Epäilin exälläni olevan toisia naisia kun hän ei halunnut/pystynyt sitoutumaan, vetosi aina erilaisiin syihin, käski odottamaan ja valehteli. Lopulta ymmärsin hänellä olleen sitoutumiskammo ja sen takia jätin hänet. Jos satuin soittamaan miehelle kun hän oli vaikka vain sisarustensa seurassa (oli tosiaan vain sisarusten seurassa, tarkistin asian..) niin mies ei voinut/halunnut jutella minulle edes puhelimessa ollessaan perheensä seurassa! vaan käski soittaa myöhemmin takaisin, en sitten koskaan soittanut..
Tietysti sain häneltä yhden selityksen mutta se selitys ei vastannut tuota käytöstä että miksei voi puhua minulle edes puhelimessa hänen sisarusten seurassa. Muutenkaan ei esitellyt minua perheelleen eikä pyytänyt minua perheensä luo koskaan kylään. Sitten jätin hänet mm. näiden syiden takia. Hän myös käyttäytyi seurassani hermostuneesti eikä kyennyt puhumaan suhteesta kunnolla. Hän selvästi pelkäsi kokonaan yksin jäämistä, mutta sitoutumiskammo ja aiheeton mustasukkaisuus vei voiton. Ehkä jotkut ihmiset on tarkoitettu olemaan yksin, ikävää vain sitoutumiskykyisenä törmätä sitoutumiskammoisiin, tämä oli tapauksessani jo toinen sitoutumiskammoinen.
Tietysti sain häneltä yhden selityksen mutta se selitys ei vastannut tuota käytöstä että miksei voi puhua minulle edes puhelimessa hänen sisarusten seurassa. Muutenkaan ei esitellyt minua perheelleen eikä pyytänyt minua perheensä luo koskaan kylään. Sitten jätin hänet mm. näiden syiden takia. Hän myös käyttäytyi seurassani hermostuneesti eikä kyennyt puhumaan suhteesta kunnolla. Hän selvästi pelkäsi kokonaan yksin jäämistä, mutta sitoutumiskammo ja aiheeton mustasukkaisuus vei voiton. Ehkä jotkut ihmiset on tarkoitettu olemaan yksin, ikävää vain sitoutumiskykyisenä törmätä sitoutumiskammoisiin, tämä oli tapauksessani jo toinen sitoutumiskammoinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jospa itselläsi on läheisriippuvuus ja tunget liian lähelle toista?
Ihan normaalia olla puhumatta muiden läsnäollessa puhelimessa, tässä tapauksessa siis sisarusten seurassa. Ehkä painostamisesi ja vänkäämisesi puhuttaessa saa toisen osapuolen hermostuneeksi. Ilmeisesti kävit päälle kuin "yleinen syyttäjä", koska ainakin aloitustekstisi perusteella olet kova syyttämään toista, ehkä ennemminkin itseäsi koskevista asioista.
Usein näkee toisessa niitä puolia mitä itsessäkin on, mutta ei vain itse näe niitä itsessään. Kaksi vastaavaa tilannetta voisi antaa jo aihetta suunnata huomio itseen päin.
Suhteenne ei ollut edennyt niin syvälliselle tasolle, että olisi ollut aika esittäytyä yhdessä suvulle. Kärsivällisyyttä tarvitaan suhteen muodostukseen, koska kaikki tapahtuu omalla painollaan ja ajallaan.
"itselle tuttua" mikä on mielestäsi se aika, jolloin suhteen olisi pitänyt edetä jo syvälliseksi?
"Jospa itselläsi on läheisriippuvuus ja tunget liian lähelle toista?
Ihan normaalia olla puhumatta muiden läsnäollessa puhelimessa, tässä tapauksessa siis sisarusten seurassa. Ehkä painostamisesi ja vänkäämisesi puhuttaessa saa toisen osapuolen hermostuneeksi. Ilmeisesti kävit päälle kuin "yleinen syyttäjä", koska ainakin aloitustekstisi perusteella olet kova syyttämään toista, ehkä ennemminkin itseäsi koskevista asioista."
Ja itse et sitten syyttele yhtään toista tuntematta? huomaatko tekstissä jotain omia piirteitäsi ja siksi puolustat? ja voit myös kertoa tuon että mikä on mielestäsi se aika, jolloin suhteen pitäisi edetä syvälliseksi? itse en ole valmis odottamaan sitoutumiskammoista ihmistä vuosikaupalla.
Minulla ei ole minkäänlaista läheisyysriippuvaisuutta, ainoastaan sitten jos läheisyysriippuvaisuus määritellään niin että haluaa normaalin terveen parisuhteen ja asua yhdessä, muita vaatimuksia ei ole. En ole edes sitä tyyppiä joka soittelisi monta kertaa päivässä tai päivittäin. Me emme asuneet yhdessä vaan elimme etäsuhteessa miehen kiireiden takia. Omasta mielestäni ei ollut ollenkaan normaalia että hän halusi ikään kuin piilotella minua perheeltään, mies sen sijaan oli jo tavannut perheeni ja puhui usein perheeni luo tulemisesta. Myös sen takia koin tuon vääräksi että hän halusi piilotella perhettään. Tässä tapauksessa miehellä oli selkeästi sitoutumiskammo, mitä vähemmän ihmiset hänen seurustelukumppaneista tietävät sen paremmin hän voi käpertyä omaan kuoreensa. Mies lupasi minulle asioita joita ei edes halunnut toteuttaa, koska hän pelkää pysyvään suhteeseen aloittumista.
Ja toisen exäni kanssa olleesta suhteesta sinä et tiedä mitään, hän oli narsisti joka olisi halunnut minun odottavan häntä monta vuotta! koska hän ei ollut "silloin vielä" valmis suhteeseen. Minkälainen ihminen voi asettaa toiselle säännöt ja määrittää aikarajan jota toisen tulee noudattaa! Niin erittäin kamala ihminen, tämä ensimmäinen exäni on muuten näin vuosienkin jälkeen sekaantunut elämääni ja kerjännyt minua "suhteeseen " takaisin, vaikka en suostu hän kokee yhä oikeudekseen jakaa silti elämänneuvoja.
suhteelle joko on valmis tai ei ole, ei voi laittaa mitään vuosirajaa toiselle, sitä joko haluaa olla toisen kanssa tai ei halua, yksinkertaista. Aina voi kokeilla deittailua tai vaikka yhdessä asumista hetken ja jos toinen ei miellytä niin voi pistää suhteen katkolle, mutta tämmöistä asioiden edes takas veivaamista en ymmärrä yhtään. Sitoutumiskammoiset ihmiset eivät uskalla edes kokeilla suhdetta..
Elämä olisi helpompaa jos ihmiset puhuisivat avoimesti tunteistaan ja siitä minkälaista suhdetta/kaveruutta hakevat. Tämä mies jonka kanssa nyt seurustelin korjasikin deittiprofiiliinsa hakevansa nyt vain kaveria, ensin hän valehteli hakevansa seurustelukumppania, mutta hän ei kyennyt suhteeseen. Aivan tarpeeksi kauan yritin häntä ymmärtää, odotinhan häntä monta kuukautta turhaan.
Miksi alunperin laitoit kyseisen aloituksen? Miksi ketään ihan oikeasti kiinnostaisi sinun miesseikkailusi? Itse olet miehesi valinnut, tuskin miehissä on pelkästään vikaa ollut.
Jos ihminen ei näe itsessään mitään vikaa, on siinä jo tarpeeksi näyttöä jonkinasteiseen narsistisuuteen.
Sori, mutta säälipisteet jää nyt saamatta.
Jokaisella vie oma aikansa päästä suhteessa syvemmälle tasolle. Oman kokemukseni mukaan aika on kypsä esittäytyä suvulle, kun itsestä siltä tuntuu.
Miksi täällä niin kovasti haukutaan ap:ta ties miksi narsistiksi ja hehkutetaan miten ihana hänen exänsä oli, näin kärjistettynä hieman??
Ainakin mulle tuli se kuva että ap on ihan normaali, ihastunut nainen joka halusi parisuhteen, oikeasn sellaisen miehen kanssa mutta miehestä ei ollut ottamaan seuraava askelta.
Ja tuo puhelimessa puhuminen, ymmärrän sen jos on vaikka ruokapöydässä ja silloin soittaa kumppani ettei halua jutella mutta pidän itsekin sitä kovin outona jos ei halua sisarustensa kuullen puhua paria sanaa. Ei siinä tarvitse leperrällä että voi kulta hani, vaan voi ihan asiallisesti jutella ja vaihtaa kuulumiset.
Mun exä oli sellainen että aina jos hänen vanhempansa soitti, meni toiseen huoneeseen tai jos hän oli käymässä vanhemmillaan (ei asuttu siis yhdessä) tai oli kaverinsa kanssa niin ei vastannut tai laittoi tylyn tekstarin että palataan myöhemmin ja oltiin kuitenkin kihloissa, ei mikään tapailujuttu.
Näin kyllä hänen vanhemmat mutta kavereita en koskaan... sekin oli todella outoa ja siksipä hän onkin exä :)
Ei luuserinahjusten kanssa tarvi olla PISTE
Minä saatan myös olla aika pahasti sitoutumiskammoinen. Huomasin sen noin vuosi sitten ja sen jälkeen se on vain vahvistunut. Seurustelin 14-15 vuotiaana erään kauniin puolivuotta nuoremman tytön kanssa. Aluksi kaikki kommunikaatio minulta oli ihan jäistä koska olin hirveän ujo ja kokematon.
Muutaman viikon seurustelun jälkeen menin hänen kotiinsa. No seksiksihän se sitten meni suunnilleen heti hän esitti koko sydämestään että on valmis, vaikka tiesin ettei ole, oletin vaan että hän kieltäytyisi. Kun hänen äitinsä tuli kotiin kävin esittelemässä itseni ja menimme päivälliselle yhdessä tytön ja hänen äitinsä kanssa juttelimme niitä näitä. Vähän ajan päästä hän huomasi tyttärensä kaulassa olevat hampaanjäljet ja huomautti minulle että ei vielä tuollaisia.
Heidän sukunsa oli muutenkin minulle hieman liian sosiaalinen. Hänen tätinsä, isoäitinsä tai serkut tulivat tosi usein kylään. Siitä lähtien minusta alkoi tuntua siltä että en vain sovi heidän joukkoonsa. en edes koko puolen vuoden seurustelun aikana vienyt häntä meille. En koskaan antanut kunnon syytä sille varmaan se johtui siitä että vanhempani ovat vähän omalaatuisia ja kyttäävät uusissa ihmisissä kaikkia ulkonäköön liittyviä pikkuseikkoja. Kun taas minulle on tärkeää että on kivaa ja tuntee itsensä erityiseksi sen tietyn ihmisen seurassa.
Hävettää vieläkin, että jätin hänet näen vieläkin unia hänestä ja ne saaavat minut
aina itkemään kun herään ja nyt tiedän senkin että minulla ei ollut muuta syytö jöttöö höntö kuin hetkellinen väsymys ja vi*utus