En hae tällä nyt mitään provo- meininkiä. Ihmettelen vaan, miksen voisi pettää? Ja miksi jotkut tuntemattomat tuomitsevat minut kuvitellen että olen todellinen sika, joka "kiusaa" toista ihmistä "pettämisellä"?
Oikeesti en jaksa enää tätä moralistien määrää. Jos tekee mieli koskea toista ihmistä, anna mennä vaan. Suhteita tulee ja menee, ja niin moni "suhteilee" vakituisessa suhteessaankin.
Omaatuntoa minulla ei varmaankaan ole - ei ainakaan mitä tähän asiaan tulee.
Elämmehän vain kerran.. ja se ruoho se ruoho. Kyllähän se vihertää. Yksiavioisuus oli pop joskus sotavuosina eikä se silloinkaan ollut yksiavioisuutta - asioista ei vain puhuttu ääneen.
Oikeesti en jaksa enää tätä moralistien määrää. Jos tekee mieli koskea toista ihmistä, anna mennä vaan. Suhteita tulee ja menee, ja niin moni "suhteilee" vakituisessa suhteessaankin.
Omaatuntoa minulla ei varmaankaan ole - ei ainakaan mitä tähän asiaan tulee.
Elämmehän vain kerran.. ja se ruoho se ruoho. Kyllähän se vihertää. Yksiavioisuus oli pop joskus sotavuosina eikä se silloinkaan ollut yksiavioisuutta - asioista ei vain puhuttu ääneen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on helppo moralisoida jos itse ei ole koskaan lipsunut. Yhtä helppo on sanoa, ettei koskaan aio lipsua, vaikka sitä ei millään voi tietää, yhtä vähän kuin voi tietää puolisonsa pettämisistä. Paitsi jos on yhdessä 24 h/vrk.
Pettäjät taas unohtavat sen tosiasian, että parisuhteessa kaksi elämää kietoutuu toisiinsa, ja luottamusta tärkeämpi pitäisi olla kunnioitus niin, ettei tahallaan toista loukkaa. Eli pitää päänsä kiinni ja porsastella niin kaukana, ettei takuulla kärähdä, jos kerran on pakko niin tehdä. Vielä parempaa olisi, ettei tällainen ihminen ryhtyisi parisuhteeseen ollenkaan. Vaikka silloinhan koko hommassa ei olisi mitään jännitystä???
taas on ihan turhaa veivaamista sanoa, ettei parisuhteeseen pitäisi lähteä ollenkaan jos mieli tekee muitakin. Niitä muita kun ei välttämättä halua juuri silloin, kun alkaa parisuhteeseen eikä vielä vuosiin sen aikanakaan.
Juuri sellaiset ihmiset, jotka puhuvat "uskollisuuden puolesta" ja sanovat, etteivät IKINÄ ole uskottomia kumppanilleen saattavat sitä elämän jossain vaiheessa ollakin, vaikka vaan kerran. Se kertakin taas riittää sen tosiasian toteamiseen, ettei parisuhteessa mikään muutu tapahtuneesta huolimatta eikä itse olisi ihmisenä yhtään sen parempi, vaikka olisi jäänyt yhtä "kokemusta" paitsi.
ettei parisuhteeseen pitäisi ruveta, jos lähtökohta on valmiiksi jo se että ei aio edes olla uskollinen. Muutenhan sitä ei tosiaan voi tietää, ja on aika tyhmää vannoa etukäteen mitään.
Ja kyllä parisuhteessa muuttuu paljonkin pettämisen jälkeen, mutta vain siinä tapauksessa että käry käy. :)
Parisuhde on pilalla jos jompikumpi pettää.. Pettäjän mielessä sitten on paha tuska asian tiimoilta joka kalvaa häntä päivin ja öin. Ellei tuskaa ole niin sitten ei suhteessa (oman kumppaninsa kanssa) ei ole todellista rakkautta ja suhteen olisi jo aikoja sitten voinut lopettaa. Itse aion olla uskollinen aina omalle tytölleni ja odotan sitä myös häneltä. Miksi pettää jos suhde toimii hyvin ja Rakkaus kukoistaa? Ei miksikään, silloin ei moista tarvita.
Nykyään ihmisillä on niin nurja kanta kaikkeen - kuten esim tähän. Pettäminen ei ole koskaan oikein eikä suotavaa. Ei koskaan pitäisi kumppanilleen niin tehdä. Näin miten asia vaikutti ystävääni, "veljeeni". Hän oli monta kuukautta ihan rikki ja mietti että mitä on tehnyt väärin ja miksi näin..
Suhde ei ole pilalla, vaikka jompikumpi pettäisi. Etenkin pitkässä parisuhteessa tulee eteen kaikenlaista mistä selviää jos vain tarpeeksi haluaa. Oikeastaan parisuhteen kriisit vievät suhdetta eteenpäin ja lujittavat sitä. Siis pelkkä rakkaus ei riitä, tarvitaan ennenkaikkea tahtoa rakastaa.
Onhan se totta että jotkut selviää tuommoisestakin eteenpäin. Ystävänikin (poika) olisi antanut anteeksi exälleen vaikka hän oli käynyt "nuoleskelemassa" jotain toista kundia ja eräs kaverini (tyttö) olisi antanut eräälle anteeksi vaikka on pahemminkin pettänyt, ihan naimalla toista. Mutta loppupeleissä kuitenkin suhde rakentuu luottamukselle ja uskollisuudelle. Ilman rehellisyyttä ja luottamusta ei ole kunnon suhdetta. Jos ihminen pettää kerran ja tuhoaa kumppaninsa sillä niin hän voi uudelleenkin samaan langeta ja silloin ehkäpä jopa helpomminkin..
luottamus ole yhtään mikään tae siitä etteikö toinen pettäisi!! Siinä vain uskotaan ja luotetaan ettei se tee niin. Ennemmin pitäisi puhua kunnioituksesta, että kunnioittaa toista puoliskoa ja parisuhdetta niin paljon ettei halua sitä rikkoa. Rehellisyydestä nyt voisi vääntää kättä vaikka ikuisuuden, joskus valkoiset valheet on parempia.
Jos haluat paljon seksiä eri ihmisiltä niin miksi sitten alkaisit vakisuhteeseen yhden kanssa? Mikset vain pysy sinkkuna? Ei seurustelu eikä avioliitto ole pettämistä varten! Ei ole oikein pettää kumppaniaan ja tuottaa hänelle suunnatonta tuskaa ja itsetunto-ongelmia, puhumattakaan kuinka palasiksi hän menee kun saa asiasta tietää..
Miksi pitää alkaa yhteen jonkun kanssa jos tietää ettei voi hänelle olla uskollinen? Mielestäni voit tehdä mitä tahansa sinkkuna mutta miksi pitää suhteessa semmoista tehdä?
on aina kaksi ihmistä. Jos omatunto sallii pettämisen niin fine. Minä en moralisoi kenenkään tapoja, mutta on hyvä pitää mielessä se toinenkin osapuoli. Jos molemmat hyväksyvät rinnakkaissuhteet, niin anti mennä vaan. Petetty osapuoli pahimmillaan menettää itsetuntonsa ja kaiken luottamuksen. Siitä on vaikeaa rakentaa tasapainoista suhdetta enää kenenkään kanssa. Eli jos peletaan, niin sitten yhteisesti sovituilla säännöillä. Minä ainakin toivon, että minulle olisi annettu mahdollisuus valita.
Vielä lisäisin, että olen myös ollut pettäjänä. Ainoa mahdollinen vaihtoehto oli lähteä kävelemään, ilman sen suurempia syitä. Nyt tämä toinen osapuoli elää onnellisessa uudessa parisuhteessa ja olen varma, että parasta, mitä hänelle sattui oli se kun lähdin pois. Eikä hän saanut koskaan tietää, miten asiat lopulta menivät.
...hyvää päivää =/
Tähän ollaan menty. Tämän päivän minä_itse-mentaliteetti on huipussaan. Me, myself and I. Ei tässä kiltti ihminen enää pärjää, ei ainakan ilman mielipahaa.
Kummakos tuo, että niin monella on kovin paha olla. Ja se heijastuu... Henkirikosten määrä kasvaa päivä päivältä. Nyt tapetaan jo yhdestä röökistä. Herätkää!
Eläkäämme tämä yksi elämämme täysillä, mutta mikä siinä sivussa on niin vaikea ottaa huomioon muita kanssaeläjiä? Parisuhteen toinen osapuoli on se nro. 1, joita seuraa sukulaiset, työkaverit, unohtamatta niitä täysin tuntemattomia tallaajia, joihin kaduilla törmäämme.
Kysykää itseltänne, koska viimeksi olette "pelastaneet" jonkun ihmisen päivän vain olemalla kohteliaita ja huomioonottavia?
Heikottaa...