Historiani on tämä. Nuorena olin pitkässä parisuhteessa joka tuotti lopulta pettymyksen ja tulin jätetyksi. Tuo oli erittäin raskasta koska ensirakkaushan voi olla valtavaa.
Tästä kuitenkin alkoi pitkä itsenäistymisen prosessi ja maailmankuvani on muuttunut täysin. Mukana on paljon vaikeita vuosia mutta mieltä avartavia vuosia ja olen tyytyväinen elettyyn elämääni sellaisena kuin se on.Tuon jälkeen oli myöspaljon lyhyitä suhteita ja yksi alle vuoden kestänyt parisuhde jossa tulin olosuhteiden ansiosta jälleen jätetyksi.
En ole siis itse päättänyt pitkää suhdetta vielä kertaakaan.
Elämäni on täyttynyt ystävistä ja haaveista. Elän melko erikoista elämää ja mielessäni on aina matkailu. Minulla ei ole juurikaan omaisuutta teen aina hetken aikaa töitä jonka jälkeen on tiedossa pitkiä matkoja. En halua jämähtää yhteen paikkaan vaan haluan saada elämäni pisteeseen että voin olla vuoden ympäri siellä missä viihdyn parhaiten.
Nyt olen kuitenkin huomaamattani päätynyt parisuhteeseen ja jopa asun kyseisen naisen luona. Suhteemme alkoi vahingossa ja yhtä-äkkiä olen huomannut tämän tilanteen jossa olen jälleen jonkun poikaystävä. Tytössä ei ole mitään vikaa vaan hän on erittäin kultainen, mutta hänestä on jotenkin väkisinkin tullut liian iso osa elämää
ja tunnen menettäneeni vapauden. NYtkin tekisi mieli lähteä harrastamaan omia juttujani mutta jollain henkisellä tavalla tunnen että minun on mentävä kotiin koska
hän odottaa minun tulevan sinne.
Minun on erittäin helppo keksiä itsenäistä tekemistä, mutta hänelle seurani tuntuu olevan liian tärkeä.
Minun piti tehdä asia jo kuukausia sitten selväksi mutta mitään ei ole tapahtunut. Elämän pyörittäminen on tällä hetkellä muutenkin aika raskasta ja tuntuu että en kestäisi raskasta eroprosessia juuri nyt...
En haluaisi käyttää ketään hyväkseni, mutta tuntuu että teen niin jos jätän hänet juuri silloin kuin aika on minulle sopivin...
Pidän tytöstä paljon ja olen itse ollut liian hyvä tyyppi. Tällä tarkoitan että hänen on varmasti ollut helppoa ja mukavaa olla kansani ja mitään isompia ongelmia ei
olla käyty läpi. Hän haaveilee reissuista kanssani... Minua säälittää tämä tilanne. Nainen on lapseton kuten minäkin ja minua useita vuosia vanhempi (lähes 36v).
Olen ajautunut tähän tilanteeseen, mutta kuinka päästä tästä mahdollisimman siististi ulos. Tätä asiaa en osaa/jaksa nyt tarkemmin selittää ja kaikki luovat tästä varmasti omanlaisensa mielikuvan joka ei tietenkään koskaan tästää totuuteen.
Silti haluan kuulla muiden kommentteja asiaan liittyen.
Onko vastaavaa kokeineita? mitä minun tulisi tehdä?
Tästä kuitenkin alkoi pitkä itsenäistymisen prosessi ja maailmankuvani on muuttunut täysin. Mukana on paljon vaikeita vuosia mutta mieltä avartavia vuosia ja olen tyytyväinen elettyyn elämääni sellaisena kuin se on.Tuon jälkeen oli myöspaljon lyhyitä suhteita ja yksi alle vuoden kestänyt parisuhde jossa tulin olosuhteiden ansiosta jälleen jätetyksi.
En ole siis itse päättänyt pitkää suhdetta vielä kertaakaan.
Elämäni on täyttynyt ystävistä ja haaveista. Elän melko erikoista elämää ja mielessäni on aina matkailu. Minulla ei ole juurikaan omaisuutta teen aina hetken aikaa töitä jonka jälkeen on tiedossa pitkiä matkoja. En halua jämähtää yhteen paikkaan vaan haluan saada elämäni pisteeseen että voin olla vuoden ympäri siellä missä viihdyn parhaiten.
Nyt olen kuitenkin huomaamattani päätynyt parisuhteeseen ja jopa asun kyseisen naisen luona. Suhteemme alkoi vahingossa ja yhtä-äkkiä olen huomannut tämän tilanteen jossa olen jälleen jonkun poikaystävä. Tytössä ei ole mitään vikaa vaan hän on erittäin kultainen, mutta hänestä on jotenkin väkisinkin tullut liian iso osa elämää
ja tunnen menettäneeni vapauden. NYtkin tekisi mieli lähteä harrastamaan omia juttujani mutta jollain henkisellä tavalla tunnen että minun on mentävä kotiin koska
hän odottaa minun tulevan sinne.
Minun on erittäin helppo keksiä itsenäistä tekemistä, mutta hänelle seurani tuntuu olevan liian tärkeä.
Minun piti tehdä asia jo kuukausia sitten selväksi mutta mitään ei ole tapahtunut. Elämän pyörittäminen on tällä hetkellä muutenkin aika raskasta ja tuntuu että en kestäisi raskasta eroprosessia juuri nyt...
En haluaisi käyttää ketään hyväkseni, mutta tuntuu että teen niin jos jätän hänet juuri silloin kuin aika on minulle sopivin...
Pidän tytöstä paljon ja olen itse ollut liian hyvä tyyppi. Tällä tarkoitan että hänen on varmasti ollut helppoa ja mukavaa olla kansani ja mitään isompia ongelmia ei
olla käyty läpi. Hän haaveilee reissuista kanssani... Minua säälittää tämä tilanne. Nainen on lapseton kuten minäkin ja minua useita vuosia vanhempi (lähes 36v).
Olen ajautunut tähän tilanteeseen, mutta kuinka päästä tästä mahdollisimman siististi ulos. Tätä asiaa en osaa/jaksa nyt tarkemmin selittää ja kaikki luovat tästä varmasti omanlaisensa mielikuvan joka ei tietenkään koskaan tästää totuuteen.
Silti haluan kuulla muiden kommentteja asiaan liittyen.
Onko vastaavaa kokeineita? mitä minun tulisi tehdä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Teet vain, mitä sydämesi sanoo. Kyseessä ei ole enää mikään tyttö, vaan nainen, joka varmasti elämää nähneenä ymmärtää tilanteesi ja halusi erota.
Elämäsi tämän hetkinen raskaalta tuntuminen voi hyvinkin osaksi johtua parisuhteesta, jossa vastahakoisesti elät. Jospa ero toisi elämääsi ennemminkin keveyden, kuin lisäisi sen taakkaa..
Sun pitää olla rehellinen, ensin itsellesi. Tehellisyys maan perii..