Eilen oli liikkeellä paljon pariutumishaluisia miehiä ja naisia. Suurin osa lähti kuitenkin kotiinsa joko yksin tai kavereidensa kanssa, enkä yhtään ihmettele, että miksi.
Moni oli jo puolenyön aikaan aivan liikaa kännissä. Laseja kaatui, juotiin muiden laseista jne. Moni ei varmaan selvin päin saa sanaa suustaan, mutta ei näytä saavan liikaa nautittuaankaan.
Naiset eivät tunnetusti aloitteita tee, paitsi selvästi omaa "tasoaan" ylöspäin. Ellei siksi lasketa tyhjällä tanssilattialla kaverin kanssa stripparimaista tanssia. Yritteilijäisyys siis jäi etupäässä miesten vastuulle. Ja millaisia alotteita tuli nähtyä?
Tyypillisiä oli, että mentiin tanssilattialle vetämään joku pikainen muuvi joko yksin tai sitten suoraan jonkun kaverinsa kanssa tanssivan eteen blokaten kaveri sivummalle. Miehethän eivät tunnetusti pidä tanssimisesta ja sen kyllä taidoista huomasi, vaikkei yökerhossa lantion ja käsien heiluttamisen luulisi ylivoimaisen vaikeaa olevan.
Erittäin yleistä oli myös suora naisiin käsiksi käyminen. Jos ei suoraan rintoihin tai perseeseen, niin esimerkiksi takaapäin olkapäästä kiinni, josta naiset ennemminkin säikähtivät kuin ihastuivat. Ottipa yksi urpo naispuolista tuttuani ensitöikseen hiuksistakin kiinni kuin vihainen vanhempi kiukuttelevaa kakaraa.
Monen tyylissäkään ei ollut suuremmin kehumista. Lihavilla naisilla oli liian pieniä vaatteita ja korkkareita, jolla ei kännissä osattu kävellä. Monella miehellä oli mielestään miehekäs, harva parta ja samat vaatteet kuin päivällä töissä. Bossin puku on tietysti naurettava rahvaan joukossa, mutta ei toinenkaan ääripää näytä kovin tyylikkäältä.
Edellisen johdosta en yhtään ihmettele, ettei sinkkuus loppunut monenkaan osalta. Aivan kuin ihmiset eivät osaisi aloittaa normaalia small-talkia puhumattakaan, että osaisivat nähdä, kenen kanssa se kannattaa tehdä. Onkos sitten ihme, että Suomi on sinkkujen luvattu maa.
Moni oli jo puolenyön aikaan aivan liikaa kännissä. Laseja kaatui, juotiin muiden laseista jne. Moni ei varmaan selvin päin saa sanaa suustaan, mutta ei näytä saavan liikaa nautittuaankaan.
Naiset eivät tunnetusti aloitteita tee, paitsi selvästi omaa "tasoaan" ylöspäin. Ellei siksi lasketa tyhjällä tanssilattialla kaverin kanssa stripparimaista tanssia. Yritteilijäisyys siis jäi etupäässä miesten vastuulle. Ja millaisia alotteita tuli nähtyä?
Tyypillisiä oli, että mentiin tanssilattialle vetämään joku pikainen muuvi joko yksin tai sitten suoraan jonkun kaverinsa kanssa tanssivan eteen blokaten kaveri sivummalle. Miehethän eivät tunnetusti pidä tanssimisesta ja sen kyllä taidoista huomasi, vaikkei yökerhossa lantion ja käsien heiluttamisen luulisi ylivoimaisen vaikeaa olevan.
Erittäin yleistä oli myös suora naisiin käsiksi käyminen. Jos ei suoraan rintoihin tai perseeseen, niin esimerkiksi takaapäin olkapäästä kiinni, josta naiset ennemminkin säikähtivät kuin ihastuivat. Ottipa yksi urpo naispuolista tuttuani ensitöikseen hiuksistakin kiinni kuin vihainen vanhempi kiukuttelevaa kakaraa.
Monen tyylissäkään ei ollut suuremmin kehumista. Lihavilla naisilla oli liian pieniä vaatteita ja korkkareita, jolla ei kännissä osattu kävellä. Monella miehellä oli mielestään miehekäs, harva parta ja samat vaatteet kuin päivällä töissä. Bossin puku on tietysti naurettava rahvaan joukossa, mutta ei toinenkaan ääripää näytä kovin tyylikkäältä.
Edellisen johdosta en yhtään ihmettele, ettei sinkkuus loppunut monenkaan osalta. Aivan kuin ihmiset eivät osaisi aloittaa normaalia small-talkia puhumattakaan, että osaisivat nähdä, kenen kanssa se kannattaa tehdä. Onkos sitten ihme, että Suomi on sinkkujen luvattu maa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Veikkaan, että suomalaisten keskuudessa se small-talkin aloittaminen vastakkaiselle sukupuolelle on lähtökohtaisesti yhtä vaikeaa niin miehille kuin naisille. Naiset ovat vain siinä mielessä helpommassa asemassa, että aloituksen teko kuuluu miehille. Se on sitten naisena helppo arvostella, miten huonoja miehet ovat aloitteiden teossa, kun itse naisen ei perinteisesti niitä kuulu tehdä.
Näin hieman ujompana miehenä on muuten helvetin vaikeaa keksiä yhtäkkiä kylmiltään jotain älykästä juttua/keskustelun avausta keskitasoiselle tai hyvännäköiselle naiselle clubilla/baarissa vaikka siihen tilaisuus siunaantuisikin, niin ettei keskustelun avaus kuulostaisi tylsän kliseiseltä, mitä naiset ovat saaneet varmaan kuulla kyllästymiseen asti. Eikä tuntemattomista naisista jossain isossa yökerhossa ole helppoa päälle päin arvioida kenen kanssa niistä kannattaisi aloitteita tehdä, kun kaikki naiset tuntuvat yrittävän olla keskenään saman tyylisiä, liian hyviä tavallisille kuolevaisille.
Jos miesten aloitteidenteko rooli kääntyisi hetkellisesti naisten harteille, niin veikkaisin ettei suominaisten aloitteiden tekeminen miehille olisi juuri sen älykkäämpää kuin miestenkään nyt naisille.
Aloitteita kannattaa tehdä niille naisille, joihin saat luotua positiivissävytteisen katsekontaktin, eli nainen vastaa katseeseesi hymyillen. Ne, jotka kääntävät päänsä pois tympeän näköisinä, eivät ole kiinnostuneita, joten niitä ei kannata edes yrittää.
Silmäpelistä homma siis kannattaa aloittaa.
Kyllä sain, mutta yhtään hymyä en naisilta saanut. Jos olisin tehnyt alotteita niin olisin tehnyt ne ihan turhaan, koska kukaan nainen ei ollut oikeasti kiinnostunut. En kuitenkaan ole niin tunteeton, että haluaisin ihan huvikseni pakkeja naisilta.
Kuulostaa mielestäni yksinkertaiselta.
Toisekseen olen huomannut, ettei vieraan naisen kanssa keskustelu juuri poikkea tutun tai miehenkään kanssa keskustelunavauksesta. Tarvitseeko sitä muuta kuin kysyä, onko ollut hauska ilta. Neutraali, molempia taatusti yhdistävä kysymys, johon on helppoa vastata, vaikkei kummoinen supliikki olisikaan. Minusta moni jännittää turhaan ja yrittää tehdä helposta asiasta kovin vaikean.
Näin juuri. Keskustelun voi avata vaikka tällä tavalla: "Terve, mitäs huora! Oletko tussusi sheivannut vai rehottaako?"
Sinä tuskin saat suutasi moisessa tilanteessa auki, puhumattakaan, että uskaltaisit moista sanoa. Ja parempi toisaalta niin.
Sivistyneet herrasmiehet sanovat että oletko pitänyt puutarhasi kunnossa.
''Onko ollut hauska ilta?''
Johon nainen sitten mahdollisesti vastaa, että ''joo...''
Ja sitten ollaan taas tilanteessa, että miehen pitää osaa avaa lisää juttelua. Eli tuollainen ns. standardikysymys, johon nainen voi vastaa yhdellä sanalla, ei vielä riitä juuri mihinkään, eikä niinkään ole keskustelun avaus, vaan enemmänkin ehkä vain hyvä avaus saamaan naisen huomion. Mutta sen jälkeen miehen pitäisi osata jo rakentaa naisen kanssa jotain mielenkiintoista/älykästä keskustelua niin, että nainenkin saadaan keskustelemaan enemmän kuin vain vastaamaan joo tai ei.
Jostain ''onks ollut hauska ilta'' -tyyppisestä kysymyksestä ei vielä välttämättä seuraa mitään huippukeskustelua, vaan olisi hyödyllistä saada neuvoja, kuinka jatkaa keskustelua tuon avausrepliikin jälkeen?
Kymmenen pisteen vihje: jos nainen vastailee vain kyllä ja ei, niin nainen ei ole kiinnostunut susta eli älä turhaan tuhlaa hänen tai omaa aikaasi.
Et voi pakottaa ketään kiinnostumaan sinusta.
Jos nainen on puolimykkä yhdellä sanalla vastaaja, niin kysyy sitten vaikka seuraaksi niitä tyhmiä kliseitä, miksi hän liikkeellä juuri tänään? Miksi juuri täällä? Kenen kanssa? Käykö ylensä usein ulkona? Mitä mieltä on paikan musiikista? (Siitä saa jo johdattelevamman aiheen.) jne... Jos aina vain saa yksisanaisia vastauksia ilman vastakysymyksiä, niin kannattaa varmaan siirtyä vähemmän "haasteellisen" juttukumppanin kanssa kommunikoimaan.
Vielä sivistyneemmät eivät asiaa etukäteen kysele ollenkaan. Luulisin puskamallin kelpaavan miehelle kuin miehelle, koska eihän sitä nuolla pakko ole. Suoraan sanoen itsekin rakastan poslaria, mutta viidakkomallikin kelpaa. Sitä en vaan yleensä sitten nuole.
Ihan hyviä pointteja, thänks :)
Teemu, ny sää matkit mua.