Jokunen päivä sitten kirjoittelin Tapani Kansan vaikutuksesta seksuaalisuuteni kehittymiseen. Nyt uudenvuodenyön lähestyessä onkin täydellinen ajankohta ottaa esille eräs toinen teos, joka riipaisi varhaismurrosikäistä kuulijaansa syvältä ja vaurioitti vakavasti kertakuulemalta. On vuosi 1996; valveutuneet tahot ovat huolissaan turvallisuudesta, joten eetteriin päästetään tällainen spotti.
Eli tämä: http://www.radiomedia.fi/spottipankki/yhteiskunnalliset/fi_FI/stidi_ja_jysy_uudenvuodenyona_/_files/78039899230769433/default/05(1).mp3
En tiedä kuka on ollut se nero, jonka mielestä oli hyvä idea yhdistää turvallisuusvalistus kaksimieliseen kujerrukseen, mutta ainakin tulosta syntyi. Sen koommin raketeilla paukuttelu ei ole kiinnostaneet minua lainkaan ja seksikin huomattavasti vähemmän; herkät käteni ovat säästyneet sekä pommeilta että masturbatiivisilta rasitusvammoilta. Ajatus uudenvuodenyöstä mahdollisena eroottisena tapahtumana on kohdallani ikuisiksi ajoiksi menetetty, kiitokset vaan. Ehkä koko rakettihomma olikin vain peiteoperaatio ja varsinaisena motiivina olikin jokin viktoriaaninen seksivalistus nuorille?
Musiikillisestikaan en välttämättä koskaan ihan täysin toipunut tuosta. Siinä missä Tapsan biisi ylittää inhimillisen käsityskyvyn hirveydessään pelkästään lyriikan suhteen ja taustat ovat aikansa tavanomaista metritavaraa, tässä kammotuksessa on jotenkin onnistuttu toteuttamaan juustoinen imelyys tekstin ohella aina musiikillisia ratkaisuja myöten. Tokihan tämä on esihipsterimäisen kieli poskessa tehty, mutta jostakin koko tekijätiimi on ammentanut valtaisan rutiinin kyseisen tyylilajin väsäämiseen, ja se on hyvin huolestuttavaa. Ei mene enää ironian piikkiin, vaan jossakin vapaalla jalalla on muusikoita, jotka salaa NAUTTIVAT tuollaisen tekemisestä. He voivat olla vaikkapa naapureitasi.
Kuunnelkaa omalla vastuullanne. En vastaa kuuntelun myötä mahdollisesti heränneestä halustanne räjäyttää kätenne tai korvanne irti.
Eli tämä: http://www.radiomedia.fi/spottipankki/yhteiskunnalliset/fi_FI/stidi_ja_jysy_uudenvuodenyona_/_files/78039899230769433/default/05(1).mp3
En tiedä kuka on ollut se nero, jonka mielestä oli hyvä idea yhdistää turvallisuusvalistus kaksimieliseen kujerrukseen, mutta ainakin tulosta syntyi. Sen koommin raketeilla paukuttelu ei ole kiinnostaneet minua lainkaan ja seksikin huomattavasti vähemmän; herkät käteni ovat säästyneet sekä pommeilta että masturbatiivisilta rasitusvammoilta. Ajatus uudenvuodenyöstä mahdollisena eroottisena tapahtumana on kohdallani ikuisiksi ajoiksi menetetty, kiitokset vaan. Ehkä koko rakettihomma olikin vain peiteoperaatio ja varsinaisena motiivina olikin jokin viktoriaaninen seksivalistus nuorille?
Musiikillisestikaan en välttämättä koskaan ihan täysin toipunut tuosta. Siinä missä Tapsan biisi ylittää inhimillisen käsityskyvyn hirveydessään pelkästään lyriikan suhteen ja taustat ovat aikansa tavanomaista metritavaraa, tässä kammotuksessa on jotenkin onnistuttu toteuttamaan juustoinen imelyys tekstin ohella aina musiikillisia ratkaisuja myöten. Tokihan tämä on esihipsterimäisen kieli poskessa tehty, mutta jostakin koko tekijätiimi on ammentanut valtaisan rutiinin kyseisen tyylilajin väsäämiseen, ja se on hyvin huolestuttavaa. Ei mene enää ironian piikkiin, vaan jossakin vapaalla jalalla on muusikoita, jotka salaa NAUTTIVAT tuollaisen tekemisestä. He voivat olla vaikkapa naapureitasi.
Kuunnelkaa omalla vastuullanne. En vastaa kuuntelun myötä mahdollisesti heränneestä halustanne räjäyttää kätenne tai korvanne irti.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tämä vuosi (2012) on ollut sinänsä poikkeuksellinen, että uusia teinitähtiä on ilmestynyt musiikkibisnekseen paljon tavallista enemmän. Olen alkanut miettimään, että jos musiikin laatu olisi tarpeeksi vastenmielistä ja kammottavaa kuunneltavaa, niin miten se esim. vaikuttaisi miesten seksuaaliseen käyttäytymiseen ja asennoitumiseen nuorten naisten kohdalla. Voisiko musiikin laadulla itsellään olla luontaantyöntäviä vaikutuksia ko. ihmistyyppiä kohtaan.
Tässä esimerkki.
http://www.youtube.com/watch?v=Ol74ihSvd4w
Veti aika hiljaiseksi. Musiikillisesti tämä oma linkitykseni ei ole ehkä ihan noin järkyttävä (tai ehkä on, mutta tarttuvuus sentään on sitä luokkaa, että kun tämä oli Ruotsin maalilauluna sählykisoissa, kertosäkeistö soi päässäni jo hyvän aikaa ennen kuin finaali Suomea vastaan oli 9-0 länsinaapurille), mutta sanoitus on samaa luokkaa.
http://www.youtube.com/watch?v=UxxajLWwzqY
Tätäkö on olla ysärinarttu? Elämää asenteella "ihan sama kunhan ite tykkää"? Tässäkään ei olisi mitään vikaa, jos kaikki tulkitsisivat sen joksikin ironiseksi ajanhengen kommentaariksi. Epäilen vain suuresti, ettei tämmöisten keskimäärin nuori kohdeyleisö tee niin, vaan pitää kaikenlaista egoistista mölötystä jotenkin itsessään ihailtavana vahvana naiseutena tms. ja ottaa biisin kertosäkeistön kirjaimelliseksi motokseen. (Samalla lailla Sinkkuelämää "vahvoine naisineen" oli nerokas ja hieno sarja, jos sen tulkitsi piikittelyksi nykyaikaisen pariutumiscitykulttuurin raadollisen pinnallista materialismia ja henkistä tyhjyyttä kohtaan - motta moniko katsoja teki niin? Onneksi maailmassa sentään on vielä tulkinnan ja "väärinlukemisen" vapaus ja mahdollisuus.)
En kyllä tiedä mikä olisi toimiva vaihtoehto. Joku Pat Boone, varhaisen rock 'n rollin maitoa juonut ja perhearvoja kannattanut konservatiivi, oli aika naurettava ilmestys jo silloin 50-luvulla. Nykyisin jokin tällainen "oikeiden arvojen" saarnaaminen näyttäytyisi vielä surkuhupaisampana yrityksenä.
No, degeneraatiota on havaittavissa, mutta toisaalta jos miettii edeltäneitä sukupolvia tai ihmiskunnan historiaa vähän laajemmassa mittakaavassa niin ainahan niistä vallitsevista käyttäytymissäännöistä/ajattelutavoista jotain puutteita löytyy. 90-luvulla syntyneet lapset seuraavat tietenkin muotia - eivät kaikki - mutta ovat alttiimpia viestintävälineiden ja sosiaalisen median luomille mielikuville ja käyttäytymismalleille, jos vertaa aikaisimpina vuosikymmeninä syntyneihin. Ainakin omasta mielestäni.
Sinkkuelämää-sarjahan oli ensisijaisesti komedia, itsekin tuli sitä muutama jakso katsottua mutta eihän sitä sirkusta jaksanut tosissaan ottaa.
Linkitän tähän vielä erään kanadalaisen nettikoomikon, Adam Buckleyn, tulkinnan ysärikulttuuriin liittyvästä ilmiöstä (olettaen että hyökkäys kohdistuu pääosin ysäreihin, mutta raja on venyvä).
http://www.youtube.com/watch?v=TOlKHoNL4ks
Sanonkin naisille pienet YOLOt tästä lähtien aina, kun niillä on jotain valittamista käytöksestäni. Samalla mitalla naisille takaisin.
Koomikon pohdinta YOLOsta oli niin totaalista asiaa kirosanoista huolimatta, ettei tuntunut koomikolta ollenkaan. Olisinpa sitä huonommallakin "luennolla" voinut vuoden aloittaa.
Jos mennään tuohon avauksen aiheeseen vielä takaisin, niin oliko teilläkin muilla nuoruusiässä seksuaalisen kehityksen vuosina sellainen vaihe, että kaikenlaiset vähäpätöisetkin seksijutut - kokoluokkaa "kaalimatomainos radiossa automatkalla" (ei niitä ennen ollut mutta vastaavat) - tuntuivat äärettömän kiusallisilta, jos vanhemmat olivat paikalla? (Ja jos oli, niin olisiko vaiheen pitänyt joskus mennä ohikin?)
Tuli vain mieleen, kun tätä esitystä joskus tässä Tubesta katselin:
http://www.youtube.com/watch?v=G5_-XXgAhw0
Näin vanhuksena tällaisesta ironisesta kunnianosoituksesta kabaree-eroottiselle laulannalle voi nauttiakin privaattina kerta-annoksena, mutta luultavasti olisin kuollut, jos tämä olisi tapahtunut puolitoista vuosikymmentä sitten niin, että olisimme yhdessä perheeni kanssa katsoneet Iskelmä-Finlandiaa (jota ei silloin tainnut edes olla). En tiedä miksi, mutta jotenkin seksuaalisuus ja häpeä liittyivät tuolloin voimakkaasti yhteen, ja vieraiden ihmisten seksuaalisuus aiheutti oudon myötähäpeän, joka kuitenkin oli myös ja ennen kaikkea omaa häpeää. Monikohan tuleva ätmi sai tuosta traumoja? Ja ei, kasvatuksessani ei mielestäni mitään eriskummallista ollut, mutta toisaalta mihin niin kertaluontoista asiaa edes vertaisi... Einmal ist keinmal kuten Kundera sanoi.
En mielelläni puhu vieläkään seksistä vanhempieni kanssa, ja pyrin siihen, että kolmikosta [seksiin jotenkin viittaava media] - [joku lähisukulaisistani] - [minä] kerralla olisi läsnä korkeintaan kaksi.
Hauska kuulla, että pidit linkittämästäni videosta. Mikäli olet kiinnostunut vastaavanlaisista, yhteiskuntakriittisistä monologeista, suosittelen katsomaan myös muita Buckleyn videoita. Mielestäni mies on omalla tavallaan nero siinä mielessä, että onnistuu hyökkäämään valtavirtakultturia vastaan perustelemalla kaiken sanomansa, vaikka onkin vähän liian suorapuheinen ja yliampuva.
Muita Buckleyn kritiikin kohteita ovat mm. kuluttajayhteiskunta, yliarvostetut artistit, sosiaalinen media ja tietenkin kaikki tällaiset perinteiset seurusteluun liittyvät vikatikit ja markkina-arvoteoriat jota tälläkin palstalla jatkuvasti päivitellään.
Erehdyin kuuntelemaan, ja tuli mieleen, että olikos Eino joku rokkari? Tuli sellainen tunne että toi vois olla hänen tekemä.
Otetaanpa vielä seksuaalisesti järkyttävää materiaalia. Tämän hirvityksen kuulin onnekseni vasta aikuisiällä, mutta sääliksi käy niitä lapsia, joiden vanhemmat tämän LASTENLEVYN ovat hankkineet. Onpa tämä vielä levyn (1994) nimikappale:
http://www.youtube.com/watch?v=im7YS_Mnq1M
Joel Hallikainen, you sick fuck! Teet kokonaisen biisin halusta kosketella pieniä lapsia ja vielä laulat sen tuolla imelällä äänelläsi, jota ilman tämä kappale ei ehkä ihan täysin arveluttava olisi, vaan ihan vähän vain. (En voi olla kuvittelematta tätä tekstiä niin, että Joel ei suinkaan laula omalle lapselleen vaan jollekin ventovieraalle. Vieläpä pakettiauton takaosaston ovenraosta karkkipussia heilutellen.) Tämä on mainio esimerkki siitä, miten vasta esittäjä "tekee" kappaleen ja toteuttaa sen merkityspotentiaalin. Kunniamaininta myös soittajille; raidan slide-kitaraa nimimerkki Tupuna erittelee Muusikoiden.net-sivustolla seuraavin sanoin:
"Kaiken kruunaa inhottava, glissandomainen introvälikitarariffi. Minusta se glissandokitara on aina kuulostanut siltä, kun joku venyttelisi ja näppäilisi omaa pikkupippeliään."
Laulua ei suositella herkille eikä sokeritautisille.
Tästä ketjusta muodostui oiva paikka perehtyä ätmien estoiseen sieluun. Kuinka suurta häpeä seksuaalisuutta, romantiikkaa ja taviksuutta kohtaan voikaan olla. Lisäksi vielä kammo nykyaikaisia naisia ja käytöstään kohtaan. Lopputulos on oikeastaan ollut selvä jo vuosikymmeniä sitten.
"Lopputulos on oikeastaan ollut selvä jo vuosikymmeniä sitten."
ATM=ATM=ATM