Miten löytää tyttöystävä. Kyseessä reilu parikymppinen lääketieteen opiskelija. Ihan hyvännäköinen mies kyseessä, joka on urheilullinen ja kohtelias herrasmies. Perhe olisi kiva joskus saada, mutta kun edes sen tyttöystävän ensin löytäisi. Ongelmana on se, että "normaali" kanssakäyminen kiinnostavien tyttöjen kanssa ei luonnistu. Naama helottaa punaisena, puheesta tuleekin epämääräistä änkytystä ja tämän takia pakko vältellä näitä tilanteita. Ottaa päähän kommentit, joissa vihjaistaan, että taitaa olla turhan kranttu, kun vuodesta toiseen sinkkuna. Ääneen ei kehtaa tunnustaa, että on kyvytön iskemään naista itselleen. Toivelistalla on vain kriteerit, että olisi nätti, uskollinen, fiksu ja itsenäinen nainen. Koulutuksella ja työpaikalla tms. ei ole merkitystä. Kiinnostuneita on ollut, mutta jännittäminen estää näihin tyttöihin tutustumisen. Työtilanteissa asia on toinen, koska siihen suhtautuu muutenkin eri tavalla.
Miten naisen saa iskettyä ja siis ihan tyttöystäväksi asti? Kun pääsisi tuosta jännittämisestä eroon, niin juttukin luistaisi. Mutta ei, niin ei.
Asiallisia vastauksia kiitos.
Miten naisen saa iskettyä ja siis ihan tyttöystäväksi asti? Kun pääsisi tuosta jännittämisestä eroon, niin juttukin luistaisi. Mutta ei, niin ei.
Asiallisia vastauksia kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsetunnon kohotusta ehdottaisin.
Miksi haluat tuoda esiin sanan "lääketieteen", eikö pelkkä "opiskelija" riitä? Tuosta nimittäin kalskahtaa jonkinlainen itsensä ylikorostus, joka taas viittaa alentuneeseen itsetuntoon, jos pitää itseään jollain meriitillä nostaa esiin.
Osaat varmaankin hakea oikeita apusanoja esim. googlesta, jolla viet asiaa eteenpäin.. Lääketieteestä on turha hakea apua jännittämiseen, sillä kyseessä on ihmisen ajatusmaailmaan liittyvä asia.
Hienoa kyllä, että olet alkanut etsimään mieltä painavaan asiaasi apua :D
En ymmärrä, miten opinnoillaan joku haluaisi korostaa itseään. Syy miksi sen mainitsin on se, että yleensä lääketieteellisestä työllistyy hyvin. Joten esim. työttömyys laman aikana ei olisi niin iso ongelma, toivottavasti. Lääkäri on ammatti muiden joukossa ja joka vuosi otetaan satoja lääkisläisiä sisään. Luulisi, että tämä voisi olla plussa, joka kompensoi ujouttani, koska usein työttömyys voi olla mielenterveyden päälle kova asia.
Sinulla ei tosiaankaan tarvitse huolestua tyttöystävän löytämisestä. Nykyaikana myös naiset ovat aktiivisia etsimään itselleen sopivaa puolisoa ja lääketieteen alalle työllistynyt mies on haluttua puolisoainesta.
Kun huomaat kohdallesi osuneen "Sen oikean", Sinua ei jännitä, näin se vaan menee, vaikket vielä sitä uskoisikaan. Koska parisuhde parhammillaan ei ole näyttelemistä vaan nautinnollista elämistä toisen kanssa.
Elä normaalia elämää ja harrasta sinulle mieluisia asioita vapaa-aikana, siinä samalla pidä silmät ja korvat auki. Tiedän mistä puhun, koska työskentelen itsekin lääketieteen alalla ja hyvä parisuhde on tärkeä asia jo työssä jaksamisenikin kannalta.
Yhteenvetona sanoisin, että Parempi on olla yksin kuin epätyydyttävässä parisuhteessa.
Ja nyt taas olet komea?
Etkö osaa päättää, oletko komea vai et niin komea?
Vuodesta toiseen samaa juttua
Mee baariin vaan ja alat juopoksi kuten monet muutkin tyttöystävän löytäneet. Ei sitä naista kadulta tai kirjastosta löydä. Baarissa käyvät ne ketkä juo joka viikonloppu joten sellasista miehistä naiset tykkää koska ne naiset käy siel baareissa kanssa.
Vapaapäivän mietteet: kiitos asiallisesta vastauksesta. Olen samaa mieltä, että yksinolo on parempi vaihtoehto, kuin huono parisuhde.
231123: Taas? Tämä on ensimmäinen aloitukseni asian tiimoilta.
Parin klinikkavuoden jälkeen olen huomannut, miten yksitoikkoiselta ja jopa tylsältä elämä tuntuu, kun ei ole ketään, jonka kanssa sitä jakaisi. Opintopaineet ovat välillä aika kovat (ja ei, tarkoitukseni ei ole lesoilla opinnoilla *huokaus*). Arkena on onneksi paljon tekemistä, etten kerkeä huomaamaan yksinäisyyttä jatkuvasti. Lomat ovat sen sijaan puuduttavia. Lähinnä mietityttää, että elämä olisi jotenkin "arvokkaampaa", jos eläisi parisuhteessa.
Kaveriporukassani (joo kaikki miehiä sattuneesta syystä) lähes jokainen seurustelee ja osa on jo perustanut perheenkin. Huomaan kadehtivani heitä. Apua en kehtaa hakea. Lähinnä hävettää saamattomuuteni ja osaamattomuuteni naisten suhteen. No, toivotaan, että löytyisi tarpeeksi aloitteellinen ja sinnikäs nainen, joka tajuaisi, että olen ihan ok, kun päästään jutustelun alun "sademies"-vaiheen yli. Jos päästään.
Tulipa nillitystä ihan kunnolla. :)