Ja kun toinen silti tykkää jotenkin.
Sitten kun se totuus taas iskee,
niin on hajalla.
Ja sitten kun se ero.
Jaksetaan ja pidetään huoli itsestämme!!
(= jäädytetään tunteet ja jatketaan leikkiä
tai sanotaan hyvästit tai odotetaan, että
se sanoo...?)(Luultavasti tuo viimeinen)
.. mieskin oli aikuinen. Suhdetta kesti kaksi vuotta ja kokoajan tiesin, että minä rakastan ja hän vaan "tykkää kamalasti". Ko. miehellä oli menneisyydessä rankkoja juttuja ja hänelle tuo tykkääminenkin oli paljon.
Naisen pää ei kestänyt, vaan oli pakko lähteä. Päivääkään en ole katunut. Tänä päivänä rinnalla kulkee mies, joka rakastaa sydämensä pohjasta ja kaikki on kohdallaan.
Koskaan ei liene mahdollista olla presiis yhtä rakastuneita, mutta tieto siitä, että ei ole toiselle todella rakas - etenkin jos se ilmenee sitoutumiskammona tms. - on niin raskasta naiselle kuin naiselle, että suosittelen lähtemään ajoissa.
mulla oli erittäin samanlainen tilanne kuin mitä kuvailit. sitten mies jätti, ja koska se vaan "tykkäsi", niin eihän ero sattunut siihen pätkääkään. minä sen sijaan olen ihan hajalla.
Saanko kysyä, kauanko olitte yhdessä?
Mietin, miksi ihmeessä en lopeta tätä
itse, kun olen melkein varma miten käy.
Ehkä se on se toive, että jos kaikki
menisikin hyvin.. Toivo ja rakkaus..
Höh.
Sinulle paljon voimia!!
Ja hymy jonnekin surun keskelle...
mulla meni kanssa noin. Ei mies kokenut eroa minään tai ei kai se ollut miehelle edes ero, kun ei paljoa mitään tunetnut mua kohtaa. Ärsyttää, että itse on hajalla ja toinen sen kun porskuttaa menemään.
...miten se oikein tapahtui? Miten nopeasti
rakastuit? Ja onko sillä kiltillä ja fiksulla
millainen elämäntilanne päällä?
Salakavalasti ja vahingossa.
Sinkku se on.
hulluksi tuun menin rakastumaan ihastukseen. mikään ei ole vittumaisempaa kuin et tunteet on yksi puolisia. Enkä tajua miten en halusi päästää irti miehestä, vaikka järki sanoo, että olen ihan epätoivoinen ja säälittävä. Kun mies ei rakasta niin ei rakasta, mikäs sille voit. Ihan outoa kun en ole aijemmin kehenkään mieheen näin takertunut ja muitakin olis ollu tarjolla, mut mää hölmö mietin vain tätä samaa.
''Älä pidä noita vuosia menetettynä aikana'' hän sano, kun lähti...eikä piirun vertaa tainnut sattua.
Minä taas olin ihan rikki, ja olen vieläkin, vaikka tuosta on jo kuukausia