Armeijaan!!!????

No, se vaan nyt ensin tuntuu siltä, usko pois! Ensin susta nyt tuntuu kuin sä hajoaisit ja ikävöit ja siis: kaikkea normaalia! Sun kuuluukin ikävöidä sun poikaystävää, mitä teillä olisi jos se ois sulle ihan se ja sama? Sun kuuluukin ikävöidä, ei toisen lähteminen pidäkään olla samantekevää. Mutta jotain rajaa vaan siihen, ettet pilaa kaikkea :)
Teillä on pitkä suhde ja se tulee yhden armeijan kestämään kevyesti.

Ok, no, kyllä sulle riittää se päiväkin, koska sä et halua karkottaa sitä miestä etkä sä halua karkottaa itsees: jos alat nipottamaan ja lietsomaan pahaa oloa, niin ei tule mitään.
Erot ja välimatkasuhteet onnistuu ottamalla rennosti, luottamalla siihen että aika oikeesti kuluu ja Tietämällä että jopa vuosi on lyhyt aika. Se menee nopeasti.
Ennemmin käytä se päivä viisaasti ja tee teille molemmille hyvä olo, ole mukava. Niin se mies tajuaa oikeesti, miten kertakaikkisen hyvä nainen sillä on JA sä opit että joskus hyvää kannattaa odottaa. Anna itsellesi itseluottamusta ja teille hyvä olo sen ajan kun teillä on: jos se on päivä se on parempi kuin ei yhtään päivää.

Joten. Sinä toimit kuten kunnon tyttöystävä. Vittuunnut välillä yksinäsi, mutta pääosin itse keskityt opiskeluihin ja harrastuksiin. Sulla on omakin elämä, joten nyt tee sitä se vuosi.
Et siis dokaamiseen ja biletykseen ainakaan niin että etit jotain muuta, tanssia saa aina ;) Mutta elät itse, itsenäisesti, aikuisena, naisena, joka... odottaa miestään kotiin. Nyt sullakin on mahdollisuus tehdä kaikkea ja kokeilla "yksinoloa": ihan siksi että tietäsit. Enkä puhu pettämisestä, vaan elämisestä! Harrastamisesta, läksyjen luvusta, tavoitteista, urheilusta, lukemisesta, mistä vaan pohdinnoista mitä sun pitääkin joskus tehdä myös yksin.
Et nipota, nalkuta, ruikuta ja heittäydy vauvaksi.
Jos kerrot, että sulla on ikävä, kerrot sen ilman marttyrismia ja tuottamatta pahaa oloa poikaystävällesi, joka kuitenkin sitä armeijaa käy. Et siis sinä.
Siirrä katseesi myös pois omasta navastasi, tarkoittaen että ok, sä joudut odottamaan mutta se joutuu sen armeijan käymään.
Ota siis rennommin.

Nauti siitä, että teillä on se yksi päivä, lähetä kortteja, soitelkaa ja tekstailkaa, tehkää erosta myös vähän romanttista. Pääsetkö moikkaamaan koskaan töihin tai voitko laittaa töihin viestiä? Voisit itsekin käydä salilla? Ala harrastaa ja tekemään.
Nauti siitä, että te olette nuoria ja jos te olette yhdessä vaikka kuinka kauan, te kuitenkin saatta viettää vuosia ja vuosia yhdessä. Suhteuta. Nytkin te olette olleet jo 3 vuotta yhdessä. Suhteuta, ajattele.
On suloista nähdä kerran viikossa.
Et sinä mihinkään romahda. Sinun on vaan ikävä, niinkun ihmisillä nyt toisiaan on. Ei tuo ole mikään kriisi vaan yksi ajan jakso elämässä. Joka todennäköisesti oikein hoidettuna tuo teitä lähemmäs toisianne ja kuitenkin auttaa teitä itsenäistymään ja kasvamaan. Se voi olla kaikinpuolin molempien etu ja parhaaksi.

Säkin voit valita, tehdä ajasta paremman ja niin hyvän kun voit. Tai huonon, tuskaisen ja pisimmän vuoden ikinä. Sun asenne ratkaisee todella paljon.
Ketään et voi koskaan omistaa etkä omia, joko se kuristuu kuoliaaksi tai valuu kuin hiekka sormien välistä. Mutta usein me itse halutaan olla mukavien, ihanien ihmisten kanssa, joita me rakastetaan, eikö? Keskity siis kaikkeen hyvään ja kaikkea hyvää sinä saat.
Sitten on sitäkin ihanampaa olla taas yhdessä ja muuttaa yhteen ja mennä kihloihin jos siltä tuntuu jne. Kyllä suhdetta pitää vähän koetellakin ennen kihloja ja yhteen muuttamista!

kiitos ihan hirveästi sinulle sanon järkevänä ;)
Autoit taas minua ihan kauheasti