Moni uuden ihastuksen matkaan lähtenyt ja siksi perheensä jättänyt joutuu maksamaan teostaan sen hinnan, että välit viilenevät omien lasten kanssa. Lasten myötätunto on usein sen jätetyn puolella ja ovat loukkaantuneita hänen puolestaan. Tiedän eräänkin teini-ikäisen tytön, joka ei ole suostunut tapaamaan isäänsä eikä tämän uutta naista kolmeen vuoteen, kun isä hylkäsi hänen äitinsä tuon toisen naisen vuoksi. Tyttö oli tuolloin 14-vuotias ja nyt jo 17 eikä vieläkään halua olla isänsä kanssa tekemisissä. Ja tytön äiti ei ole millään tavoin estellyt tai kieltänyt tyttöä tapaamasta isäänsä, vaan jopa rohkaissut häntä pitämään isäänsä yhteyttä. Mutta tyttö on itsepäisesti kieltäytynyt kaikesta yhteydenpidosta. Kun tyttö hiljattain kuuli, että isänsä ja hänen uuden naisensa suhde on alkanut rakoilemaan ja menemään takapakkia, hän oli avoimen vahingoniloinen ja ilmoitti, että vaikka isänsä eroaisikin uudesta naisestaan, ei hän siltikään halua isäänsä enää nähdä. Aika tylyä.
Usein tällaisissa tapauksissa jättäjä ja hänen uusi kumppaninsa syyttelevät sitä jätettyä ex-puolisoa ja väittävät, että hän on käännyttänyt lapset heitä vastaan. Joskus näin voi ollakin, mutta ei läheskään aina. Varsinkin teini-ikäiset nuoret voivat olla hyvin ehdottomia ja hieman mustavalkoisiakin ja tehdä tuollaisen ratkaisun ihan itse. Ilman, että hylätty puoliso heitä siihen mitenkään painostaa tai yllyttää. Mutta ehkä perheensä jättäjän on helpompi vierittää syy tilanteesta jätetyn ex-puolison niskoille kuin kohdata se totuus, että on menettänyt oman lapsensa luottamuksen ja kunnioituksen.
Usein tällaisissa tapauksissa jättäjä ja hänen uusi kumppaninsa syyttelevät sitä jätettyä ex-puolisoa ja väittävät, että hän on käännyttänyt lapset heitä vastaan. Joskus näin voi ollakin, mutta ei läheskään aina. Varsinkin teini-ikäiset nuoret voivat olla hyvin ehdottomia ja hieman mustavalkoisiakin ja tehdä tuollaisen ratkaisun ihan itse. Ilman, että hylätty puoliso heitä siihen mitenkään painostaa tai yllyttää. Mutta ehkä perheensä jättäjän on helpompi vierittää syy tilanteesta jätetyn ex-puolison niskoille kuin kohdata se totuus, että on menettänyt oman lapsensa luottamuksen ja kunnioituksen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Uskottomuuden hinta on se, että on menettänyt oman lapsensa luottamuksen ja kunnioituksen vanhempana - siinä se on, kiteytettynä.
Varmasti niin, että kun lapset joutuvat vierestä seuraamaan sen jätetyn osapuolen surua ja tuskaa, niin väkisinkin nousee katkeruus sitä jättäjää kohtaa. Vaikka jätetty ei sanallakaan haukkuisi sitä jättäjää. Mutta kyllä lapset huomaa asioita ilman sanojakin. Ja kyllä lapset siinä tilanteessa kokee, että heidätkin on tavallaan jätetty. Että se pois muuttanut vanhempi valitsi mielummin elämän toisaalla kuin heidän kanssaan. Vaikka kuinka jauhetaan, että kyllä se eronnut vanhempi edelleen on vanhempi ja pitää yhteyksiä lapsiin, niin ei se lapsen silmissä ole kuitenkaan sama asia kuin se jatkuvasti läsnäoleva vanhempi.
Varmasti lapset kokevat, että isä on pettänyt myös heidät, koko perheen. On valehdellut menemisistään ja salaillut asioita. Ehkä tajuavat, että ajanvietto toisen naisen kanssa on saattanut olla heiltä pois. Samoin rahankäyttö.
Varsinkin, kun on valehdellut menoistaan ja kaikesta myös lapsille. Kun kulta on soittanut, moin jälkeen on lasten nähden menty puhumaan toisaalle ja selitetty nimeltä joku kaveri, joka soitti. Opetti ensin lapset rehellisiksi ja sitten esimerkillään näytti ja opetti valehtelun taidon.
Olisipa kirkon edessä vielä se jalkapuu, nyky-yhteiskunnassa sille olisi monenlaista käyttöä.
"Varmasti lapset kokevat, että isä on pettänyt myös heidät, koko perheen."
Niin, ja lapset kokevat, että ÄITI on pettänyt myös heidät, koko perheen.
Niin kauan on helppo olla mustavalkoinen, kunnes osuu omalle kohdalle. Mutta oppia ikä kaikki.
"Niin kauan on helppo olla mustavalkoinen, kunnes osuu omalle kohdalle. Mutta oppia ikä kaikki. "
Miten ihmeessä tämä liittyy aloittajan postaukseen? Kyllä murrosikäinen tuntee niin että toisen mukaan lähtevä hylkää koko perheen jonkun toisen vuoksi ja varmaan kyllä ihan aiheestakin! Vai mitä se toisen mukaan lähteminen on, paitsi perheen hylkäämistä?
murrosikäiset ne vasta ehdottomia ovatkin. Ihan turhaan sille on mennä lässyttämään jostain harmaan sävyistä, ei auta. Jos se on päättänyt katkaista välit niin sitten ne ovat poikki.
Tai sitten erotaan asiallisesti, mies tapaa sovitusti lapsiaan ja välit ovat asialliset. Sinä päätät.
Harvoin ne kolmannen osapuolen vuoksi otetut yllätyserot sujuvat niin asiallisesti, vaikka sitä yrittäisikin. Jos ero tulee toiselle ihan puskasta, niin kyllähän siinä toisen elämä menee aika lailla palasiksi ja harva siinä tilanteessa jaksaa aina olla niin asiallinen. Sen ymmärtää vasta sitten, kun kokee sen omalla kohdallaan. Ja luonnollisesti se heijastuu lapsiin ja vaikuttaa heihinkin. Siltikin, vaikka heitä yrittäisi siltä suojella.
Mä kun en ole koskaan tajunnut tuota sanontaa, että ero tulee ihan puskasta. Miten niin puskasta? Ihan sokeitako siinä avioliitossa ollaan, ei huomata, mitä liitossa tapahtuu?
Ero tuli puskista, siinä vaiheessa kun ei ollut käry käynyt, mutta tuli ilmi ekat viitteet uskottomuudesta, jolloin nostin kissan pöydälle tekemisistään. Kun mies ymmärsi, että kiinnijääminen on tosi lähellä, hän kielsi pettämisen ja alkoi heti voimakkaasti, yllärinä vastaväitteenö epäilyilleni, vaatimaan eroa.
Jos nyt pilkkua viilataan ja saivarrellaan, niin eihän tuo mistään puskasta ole tullut kun kuitenkin tiesit, että joku on pielessä teidän liitossa. Joten, miten se tulee puskasta? Mun mielestä ne, jotka väittää eron tulleen puskasta eivät vaan ole halunneet itselleen myöntää, että nyt menee tässä liitossa joku pieleen.
En tiennyt, että avioliitossa oli vikaa! Enkä tiennyt, että mies haluaa erota. Sain
yllärinä, yhtenä päivänä viitteiet pettämisestä, ja kun otin asian esille, sain seuraavana päivänä kuulin mieheltä aivan ensmmäistä kertaa, että hän haluaa erota.
Kaksi päivää aiemmin olin elänyt onnellisessa, elinikäiseksi luulemassa avioliitossa miehen kanssa, joka kyllä oli ollut äreä muutaman viime kuukauden aikana. Mutta ei mitään niin pahaa äreyttä, että olisi eroa edes ajatellut.
Jos onnellinen avioliitto muuttuu kahdessa päivässä sellaiseksi, että tajuaakin puolisonsa pettävän ja silloin tuo alkaa vaatia eroa, voi varmasti sanoa, että puskista se erovaatimus tuli.
Pettämistään hän ei tunnustanut koskaan, ja kriisin edetessä mielensä erosta muuttui monta kertaa. Lopulta minä halusin erota, kun olin riittävästi kuunnellut valheitaan, en enää jaksanut. Mies muutti yksin asumaan, kakkonen ei kelvannut enää, en tiedä miksi.
"...mies tapaa sovitusti lapsiaan ja välit ovat asialliset"
Just joo - siinä ratkaisu. Ero on lapsille aina hirvittävä trauma. Kun evioerojen määrän on pitkään ollut suuri, niin asiaa on ehditty jo tutkiakin, varsinkin kun suuri osa avioerlapsista on jo aikuisia.
"mies tapaa sovitusti lapsiaan" tarkoittaa, että isä ei ole lainkaan mukana lastensa arjessa. Kun sormi jää oven väliin, isä ei ole paikalla. Isä ei ole paikalla missään lapsen elämän tilanteessa. Hän on toisaalla, muulla, pois.
Se, että lapset ovat isällä kylässä kaksi kertaa kuukaudessa, ei ole sitä, että lapsilla on isä muutenkin paperilla.
Aikuisen pitää osata käyttäytyä eikä heittäyty joksikin surkeaksi kostajaksi ja sitten vielä pitää itseään syyttömänä. Varsinkin jos tiedossa on että mies lähtee. Terveempää olisi kohdistaa energia johonkin hyödylliseen esim lapsiin.
Entä sitten, kun uskoton osapuoli onkin äiti. Siinä mies joko nielee koko paskan jotta saa olla lastensa kanssa, tai jos tulee ero, niin lapset määrätään aina äidille., jollei hän nyt satu olemaan alkoholisti tms.
Tästä syystä toivon, että aviorikos olisi vielä olemassa ja perusperiaate olisi se, uskoton osapuoli lähtee yhteisestä kodista.
Hetkinen.... ei alkoholismi, huumeet, irtosuhteet, työttömyys, velkakierre jne ole ollenkaan este sille, etteikö lapset menis jokatapauksessa äidille. Se on ihan v'tun sama, kuinka "kunnollinen vanhempi" se isä on, liian monella paikkakunnalla istuu lastenvalvojana edelleen äärimmäisen pahoista asennevammoista kärsivä nainen ja lopputulos on se, että lapset pistetään sinne äidille vaikka äidin tahdonkin vastaisesti... "kun äiti on lapselle se tärkein"...
Mieheni meni 18v oikeuteen todistamaan äitinsä puolesta uskotonta isäänsä vastaan. Hän ja hänen kolme veljeään eivät ole pitäneet sen koommin kummoisia välejä isäänsä, vaikka tuosta on jo 30v. Isänpäivänäkään isälle eivät edes soita.
Isän uskottomuus on lapselle traumaattinen kokemus.
Veljet ovat rehtejä, mutta oma mieheni osoittaui isänsä opin saaneeksi, pettäjäksi itsekin. Psykologiaa lúkiessani törmäsin tietoon, että ihmisillä on taipumus toistaa lapsuuden ja nuoruuden traumansa aikuisena omassa elämässään, eli pettäjä voi omalla mallillaan kasvattaa omista pojistaan samankaltaisia. No -en tietenkään appea syytä, aikuinen mies vastaa omista teoistaan.
On se aika iso hinta kyllä maksettavaksi, jos välit menevät omien lastensa kanssa. Varsinkin, jos se uusiosuhde sitten myöhemmin epäonnistuukin eikä välit sittenkään enää parane. Varmaan moni siinä vaiheessa miettii, että mitä on tullutkaan tehtyä eikä silti sitä tehtyä enää tekemättömäksi saa.
Toisaalta, minusta sekin on liian iso hinta, että uhraa koko elämänsä jatkamalla kuollutta avioliittoa vaikka olisi tavannut ihmisen, jonka kanssa haluaa loppuelämänsä jakaa.
Niin, elämä on täynnä valintoja.
Samaan törmäsin minäkin oman puolisoni kohdalla; mies petti ja lähti toisen naisen matkaan. Mistään ongelmista ei osannut puhua, vaikka itse yritin kysellä meneekö meillä hänen mielestään hyvin. Eron jälkeen ilmeni, että apellani oli ollut alkoholiongelma silloin kun mieheni oli vielä pieni poika ja uskoton myös (alkoholiongelmista tiesin). Uskottomuus ei tutkijoiden mukaan suoraan "periydy". Mutta ongelmien käsittelytapa ja väistely kyllä. Eli kun elämässä tulee ongelmia, ei välttämättä edes puolisoon liittyviä, vaan omaan identiteettiin, ratkaisuyritys on pakeneminen irto-, ja salasuhteisiin.
"Toisaalta, minusta sekin on liian iso hinta, että uhraa koko elämänsä jatkamalla kuollutta avioliittoa"
Sinä teit valintasi sitä avioliittoa solmiessasi. Tee ja toimi niinkuin lupasit. Pidä se liitto kunnossa äläkä uhraa aikaasi sen ulkopuolelle.
On tuhansia tapoja, selittää itselleen miksi mies lähti toisen mukaan, tässä hyvä esimerkki yhdestä sellaisesta.
"On tuhansia tapoja, selittää itselleen miksi mies lähti toisen mukaan, tässä hyvä esimerkki yhdestä sellaisesta. "
joo ja kymmeniä tuhansia selityksiä sille, miksi piti pettää - ja kaikki pelkkää itsekästä ja vastuutonta paskapuhetta. Naisten selitykset ovat vielä huvittavampia. Jotkut miehet sentään sanovat suoraan, että panetti.
Entä sitten kun mies sanoo suoraan, että rakastaa toista naista, eikä enää omaa vaimoaan?? Sekö onkin sitten jo itsekkyyttä?!
Uusioperheitä on nykyään paljon, moni säilyttää hyvät välit vanhempiinsa erosta tai eron syystä riippumatta. Ydinperheet ovat nykymaailmassa miltei poikkeavia varsinkin kun avioliittoa on kestänyt jo kauan. Hyvin pienet lapset eivät osaa tuntea katkeruutta tai vihaa, olisiko parempi siis erota kun lapset ovat pieniä? Voi olla. Paljon on myös yksinhuoltajien lapsia jotka eivät isää kaipaa. Katkeruutta ja vihaan voivat tuntea myös ne lapset, jotka seuraavat isän pettävän äitiä tai toisinpäin, kulissien pystyssäpitämistä, valheita, irtosuhteita jne. Ero on usein hyvä ratkaisu. Parisuhde perustuu rakkauteen, ei lapsiin. Lapset eivät katkeroidu jos äiti tai vanhempi näytä siihen malia. Älkää piiloutuko lasten selän taakse kun pelkäätte että mies jättää. Pärjäätte ilman petturiakin loistavasti naiset!
Onko ratkaisu se, että petturit joutavat rikoskumppanien luo ja kaikki rakastavat jälleen toisiaan, kunnes uusi kierros alkaa? Ideaali-elämä? Mutta mutta, monet vastuuta vaativat asiat jäävät toteutumatta...
Minä erosin toisen miehen vuoksi, kun kaksi lastani olivat 3 ja 4-vuotiaita. Eksän kanssa asiat ovat alun jälkeen todella hyvällä tolalla ja lapset viettävät paljon aikaa myös isänsä kanssa ja hänen kodissaan.
Nyt kahden vuoden jälkeen myös tämä toinen mies on eroamassa. Prosessin työstäminen on kestänyt ja kestänyt juuri sen vuoksi, että hän pelkää kuollakseen, että lapsensa katkaisevat välit, nuorin kun on juuri teini-iässä ja kaksi vanhempaa juuri täysikäisiä. Mies on nyt työstänyt asiaa vaimonsa kanssa, että ero tulee, mutta lapsille kertominen on vielä edessä. Tiedän, että asiat eivät todellakaan suju niin kivuttomasti kuin minun pienten lasteni kanssa. He ovat ottaneet miehenkin vastaan todella avoimesti. Emme todellakaan voi tietää, mihin kaikkeen tulee varautua, mutta uskomme toisiimme ja parisuhteeseemme. Parisuhde on aikuisten välinen, ei lasten vuoksi yhdessä oloa.
yhdessä nyt, etsi vanha rehellisen_iitun ketju. Rehellinen iitu oli kuten sinä, eronnut kahden lapsen äiti, joka piti kakkossuhdetta yllä naimisissa olevaan lasten isään, joka puhui aivan oma ukkomiehesi puhuu nyt.
Iitu haaveili, kuinka hieno uusperhe neljä lapsen ympärille syntyykään, sitten kun mies eroaa....mutta aika heikot eväät on saada muut ihmiset mukaan yhteisen onnen iloon, kun ensin on itse valehdellut heille vuosia.
"Minä erosin toisen miehen vuoksi, kun kaksi lastani olivat 3 ja 4-vuotiaita. Eksän kanssa asiat ovat alun jälkeen todella hyvällä tolalla ja lapset viettävät paljon aikaa myös isänsä kanssa ja hänen kodissaan. "
Kyllä kait ne asiat hoituu kun on ollut noin munaton nyhverö ex-mies kuin sinulla. Toisaalta en tosiaan ihmettele, jos vieras patonki haarovälissä on alkanut kiinnostamaan.
Minun kanssa vaimolla ei olisi tuollaisessa tilanteessa pienintäkään toivoa rakentavasta yhteistyöstä. Ikinä. Koskaan. Sotatila olisi aina ja iänkaikkisesti.
Yhdessä nyt? Huomasin heti luettuani, että "rehellinen Iitu" itse siellä taas astui keskusteluun mukaan.
Ja mieshän on siis VASTA eroamassa?
Tekeekö se miehestä munattoman nyhverön, jos hän haluaa hoitaa asiat lasten parasta ajatellen? Kyllä kai pääsääntöisesti erotilanteissakin vanhemmat ajattelevat lastensa parasta ja järjestävät asiat niin, että lasten on hyvä olla.
Eikös ne vielä saaneetkaan toisiaan, vaikka iitu kehui heidän joulua yhdessä viettävän ja matkalle lähtevän? Ei tainnut kaikki mennä niinkuin Srömsössä, minkä kaikki muut paitsi hän itse kyllä tajusivat.
Tekee.
Miehekäs mies on se, joka tekee itse päätökset. On erilaisia persoonia. Joku ei voi antaa anteeksi pettäjälle, toinen voi. Se "miten minä itse toimin" ei ole ainoa oikea tapa toimia, vaikka ihminen omassa inhimillisyydessään niin luulee. Hänen persoonalleen se on ainoa oikea tapa, mutta toisentyyppinen persoona voisi samasta tavasta kärsiä.
Miehekäs mies toimii itse valitsemallaan tavalla, oli tapa mikä tahansa. Vain se, joka on tossun alla, tai se, joka yrittää käyttäytyä persoonaansa vastaan, vaikka "äijämäisen munallisesti" vaikka oikeasti on jo anteeksiantanut, eikä halua riitaa, on nyhverö.
Päätökset pitää tehdä itse, ei peläten, mitä muut ajattelevat. Ei saa olla johdateltavissa toimintamalliin mihin muut, ystävät ohjaavat hyvätahtoisilla, mutta ehkä väärillä neuvoilla omassa tilanteessa.
Koskee naisiakin, itsenäinen ja itsetuntoinen päättää itse.
Höpö höpö.
Ero on AINA huono asia ja vahingollinen asia lapsille. Koittakaa nyt ymmärtää tämä.
Totta on, etteivät lapset siihen kuole, elämä jatkuu. Niin jatkuu sokeutuneen ja halvaantuneenkin elämä, mutta ei kukaan halua sokeaksi tai halvaantua, eihän? Miksi, koska se on paska juttu, eikä sellaista aiheuteta ehdoin tahdoin, eihän?
Ero on tai sen ”syyt” ovat aina itse aiheutettu – jompikumpi tai molemmat parisuteen osapuolista on AINA aiheuttanut eron itse – se ei tule kuin syöpätauti, johon ei voi vaikuttaa. Mikä siis on ratkaisu? OLLA AIHEUTTAMATTA sitä. Voi vi..u kun ihmiset ovat niin hel.etin itsekkäitä ja ja vastuuttomia.
" Parisuhde on aikuisten välinen, ei lasten vuoksi yhdessä oloa. "!
Kyllä - niin kauan kun lapsia ei ole.
Sitten kun on perustettu perhe, siis tehty lapsia, niin se perhe on lapsia varten, vaikka parisuhde ei olisikaan.
Perhe on olemassa lapsia varten. Perheessä on lapsia varten isä ja äiti. Lasten perhettä ei ole oikeutta rikkoa minkään äidin tai isä itsekkään mielihalun vuoksi.
Perhe ei ole sellainen kiva pikku juttu tyyliin "katsotaan nyt mitä tästä tullee" tai että pidetään kivaa niin kauan kuin minulla itselläni kivaa on.
"Tekeekö se miehestä munattoman nyhverön, jos hän haluaa hoitaa asiat lasten parasta ajatellen?"
Asiat hoidetaan lasten parasta ajatellen niin, että ei itsekkyyttään aiheuta eroa.
Hyväksyttäviä eron syitä ei ole mikään muu, kuin vaikea alkoholismi tai jatkuva fyysinen väkivalta. Kaikki muut syyt ovat itsekkäiden ihmisten tekosyitä.
Tuolla ajatusmallilla avioliitto on vankila. Eipä ihme jos ahdistaa!
itsekkäitä ja vastuuttomia ovat myös ne pirttihirmu-valittaja-pihtarit jotka suorastaan ajavat miehen toisen syliin ja stten itketään kun perhe hajoo. Ihan oikein tuollaisille elää yksin ja hoitaa kakaransa kans yksin ja pois miehen uuden perheen luota.
Miten niin?
Tarkoitatko, että avioliitto on vankila jos ei saa käydä vieraissa? ei sitten kannata mennä vankilaan. Pysy sinkkuna. Silloin kukaan ei odota, että sitoudut mihinkään, että teet tai pidät mitään lupauksia.
Eli jos mies toistuvasti pettää vaimoaan, niin halu erota on vaimon itsekäs tekosyy?!?
Ei, mutta jos ei ole enää parisuhdetta, jos ei ole minkäänlaista halua olla sen puolisonsa kanssa, jos se, että ylipäätään pystyy jatkamaan avioliittoaan vaatii rinnakkaissuhteen, seksisuhteen jonkun muun kuin oman puolisonsa kanssa, niin se ei ole lasten parasta.
Ei, vaan jos avioliitto nähdään sellaisena, että vaikka siinä ei millään muotoa olisi enää onnellinen, eikä koetodellakaan haluavansa olla puolisonsa kanssa, mutta lasten takia PITÄÄ olla, niin silloin se on vankila.
Avioliitto on vankila, jos sitä ei saa halutessaan lopettaa. Ihmiset, tarpeet ja odotukset muuttuvat elämän varrella. Varsinkin siinä vaiheessa, kun lapset ovat jo lentäneet pesästä.
"...pirttihirmu-valittaja-pihtarit jotka suorastaan ajavat miehen toisen syliin..."
Miten se tapahtuu? Millä tavalla pirttihirmu pakottaa miehen panemaan toista naista? Vieläpä etänä.....
Kyllä siinä miehen täytyy olla tosi heikko ja munaton....
vastuu!! olet pahasti väärässä. omat vanhempani erosivat kun olin teini-iässä ja ehdottomasti liian myöhään. rukoilin ja toivoin hyvin pienestä asti heidän eroaan. liitossa ei ollut mitään hyvää, isä petti minkä ehti, kaikki olivat ahdistuneita, etenkin me lapset. kun yhteensopimattomat ihmiset tai ihmiset joiden arvomaailma ei kohtaa, menevät naimisiin, miksi he eivät saisi erota tajuttuaan virheensä? me lapset kärsimme suunnattomasti ja ero oli vapautus ahdistavasta ilmapiiristä kotona. vihasin isääni kun vanhempani olivat naimisissa, eron jälkeen sen sijaan pystyin luomaan häneen ihan hyvän suhteen.
Juuri tästä näkee, ettei ole yhtä ehdotonta totuutta. Joku kokee noin, toinen ehkä katkaisee välit lopullisesti. Paljon on kiinni tilanteesta kotona, lasten luonteesta, siitä miten itse kukin asiat käsittelevät ja miten ero aikuisten taholta hoidetaan, kuten myös siihen uuteen elämään astuminen.
Naisen näkökulmasta voin kyllä sanoa, ettei se minusta tee miehestä heikkoa ja munatonta, jos alkaa tehdä mieli toista naista, jos oma vaimo ei koskaan halua seksiä. Seksuaaliset tarpeet ovat yksilölliset; jollekin riittää paljon vähempi kuin toiselle. Näistä asioista tulisi pystyä keskustelemaan, mutta jos sekään ei riitä ja tarpeet ja toiveet eivät kohtaa, niin minusta on itseään kohtaan väärin jäädä liittoon, jossa kokee itsensä seksuaalisesti turhautuneeksi. Eikä kyse ole vain seksistä vaan siitä, että läheisyys ja hellyys ovat kyllä se parisuhteen liima.
Liimaa sinä vaikka nyt ensalkuun se oma jalkovälisi kiinni ja selitä sen jälkeen.
Ei ole tarvetta. Kyllä erotiikasta on lupa nauttia ihan jokaisella.Jos oma puoliso ei sitä halua, vaikka kuinka asiasta keskustelisi ja vuosia sitä yrittäisi edistää, niinn se kertoo jo kokonaisuudessaan siitä, etteivät minun toiveeni ja tarpeeni ole hänelle tärkeitä. Eron kautta löysin uuden onnen, joka haluaa nauttia myös erotiikasta.
Vaimon toive, tai ihan kenen tahansa toive on tulla halutuksi. Jos mies nai toista, niin kyllä se vaikuttaa kokemukseen. Puolilerpulla ja huolehtimatta vaimon kiihottumisesta ei onnistu. Kyllä nainen vaistoaa ja käy kylmäksi.
Ota sinäkin huomioon, että se halukkuus naisilla laskee tutustumisen myötä, eikä hetivalmista kosteikkoa ole pitkässä suhteessa tarjota. Siinä ne miehen seksitaidot ja tavat tulevat parhaiten esille: ottaako huomiion rakkaansa, vai mennäkkö ja naida vaivatta vierasta.
Mutta kun tunteet kuolevat kyllä siinä hellyyskin kärsii ja päinvastoin. Karu totuus, mutta useat ukkomiehet kokevat tilanteen juuri näin, että kakkosen kanssa rakastellaan ja vaimon kanssa "tullaan".
Se on kallis hinta kun omat lapset hylkäävät isän/miehen joka lähtee uuden naisen matkaan. Ei välttämättä koskaan enään tule välit kuntoon mutta ei sitä silloin ajatella kun on ihastunut ja rakastunut ja haluaa jotakuta muuta naista kun lastensa äidin. Toiset miehet ovat vaan sellaisia mutta ei kaikki. Toiset valitsevat ennemmin perheensä ja haluavatkin tälliasen valinnan. Niin kyllä on uudella pillulla kova hinta ja kyllästyy sitä joskus sitten siihenkin ja mahdollisesti taas mpitää vaihtaa.
Tuskinpa isänsä hylkäävillä lapsilla kovin läheinen suhde isäänsä on ollut vanhempien liiton aikanakaan. Kuin ei sellaisillakaan isillä, jotka hylkäävät lapsensa eron jälkeen. Oli vanhempien eron syy mikä tahansa.
Useimmissa tapauksissa jättäjä, uusi kumppani ja ex eivät syyttele ketään.
Varsinkin teini-ikäiset nuoret voivat olla myös hyvinkin fiksuja. Ehkä viisaampia kuin vanhempansa? Eivät vain ymmärrä miksi vanhemmat edelleen asuvat yhdessä, vaikka toisella tai molemmilla on muita suhteita/rinnakkaissuhde. Silti he toteavat "se on heidän elämänsä, minulla on omani".
Voi voi! Tässä taas yksi onneton kakkonen hakee oikeutusta elämälleen varatun rakastajattarena.
Elämä ei ole aina niin yksioikoista!