Tutustuimme vuosi sitten helmikuussa. Rakastuimme. Mieheni toimii vastuullisessa ammatissa, on kaikin puolin ok. Ostimme yhteisen talon toukokuussa. Kesäkuusta alkaen mieheni kaksi poikaa edellisestä liitosta ovat asuneet vuoroviikoin meillä. Näinä viikkoina myös anoppi on 3-4 päivää säännöllisesti meillä hoitamassa poikia. Mies odottaa, että ilosta kiljuen vietän lomat ja vapaa-aikani poikien kanssa, olen mukana läksynteossa ym. Laitoin alussa myös pojille ruokaa, mutta mikään tekemäni ruoka ei kelvannut pojille. Kun laitoin kinkkusämpylän väliin keitetyn munan, sämpylä jäi syömättä. Muna oli laitettu väärin - olisi pitänyt olla poikittain, mutta olikin siivutettu pitkittäin. Mies ryntäsi tekemään uutta sämpylää... Em. esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Lopetin ruoanlaiton; mies hoitaa nykyisin sen puolen poikien viikolla. Pojilla on omat huoneet, mutta minun työpiste ja ompelupöytä eivät mahdu mihinkään. Mieheni mukaan en saa vallata lisätilaa, koska omistan talostamme vain 30%. Halusin hankkia itselleni pianon, mutta mieheni mielestä, jos kerran aion pianon sijoittaa olohuoneeseen, minun pitäisi kasvattaa omistussuhdetta. Emme myöskään syö yhdessä. Poikien viikolla anoppi, pojat ja mieheni ruokailevat yhdessä, minä kökötän makuuhuoneessamme. Seksiä ei ole kuin viiden sekunnin pikatoiminto 1-2 krt/kk. Mieheni mielestä minä olen seksiriippuvainen ja ahdistan häntä kun uskalsin kertoa tarvitsevani seksiä 2-3 krt/viikossa. hankin miehelleni joululahjaksi konserttilipun, mutta hän päättikin mennä pojan treeneihin. Kahdenkeskistä aikaa ei ole. Poikien viikolla emme nuku edes samssa sängyssä, sillä pienempi (9-v.) ei nukahda yksin. Poikien viikon jälkeen mieheni tekee talossamme remonttia ja silloinkaan ei ole aikaa yhdessäoloon. Remontti tosin sujuu hitaasti - muutaman lattia- ja kattolistan laittamiseen meni koko päivä. Erota en mieheni mielestä voi, sillä olen varakkaampi osapuoli ja minun täytyy rahoittaa talomme remonttia siten, että hän maksaisi minulle kuukausittain tietyn summan kunnes velka on kuitattu. Jos eroan, se on pahanpäiväistä kuseenjättämistä, niin hän sanoi. Kun en ole hänelle mieliksi, hän uhkaa joka toinen päivä erolla tyyliin "vien heti huomenna paperit". Tilanne ahdistaa.
Tämä ei ole itkuvirsi, vaan kylmänviileä toteamus asioiden nykytilasta.
Onko muilla samanlaista? Asunko narsistin kanssa?
Tämä ei ole itkuvirsi, vaan kylmänviileä toteamus asioiden nykytilasta.
Onko muilla samanlaista? Asunko narsistin kanssa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä, todellakin asut narsistin kanssa. Ikävä juttu, mutta asialle ei voi kukaan muu mitään, kuin sinä itse. Joskus olin itse saman tyyppisessa tilanteessa yhteisen pienen lapsen kanssa, onneksi ymmärsin tytön ollessa vielä vauva ottaa tavarani ja lähteä. Muutama vuosi tuli täyteen erosta, ja samanlainen paskanokka on nykyiselle puolisolleenkin, joka osoittaa ettei tommoset ihmiset IKINÄ muutu.
Se ei auta, että jäät kierimään pahaanolpon, syyllisyyteen tai pelkoon, vaan kerää kimpsut ja kampsut ja lopeta suhde. Toi alkaa käymään sun mielenterveydelle jossain vaiheessa, nimimerkillä edelleen terapiaistuntoja entisen miehen takia.
Tsemppiä sulle, ja voimia eroon, mutta usko pois; se oikeasti on ainoa vaihtoehto tuollaisen ihmisen kanssa. Voi luvata muuttuvansa, ja joko muuttuu hetkellisesti, tai sitten ei lainkaan.
Onko heti ruvettava tekemään psykiatrisia diagnooseja? Ette ole olleet yhdessä vuottakaan, koettakaapa nyt istua keskustelemaan siitä, mitä kumpikin yhteiseltä elämältänne toivotte. Miten esim. poikien hoitaminen oli tarkoitus järjestää? Tuliko lasten lapsellnen käytös sinulle yllätyksenä? Eikö anopista oltu puhuttu? Kommunikaatiota luulisi olevan vielä suhteen tässä vaiheessa.
En tiedä onko miehesi narsisti, mutta hyvin hän osaa sinua käyttää hyväkseen. Lähinnä sinulla taitaa olla kotiapulaisen rooli, mutta hekään harvemmin lisäksi rahoittavat remonetteja.
Ei ehkä lohduta, mutta kuullostaa enemmänkin haasteelliselta uusperheeltä kuin narsismilta. Jokainen vahmepi kun rakastaa hieman sinisilmäisesti lapsiaan ja haluaa ehkä olla korosteun lämmin erotilanteen jälkeen.
olette edenneet suhteessanna nopeasti arkivaiheeseen eikä isoäidin tiivis läsnäolo ehkä edesauta tilannettanne. En kuitenkaan näe että mies mitenkään hyväksikäyttäisi sinua. Hänkin on haasteellisessa tilanteessa.
Voimia teille.
No ihan varmasti narsismilta vaikuttaa ja puhtaalta hyväksikäytöltä!!!
Vai "haasteelliselta uusperheeltä"...!??
Kun tapasin mieheni, hän oli hiljattain eronnut kahden pojan isä - pojat silloin 3 ja 7v. Oli iso muutos itselliselle sinkkunaiselle ottaa "koko paketti" elämäänsä, mutta rakkaus teki kaiken mahdolliseksi. En sano, että olisi helppoa ollut, etenkin kun miehen ex heitteli kapuloita rattaisiin ja kyseenalaisti kykyni toimia "vastuullisena aikuisena" hänen pojilleen. Meillä oli miehen kanssa kuitenkin vakaa halu puhaltaa yhteiseen hiileen ja vaikka pari ensimmäistä yhteistä vuotta olikin aika vuoristorataa, en hetkeäkään valintaani ole katunut.
En lähde kommentoimaan sitä, onko aloittajan kohdalle sattunut narsisti - vaiko muuten vaikea ihminen. Läpeensä itsekäs hyväksikäyttäjä on ensimmäinen nimitys, joka kuvauksesta tulee mieleen. Rumasti ajatellen mies on haistanut sinussa ihanteellisen kumppanin toteuttamaan kanssan "perhe-elämää" ilman, että sinulla on oikeuksia, vain velvollisuuksia.
Et voi erota? Oletteko jo vuodessa ehtineet naimisiinkin?
Miten tuon ostamanne talon omistussuhteet menevät? Olet varakkaampi, mutta silti omistat talosta vain 30%? Selitäpäs vähän tarkemmin..?
Äh, ei tuo sentään narsismilta kuulosta! Narsisti on salakavala, sun mies vaikuttaa ihan hyvältä narsisteihin verrattuna. Oikeesti. Mutta - sä kuulostat tympiintyneeltä. Oisko syytä tehdä jotain, jos siis haluat miehen elämääsi? Ei luulisi varakkaalle naiselle olevan ylivoimaisen vaikeaa raivata lisätilaa omille tarpeilleen! Nostatti lisäosuuden talosta itsellesi, jotta mies ei voi sillä perusteella rajata oikeuksiasi. Alat istua ruokapöydässä aterioilla, pöydän toisessa päätypaikassa! Alat käydä pianotunneilla ja jos todella innostut, hehkutat sen ihanuutta niin kauan, että mies "armollisesti sallii" pianon hankinnan... ;) Pikkuhiljaa alat osallistua lasten kanssa oleiluun, kiireettä. Sitten kun se sujuu, anoppia ei enää tarvita...jne. Kyllä sulla on keinoja, jos todella tahdot olla siellä!
Muuta pois ja eroa. Koko miehesi perhe anoppeineen jne. käyttää sinua raskaasti hyväkseen. Lisäksi olette edenneet aivan liian nopeasti.
Vastaanpa näin sinkkuna ja miehenä eli siis tämähän nyt vaikuttaa malliesimerkiltä siitä että on ollut aksi ihmistä jotka "tietää mitä haluaa" ja joilla on ollut uskallusta sitoutua, noiden molempien puutteesta miua on joskus syytetty mutta enpähän ole koskaan noisn kuseen itseeni saattanutkaan.
Siis ensitapaamisesta 3kk ja ostitte sitten talon, jaoitte omistussuhteet ja nyt näprätään remonttia sinun rahoilla? Sotkitte siis raha-asianne 3kk tuntemisen perusteella wtf? Tästä selvitään sillä että menette pankkiin, ukko ottaa lainaa ja koko kämpän omiin nimiinsä maksaa remontit, jos ei kykene niin torppa myyntiin ja rahat jaetaan omistussuhteen mukaan paitsi sinä otat päältä ne remonttiin menneet. Tämä taloussotku tulee teidän ensin selvittää.
Sitten tähän teidän "perheen" epäterveeseen lastennhoitokuvioon. Se että jos miehesi äiti, nykyinen anoppi on lellinyt poikansa pilalle ja tekee sitä samaa nyt lapsenlapsille ei ole sinun vikasi. Jos meinaat siinä emäntänä vielä pyöriä niin otat sen paikan mikä sinulle kuuluu ja osoitat anopille ovenpaikan, käymään voi tulla muttei asumaan sinun kotiisi s..na. Ukolle teet saman asian selväksi. Ne penskat on pilalle hemmoteltu, siitä sämpyläkuviostakin sen huomaa, ukon olisi pitänyt asettua sinun puolelle ja sanoa räkänokille että jos ei hyvä sämpylä kelpaa niin sitten olette ilman. Kyllä ne jossain vaiheessa olisi sinunkin sapuskat alkaneet kelpaamaan kun tarpeeksi nälkä on. Siellä on nyt 2 lellittyä tyrannia pompottamassa kolmea aikuista ja te hölmöt sallitte sen.
Oikeastaan kun tilanne jo on mikä on viisainta sinun on nostaa kytkintä, raha-asiat ensin selväksi ja sitten kauas pois, ensi kerralla sitten mietit vähän tarkemmin, vaikka pari vuotta ennen kuin hölmöiletasiasi solmuun vaikka kuinka olisi ihqu mies.
Sinun ei todellakaan kuulu rahoittaa mitään remonttia!
Otat eron ja vaadit osuutesi talosta heti. Hakekoot ukko lainaa sitten itselleen.
Sanot, että sinä tarvitset rahat heti, koska joudut ostamaan itsellesi talon, johon saat pianon yms.
Et kai maksa miehesi poikien ruoka- tai muita kuluja? Ne eivät kuulu sinun maksettavaksesi lainkaan, ei senttiäkään.
Ja asumiskuluista maksat vain 30%, koska sen omistatkin, ja sinulla on tilaa käytössä paljon vähemmän kuin miehelläsi.
Arvaa, miksi sille tuli ero lasten äidistä?
Olet niin perusteellisen tyhmä, että aivan sama, kenen kanssa asut!
Mieheni mielestä???? Tietenkin.
Taas yksi noita " minä haluan kaiken nyt heti, viis seurauksista" tarinoita. "Mutku määä luulin ... " on liian myohäistä.
Jos olisit edes aivan pikkuisen viitsinyt nähdä vaivaa tutustumalla mieheen ennen talon ostoa, olisit saanut selville että hänellä on lapsia edellisistä suhteista, että äitinsä on tiivisti lastenlastensa elämässä mukana, että sinä olet vain välttämäton paha laskujen maksajana.
Tuon "nyt heti..." seurauksena sinä olet laillisesti sidottu velkaan ja yhteen pieneen kopperoon (makuuhuoneeseesi) puolet ajasta.
Ja Kaiken tuon olisi voinut välttää niiiiiiiiiiiin helposti.
Varmista nyt ainakin että et ala lisääntymään tuon iki-ihanan Urhosi kanssa. Kuinka sinä tulisit toimeen kopperossasi pienen uuden ihmisen kanssa kun nyt jo yksin ollessasikin valitat siitä!
Vai että narsisti, ja muutama täällä jo vahvistaa diagnoosin muutaman rivin pituisen tekstin perusteella... Ei, miehesi on ihan normaali v.mainen ihminen ja sinä olet ihan normaali tyhmä ihminen, joka on tehnyt aivan liian ison ratkaisun aivan liian nopeasti ja nyt olette molemmat korvianne myöten tässä sotkussa. Narsismin kanssa asialla ei ole yhtään mitään tekemistä.
Miehesi mielestä jätät hänet kuseen, jos eroat, mutta joka toinen päivä hän itse uhkaa jättää erohakemuksen? Miksi suostut tuollaiseen? Seuraavan kerran kun hän sanoo vievänsä erohakemuksen niin tarjoudut itse hoitamaan asian. Tiedäthän, että voit hakea eroa yksinkin, siihen ei tarvita miehen suostumusta. Eli ero vireille, mies ostaa sinut ulos talosta tai talo myyntiin.
Tai sitten aikuistut, alat syödä omassa keittiössäsi ja asua talossa kuten kotonasi, koska se on myös sinun kotisi. Marttyyrileikkien aika on ohi.
Narsismin määritelmällä miehesi ei ole narsisti, ainoastaan suhteellisen hankala, itsekeskeinen mies, joita Suomikin on pullollaan.
Mitä tästä opimme.....tulikohan lähdettyä liian lyhyen tuntemisen jälkeen leikkimään kotia ja onnellista suhdetta. Älä kittuuta itseäsi tuollaisessa, tuo tilanne ei tule ajan myötä muuttumaan. Kun lapset kasvavat, tilalle tulee jokin toinen ongelma. Jaksamista, toivottavasti osaat tehdä tuon asiasi suhteen hyviä ratkaisuja ja ilman liian pitkää aikailua.
Korjaa, jos olen ymmärtänyt väärin, olet siis alle vuoden seurustelun jälkeen tilanteessa, jossa olet ostanut talon, mennyt naimisiin miehen kanssa.
Huh, Huh sanon minäk jos tuon olet tehnyt. Et todellakaan voi sanoa, että tunnet miehesi.
Itse ottaisin jalat alle ja lähtisin heti.
Yksi kysymys mitä tuo anoppi tekee teillä?
Meillä jos anoppi alkaa asumaan meillä minä lähden.
Kyllä jo 9 vuotias osaa olla yksin vähän aikaa.
Onko miehellesi tullut mieleen, että lapset yleensäkin testaa vanhempia ja koittaa sitä kautta hakea huomiota ja paikkansa.
Kyllä kannattaa äkkiä lähteä pois tuosta yhtälöstä aloittajan. On todellakin hyvä että olet ymmärtänyt että kaikki ei ole kohdallaan nyt. Sä olet tehnyt paljon virheitä, niin kuin me kaikki muutkin. Nyt on aika tehdä oikeita päätöksiä ja nuolla sit haavat. Rakkaus ja raha eivät sovi samaan yhtälöön.
Aloittajan lisäys:
Minulla oli viikonloppuna syntymäpäivä. Muistiko mieheni? Ei tietenkään. Hän oli nuoremman poikansa kanssa sählyä pelaamassa.
Mieheni ei suostu keskustelemaan, siksi kerroin tilanteestani teksitiviestillä. Vastaus: vie paperit, niin loppuu jatkuva kitinä.
Tänään kävin maistraatissa. Virhe täytyy korjata. Jätin erohakemuksen. Ihan kuin kuorma olisi pudonnut hartioiltani! Illalla menen tämän vuoden ensimmäiselle balettitunnille....
Kiitos kaikille osallistuneille! Teen kaikkeni, jotta pääsisin eteenpäin. Yksin.
Hieno juttu, ihan oikein taisit tehdä yksin kun yleensä pärjää paremmin kun osaa asennoitua siihen oikein. Aikanaan sitten löydät sen toimivankin parisuhteen.