Kumma juttu tuo kemia ja kipinät mitä monet naiset haikailevat jo suunnilleen ensi tapaamisella. Taitavat olla vaan pinta- ja viihdekulttuurin luomia käsitteitä, jotka kritiikittä omaksutaan totuutena. Ainakin itselleni miehenä riittää jos naisen kanssa on hyvä ja luonteva olla ja on yhteisiä arvoja sekä tavoitteita. Siitä voi hyvin jatkaa tutustumista. En tarvitse mitään jalat alta vievää kokemusta, sellaisen mukavan yhdessäolontunteen vain. Sama tuon seurustelun ja treffailun kanssa. Eikö enemmänkin niin, että jos ollut paljon seurustelua ja treffailua se ei ole mikään myönteinen piirre ihmisessä. Sehän kertoo vain kyvyttömyydestä sitoutua pidempään tai siitä ettei tiedä mitä haluaa ja etsii jotain epärealistista unelmaa kerrasta toiseen.
Kemia, kipinät ja vähäinen seurustelu rajoitteenako
tämmöistä
1011065
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 101
Vanhimmat
Seurustelemattomuus on itselleni erittäin pitkä miinus miehessä. Ikäiseni (20 ) mies, joka ei ole koskaan ollut pitkässä suhteessa ei kelpaa. Niin se vain on. Tähän voisi kaivaa perusteluksi vaikka psykososiaaliset ikäkehitystehtävät yms, mutta totean vain, ettei kelpaa.
Jos mies on täysin kokematon vielä 25-vuotiaana, jotain on niin pahasti vialla tyypissä, että harva kai vapaaehtoisesti moiseen *****aan käsiään haluaa liata.
Samoin kuin seurustelun merkitykselle löytyy faktaa taustaksi, löytyy kipinäkemialle teoriaa sukupuolisesta himosta (aivojen kemiallinen tila, jossa aivot on dopamiini- ja sukupuolihormoonihumalassa). Itselleni tuo tila edustaa vain ja ainoastaan sukupuolista himoa, jonka perusteella en seurustelukumppaniani valitse.
Minä olen kokematon vielä 35-vuotiaana :)
Eiku sano ihan rehellisesti vaan että olet ennakkoluuloinen äläkä yritä piiloutua minkään lukion psykologian ja biologian oppikirjojen taakse. Sinusta kokematon mies on epäilyttävä ja todennäköisesti pahanhajuinen.
Ja tuo kemiahan tarkoittaa tosiaan kiimaa ja panetusta. Ei siinä sen kummempaa magiaa ole.
Sehän on ihan normaalia jos vähän yli kakskymppisellä ei ole vielä seurustelukokemusta.
Taidat olla provo?
Siis ensin ap. arvostelee naisia, kun vaativat kipinää, sitten haukkuu paljon seurustelleet.
Siis pitääkö naisten nyt antaa helpommin vai vaikeammin? Kriteereitä enemmän vai vähemmän?
Mukavaa yhdessäoloa voin harrastaa äitini kanssa, ei siihen parisuhdetta tarvitse. Parisuhteessa ollessa taas ahdistaisi jos aluksikaan ei olisi ollut kipinää. Näkisi vastarakastuneita pareja kaduilla ja ihmettelisi, että "miksei meillä koskaan ollut tuollaista?"
En ole ap, mutta heitän tähän kysymyksen: mites jos ei vaan kykene antamaan kipinöivää ensivaikutelmaa?
Silloin taitaa vaan olla parasta unohtaa treffailu ja koetaa hankkia se kumppani muulla tavalla, esimerkiksi työpaikalta ja/tai olemalla ensin kaveripoika.
Mikä sinunkaltaisia ihmisiä oikein vaivaa? En ole AP, mutta aloituksessahan ei selvästikään ole kysymys mistään antamisesta eikä pihtaamisesta. Etkö kykene ajattelemaan miehen ja naisen suhdetta muuta kuin panosuhteena?
Puhe oli seurustelusta. Ei tarvitse olla mitään selittämätöntä kipinää, jotta toiseen voisi kunnolla tutustua. Siis ihan treffimielessä, eikä seksimielessä.
Se että on paljon seurustelukokemusta kertoo siitä, että ei ole hyvä valitsemaan kumppaniaan. Yleensä se johtuu siitä, että ei käytä yhtään järkeä kumppania valitessa, vaan etsii pelkästään jotain kipinää.
Naisen ei siis kuulu antaa helpommin, vaan naisen kannattaisi tutustua toiseen helpommin, eikä antaa heti pakkeja jos ei tunne kipinää.
Kriteereitä saa olla ja pitääkin olla, mutta tässä kipinässä ja kemiassahan ei ole koskaan kyse varsinaisesti kriteereistä. Siinä on kyse siitä, että mies vain ei jostain syystä vie saman tien jalkoja alta, eikä nainen itsekään tiedä miksei niin tapahtunut, mutta antaa pakit koska niin ei käynyt.
Tuo käsityksesi siitä että suhteessa alkaisi ahdistaa jos ei alussakaan olisi ollut kipinää, on aivan järjetön. Se niin sanottu kipinä ja kemiahan on parhaimmillaan vasta sitten kun toiseen on kunnolla tutustunut. Ihan sekopäinen ajatus, että joutuisi myöhemmin ihmettelemään "miksei meillä koskaan ollut tuollaista" Rakkaus on nimenomaan siitä hieno asia, että se kasvaa sen myötä, kun toiseen tutustuu. Vai etkö ole koskaan ollut rakastunut? Oleko sekoittanut alkuhuuman ja himon rakkauteen?
Koska seksi on osa parisuhdetta, täytyy sitä himoakin jonkun verran löytyä. Kuka haluaisi elää ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua harrastaa seksiä?
Miehillä se himo syttyy heti viimeistään kun nainen riisuu vaatteensa. Ei se himo naisellakaan heti syty, vaikka yleinen taikausko on, että näin tapahtuu. Jos esim. taviksen näköinen mies paljastuukin myöhemmin rikkaaksi, julkkikseksi tai julkkiksen kaveriksi niin naisella herääkin yhtäkkiä ne kemiat ja kipinät tätä miestä kohtaan, hups vaan, se tapahtui.
Näinhän se on. Surkea tilanne. Mutta ei sen takia, ettei itse pysty kipinäsuhteeseen, voi edellyttää, etteivät muutkaan siihen pyrkisi. Vielä hullumpaa on vaatia naisia seurustelemaan ilman kipinää, mutta silti harvempien kanssa. Kipinävaatimushan nimenomaan harventaa potentiaalisten seukkakumppanien määrää. Jos naiset luopuisivat tuostakin vaatimuksesta, ei sinkkunaisia käytännössä olisi, kun joka toinen vastaantulija kelpaisi kumppaniksi.
Ei ne kipinät ja perhoset kyllä kasva ajan myötä, vaan katoavat iäksi. Vaikka alussa olisi ollut kuinka huumaa. No ehkä alle % ne säilyvät. Pitkäaikaisen suhteen rakkaus on turvallista hyvänolon tunnetta ja arvostusta, joita ei suinkaan koe sen vähempää jos suhde on alkanut huumaavasti.
Kipinät nimenomaan ovat yksi kriteeri ja vieläpä äärimmäisen tärkeä sellainen, siis ihan suhteen onnistumisen ja jälkeläisten terveydenkin kannalta. Itse en voisi kuvitellakaan suhdetta ilman alkukipinöitä.
Seksiallergisena saat lukea antamiset kirjaimellisesti. Tarkoitus kuitenkin ilmaista lyhyesti ja ytimekkäästi koko mies-nais-suhteiden kirjo ml. vakavat parisuhteet, joissa annetaan pimpsan lisäksi paljon muutakin.
Harvan naisen kanssa syttyy alastomuudesta himo. Itseasiassa moni nainen on oikein pukeutuneena seksikkäämpi, kun alastomana paljastuvat roikkuvat ketunnokat ja mahamakkarat.
Ja joillain naisilla syttyy himo mieheen ensisekunneilla, tietämättä miehestä mitään.
"Koska seksi on osa parisuhdetta, täytyy sitä himoakin jonkun verran löytyä. Kuka haluaisi elää ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua harrastaa seksiä?"
Ei kukaan sanonut ettei himo kuuluisi parisuhteeseen.
Sanoin vain, ettei toiselle tarvitse heti antaa pakkeja, vaikkei häntä saman tien kieli pitkänä himoitsisikaan.
Kipinä ja himo ovat monella tapaa yhteen kietoutuneita asioita. Molemmat usein vahvistuvat ajan myötä, kun toiseen tutustuu paremmin.
Jos ne alkuhuumaiset kipinät kerran ovat niin äärimmäisen tärkeitä kriteereitä suhteen onnistumisen ja jopa jälkeläisten terveyden kannalta, niin voisitko yrittää perustella väitteesi?
Toki pitkäaikainen onnistunut suhde voi alkaa myös sokean alkuhuuman seurauksena, jos sattuu olemaan tuuria. Mutta useimmiten ne päättyvät juuri kuvailemallasi tavalla, perhoset ja kipinät katoavat iäksi ja huomataan, ettei toinen ole loppujen lopuksi yhtään itselleen sopiva kumppani. Useinhan mies näissä tapauksissa paljastuu playeriksi. He kun käyttävät häikäilemättömästi kaikkia kikkoja joilla kipinöitä synnytetään.
Kun taas kunnon miehet ovat yleensä vain oma mukava itsensä.
Sillä tavalla ei hirveästi alkuhuumaa synnytetä, mutta sillä tavalla antaa itsestään ainakin oikeanlaisen kuvan. Kun se kipinöinti alkaa kunnolla vasta sen jälkeen kun ollaan paremmin tutustuttu, niin silloin suhde on ainakin vahvalla pohjalla, eikä se kaadu siihen jos kipinöinti vähäksi aikaa lakkaa.
Kun toisesta on aidosti kiinnostunut, niin silloin kipinät löytyvät aina uudestaan.
ps. Antaminen on aika hölmö sana kuvaamaan tutustumista. :P
Kyllä se kipinöinti kipinättömässäkin suhteessa pidemmän päälle lakkaa, jos nyt edes ikinä alkaakaan.
Kipinä on tärkeää, koska sitä kautta dna:mme huutaa viestiään siitä, kuka olisi paras partneri. Evoluution myötä syntynyt toimintatapa, jolla tähdätään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Evoluution hylkäämät tietysti protestoivat tätä vastaan.
Taas tätä evoluutiotuubaa. Et ilmeisesti osaa esittää oikeita perusteluita.
Saat sinä toki uskoa luomisoppiin ja siihen, että kipinät ovat vain saatanan houkutuksia.
Vaikken olekaan mikään evoluution kieltäjä, niin ymmärrän kyllä tuon sinua ylempänä kirjoittaneen vastauksen.
Jotenkin vastenmielisiä tuollaiset, "minulla on oikeus toimia pelkkien himojeni varassa ja lopettaa ajatteleminen koska olen pelkkä eläin" -ihmiset. Juuri tästä syystä nykyään ihmiset pettävätkin niin paljon, koska koetaan että siihen on biologinen oikeutus.
Mutta hautaan asti kestäneitä onnellisia avioliittoja on olut aikojen saatossa miljoonia. Minulla on suvussanikin monia esimerkkejä siitä, että kipinät eivät ole mikään sellainen asia joka väistämättä katoaa loppujen lopuksi.
Tuokin on täysi vale, että se ns. kemia muka johdattaisi meidät aina kumppanin luokse joka takaisi hyvät geenit lapsille. Olen tuntenut monta kertaa alkuhuumaista kipinöintiä naisia kohtaan, jotka ovatkin kantaneet hyvin sairaita geenejä. Evoluution kannalta ei todellakaan olisi järkevää tehdä lapsia naisen kanssa jonka suvussa ties kuinka moni sairastuu ja kuolee geeniensä takia. Siihen alkuhuumainen kipinöinti oli minua kuitenkin ajamassa.
Todellisuudessa pelkän alkuhuuman ja kipinöinnin seuraaminen johtaa vain siihen että ihmiset hankkivat lapsia kumppanien kanssa jotka paljastuu täysin itselleen sopimattomiksi kumppaneiksi kun kipinöinti lakkaa. Sitten naiset kasvattavat lapsensa yksin.
Se EI ole hyväksi jälkikasvun terveydelle. Toki yksinhuoltajien lapsista voi tulla täysin tasapainoisia aikuisia, mutta ihanneolosuhteet saadaan kun molemmat vanhemmat ovat oikeasti lapsen elämässä mukana. Ja parhaiten siihen ihanteeseen päästään kun käytetään vähän aivojakin ja valitaan hyvä kumppani eikä seurata pelkästään alkuhuumaista kipinöintiä.
Ei kukaan ole kehoittanutkaan seuraamaan PELKÄSTÄÄN kipinöitä. Aivot pystyvät myös sammuttamaan kipinöinnin, jonkun verran myös sytyttämään.
Mistä sinä tiedät kuinka kipinöiviä sukusi pitkät avioliitot ovat olleet? Ei pitkän ja onnellisen liiton tarvitse olla loppuun asti kipinöivä, eivätkä ne kyllä yli 95% sitä olekaan.
Pettämistä ei ole kukaan puolustellut,mutta epätodennäköisemmin minä ainakaan pettäisin jos vanhan kumppanin kanssakin ollut kipunaa. Silloin uusi tarjokas olisi vain yksi uusi, pidemmän päälle tuskin sen parempi kuin vanhakaan. Sen sijaan jos vanhan kanssa on ajautunut yksiin ilman kipinöintiä, niin kipinää tarjoava uusi tuntuisi tarjoavan jotain uutta ja ennenkokematonta, kohtaloa jne..
Ei niiden sinun kipinöidesi kohteiden sukujen sairastarinoilla juuri ole merkitystä. Sinun ja sairaasta suvusta tukevan lapset voivat olla erittäin terveitä, kauniita ja älykkäitä. Kun sairaudet eivät juuri periydy vain toisen kautta. Eikä sairaasta suvusta tuleva tyttökään välttämättä ole sairas.
Ja tosiaan niitä aivoja on suotavaa käyttää sen verran, ettei ala poikimaan sen alkuhuuman aikana. Sehän ei tyypillisesti kestä kuin max. puoli vuotta, sen jälkeen on tottunut toiseen, jännittäminen loppunut, perhoset lakastuneet jne..
Mutta jos niitä himottaviakin ehdokkaita kävelee joka päivä vastaan, niin miksi ihmeessä alkaa tuhlaamaan aikaansa himojen herättelyyn jonkun ei-himottavan kanssa? Ennemmin kokeilisin niitä himottavia niin kauan, kunnes heistä löytyisi kaikinpuolin mukava ja sopiva. Ei se himottamattomuus kenestäkään tee muilta osin sen parempaa.
Eri asia jos se ei-himottava nainen nyt olisi ainoa mahdollinen nainen. Kyllähän silloin voisi yrittää väkisin ihastua häneenkin, kun muuten kerran jäisi ypöyksin.
Mitä sinä muuten uskot noiden kipinöiden, perhosten ynnämuun salamaihastumisen olevan? Joku täysin turha haitallinen ilmiö? Sairaus? Kun ei tuolle kerran mielestäsi ole mitään järkiperustelua ja tuon tunteen seuraaminen vain vie sairaisiin YH-lapsiin.
Kiima on ihan todellinen ilmiö, mutta ne väitteet, että heti pitää syttyä kiima tai ei voi syntyä hyvää seksuaalisesti ja muutenkin täysipainoista suhdetta on silkkaa kiima-aivojen horinaa.
Omasta tuttavapiiristä tiedän useankin parin jotka ovat opiskeluaikana rakastuneet ja ovat vieläkin yhdessä ja mitään jalat alta kiimaa ei minun havaintojen mukaan ollut ensitapaamisesta lähtien, vaan "päätyivät" yhteen vasta muutaman vuoden tuttavuuden jälkeen. Ihmisiä rakastuu myös ajan kanssa ja se kemiakin syttyy siinä, vaikka sitä ei heti ollut. Sellainen tuskin toimii, että aletaan seurustelemaan ja odottamaan että se kemia tulee myöhemmin, mutta se kemia ja kipinä voi ihmisten välillä tosiaan syttyä muulloinkin kun heti ensisilmäkysellä toisin kuin kiimaromantikot usein väittää.
Samoin jos ensitreffeillä ei herää mieletön panetus ei vielä tuomitse suhdetta olemattomaksi, jos on kuitenkin riittävän kiinnostava jatkotutustumista varten.
Ja jos naisia olisi uskominen (ei ole), niin sekin on nähty, että "hyi yök mikä tyyppi, kuka tuo luulee olevansa" onkin myöhemmin ollut se kiimakarju joka näiden naisten haarojen välistä on löytynyt ähkimästä.
Tuohon ensitreffijuttuun lisään vielä, että ne kipinän nostattavat jutut saattaa nimittäin paljastua vasta myöhemmin, esim. se että mies paljastuu julkkiksen kaveriksi, niin johan alkaa kipinöitä lentämään. Taitava peluri tietysti osaa mainita tuon statusta nostavan seikan jo ensitreffeillä.
Sarjatreffaajina ja jatkuvien aloitteiden kohteena naisilla ei tietysti ole usein kärsivällisyyttä jäädä odottamaan, että paljastuuko ihan kivan tuntuinen mies myös julkkiksen kaveriksi tai miljonääriksi. Se on sen naisen menetys, kun ei raaputtanut onnenarpansa voittosummaa loppuun asti.
Nojoo, ei sen nyt ole pakko heti ensisilmäyksestä lähteä. Mutta mistä tiedät millaista kipinää niillä tuntemillasi pareilla on yliopistolla ollut jo alusta alkaen? Ei vaan kumpikaan ole tehnyt aloitetta tai eivät ole olleet vapaita. Itselläni ainakin oli opiskeluaikoina jännitettä useankin naisen kanssa, vaikkei yhdenkään koulukaverin kanssa sitten mitään tapahtunutkaan. Mutta olisi hyvin voinut ainakin omasta puolestani tapahtua vaikka sitten parin vuoden jälkeenkin, jos tilanne olisi silloin ollut otollinen. Ja silti olisi ollut kyse kipinöinnistä melkeinpä ensisilmäyksestä lähtien.
Mutta en minä edelleenkään ymmärrä, että miksi edes olisin niillä ensitreffeillä, jos sitä kipinää (kiimaa) ei olisi ollut jo ennen kuin olen edes treffeille pyytänyt / suostunut? Siitä nyt puhumattakaan, että miksi lähtisin toisille treffeille? Monilleko treffeille pitäisi lähteä kiimaa odotellessa? Vai pitääkö vain lopulta mennä panemaan vaikka tunteet ovat kuin siskonsa kanssa henkeviä jutellessa? Ehkä se siitä lämpeää?
Kun tosiaan edelleen niitä naisia, joista jotain sytykettä saa heti alkuun, on ihan riittävästi. Ihan turha siis tuhlata aikaansa epätoivoiseen kipinän leipomiseen esiin, kun valmiita roihuja kävelee soihtuina vastaan päivittäin.
Onko se nyt menetys, kun se miljonääri, joka tulee tekemään naiselle aloitetta seuraavalla viikolla, voi olla ihan yhtä kiva, fiksu, symppis jne.. kuin se kipinää lyömätön taviskin?
Kipinöitä voi olla moneen suuntaan, mutta ei niiden tarvitse antaa itseään johdattaa. Huonohan sellainen sytyke on, joka sammuu heti, jos ei siihen puhalla. Ja monet palonalut kannattaa muutenkin kiertää kaukaa.
No jos on niin tasokas nainen, että miljonäärit tekee aloitteita viikottain, niin silloin tuskin on huolta, jos lemppaa jonkun piilomiljonäärin. Se on sitä parisuhteiden pikaruokakulttuuria.
Niin, kipinähän voi syttyä hyvinkin pinnallisista syistä ja sikäli se on huono mittari, jos pelkästään siihen luottaa.
Name-droppailu kyl enemmän karkottaa ku houkuttaa ihmisiä. On tässä vuosien varrella tullut treffattua aika monenmoista erilaista ihmistä, ja ehdottomasti isoimmat turn-offit ovat juuri näitä, jotka boostailevat omaa haurasta egoaan mainitsemalla "huomaamattaan" sillon tällön jonkun "julkkiksen" nimen.
Tyyliin "joo oltiin tossa Matin - tiiätkö Matin? Aa, no se oli JossainRealitySarjassa vuonna 200-... no mut kuitenkin sen ja sit Minnan - siis sen ja sen vuoden Miss Jotain perintöprinsessa-Minna... nii oltiin Tuukalla, sillä UuhMeilOnIsotHabat-tanssiporukan tyypillä, juhlimassa Jonnan, sen laulajan tiiät varmaan sil oli kesähitti vuonna Z, synttäreitä..."
No siis hei niiQ ihkua!!! Aivan s**tanan kiihottavaa, joo. Ei todellakaan kostu pöksyt tollasesta surkuhupaisasta brassailusta, ainoa ajatus on lähin uloskäynti ja puhelinnumeron pikainen vaihtaminen. Pitää olla helevetin pinnallinen että kiinnostaa onko treffikumppanin kaveripiirissä tarpeeks kotimaista navetta-glamouria. Ei tavalliset tallustajat jaksa moisesta kiinnostua.
...Mut toki jos yrität iskeä pintaliitäjä-pimatsua ni sitte sun pitää varmaan vaan varautua siihen et tarvii tuntee kaikki Muodikkaissa Ravintoloissa hengaavat, Seiskan pääotsikosta kilpailevat kotimaiset superstarat että saisit edes vähäisen tsäänsin uida typyn ginatricot-stringeihin.
No tuo olikin vain kärjistetty esimerkki. Ehkä se sinun pöksysi kostuttava tieto on, että mies harrastaa kodittomien kissojen pelastusta, mutta tuo paljastuu vasta kolmansilla treffeillä.
"Ei kukaan ole kehoittanutkaan seuraamaan PELKÄSTÄÄN kipinöitä. "
Nythän oli puhe siitä, kuinka esim. monet naiset jättävät ensi treffejen jälkeen tutustumisen sikseen, koska se jokin kemia tai kipinä jäi puuttumaan. Kun ei itsekään tiedetä miksei kipinää syntynyt, mutta se vain jäi puuttumaan joten se siitä. Kyllä sellaisissa tapauksissa kyse on tosiaan VAIN kipinöiden seuraamisesta. Ja sitten on tietysti kaikki pahojen poikien palvojat jotka tietävät että se kumppani on ihan kamala ja puoliksi vihaavat kumppaniaan, mutta ovat hänen kanssaan kuitenkin yhdessä, koska se jokin kipinä tai kemia vain vetää puoleensa. Tällaisia tapauksiahan on paljon. Siinäkin on kyse yleensä vain sen ns. kipinän seuraamisesta.
"Mistä sinä tiedät kuinka kipinöiviä sukusi pitkät avioliitot ovat olleet?"
Voin ottaa esimerkiksi vaikka vanhempani. Olen seurannut sivusta kuinka välillä on huonoja kausia, mutta kuinka ne kipinät aina näyttävät löytyvän uudelleen. Sama pätee moniin muihinkin sukulaisiini, vaikka en heidän elämäänsä yhtä läheltä olekaan päässyt seuraamaan.
"mutta epätodennäköisemmin minä ainakaan pettäisin jos vanhan kumppanin kanssakin ollut kipunaa. Silloin uusi tarjokas olisi vain yksi uusi, pidemmän päälle tuskin sen parempi kuin vanhakaan. Sen sijaan jos vanhan kanssa on ajautunut yksiin ilman kipinöintiä, niin kipinää tarjoava uusi tuntuisi tarjoavan jotain uutta ja ennenkokematonta, kohtaloa jne.."
Ok, sinä toimit sitten sillä tavalla. Minä eri tavalla. Jos seurustelisin ihanan naisen kanssa, jonka kanssa päädyin suhteeseen vaikkei aluksi mitään alkuhuumaista kipinöintiä olisi ollutkaan, niin en todellakaan pettäisi vaikka tapaisin naisen jonka kanssa kipinöisi jo ensi tapaamisella. Ajattelisin vain rationaalisesti, että en tunne häntä, joten mikään ei viittaa siihen että hän olisi sen parempi kumppani kuin tämän hetkinenkään. En pettäisi vaikka sillä hetkellä olisi huono kausi oman kumppanin kanssa, koska tiedän että voin herättää kipinöinnin aina uudestaan kumppanini kanssa.
"Mitä sinä muuten uskot noiden kipinöiden, perhosten ynnämuun salamaihastumisen olevan? Joku täysin turha haitallinen ilmiö? Sairaus? Kun ei tuolle kerran mielestäsi ole mitään järkiperustelua ja tuon tunteen seuraaminen vain vie sairaisiin YH-lapsiin."
Jos otetaan esimerkiksi vaikka monien naisten mieltymys pahoihin poikiin. Tiedän, klisee tällä palstalla, mutta se liittyy hyvin aiheeseen. Moni nainen tuntee kipinää tällaisia miehiä kohtaan, ja todennäköisesti se on jäänne niiltä ajoilta, kun häikäilemättömimmät miehet menestyivät parhaiten. Toki se pätee jossain määrin vielä nykyäänkin esim. bisnesmaailmassa. Mutta kyllä maailmassa nykyään pärjää hyvin myös olemalla mukava mies. Ja ennen kaikkea sellaiset miehet ovat luotettavempia ja turvallisempia kumppaneita sekä parempia isiä lapsille.
Tämä alkukantainen vietti siis ei enää päde.
En kuitenkaan sano että pitäisi alkaa suhteeseen ihmisen kanssa jota kohtaan ei tunne minkäänlaista vetoa.
Itse teen niin, että käyn treffeillä ja jos nainen on teoriassa sitä mitä haen, niin tiedän että tunteet ja kipinät astuvat kuvioon ennen pitkää. Ja näin on myös aina käynyt. Ja vaikka kipinöisi saman tien, niin tutustun toiseen kaikessa rauhassa siitä huolimatta ennen mitään hätiköityjä ratkaisuja, ottaakseni selvää siitä että hän on oikeasti hyvä kumppani.
Eihän tämäkään mikään täydellinen systeemi ole. Usein toinen jättää kuitenkin jotain olennaista itsestään kertomatta tai jotain. Sen tähden itsekin olen vielä sinkku. Mutta ainakin pyrin toimimaan järkevästi.
Niin ja ei se alkuhuuman ja kipinän orjallinen seuraaminen tietenkään aina mihinkään YH-lapsiin johda. Mutta paljon siitä seuraa turhia sydänsuruja. Ja paljon siitä seuraa myös sitä että toisilleen hyvät kumppanit eivät päädy yhteen kun sitä jalat alta fiilistä ei heti saman tien tulekaan.
Ei ole kyse VAIN kipinän seuraamisesta. Kipinä on perusvaatimus, mutta ei suinkaan ainoa sellainen. Jos äly sanoo päinvastaista ja mies vaikuttaa huonolta, eivät ne alkukipinät riitä (suurimmalle osalle ainakaan, elleivät ole ihan jotain once in a lifetime-matskua), vaan mies dumpataan yhtälailla kuin kipinätön fiksukin mies. Ja ne kipinät todennäköisesti sammuvat siinä samalla, kun mies sanoo tai tekee jotain riittävän turn-offia.
Yhtälailla voisi siis perustella, että kyse on vain älyn, rahan, statuksen, pituuden tms. jne. seuraamisesta, kun mikä tahansa noista voi olla ratkaiseva turn-off, naisesta riippuen.
Ei ole mitään järkeä ensitreffien jälkeen jatkaa, jos sitä kipinää ei kerran ole, JOS nainen kuitenkin tietää pystyvänsä kipinää kokemaan silloin tällöin. Varmasti ennen pitkää jostain tulee kipinä mies, joka muutenkin tuntuu sopivalta. Turha alkaa tuhlaamaan omaa ja kipinättömän miehen aikaa turhiin lisätreffeihin.
Pahojen poikien pakkomielteiset metsästäjät ovat sitten asia erikseen, ties vaikka heillä ei järki pelaisi lainkaan.
Et sinä vanhempiesikaan kipinöistä luultavasti mitään tiedä. Ei kipinöillä tarkoiteta sitä, että nauretaan yhdessä, pussaillaan, ollaan läheisiä ja vaikka pannaankin päivittäin. Tuo on sitä hyvän parisuhteen perusarkea, joka ei pidemmän päälle kerro mistään kipinöinnistä. Eikä tuollaisessa suhteessa kipinöiden puute ole mikään huonompi aika, se nyt vaan on sitä arkea, miksi pidemmät suhteet muuttuvat.
En minä pettämistä hyväksy, enkä sano, että pettäisin (tosin enhän minä tuollaiseen tilanteeseen päätyisikään, kun en harrasta kipinättömiä suhteita), mutta yleisellä tasolla väitän, että jos suhde on alkanut kipinättömästi, niin houkutus lähteä jonkun uuden roihun matkaan on suurempi kuin olisi päinvastaisessa tilanteessa.
Ok, myönnät siis, että vietillä on edes jotain pohjaa. Mutta jostain syystä pidät nykyaikaa niin täysin erilaisena ja ihmisen evoluutiota jälkeenjääneenä nykyajasta, ettei tänä päivänä kipinöillä ole mitään merkitystä. Itse en usko, että nykyaika eroaa niin paljon kivikaudesta, eivätkä vaatimukset miehille ja naisille ole niin täysin päinvastaiset, etteivätkö vahvat ihastuksen tunteet edelleen ohjaisi meitä keskimääräistä parempaan kumppaninvalintaan ja tekemään terveempiä ja "parempia" lapsia. Osaltaan viettimme voivat olla ajastaan jäljessä, mutta eivät varmasti kokonaan. Kaikkina aikoina esimerkiksi älykkyys, terveys, vähintään kohtalainen sosiaalisuus ovat olleet menestystä ja turvaa tuovia tekijöitä. Ei kivikaudellakaan paras, eikä halutuin mies ollut mikään eläimellinen raivopää, vaan kyllä silloinkin monet nykyäänkin hyödyllisistä ominaisuuksista toivat menestystä. Toki fysiikka oli silloin tärkeämpää kuin nyt, mutta eipä miehiä pelkän fysiikan perusteella olekaan ikinä valittu (harvoja poikkeusnaisia lukuunottamatta). Häikäilemättömyyden ylistys menneiden aikojen ihanteena on melko varmasti paha ylilyönti, perustuu juuri siihen kuvitelmaan, että joskus muinoin yksilö olisi äärimmäisellä väkivallalla ja itsekkyydellä päässyt pitkälle elämässään. Todellisuudessa ihminen on ollut laumaeläin aina, eikä laumassa voi olla luonnehäiriöinen raakalainen, vaan yhteistyö ja muiden arvostuksen hankkiminen ovat avaimia niin lauman kuin yksilönkin menestykselle. Jonkun asteista raakuutta on tietysti tarvittu silloin tällöin, mutta ei niin, että kaikista raain ja luonnehäiriöisin olisi menestynyt parhaiten. Päinvastoin, nämä luonnevikaiset on todennäköisesti laitettu ensimmäisinä pataan tai ajettu leijonien ruuaksi.
Tämä paha poika-fetissi on joillain harvoilla naisilla ylilyönyt, mutta ainahan populaatiossa on ylilyövää variaatiota suuntaan jos toiseen. Yhtälailla voisi sanoa, että on naiselta ylilyönti toiseen suuntaan ihastua kerta toisen jälkeen vetelään ituhippiin. Suurin osa naisista ei kuitenkaan mitään rikollista, överibodaria tai muutakaan äärimmäisyyttä halua, eikä heistä edes seksuaalisesti syty. Tästä todistavat mm. seksikkäimpien miesten listaukset. Ne täyttyvät lähinnä komeista ja kivoista miehistä, ei siellä juurikaan mitään pelottavia hirviöitä näy.
Pinnalliset syyt eivät yleensä ole pelkkää pintaa. Esimerkiksi nyt ulkonäkö. Ei hyvännäköinen ole vain sattumalta hyvännäköinen, vaan näkönsä kertoo siitä, mitä pinnan alta toivottavasti (ja todennäköisemmin kuin ruman kohdalla) löytyy.
Älä höpötä. Pinnalliset syyt ovat pinnallisia syitä. Jos kiinnostuu miehestä pelkästään siksi että tämä on rikas tai julkkis, niin siitä vaan, mutta jos tuo on ainoa kipinöivä tekijä, niin en ennusta pitkää suhdetta. Pelkkään panemiseen nuo pinnalliset tekijät on tietysti ainoat vaadittavat kriteerit. Äläkä taas kaiva sitä evoluutioteoriaa sieltä hanuristasi.
Enpä tiedä ihastuuko kukaan pelkkään rikkauteen ja julkkiksuuteen. Julkkiksiin tietääkseni ihastutaan suurelta osin siksi, että heidät jo tunnetaan. Tai ainakin uskotaan tunnetun. Heihin ja ihanuuteensa on voinut perehtyä kotisohvalla jo kuukausien ajan. Vieläpä heidän silotelluimpiin puoliinsa. Varmaan aika moni vaikka s24-treffien miehistäkin vastaavalla ajalla julkisuudessa ammattilaisten sinne asettamana, puunaamana ja kouluttamana nousisi naisten suursuosikiksi. Eikä olisi siis kyse mistään statuksesta.
Rikkaus taas takaa myös turvaa, itselle ja lapsille. Onko se sitten pinnallista? Rikkaus myös korreloi menestyspotentiaalin kanssa. Esimerkiksi Hjallis on ruma kuin synti, mutta jotain erinomaisen hienoja ominaisuuksia (menestymisen kannalta) hänellä on oltava, kun on niin hyvin bisneksensä hoitanut ja suht tyhjästä luonut omaisuutensa. Eli lapsensa oletettavasti saavat myös hänen aikaansaavuttaan geeniensä mukana, vaikka sitä ei kyllä puhtaan ulkonäön perusteella uskoisikaan.
Rikkaushan ei panemista auta millään tasoa, vaan siitä on nimenomaan hyötyä vain pidemmässä suhteessa. Siis naisen ihastuessa rikkaaseen, olisi naiselta järjetöntä haluta vain panoa. Ellei sitten tietysti valta kiihota.
Aivain oikein, ulkonäkö on evoluution muokkaama viesti menestyksestä, turvasta ja terveydestä. Mikä tosin ei ole erehtymätön viesti, ainakaan kaikilta osin, kuten Hjallis on osoittanut. Toisaalta eipä Hjalliskaan ole ollut loppupeleissä ihannemies, kun eivät liittonsa kerran ole kestäneet. Ehkä naistensa olisi pitänyt valita joku yhtä menestynyt JA komea mies?
No itsehän tuossa toit esiin, että naisilla on liikaakin valinnanvaraa. Aika harvalle kai tosiaan miljonäärit ehdottelevat viikottain, mutta tämä on siis itse luomasi illuusio tässä keskustelussa.
Niin. Heitin esimerkin, että jos mies on "piilomiljonääri" mutta se miljonääriys paljastuu vasta kolmansin treffeillä. Itsehän ehdotit että tuollainen tylsimys kannattaa lempata jos vaikka ensi viikolla tulisi vastaan miljonääri joka ei suotta piilottele varallisuuttaan. Ei kaikilla ole varaa tuollaiseen, jos sen miljonäärin haluaa napata.
No tässä tietysti puhutaan hieman eri asioista, kun puhutaan sinun himostasi ja kun puhutaan naisten himosta. Sinulle tuntuu riittävän se, että nainen on pantavan näköinen ja se saa sinut himoitsemaan häntä.
Naisille ei useinkaan riitä pelkästään se että mies on hyvän näköinen. Pitää olla jotain muutakin että ne himot syntyisivät.
Itselleni kävi joskus niin, että eräs nainen kuukauden ajan vilkuili minua ja osoitti selvästi olevansa kiinnostunut. Pyysin hänet treffeille ja hän oli siitä aivan innoissaan. Ensi treffien jälkeen hän menetti kiinnostuksensa.
Sanomattakin selvää ettei ongelma ollut ulkonäössäni. Hän myös korosti sitä, että olin tosi mukava, mutta antoi ymmärtää että jotain määrittelemätöntä jäi puuttumaan.
Minulla on kokemusta myös naisesta joka ihan suoraan kertoi ettei ollut minusta kovinkaan kiinnostunut ensi treffejen perusteella. Etten ollut oikein hänen tyyppiään luonteeltani. Hän kuitenkin antoi minulle toisen mahdollisuuden ja kolmannenkin. Lopulta hän oli ihan hulluna minuun. Eli kipinät ja himo voivat löytyä myöhemminkin.
Voit sinä minun puolestani ihan rauhassa treffailla vain niitä himottavimpia naisia. Ei siinä silloin mitään vakavaa ongelmaa ole, jos se himottavuus tosiaan ei ole ainoa kriteeri jonka naiselle asetat. En minäkään sellaisten naisten kanssa treffeillä käy, joita en pitäisi hyvännäköisinä. Kaikkia heistä en välttämättä erityisemmin himoitse kuitenkaan saman tien.
Sinulle tällainen vain himottavien kanssa treffailu järjestely varmaan voi jossain määrin sopiakin, koska sydämesi ei ehkä mene palasiksi jos naista ei kiinnostakaan kuin seksi tai muuta sellaista.
Toivottavasti et myöskään särje naisten sydämiä syyttä suotta.
Enemmän nämä ohjeeni ovat kuitenkin tarkoitettu esim. naisille jotka eivät halua tulla pelimiesten hyväksi käyttämiksi.
Ja tietysti myös sellaisten ihmisten kannattaa miettiä tarkemmin kuinka paljon alkuhuumaisiin himoihin kannattaa luottaa, jotka himoitsevat vain itseään tasokkaampia vastakkaisen sukupuolen edustajia. Se luonnollisesti johtaa yleensä siihen ettei suhteet koskaan johda mihinkään, jos niitä nyt ikinä pääsee edes syntymään.
En jaksanut lukea koko vuodatustasi, mutta pikaisella silmäyksellä et saanut mitään kovin järkevää sanotuksi. Jos AINOA kipinöivä tekijä on joku pinnallinen tekijä, niin tuskinpa siitä mitään hyvää suhdetta saa aikaiseksi. Korkeintaan seksisuhteen, mutta sehän riittää monille sekin.
Jos miljonääri on tavoitteena, niin ei todellakaan ole varaa tuhlata kolmia treffejä kipinättömän taviksen kanssa siinä toivossa, että hän paljastuu miljonääriksi.
Ennemmin laittaa vaikka loton vetämään.
No on minut nainen vienyt suoraan alta minuutin tapaamisesta ja vain muutaman nousuhumalaisen örähdykseni kuultuaan sänkyynkin, joten kyllä noita naisia, joille ulkonäkö riittää, löytyy.
Mutta eipä siitä ole kyse, se on vain ensimmäinen askel. Niin lyhyempään kuin pidempään suhteeseen. Totta kai täytyy synkata ja viihtyä yhdessä, sen ulkonäön aiheuttaman vetovoiman saa nopeasti pilattua typeryydellä, väärällä rytmillä tms. yhteensopimattomuudella. En minä pelkän ulkonäön takia lähtisi panemaan naista, jos ei oltaisi mitenkään samalla aaltopituudella. Pidemmistä suhteista nyt puhumattakaan. No ok, tuolle alussa mainitsemalleni pikanaiselle en ehtinyt tekemään luonneanalyysia..
Jos nainen sanoisi minulle ensitreffien jälkeen, ettei ole kiinnostunut, niin se olisi siinä. Seuraavat treffit viettäisin sellaisen kanssa, joka olisi kiinnostunut. En ymmärrä miksi pitäisi alkaa väkisin kääntämään naisen päätä?
Kyllä minun sydämeni menee palasiksi, mutta en ymmärrä miksi sen takia treffailisin naisia, joita en halua? No ok, eihän ne pakit sytyttämättömältä naiselta tietysti tunnu niin pahoilta, kun ei ole itsellä mitään pelissä. Voi vaan naurahtaa itsekseen "vitun lehmä, kun ei tajua mitään..". Aivan eri asia jos se roihua lyövä nainen, josta haaveilee jo villiä seksiä ja sen jälkeistä yhteistä tulevaisuutta paratiisisaarella, antaa pakit. Mutta silti otan mieluummin tämän riskin kuin päädyn sen vitun lehmän kanssa paratiisisaarelle ihmettelemään kohtaloani.
lyhyesti naisen mielipide pieneen osaan kirjoitustasi:
Hjallis on karismaattinen ja on siksi pokannut upeita naisia.
Hjalliksen karisma on (ainakin omasta mielestäni) pääasiassa älyllistä, näkyy mm. menestyksenä, keskustelutaitoina, huumorina.
Jep, karismaattinen on. Mutta onko karisma osin tullut menestyksen mukana, itsevarmuuden lisääntyessä? Vai oliko karismaattinen jo 20-vuotiaana ja on osin senkin ansiosta menestynyt?
No kuitenkin, ei Hjalliksenkaan kanssa pelkän rahan takia olla, vaan juuri mainitut ominaisuudet vaikuttavat myös.
Aika humoristinen postaus, mutta väitän kuitenkin, että JONKUN julkkiksen kaveruus kiinnostaa aika monia naisia, se ei välttämättä kuitenkaan ole "Suurin pudottaja -Pekka" tai Nykäsen Matti, vaan humanistitytölle se voi olla joku cool aikakautensatulkki -kirjailija tai hädintuskin underground -bändin kitaristi. Bisnestytölle se voi olla senuusimmanteknokuplafirman keulakuva tai muuta vastaavaa.
En tuntenut Hjallista silloin kun oli 20v niin vaikea sanoa ;)
No, ei vaiskaan, väittäisin että on niin älykäs (ja oikealla tavalla rohkea?) heppu että siitä on seurannut menestystä.
Sanot ettei Hjalliksen kanssa olla "pelkän rahan" takia - väittäisin että esim. Helena Karihtalan tai Leena Harkimon kaltaisilla naisilla on ihan omat rahat (ja urat).
Tuo on vähän sellainen muna-kana tilanne, mutta ehkä sillä ei naistenkaan näkökulmasta ole niin väliä mikä menestyksen ja itsevarmuuden/karisman syy-seuraussuhde on, jos molemmat ovat olemassa ja nähtävissä.
Mikä järki sitten on dropata joku tuollainen tytön fanittama nimi, kun siinä pian käy niin, että tyttö pyrkii väleihin kanssasi vain päästäkseen muhinoimaan sen underground-kaverisi kanssa? Ja vaikkei pyrkisikään, niin tuollaisella käännät tytön heräilevän ihastuksen sinua kohtaan siihen julkkikseen, johon tyttö on siis ehkä etäihastunut jo aikoja sitten. Yritä siinä sitten pitää treffeillä romanttista värinää yllä, kun tyttö haaveilee silmät utuisina ihanasta kaveristasi.
Sanotaan näin, että jos kokee että ne kipinät ovat niin äärimmäisen tärkeitä parisuhteelle, niin ainakin kannattaisi hieman tutkiskella itseään ja miettiä, mistä ne kipinöivät tunteet mahtavat yleensä johtua.
Jos ne johtuvat siitä pahapoika-jutusta, niin kannattaa oikeasti miettiä onko järkeä seurata niitä viettejään sokeasti.
Pelimiehet usein tietoisesti virittävät tietynlaisen seksuaalisen jännitteen jo ensi treffeillä käyttämällä oikeanlaista katsetta, vihjailua ja kiusottelua.
Jos tämä on se asia joka herättää naisessa sen kipinän, niin kannattaa miettiä onko järkeä seurata viettejään.
Voisiko sittenkin olla niin, että ne hyvät kumppaniehdokkaat eivät välttämättä halua antaa sellaista kuvaa että ovat vain seksistä kiinnostuneita ja siksi eivät pyri tekemään tilanteesta niin seksuaaliviritteistä.
Jos kipinä syttyy vain niiden kaikkein komeimpien tai kauniimpien kanssa ja jostain syystä mistään suhteesta ei näytä syntyvän mitään, niin silloin myös kannattaa miettiä että etsiikö ehkä itseään tasokkaampaa kumppania.
Kyllä näitä esimerkkejä riittää. Sen tähden en voi mitenkään olla samaa mieltä kanssasi siinä, etteikö olisi järkeä jatkaa tutustumista vaikka kipinää ei ensi treffeillä syntyisikään. Miehille usein riittää pelkästään naisen ulkonäkö kipinän synnyttämiseen. Naisille pelkkä ulkonäkö ei usein riitä ja siksi naiset käsittääkseni tapaavat harvemmin miehiä jotka saavat sen kemian saman tien syntymään. Ei ole todellakaan ollenkaan varmaa että sellaista ihmistä tulisi välttämättä koskaan vastaan, joka heti synnyttäisi kipinän ja olisi muutenkin hyvä kumppani. Sen tähden ei ole hullumpi idea antaa joskus mahdollisuus myös niille jotka eivät heti sitä tunnetta herätä.
Mutta joo. Eiköhän tässä nyt ole tullut tarpeeksi selväksi, että meillä nyt vain on erilainen näkökulma tähän asiaan.
Minä en usko että alkuhuumainen kipinöinti olisi millään tapaa välttämätön onnellisen parisuhteen kannalta. Enkä todellakaan usko että pari jonka suhde ei alkanut kipinöiden olisi millään tapaa alttiimpi pettämään. Sinä tunnut uskovan niin. Itseasiassa uskon, että ihmiset joille se kipinöinti on niin tärkeää ovat todennäköisempiä pettämään, koska he ovat usein tottuneet seuraamaan himojaan ja luottamaan suuren ihmeellisen kipinän viisauteen.
Äärimmäisen usein pettäjät selittävät tekojaan sillä, kuinka heillä oli niin ikävä sitä alkuhuuman jännitystä ja kihelmöintiä.
Ne jotka ovat löytäneet hyvän kumppanin vaikkei mitään uskomatonta alkuhuumaa aluksi olisi ollutkaan, tietävät ettei se kipinä oikeasti merkitse mitään. He ovat yleensä sitä tyyppiä jotka eivät seuraa vain alapäätään eli epätodennäköisempiä pettäjiä.
Tämä on siis minun näkökulmani eikä sinun ole pakko olla samaa mieltä. Itse olen myös jossain määrin eri mieltä sen suhteen että vain harvoilla naisilla olisi paha poika-fetissi. Kokemukseni mukaan vähintään puolet naisista ainakin nuorempina tykkäävät juurikin pahoista pojista. Se ei tietenkään tarkoita niitä kaikkein raaimpia psykoottisia tapauksia, vaan se tarkoitta juuri sitä ihmistyyppiä joka menestyi entisaikoinakin. Sopivassa määrin agressiivista, omia etujaan tavoittelevaa, röyhkeää, mutta kuitenkin sosiaalisesti taitavaa, joka palkitsee ne jotka tarpeeksi häntä nuoleskelevat, tuhoavat kaikki jotka ovat hänen tiellään, mutta pitävät yleensä hyvät suhteet vahvimpiin kilpailijoihinsa.
Nykyään on paljon helpompi pärjätä elämässä vaikkei olisi luonteeltaan tuollainen. Siksi koen että vietit ovat monella tapaa vanhentuneita, eikä niitä kannata sokeasti uskoa kumppania valitessaan.
En tiedä mistä seksikkäimmät miehet listasta puhut, mutta muistaakseni ainakin johnny depp nousi suureen maineeseen naisten keskuudessa esittäessään paha poika piraattia ja Robert Pattinson nousi seksisymboliksi esittäessään paha poika vamppyyriä.
Toisaalta leffatähdillä sun muilla on riittävästi statusta jotta heitä voitaisiin pitää seksisymboleina vaikkei heillä paha poika mainetta olisikaan. Ja onneksi naiset yleensä vanhetessaan luopuvat tästä pahis haavestaan. Tajuavat ettei se alkuhuumainen kipinä ole mikään tärkein asia kumppania valitessa.
Johnny Depp nousi seksisymboliksi noin 20 vuotta ennen vitsikästä piraattirooliaan, jota nyt tuskin kukaan voi pitää oikeasti "pahana poikana".
Samoin Pattison on vampyyriydestään huolimatta pehmonörtin esikuva. Poikaraukkahan meni ihan palasiksi naisensa pettämisen takia ja kaiken aisuriuden huipuksi otti saman naisen takaisin ja nyt nuol....
Vietit voivat olla jossain määrin vanhentuneita, sitä en kiistä.
Eivät pahat pojat muuten teinilehtien sivuilla juhli yhtään sen enempää kuin jossain mummojen Me Naiset-kansissakaan. Teinien "pahat pojat" ovat hurjimmillaan jotain Ville Valoja, joka tummista meikeistään huolimatta on perusolemukseltaan aika kiltti kaveri ja laulaa ääriromanttisia kipaleita, varsinaista teinilällyä.
Siitä olen samaa mieltä, että kipinävetoinen ihminen luultavasti pettää helpommin. Mutta jos nyt puhutaan siitä yhdestä ja samasta ihmisestä, joka valitsee joko kipinäsuhteen tai ei-kipinäsuhdetta, niin ei hän siinä samalla valitse, että muuttuuko epäluotettavaksi petturiksi. Vaan tälläinen ihminen, joka periaatteessa voi ainakin kokeilla kumpaa tahansa alkua, luultavasti on alttiimpi lähtemään myöhemmin kipinän mukana petturiksi.
Siis tarkennus: tuollainen lopussa kuvaamani tyyppi lähtee herkemmin pettäjäksi, jos vakisuhteensa on alkanut ilman kipinöitä.
Eihän se tietenkään välttämättä ulkonäöstäsi johtunut että päädyit sen naisen kanssa sänkyyn. Voi olla myös että hän halusi seksiä ja sinä satuit olemaan tarjolla.
Mutta joo, jokainen tekee omat valintansa.
Jos sinulla on täydellinen varmuus siitä, että et haikaile itseäsi tasokkaampien naisten perään ja tiedät että et voisi olla onnellinen tippaakaan vaatimattomamman näköisen kanssa niin siitä vain, treffaile niitä hottiksia.
Itse en ole koskaan edes tavannut naista joka olisi lähelläkään ihannekumppaniani, joten luonnollisesti olen valmis joustamaan tietyistä vaatimuksista. Ulkonäkö on yksi niistä. Vaikka tiedän että supermallin näköisetkin naiset ovat olleet minusta kiinnostuneita, niin en olisi yhtään pettynyt jos saisin itselleni vaimon joka on "vain" nätti. Jos hän olisi siis luonteensa puolesta lähellä ihannettani.
Sitä en tiedä kuinka suurta osaa Hjalliksen rahat ja menestys ovat näytelleet naismenestyksessään, mutta kyllähän Karihtala ja L. Harkimo nimenomaan ovat luoneet uriaan Harkimon siivellä. Siis ei heillä ilmeisestikään ole ollut omia uria, tai jos on, niin ei sellaisia, joita eivät olisi olleet valmiita jättämään päästessään Hjalliksen kautta hänen bisneksiinsä mukaan. Kummatkinhan ovat olleet Hjallikselle töissä nimittäin. Eli ei kovinkaan itsenäistä uranluontia, vaan ennemmin juuri sitä reittä pitkin kipuamista. En nyt sitä sano, etteivätkö kyseiset naiset olisi kohtalaisesti elämissään pärjänneet ilman Hjallistakin, mutta kyllä Hjalliksella on ollut iso rooli myös urakehitystensä kannalta.
Esimerkiksi Leena Harkimo 31-vuotiaana YO-merkonomi-perheenäitinä Jokereiden toimariksi 1994. Jossa virassa toimi siihen asti, kun pääsi eduskuntaan. Jonne tietysti pääsi suurelta osin Harkimon kautta saamansa nimen, julkisuuden ja rahan avulla. Sitten Harkimon Diilissä keräämässä lisää julkisuutta.
Muuta uraa ei ole sitten ollutkaan. No mallina kai 80-luvulla.
Helena Karihtala suoraan Sipoonrannan toimitusjohtajaksi 1,5v suhteensa aikana. Ja taisi myös diiliin ehtiä?
Omana saavutuksenaan oli jonkun sortin missi ja malli. Muuten ei oikein tietoa löydykään koko mimmistä. Joku sisustussuunnittelija ilmeisesti ammatiltaan? Sepä sopiikin toimitusjohtajalle.
No oli siellä monta muutakin miestä, keihin olisi voinut liimautua ja repiä mukaansa. Joten joku merkitys siinä oli ulkonäölläni, mutta voihan toki olla, että jos ei olisi minua repinyt sinne, niin olisi valinnut jonkun toisen suht samaan aikaan.
Ei ole olemassakaan minua tasokkaampia naisia, joten en tietenkään haikaile minua tasokkaampien perään.
Voin tietysti olla onnellinen vaatimattomamman näköisenkin kanssa, ei taso ole pelkkää ulkonäköä. Ja joskus ne vaatimattomat onnistuvat hämäämään ensitapaamisella pimeissä baareissa meikattuina.. Ja sitten jos olen jo jäänyt nalkkiin, alkaa luonne ja äly merkitä entistä enemmän. Mutta minulle riittää se, että aluksi on ollut edes joku kipinä, vaikka sitten olisikin osin hyvän laittautumisen ansiota.
Juu olihan Depp seksisymboli jo aikaisemminkin, mutta räjäytti kunnolla pankin vasta Jack Sparrowna.
Siitä voidaan tietysti väitellä, että kuinka uskottava paha poika hän siinä roolissaan oli, mutta kaikki perus paha poika-fantasian kriteerit siinä leffassa kuitenkin täyttyi.
Viinaan menevä, itsekeskeinen, paljon irtosuhteita ja sydämmiä särkenyt, renttumainen rikollinen johon elokuvan naishahmo tuntee vetoa, vaikka tämä kohtelee häntä huonosti. Tarjolla olisi unelmien prinssikin, mutta kummasti se paha poika vain kiinnostaa.
Myös twilight on pahoista pojista tykkäävän tytön märkäuni. Eikä sillä mitään väliä ole millainen ihminen Pattison oikesti on, kun hän on niin ihana paha poika siinä elokuvassa.
No joo, oli mukava jutella, mutta en voi käyttää tähän enempää aikaa. Eikä tähän nyt pahemmin mitään lisättävääkään enää ole.
Se onkin sellainen vertauskuva. Se kipinää aiheuttava tekijähän voi olla joku muu juttu. Kuten vaikka se, että mies veistää niitä veneitä, jos sattuu sellainen fetissi olemaan. Pointti on kuitenkin se, että ihmisestä ei viidessä minuutissa voi vielä paljoa sanoa. Korkeintaan sen verran, että jos pelkkää seksiseuraa hakemassa, niin osaa ulkonäöstä arvioida, että haluaako tuota panna vai ei.
Mies saa itsevarmuutta kun saa pillua. Mies saa pillua kun on itsevarma. Jne.
No vaikea minun sanoa milloin Depp oli naissuosionsa huipulla, mutta kyllä se minun mielestäni oli 90-luvun alkupuolella. Silloin hän oli vakavasti otettava seksisymboli, kaunis taiteilijasielu jne..
Jack Sparrow'ssa hän oli hassu setä kaupallisessa hassutteluleffassa. Samalla seksipommipisteidensä lisäksi ropisi ammatillisesta uskottavuudestaan puolet pois, viimeistään jatko-osien myötä.
Enkä usko, että kyse on siitä, etteikö Depp olisi onnistunut olemaan uskottava paha poika, vaan siitä, ettei hän ole yrittänytkään, eikä niin ole ohjaajakaan halunnut. On ollut tarkoituskin tehdä tuollainen hassuttelurooli, lapsille sopiva pahis, joka on kuitenkin kiltin näköinen höpsö.
Pattisonia vampyyrina en itseasiassa ole edes nähnyt, mutta ilmeisesti hän vähän enemmän yrittää olla pahis ja kai siinä onnistuukin?
Depp oli paljon enemmän pahis esimerkiksi Sweeney Toddina. Tosin siinä liian mielisairaalla tavalla.
Valitettavasti minullakin on kokemusta siitä, että kipinää joko on tai ei ole, alusta asti. On osoittautunut turhaksi alkaa edes treffailemaan sen enempää miestä, jota kohtaan ei tunne kipinää. Se ei ole koskaan tullut siihen sitten myöhemminkään.
Onneksi "kipinä" on niin henkilökohtainen ja vaikeasti määriteltävä asia, että jokaiselle varmasti löytyy oma puolisonsa, kunhan tarpeeksi kokeilee. Se ei riipu vain ulkonäöstä vaan myös persoonasta ja muista, yhä itselleni epäselvistä, asioista.
Näin yli 40 v naisena voin kokemuksesta sanoa, että sopivan löytää tosiaan vain kokeilemalla. Eli treffailemalla mahdollisimman montaa, jotta oppii tunnistamaan sekä kipinän että sen puuttumisen. Ei sitten tarvitse riutua seksittömässä suhteessa 20 vuotta ja ottaa äkkieroa, kun kokee seksuaalisen herätyksen ensimmäistä kertaa elämässään jossain yhden illan suhteessapikkujuluissa.
"En tarvitse mitään jalat alta vievää kokemusta, sellaisen mukavan yhdessäolontunteen vain."
Tuotahan se kemia ja kipinä myös on. Se fiilis, että tässä on ihminen jonka kanssa haluan olla.
Eikä se jalat alta-fiiliskään mitään "hollywood-keksintöä" ole. Etkö muka ole itse ikinä tavannut sellaista ihmistä, josta vain tietää heti ensi näkemältä, että tuon minä haluan vaikka joutuisin leikkaamaan sen takia toisen jalkani tylsällä leipäveitsellä irti?
(En uskonut siihen aiemmin itsekään, mutta sitten, melkein 10 vuotta sitten eräs mies kolahti niin kovaa heti ensinäkemältä, ennen kuin edes kunnolla puhuttiin toisillemme että vieläkin on lommoja konepellissä. Toistaiseksi tuo on ollut ainoa kerta, ja muut suhteeni ovat alkaneet rauhallisemmin, mutta kyllä näköjään joskus se salamakin iskee...)
Minulla tulee tuo jalat alta fiilis pari kertaa päivässä kun näen kauniita naisia kadulla. Onhan se kiva kun nainen näyttää pantavalta.
Siis kyllähän mä kuolaan myös niitä miehiä, jotka ovat pantavan näköisiä (joskus pääsen nussimaankin niiden kanssa), mutta tuossa yhdessä vain oli lisäksi sitä jotain. Kai siinä oli kyse feromoneista tai jostain sellaisesta... Ei muissa pantavissa miehissä ole ollut sellaista "tuon takia ampuisin vaikka oman äitini" -fiilistä. Ei mene jalat alta sillai suurella skaalalla, ja ne muut voi sitten unohtaa. Tuota yhtä en ole vieläkään unohtanut, ja jos siltä tulisi nyt rapakon takaa viesti, että tule tänne, niin jumaliste sentään, mähän lähtisin heti. Vaikka kaappaisin lentokoneen jos en muuten pääsisi.
Varmaan korkea status. Sellainen saa naisen tuollaisen murhanhimoisen kiiman valtaan.
No, kyseessä oli ihan vain kaupunginkirjaston hoitaja. Kirjastonsetä. Lisäksi me otimme duunit puheeksi vasta toisena päivänä, jutunjuurta riitti muutenkin. Että ei se kyllä statuksella tai palkalla minua hurmannut...
Vaikka täytyy kyllä sanoa, että miehen seksikkyyspisteet nousivat tuon ammattipaljastuksen jälkeen huimasti - olen bibliofiili (joidenkin mielestä jopa bibliomaani). :)
"Dear Eki, haluan ottaa mieheni rajusti Yliopiston kirjaston lukusalin pöydällä 1800-luvun tilastotiedekirjojen sekä "Kurjien" 5-osaisen ensipainoksen ympäröimänä. Olenko normaali?"
;)
Eli statuksestahan siinä oli kyse, kun ammattista nosti niitä pisteitä. Jollekin se on kirjastonsetä, toiselle formulakuski. Jokaiselle jotakin.
Eihän tuo ole oikein sama asia. Kirjastoduuni lisää yhteisiä asioita tietyntyyppisten naisten kanssa, formulakuskin kanssa ei taatusti ole mitään mielekästä puhuttavaa jollain tyypillisellä naisella, siis pelkästään sen takia mitä kuski kuskiutensa takia tietää. Formulakuskius on pelkkää statusta ja ihailua.
Formulakuski on todennäköisesti yhtä tyhjäpäinen kuin naisensa, joten eiköhän heillä ole siten paljonkin yhteistä.
Dear 14 14, olet normaali. Tuo oli minun vaimoni iskurepliikki. ;)
Tutkittukin tosiasia on että hömppämedia on vääristänyt naisten käsitystä romantiikasta.
Ei naisia saa kritisoida, koska se tuntuu heistä ikävältä.
No niin, kävelepä sitten lehtihyllyn ohi, kun seuraavan kerran menet kirjastoon.
Miksi tyytyisi kipinättömään suhteeseen jos sen on joskus kokenut? Miksi tyytyisi suhteeseen jossa on "ihan kivaa"?
Ei siinä ole medialla mitään tekemistä, vaan omilla kokemuksilla ja sitä kautta syntyneillä vaatimuksilla (kun tietää että se on mahdollista).
Jos oma taso riittää siihen unelmaan, niin siitä vaan. Sitten on näitä naisia jotka katkerina julistaa että "mieluummin yksin kuin täydellisessä suhteessa", vaikka pehmittelevät puheitaan sanomalla "huonossa suhteessa" tarkoittaen kuitenkin tuota täydellistä.
Minä kritisoin lähinnä tuota pikaruokakulttuuria, että heti pitäisi viedä jalat alta viidessä minuutissa tai "ei jatkoon". Kun naisilla on liikaa valinnanvaraa, niin sitten aletaan rakentelemaan niistä "omista kokemuksista" sitä unelmien Ken-nukkea, että "jos sillä olis samanlainen huumorintaju kuin sillä Samilla, mut Jukan vatsalihakset ja Kaken hymykuopat ja Reijon pankkitili".
Erittäin hyvä pointti, olen kuvaamastasi pikaruokakulttuurista täysin samaa mieltä. Pikaruoasta tulee huono olo... Noh, vakavammin, koska mielestäni kipinä voi syttyä niin monen tekijän ansiosta (vrt alla kirjoitukseni erilaisista kipinöistä, älyllisistä tms.) niin en usko että kaikki kipinät kipinöi 5 min sisällä ensitapaamisesta. Uskon myös siihen hitaaseen syttymiseen josta täällä on puhuttu.
Se on omaa pinnallisuutta ja rajoittuneisuutta jos hylkää potentiaalisia kandidaatteja 5 min perusteella. Toki on sanottava että minäkin hylkään suorilta ne joista tulee välitön vastareaktio (esim. miehet jotka käyvät baaritiskillä kiinni hanuriin) - ei sitä kipinää p..skakasasta tarvitse tonkia, mutta ketään normaalia, mukavaa en dissaa suorilta.
Toinen juttu on sitten tuo "räätälöinti" - ja sitä varmasti löytyy sekä naisilla että miehillä. Sillä kolikolla on mielestäni se puoli, että jos on niin valikoiva ettei kukaan kelpaa, niin sitten ei saa olla katkera siitä että on yksin. Jokaisella on tietysti omanlaisensa kriteerit, ja näin saakin olla, siihen on jokaisella oikeus. Mutta toki aikuisen ihmisen pitää sitten ottaa vastuu omista valinnoistaan.
Entäpä miten miehenä pitäisi toimia, jos ei halua dissata kipinättömiä?
Naisia tulee vastaan päivittäin kymmeniä tai satoja. Pitäisikö sinkkumiehen alkaa pyytämään kaikkia treffeille? Vai olisiko sitten vaan paras julmasti raakata ulos ne kipinää lyömättömät ja keskittyä niihin harvoihin (mutta kuitenkin riittävän useisiin), joista kipinät iskevät?
Miehellähän harvoin on tuota ongelmaa, että joutuisi antamaan jatkuvasti pakkeja aloitteellisille naisille, joten kipinättömille naisille ei yleensä joudu antamaan edes sitä 5 minuuttia.
Sinulla tuskin on tuollaista ongelmaa, kun sadat kadulla kävelevät naiset eivät kuitenkaan sinulle aloitteita tee. Jos kuvittelet, että kaikilla sinua päin vilkaisevilla on jotain älyttömiä kipinöitä ja kemioita sinua kohtaan, niin saat yksin onanoida harhoinesi ilman, että sillä on mitään vaikutusta ympäröivään todellisuuteen.
Tietysti tässä oli alkuun puhe miehen omista kipinöistä. Se, että kuinka usein ne ovat molemminpuolisia, on vielä asia erikseen ja sitä molemminpuolista kipinää voi sitten alkaa seulomaan niistä naisista, jotka ensin iskevät kipinää minuun.
Mieluummin siis alan seulomaan niistä naisista, jotka iskevät minuun kipinää, kuin niistä, jotka eivät. Kun niitä kipinällisiäkin kuitenkin on ihan riittävästi, jos tuolla kaupungilla päivän viettää, niin jonkunlaista kipinää kokee vähintään kerran.
Aika laajan tutkimuksen vaatisi, ennenkuin saisi selville, että kuinka moni minua vilkaiseva kokee kipinöintiä minua kohtaan.
Jos runsaudenpula on ongelmasi, niin eikö se ole positiivinen asia?
Kuullostaa kirjoitustesi perusteella että sinulta menee jalat alta lähes jokaisen kauniina (tai himottavana, omien sanojesi mukaan) pitämäsi naisen kanssa ihan vaan sillä perusteella kun naiset kävelevät vastaan?
En osaa oikein kommentoida koska minulta ei jalat alta mene kauhean helposti...
Ja enemmän ne kipinät on sinkoillu sitten kun ollaan keskusteltu, eli painotan varmaankin enemmän sitä älyllistä kipinöintiä. En muista että tuolla katukuvassa olisi ihan vastaan kävellessä kipinöinyt - noh,ehkä joitakin harvinaisia komistuksia lukuun ottamatta :)
Mutta JOS olet ollut sinkkuna pitkään (huom, en tiedä yhtään tilannettasi tai kuinka paljon suhteita, kuinka pitkiä), niin sitten voisi tietysti miettiä sitäkin, että missä on vika - miksi kipinät ei kohtaa? Pitäisikö antaa mahdollisuus niillekin jotka ei heti vastaan kävellessä kipinöi? Pitäisikö sittenkin haastatella niitäkin jotka eivät suorilta ole himottavia?
En osaa sanoa, niin erilaiset tilanteet on meillä :)
Ei kai tarvitse yrittää kipinättömiä, niin monta kipinöivää on vielä kokeilematta. Sitten kun on kaikki kaupungin kipinöivät naiset käynyt läpi, voi joutua siirtymään eläkkeelle naisjutuista tai ehkä tyytymään, jos välttämättä haluaa jonkun sohvanlämmittäjän.
Paitsi että en usko, että ne kipinöimättömät naiset ovat yhtään sen helpompia minulle. Jotenkin mielestäni useiten saan vastakaikua niiltä, joilta haluankin. Sitten taas ne minulle yhdentekevät naiset saattavat useammin myös kohdella minua yhdentekevästi.
Jonkunlaista kahdensuuntaisuutta kipunoinnissani siis olen havaitsevinani, johtuuko sitten toiveikkuudestani vai ehkä siitä, että naiset huomaavat minun kipinäni ja ehkä vähän syttyvät niistä itsekin tai ainakin ovat otettuja?
Riippuu varmaan siitä, miten kipinäsi ja kiinostuksesi osoitat, mutta selväähän se on, että nainen nauttii positiivisesta huomiosta - en tunne yhtäkään naista joka ei nauttisi.
(niin, ja tämä ei nyt sitten sisällä niitä känniörinöisiä lähestymisiä).
Mutta siltikin kirjoittamasi perusteella tulee fiilis että ymmärrämme kipinät erilailla (?) Sinä näyttäisit puhuvan enemmän flirtistä (tai vaan siitä että joku on sinusta fyysisesti viehättävä), kun ehkä minä ymmärrän sitten kipinöinnin jo vähän syvempänä kuin flirtti (tai fyysinen viehättävyys).
Sanotaan, että törmään kauppakeskuksessa viehättävään mieheen jonka huomaan selvästi seuraavan minua katseellaan. Kun katson takaisin, hän hymyilee, aikeet on selkeät. Minulle tämä on flirttailua, ei kipinöintiä. Jos mies on miellyttävän oloinen ja flirtti on maulla toteutettu, saatan vastata flirttiin, muttei se minulle vielä ole kipinöintiä.
Flirttiä voi seurata keskustelu ja sitten mahdollisesti sitä kipinöintiä - tai sitten ei. Ja koska joskus on niin päin, että alussa ei ole mitään flirttiä, vaan normaalia keskustelua, mutta se alkaa pikku hiljaa kehittyä flirtiksi ja kipinöinniksi - niin siksi en suoraan dissaa niitä "pintapuolisesti kipinättömiä" - niissä joissakin on ollut sitä kipinää kaikista eniten sitten loppupeleissä.
Siitä syystä haastoin sinuakin harkitsemaan myös niitä "pintapuolisesti kipinättömiä".
Mutta vähän tuohon aiempaan palatakseni, jokainen asettaa omat kriteerinsä ja se on ihan oikein. Niitten kanssa pitää sitten vaan elää. Jos ei nykyinen metodi tuota tulosta niin minä ainakin uudelleen harkitsisin että onko metodeissani jotain vikaa.
Ei se ulkonäkö ja pari one-lineria tmv. ole ihan se ainoa tapa sytytellä niitä kipinöitä.
Tunsin yhen miehen monta vuotta, hyvänpäiväntuttuja vaan oltiin vaikka samassa työpaikassakin olimme. Oli komea mies vaikka ei ihan "mun tyyppiä" ollutkaan, mutta en koskaan saanu hänestä sellasia viboja että olis musta mitenkään innostunut joten en ajatellu asiaa sen enempää.
Usean vuoden päästä törmättiin sattumalta kaupungilla, ja ajateltiin mennä hörppäämään ns. kohteliaisuuskahvit. Pikku hiljaa siinä höpötellessä huomattiin miten paljon oli yhteistä, ja parin tunnin mittaiseksi venynyt kahvittelu herätti molempien mielenkiinnon. Siinä tunsi kyl todella ne kipinät kumpikin, sitten nähtiinkin jo lähes joka päivä kun ei malttanut olla yhtään erossa. Kummatkin mietittiin et miten outoa oli ihan äkkiseltään ihastua toiseen niin palavasti.
On toi kemia vaan selittämätön juttu, mut kun sen on kerran pari kokenut - oli se sitten ulkonäön tai jutustelun tai minkä vaan kautta - niin todella vaikea olis enää "tyytyä" vaan siihen ihan-kivaan joka ei juuri millään tavalla sytytä.
Ei tässä munkaan tapauksessa mitään rakkautta ollu ensisilmäyksellä, siitä ensi näkemisestä kun meni nelisen vuotta siihen ensimmäiseen kunnon juttuhetkeen (ja sekin niin sattumalta) - ja siinä tuli sit kerralla se jalat alta-fiilis sekä sen mukavan yhdessäolon tunne!
Ja joku tossa ylempänä mietti et "mitä jos ei pysty antamaan kipinöivää ensivaikutelmaa" - en tiedä kuinka monia on yhdistänyt ns. nörtti-kirjat ja -leffat sekä teini-iän aikaiset roolipeli-jutut, mut näinkin nörteillä puheenaiheilla ko. mies sai tällaisen samanhenkisen naisen huokailemaan, ja päinvastoin :D Muhun tuo siis teki mahtavan, kipinöivän vaikutelman. Ei voi tietää kuka kolahtaa jos ei ota riskiä joskus :)
Mukava tarina siitä, että kipinät syttyvät joskus pidemmälläkin ajalla. Hitaasti paljastuvat yhteiset kiinnostuksenkohteet ja ajatukset voi tosiaan herättää kiinnostuksen hitaamminkin kuin "omg, rakkautta (ja himoa) ensisilmäyksellä!"
Kyllä minäkin uskon tuohon, että joskus ei vaan osaa katsoa toista ns. sillä silmällä. Se vetovoima syttyy sitten myöhemmin, kun tutustuu ihmiseen.
Toki näköaisti kertoo jotainkin, mutta ihminen on muutakin kuin vain se, miltä hän näyttää. Siksi ei kannata liikaa olla näköaistin lumoissa, vaan antaa myös muille aisteille tilaa. Itse ainakin olen kokenut esim. työn kautta tilanteita, että jollain miehellä on uskomattoman vetovoimainen ääni. Myös tuntoaistia ei pidä väheksyä ja se paikkaa todella paljon esim. puutteellista ulkonäköä eli hyvä seksi ei ole todellakaan riippuvaista siitä, millainen naama tai kroppa jollakulla on. Tärkeimpänä on ehkä puhe. Fiksuus ja äly tulevat esiin puhumalla.
No tuo nyt oli vähän siitä puolesta välistä OMG:tä ja hidasta ihastumista. Ei siis ihan ensisilmäyksellä, mutta melkein ensijutustelulla kuitenkin. Ensisilmäykselläkin oli jonkunlainen komeus noteerattu kuitenkin.
Ehkä nettitreffeillä miehillä ja naisilla monesti saattaa olla se ero, että mies tyytyisi vähempään koska treffeille pääsy on harvinaisempaa kuin naisilla, ja pitäisi olla vielä aktiivinen osapuoli ja jaksaa alkuvaiheessa kertoa itsestään mielenkiintoisessa valossa (mikä useaan otteeseen tehtynä voi alkaa maistua rutiinilta ellei ole improvisaatioteatterin ystävä) - eli ihan vain siksi mies usein voisi ajatella kokeilevansa uudestaan treffailua jos naisessa edes jotain potentiaalia, että "jos tästä nyt tulisikin jotain pidemmän päälle"... kun taas naisella saattaa olla tarjokkaita jonossa vaikka joka päivälle, jolloin houkutus kokeilla uutta kasvaa jos ei heti sytytä.
Kuulostaisi ainakin luonnolliselta. Mutta ei siitä pidä lannistua, vaan jokaiselle on se oma "paras strategia" toimia, se tosiaan voi olla että pidempään pitää tuntea joku ja sitten yht'äkkiä löytääkin sen kipinän pitkäaikaisen tutun kanssa - kemiat on sellaisia, nopeat ja hitaat reaktiot eri aineiden välillä...
Nykyaikane naiset käytännössä määräävät parisuhteen syntymisestä ja pysyvyydestäkin. Se perustuu juuri kipinöintiin. Ei ole mitään yliarvostetumpaa kuin romanttinen rakkaus. Parisuhde on vain yhteistyöasetelma eri sukupuolien välillä. Ei sen tarvitse olla sen kummempaa median luomaa hömppää. Mies ja nainen, jotka tulevat hyvin toimeen keskenään ja kykenevät puhtaltamaan yhteen hiileen tehokkaasti muodostavat hyvän parisuhteen.
Kipinän voi sytyttää fyysinen vetovoima.
Kipinän voi sytyttää henkinen vetovoima.
Kipinän voi sytyttää älyllinen vetovoima.
Kipinän voi sytyttää kummallinen kaiken kattava tunne (”hän on juuri se jonka sormet luotiin omia sormia ajatellen”).
Joskus (harvoin jos koskaan?) kaikki ed. mainitut komponentit on koossa.
Jos on, olet onnekas.
Mutta:
Kipinän voi myös sammuttaa kuin katkaisijasta (esim. tökeröllä kommentilla).
Kipinä voi hiipua myös hivuttavan hitaasti, esim. pitkässä parisuhteessa.
Kipinän voi tukahduttaa rakkaudettomilla teoilla (esim. pettämisellä).
Siksi kipinää pitää vaalia.
Jos epäilet että kipinä on hiipumassa, etsi sytykkeitä ja laita nuotio uuteen roihuun (sillä oletuksella että haluat ko. nuotion ääressä vielä lämmitellä).
Minusta pidemmässä suhteessa se varsinainen kipinä hiipuu väistämättä. Turhaa epätoivoista rimpuilua yrittää sitä aina uudelleen ja uudelleen puhaltaa roihuun. Siitä voi tulla ahdistava velvoite, joka on lopulta kuitenkin tuhoon tuomittu ja samalla vie koko suhteen mennessään, jos on niin suhteeseen asennoitunut, että roihun pitäisi kestää ikuisesti.
Totta kai romantiikkaa yms. on hyvä harjoittaa vuosien jälkeenkin, mutta ei se vaan enää sen oman tutun kullan kanssa mitään varsinaista roihua sytytä. Ei ainakaan itselleni ole syttynyt, enkä usko, että sellaista naista on olemassakaan, jonka kanssa roihu olisi ikuinen.
On vaan tiedostettava, että roihu hiipuu hiljaa palavaksi lämpökynttiläksi, joka turvallisesti lämmittää ilman sen suurempaa jännitystä vanhuuteen asti ja ylikin.
Olen samaa mieltä siinä, että roihuta palavasti ei voi jatkuvasti. Ja ehkäpä ihminen sitä ei jaksaisikaan, onhan se myös tavallaan aika kuluttavaa. Ja jos koko ajan roihuaisi, niin ymmärtäisikö sitä enää - siihenkin turtuisi? Ei ihminen voi olla jatkuvasti jossain endorfiini- tai dopamiinihigh:ssa.
Mutta uskon että kipinän pystyy säilyttämään. Vuosien kuluessa tilanne saattaa muuttua - ehkä stereotyyppisesti ajateltuna niin, että ensialkuun kipinä perustuu pitkälle fyysiseen vetovoimaan, mutta vuosien kuluessa muuttuu niin, että henkinen kipinä on ratkaisevampi tekijä kuin fyysinen. Tämä ehkä se klassisin koska kuitenkin kaikkia meitä kohtaa fyysinen rapistuminen, mutta henkistä ja älyllistä puolta pystyy kehittämään elämän loppuun asti (ellei dementoidu). Eli kipinän painopiste muuttuu. Viisas ihminen tietysti tiedostaa että kipinän vaalimiseen on monia keinoja.
Ja väitän että olen nähnyt vanhuuden roihuakin, mm. omissa isovanhemmissani aikanaan. Se ei ollut tietenkään sellaista "hyppään syliisi hajareisin" tyyppistä roihua vaan sellaista jossa kaksi vanhusta limittää sormensa hyväillen ja katsoo toisiaan rakastaen.
Niin, tässä onkin kai se ratkaiseva ero, että kipinä on se alkusysäys, se jännite (joka voi siis seurata monesta tekijästä), mutta roihu on se, kun kipinä kasvaa rakkaudeksi. Jos on rakkautta, se roihu/nuotio, ei siihen tarvitse koko ajan olla uutta kipinää iskemässä, se palaa jo. Mutta nuotiota pitää tarkkailla ettei se pääse sammumaan.
Ja siinä olen samaa mieltä, ettei kaikki kipinöitä voi vaalia, tai roihujakaan. Osa vaan kuolee, syystä tai toisesta. Kuinka paljon efforttia vaalimiseen laittaa riippuu varmaankin kipinästä, roihusta ja sen äärellä olevista henkilöistä.
Niin, ja se piti vielä mainita, että kunkin henkilön lähtökohdat tietysti myös vaikuttaa, eli mitä on hakemassa (vrt ap:n alustus).
Jos haluaa vaan seksiä, fyysinen kipinä yleensä riittää
(jollei nyt pilaa sitä totaalisesti jollain ääliömäisellä kommentilla).
Mutta jos haluaa pidempiaikasta suhdetta, niin tietysti sitä parempi, mitä useampi "kipinäkomponentti" löytyy...
Niin, mielestäni tuo vanhukset sormet-ristikkäin, mitä kyllä itsekin olen jo nuorena tehnyt, ei ole sitä varsinaista kipinöintiä tai roihua. Se on sitä vakiintunutta turvallista rakkautta.
Ehkä tässä pitäisi vielä määrittää kipinöinti. Itse yhdistän sen lähinnä alkuihastukseen, kun menee sanattomaksi toisen seurassa, perhosia vatsassa, posket punaisena.. Ja sitten vähän myöhemmin ajattelee toista koko ajan, eikä saisi tarpeekseen seurastaan. Tälläinen vaihe ei ainakaan itselläni kestä pitkään on varmasti ohi alle vuodessa.
Olen eri mieltä kanssasi, se vanhukset sormet ristikkäin hetki oli niin intensiivinen että minäkin tunsin sen roihun ja poistuin vähin äänin taka-alalle tilanteesta.
Alkuihastus on oma vaiheensa, mutta mielestäni kipinöintiä voi - ja pitää - olla myöhemminkin suhteessa. Se on parista kiinni. Ex-mieheni oli, ainakin ajoittain, tosi hyvä ylläpitämään kipinää. Esim. niin että sukujuhlassa hän livautti minulle viestin paperilapulla. Ohjeita piti seurata... tämän tyyppisiä, aina erilaisia tempauksia joita toinen ei voinut ennakoida, harrastimme puolin ja toisin koko suhteen ajan, melkein 10v.
Se oli sitä kipinöintiä, joskin itse tietoisesti toteutettua, joka ylläpiti roihua ja maustoi sen vakiintuneen turvallisen rakkauden.
No tiedä sitten. Ehkä teillä oli minulle ennennäkemätöntä roihua. Tai ehkä edelleen puhut eri asiasta. Kyllä minäkin erilaisia yllätyksiä järjestän ja niitä järjestellään minulle, mutta mutta.. en minä sitä silti osaa roihuna pitää. Se on sellaista pikkukivaa ja romanttista, mukavaa ja turvallista. Lisää arvostusta toista kohtaan.. Mutta ei minulle siitä roihu tule mieleen.
Se oli minullekin ennen näkemätöntä roihua.
Ja on ne kivat romanttiset yllätyksetkin ihania ja ylläpitävät, vahvistavat suhdetta, mutta eri asia silti, puhun vielä jostain muusta.
En voi, tai halua, enempää omasta roihustani paljastaa mutta sitä se oli, isolla R:llä, enimmäkseen hyvässä mutta valitettavasti sitten loppua kohden hieman pahassakin, palovammoja vielä parantelen.
Erään miehen naishistoria: http://www.yourtango.com/2012169537/sex-addiction-myth-one-mans-firsthand-stance
Ei. Naiset haikailevat itselleen sopivaa kumppania.
Nautittavan leppoisa ja reinomainen kirjoitus jokamiehen ajatusmaailmasta. Viisaskin. Mutta valitettavasti vain naisilla on yksinoikeus tuohon mukavaan yhdessäolon tunteeseen ilman huomattavia henkisiä panostuksia tai kustannuksia siihen yhteen pääsemisen. Miehenäkin voi toki olla mukavaa mutta se on silloin enimmäkseen vain yksinoloa.
Täytyyhän sitä jokin positiivinen reaktio olla toista kohtaan. Jos kyynisesti ajatellaan, niin suhteelle haetaan lisämerkitystä korostamalla ensitapaamista. Se on kohtalon johdatusta ja suurempien voimien hallussa. En ole kenenkään kuullut sanovan kuinka kemiat kohtasivat, mutta kolmansilla treffeillä kylmä totuus paljastui. :) Eihän pienessä romantisoinnissa mitään pahaa ole, kunhan se pysyy järjellisessä mittakaavassa.