Moi.
Tämä saattaa olla väärä yhteisö tämän asian puimiseen, mutta olisi mukava kuulla muiden ihmisten kokemuksia ja mietteitä...(haukkujat ja paskanpuhujat voivat lopettaa lukemisen ja jättää kommentoimisen sellaisille joilla on jotain "fiksua" sanottavaa!)
Elikkä olen 25-vuotias nainen ja elän avoliitossa , sekä yhteistä elämää miehen kanssa on tullut täyteen n. puolisentoista vuotta...
Ongelmana on se että itse olen elänyt suhteissa aikaisemmassa elämässä, eikä koskaan ole tullut tälläistä asiaa eteen ( koska en itse ole nähnyt sitä silloisten kumppanien kanssa aiheelliseksi) että kärsisin ihan toivottomasta vauvakuumeesta, sekä perheen perustamis haaveista.
Miehelleni olen ensimmäinen "kunnon" tyttöystävä ja ymmärrän hänen ajattelutapansa kihlojen,häiden ja lasten suhteen, mutta jotenkin minun on kauhean vaikea ymmärtää sitä...koko ajan on kyllä sanonut että sitten joskus tulevaisuudessa minusta tulee hyvä äiti ja hyvä vaimo, mutta jos yritän asian ottaa kunnolla puheeksi ja keskustella asiasta että koska se tulevaisuus mahtaa olla, miehen kommentit ovat vain luokkaa "älä painosta" ja ymmärrän kyllä, saatan joskus olla sanonut hieman huumorilla asiasta tivaamammin, mutta puolustuksekseni sanon että tämä on ainoa keino jolla saan miehestä edes jotain irti.
Haluan antaa aikaa ja olen myös valmis siihen, mutta myös itse olen aina haaveillut tulevani sopivan nuorena äidiksi ja tämä mies on myös sellainen kenen kanssa sen haluan toivottomasti perustaa...
Miten minun kannattaisi tehdä? antaa vain asian olla? vaatia kunnon keskustelua jossa faktat ja toiveet lyödään pöytään? vai mitä? samanlaisia kokemuksia haluaisin kuulla ja olisi mukavaa saada jotain neuvoa millä saisin pidettyä rakastamani miehen rinnallani, mutta saaden häneltä kuitenkin jotain tietoa suhteemme tuleisuudesta painostamatta häntä....tuhlaanko vain nuoruuteni odottaen koska mies on valmis vai onko minulla oikeus myös vaatia vastauksia?
Ilkeästi sanoen tiedän kuitenkin että haluan sen perheen ja en aio sitä odottaa loppuelämääni...Aina vain ei riitä ympäripyöreä vastaus "joskus tulevaisuudessa"....
Kiitoksia että luit tilittämiseni ja on myös mukavaa jos jätät vastauksen kysymyksiini! Vastauksia odotan puolesta ja vastaan :)
Tämä saattaa olla väärä yhteisö tämän asian puimiseen, mutta olisi mukava kuulla muiden ihmisten kokemuksia ja mietteitä...(haukkujat ja paskanpuhujat voivat lopettaa lukemisen ja jättää kommentoimisen sellaisille joilla on jotain "fiksua" sanottavaa!)
Elikkä olen 25-vuotias nainen ja elän avoliitossa , sekä yhteistä elämää miehen kanssa on tullut täyteen n. puolisentoista vuotta...
Ongelmana on se että itse olen elänyt suhteissa aikaisemmassa elämässä, eikä koskaan ole tullut tälläistä asiaa eteen ( koska en itse ole nähnyt sitä silloisten kumppanien kanssa aiheelliseksi) että kärsisin ihan toivottomasta vauvakuumeesta, sekä perheen perustamis haaveista.
Miehelleni olen ensimmäinen "kunnon" tyttöystävä ja ymmärrän hänen ajattelutapansa kihlojen,häiden ja lasten suhteen, mutta jotenkin minun on kauhean vaikea ymmärtää sitä...koko ajan on kyllä sanonut että sitten joskus tulevaisuudessa minusta tulee hyvä äiti ja hyvä vaimo, mutta jos yritän asian ottaa kunnolla puheeksi ja keskustella asiasta että koska se tulevaisuus mahtaa olla, miehen kommentit ovat vain luokkaa "älä painosta" ja ymmärrän kyllä, saatan joskus olla sanonut hieman huumorilla asiasta tivaamammin, mutta puolustuksekseni sanon että tämä on ainoa keino jolla saan miehestä edes jotain irti.
Haluan antaa aikaa ja olen myös valmis siihen, mutta myös itse olen aina haaveillut tulevani sopivan nuorena äidiksi ja tämä mies on myös sellainen kenen kanssa sen haluan toivottomasti perustaa...
Miten minun kannattaisi tehdä? antaa vain asian olla? vaatia kunnon keskustelua jossa faktat ja toiveet lyödään pöytään? vai mitä? samanlaisia kokemuksia haluaisin kuulla ja olisi mukavaa saada jotain neuvoa millä saisin pidettyä rakastamani miehen rinnallani, mutta saaden häneltä kuitenkin jotain tietoa suhteemme tuleisuudesta painostamatta häntä....tuhlaanko vain nuoruuteni odottaen koska mies on valmis vai onko minulla oikeus myös vaatia vastauksia?
Ilkeästi sanoen tiedän kuitenkin että haluan sen perheen ja en aio sitä odottaa loppuelämääni...Aina vain ei riitä ympäripyöreä vastaus "joskus tulevaisuudessa"....
Kiitoksia että luit tilittämiseni ja on myös mukavaa jos jätät vastauksen kysymyksiini! Vastauksia odotan puolesta ja vastaan :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos olet jo kauan jankuttanut samasta asiasta niin ei kyllä kannata nostaa asiaa pöydälle vakavasti. Anna vähän aikaa ja puhu vaikka kaverin kanssa niistä vauvoista ja perheestä, anna miehen vähän aikaa huilata. Jos nyt taas alat vaatimaan, että asiasta puhutaan, niin voi olla että mies vetäytyy ihan täysin, kun jatkuvasti sitä tuodaan esille. Ja onhan mies jo tuonut asiansa ilmi, ÄLÄ PANOSTA.
Puolisentoista vuotta on aika vähän aikaa, mutta tottakai ikä varmasti vaikuttaa. Kokeileppa olla puolivuotta nyt kuitenkin puhumatta LAINKAAN asiasta, älä edes huumorilla. Sitten ota aihe vakavasti esille, ei huumorilla , vaan istutte pöydän ääreen kahvia juomaan. Ei jankutusta tai tivaamista, vaan aikuisten keskustelua.
Onko sinun järkevä kiirehtiä jos mies on valmis? Jos kiirehdit, oletko valmis että päädyt yksinhuoltajaksi kun mies ei ollutkaan vielä valmis, tai muuten parisuhteenne muuttuu kamalaksi?
Joskus hyvää kannattaa odottaa, eikä vauvoja kannata tehdä ennen kuin kummatkin on valmiita.