Olemme seurustelleet 1.5 vuotta ja näemme noin 5 päivää viikossa ja silloin aina iltaisin. Minusta tämä on todella rasittavaa. Olen sanonut hänelle että haluaisin nähdä useammin ja en aina iltaisin siihen hän vastaa että hän ei voi treeniensä ja työnsä takia ( hänellä on yö-työ) Olen myös ehdottanut että hän voisi asua luonani ja lähtea ja tulla tänne työn ja treenien jälkeen mutta se ei sovi sillä hän tarvitsee omaa-aikaa. Olemme päättääneet ensi syksyllä muuttaa yhteen kun muutamme eri kaupunkiin, mutta mina häirtsee se että tapaaamme iltaisin noin 5h ja sitten hän lähtee taas, ei jotenkin tunnu oikealta parisuhteelta. Olen 20 ja hän 22. Ónko vika minussa?olenko liian riippuvainen hänestä?
Liian riippuvainen?!
lostsoul1
17389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä. Olet liian riippuvainen.
Keksi itsellesi harrastus ja jotain muuta tehtävää. Tukehdutat pidemmän päälle kenet tahansa tuollaisella käytöksellä.
Hänellä on työ ja treenit, entä sinulla? Olen samaa mieltä kuin edellinen, olet liian riippuvainen.
Miten vietätte vapaapäivät?
Onko teillä esim. yhteisiä viikonloppuja, jolloin olette yhdessä ja teette jotain mukavaa?
Mikäli muuta yhteistä aikaa ei ole kuin 5 tuntia iltaisin, niin ymmärrän sun turhautumisen... Mutta jos teillä on väliin yhteisiä viikonloppuja ja vapaapäiviä, niin sitten olen sitä mieltä, että saatat olla liian riippuvainen ja tukahdutat miehesi.
Tehän näette enemmän kuin yhdessä asuvat! Kitiset turhaan. Siis esim meillä mies on klo 17 kotona, parin tunnin päästä molemmat tai toinen lähtee harrastukseen ja joskus klo 21 ollaan taas kotona. Klo 23 mennään nukkumaan. Eli nähdään n. 4h ellei vähemmänkin päivässä. Yhden viikonlopun kuukaudessa olemme täysin yhdessä. Muina viikonloppuina vain osittain tai usein ei lainkaan kun molemmat olemme eri paikkakunnilta alunperin kotoisin ja käymme tervehtimässä perheitämme!
EI meillä ole muuta yhteistä aikaa kun nämä 5h/ 4-5 päivässä. Kun hän tulee luokseni teemme aina samoja asioita, katsomme televisiota ym. Olen ehdottanut kaikenlaista esim. keilailua, leffassa käyminen, lätkä-matsissa käyminen. Mutta aina vaan "ei jaksa"
On, vika on sinussa. 5 päivää 7:stä on jo tosi hyvin.
Sinunkin pitäisi tarvita omaa aikaa, sinulla pitäisi olla töitä, harrastuksia, tavoitteita, tekemistä ja kavereita. Jos ei ole, niin hanki niitä.
Tuo ei ole toisen arvostamista eikä rakastamista. Toista saa haluta nähdä, ikävöidä, toista saa muistaa ihanin viestein (eikä ruikuttamalla), olla iloinen kun nähdään (eikä inistä liian vähästä ajasta) ja suhteesta saa olla kiitollinen, onnellinen ja tyytyväinen.
Minusta sinä olisit kiittämätön, rasittava ja roikkuja, jolle ei mikään riitä. Lisäksi minua alkaisi ärsyttää että olisin vissiin elämäsi kannattelija ja ainoa sisältö, eikä kukaan toinen aikuinen ole eikä voi olla niin vastuussa toisesta. Lisäksi alkaisit vaikuttaa tylsältä, tukahduttavalta ruikuttajalta, jota lopulta kokisin joutuvan katselemaan (en että saisin nähdä) noin 25 tuntia viikossa ja joka silti vaan valittaisi. Siis jos jo seurusteluvaiheessa menee noin ja kuitenkin ollaan yhteenkin muuttamassa... huh, huh, en muuttaisi. Tiedän että sen jälkeen kontrollifriikin kanssa pääsee lopustakin elämästään ja pääsee vapauden sijaan vankilaan. Luottaisin että nalkutat, valitat ja mäkätät myös aiheetta noin 100% varmuudella.
Että semmoisia mielikuvia tulee, noin rehellisesti sanottuna.
EI meillä ole muuta yhteistä aikaa kun nämä 5h/ 4-5 päivässä. Kun hän tulee luokseni teemme aina samoja asioita, katsomme televisiota ym. Olen ehdottanut kaikenlaista esim. keilailua, leffassa käyminen, lätkä-matsissa käyminen. Mutta aina vaan "ei jaksa"
No haloo! Toisella on YÖTYÖ ja sinä ihmettelet, jos ei jaksa?! Oletko itse tehnyt koskaan jatkuvasti yötöitä? Yötyö on rankkaa eikä sovi jokaiselle ja vaikkei olisi fyysisesti rasittavaakaan, se vaatii veronsa. Sen sovittaminen päivätyötä tekevän tai opiskelevan aikatauluun on aika haastavaa!
Mieheni teki seurusteluaikana kaksi vuorotyötä: klo 6-14 ja 14-22, itse olin klo 8-16 töissä. Iltavuoroviikoilla mies tuli useimmiten suoraan töistä luokseni - ja meillä oli "ruhtinaallisesti" tunti-puolitoista yhteistä aikaa. Aamuvuoroviikoilla hän teki niitä asioita, joita ei iltavuoroviikoilla ehtinyt ja nähtiin sitten säännöllisen epäsäännöllisesti, yleensä hän tuli luokseni siinä klo 19-20.
Ja "silti" meistä tuli pari....
Ehkä sinun kannattaisi tuon yhteisen ajan "tilastoinnin" sijaan kehitellä itsellesi jotain mielekästä tekemistä - mielekkäämpää kuin kellon tuijottaminen ja sen miettiminen, onko tämä nyt "oikeaa" parisuhdetta! Kuten muut ovat jo kommentoinneetkin, tuolla touhullasi tukahdutat miehesi totaalisesti ennen kuin ehditte muuttaa yhteen. Ei parisuhde ole mikään muun elämän poissulkeva vankila, jossa eletään toisen tiettyjen "pakollisten" yhdessäolotuntien mukaan. Et voi lähteä kuvitelmasta, että kun miehesi tuntuu olevan sinulle "kaikki", hän tuntisi täysin samoin sinua koskien. Se, että miehellä on muutakin elämää ei tarkoita, etteikö hän halua olla sinun kanssasi.
Taitaa olla niin että olet liian riippuvainen.
todellaki, riippuvainen.. jolla asiat paljo paremmin mitä monella muulla (tai no, liika on myös liikaa eikä sekään hyvä). meillä on välimatkaa sellainen parikymmentä kilsaa ja vietetään ehkä hyvä jos se yks yhteinen viikonloppu kuussa ja se jos mikä oli turhauttavaa omasta mielestäni, varsinkin kun hällä on lapset tyyliin joka toinen viikonloppu eikä siten aina osu yksiin.. mutta lopetin kitinän ja vaihdoin asennetta, tyytyväinen kuitenkin siihen että nähdään koneella ja puhelimetkin on keksitty jos ylitsepääsemätön ikävä iskee.
Et ole riippuvainen vaan kaipaat vain sitä normaalia yhdessä asumista ja elämistä.
En itse ainakaan haluaisi jämähtää tuollaiseen tilanteeseen vaan jakaa yhteisen kodin oman rakkaani kanssa.
20-25h tuntia viikossa on kohtuullisen paljon yhteistä aikaa. Jos joskus tulette päätymään yhteen ja perustamaan perheen, tulet huomaan että tuollainen määrä aikaa olisi yleellisyys.
Kuitenkin mietin olisiko enemmän kyse muusta kuin vähäisestä ajasta? Jos koet ettei poikaystäväsi ole yhdessäollessanne henkisesti läsnä, voi riittäväkin aika tuntua vähältä. Ihmisellä on perustarve tulla kuulluksi, tuntea henkistä ja fyysistä läheisyyttä. Seksi on useimmille myös tärkeä parisuhteessa. Onko jossain näissä puutteita? Yhteisenä aikana pitäisi myös tehdä joskus molempien juttuja, jos tarpeet menee aina yhteen suuntaa, ei venyvä osapuoli pitkän päälle tunne oloaan hyväksi. Parisuhde ei ole mustavalkoista, eli jos toinen on väsynyt yötöistä, pitää se tietysti ottaa huomioon, mutta silti joskus pitäisi miettiä myös sinun tyytyväisyyttä.
Kuten muutkin, suosittelen omien harrastuksien hankkimista. Mieskin ehkä osaa arvostaa sinua enemmän kuin et ole ihan aina käytettävissä kun hänelle sopii. Mieti oletko onnellinen ja miten voisit itse lisätä omaa tyytyväisyyttäsi? Olet itse vastuussa, että elämäsi tuntuu mielekkäältä. Mieti mitä voisit tehdä heti, mitä tavoittelet vaikka vuoden ja viiden vuoden perspektiivillä.
Olette vielä hyvin nuoria, ja voi olla että sinä olisit jo valmis vakavampaan seurusteluun, mutta toinen ei viellä ole koe samaa tarvetta vaikka onkin muuttamassa yhteen. Vaikka toisen hitaampi tahti voi ketuttaa, kannattaa antaa miehelle rauha edetä omaan tahtiin. Voi odottaa, pakottaa tai lähteä. Hoputtaminen/painostaminen ei valitettavasti paranna ennustettanne pysyä yhdessä pitkään. Joskus ihmiset vaan kasvavat ja kehittyvät eri tahtiin.
Ei tuossa mitään vikaa ole. Ei sinussa eikä miehessä. Tosi hyvältä kuulostaa tuo 5 tuntia päivässä.
Viitenä päivänä viikossa viisi tuntia kerrallaan? Eikö sinulla ole mitään harrastuksia? Omia ystäviä, omia menoja? Vai hoidatko ne kaikki viikonloppuisin?
Pari asiaa tulee mieleen. Ensinnäkin tietenkin se, että voi olla ettei sinulla ole riittävästi omia harrastuksia, omia ystäviä ja omaa elämää, missä et tarvitsisi juuri poikaystävän seuraa. Koska silloin saattaisi olla, että huomaisit, että etillä on paljonkin aikaa yhdessä.
Toinen juttu tulee mieleen tuosta mitä yhdessä teette, että ehkä te olette vaan väärä pari: sinä haluat parisuhteen, missä tehdään yhdessä paljon, harrastetaan yhdessä ja ehkä vähän niinkuin "parhaan ystävän rakastajasta". Mutta miehesi selkeästi pitää parisuhdetta taas erillisenä sohvailuna, että parisuhde on kotona, missä katsellaan leffaa ja harrastetaan seksiä, mutta kaverit, harrastukset ja työt on muiden kanssa. Molemmat käsitykset on ihan ok, mutta ne eivät sovi yhteen.
Tietenkin voi olla mahdollista, että vain olette yhdessä. Olette jollainlailla kiintyneet toisiinne ja pohjalla molemmilla on ajatus, että tämän pitäisi riittää, mutta todellista ihastusta ja rakkautta ei ole eikä ole tullut - eikä sitä yhteenmuuton ja arjen myötä takuulla tule!
Eli totta kai on mahdollista että olet riippuvainen. Monet naiset jättävät vastuun elämästään oikeasti miehelle ja muille, eivätkä hyväksy että heidän pitää itse kasvaa aikuisiksi ja tehdä. Heille hoetaan pienestä saakka että "tytöt aikuistuu nopeammin" ja he itsekin alkavat uskoa siihen. Mutta isoin osa naisista jää vähän lapsiksi. Aina muiden vikaa, ex on narsisti, kaverit on täyttämässä tyhjiötä kunnes tulee mies ja lapset, sitten ne... Iso osa ei osaa edes olla tasa-arvoisessa suhteessa muihin. Naiset ovat kyllä sosiaalisesti ovelampia, näennäisesti kykenevämpiä, mutta miehet ovat rehellisempiää, suorempia, itsevarmempia, pyytävät anteeksi, kuuntelevat (naiset odottavat paljon vaan omaa vuoroaan) ja esimerkiksi tekevät päätöksiä kestäen ne. Naisten on usein esimerkiksi vaikeaa ottaa vastuuta, koska siitä tulee joskus "paha mieli". Nämä on yleistyksiä, mutta siis naiset ovat hyvin usein läheisriippuvaisia, yli 30-vuotiaiksi aika lapsellisia näennäisestä aikuiseksi kasvamisesta huolimatta ja on siis täysin mahdollista että olet sitä.
Mutta on myös ihan yhtä mahdollista, että ette vaan sovi yhteen tai että teillä ei aidosti ole samat tavoitteet - tai edes tunteet. Ihastua voi keneen vaan mutta kaikkien kanssa ei sovi yhteen edes vaikka rakastaisi. Oikea parisuhde voi olla vaikka etäsuhde, missä nähdään kerran kuukaudessa! Sen määrittelevät ne ihmiset ketkä siinä ovat ja vain he. Ei aika mitä ollaan yhdessä tai mitä muut sanoo. Joten kun sanot ettei "tunnu oikealta parisuhteelta", voi tunteesi johtua monesta syystä. Ei välttämättä ajasta ja määrästä.
Mieti sitä asiaa, miksi sinusta TUNTUU joltain ja mitä sen takana oikeasti on.
En vielä sanoisi riippuvaiseksi, vaan alkuhuumaiseksi. 1,5vuotta yhdessä on kuitenkin aika lyhyt aika, ettekä siis edes asu yhdessä vielä. Todennäköisesti olet vielä alkuhuuman hormonihyrrässä, mikä saa sinut tuntemaan, että mikään yhdessä vietetty aika ei riitä. Olin itsekin melko kärsimätön silloin kun olin tapailuvaiheessa, tuntui just siltä, että mitkään tunnit vuorokaudessa ei ole tarpeeksi kyhnätä toisen kyljessä. Mutta se meni sitten ohi pikkuhiljaa, meiltä molemmilta, ja nykyään eletään ihan tasapainoista parisuhdetta, jossa ei tunteja lasketa. :D Me nyt tosin asutaan yhdessäkin jo useampaa vuotta, että onhan tähän tullut se "varmuus", että kyllä sitä yhteistäkin aikaa aina tulee, vaikka välillä vaikuttaa siltä, että eihän sitä ole ikinä. Toisaalta, silloin kun sitä ei ole, kumpikin tekee niitä omia touhujaan ja harrastuksiaan, eikä toljota koko ajan kelloa sekunteja laskien.
Tiedän monia (avio)pareja, jotka eivät vietä edes kaikkea vapaata aikaa yhdessä, vaikka heillä olisi siihen täysi mahdollisuus. Noilla pareilla se yhteinen aika siis on vähän kortilla ihan omasta tahdosta, eivätkä he silti kriiseile asiasta, koska tietävät kyllä, että laatuaikaakin tulee olemaan yhdessä. :)
.... Jos tuo olotila ei tasaannu, niin sitten ehkä luokittelisin riippuvaiseksi ja kehottaisin miettimään, mistä se johtuu. (Se tuskin johtuu kumppanista, vaan jostain lapsuuden/nuoruuden aikaisesta käsittelemättömästä jutusta, joka vain heijastelee parisuhteeseen, kuten moni muukin sen aikainen tiedostamaton ongelmakohta ihmisillä.)
Viisi tuntia illassa katsellen televisiota ei todellakaan ole parisuhteen ihanneaikaa.
Täällä tarjotaan sinulle koko ajan omia harrastuksia, kyllä mielestäni niitä yhteisiäkin tekemisiä pitäisi olla, juuri kuten mainitsitkin...Jos yhteinen asuminenkin sitten jatkuu tuohon tyyliin, ei tulevaisuus kovin ruusuiselta näytä. Osallistuuko kaverisi kotityöpuuhailuihin? Vai vetoaako, ettei jaksa...ennen yhteenmuuttoa pitäisi nämä perusasiat, kuten kotitöiden jako ja asumiskustannukset selvittää tarkkaan.
Ja missä silloin kaveri viettää "omaa aikaa" työn ja harrastusten lisäksi, jos/kun asutte yhdessä?
"Etvälttämättä" kirjoitti mielestäni melkolailla asiaa.