Perheen 6000€/kk bruttotulot.. Paljon vai vähän`?

Ottamatta kantaa tulojen suuruuteen niin tuttavaperheenne saa nettona teitä vähemmän rahaa.

Minua v-tutti tämä henkilökohtainen verotus perheverotuksen asemesta.
Pahimmoillaan maksoin 70-luvulla tuloveroa 47,5% vaimon ollessa kotona ilman mitään tukia tai korvauksia.
Tasan jakautuessaan olisi nettomme ollut paljon suurempi kuin tuolla järjestelmällä.

Vielä tälläkin hetkellä eläkkeeni netto on noin 3 x vaimoni vastaava johtuen hänen työstään matalapalkka-alalla ja siitäkin vuosikaudet osa-aikaisena.

Rahan käyttö on arvo- ja valintakysymys.

Progressio puree siihen 4000€ tuloon jo kovasti. Laskekaapa.

Omakotitalo ja autot ovat parhaimmillaan edullinen ja viihtyisä tapa asua ja elää. Jos kaikki on laitettu viimeisen päälle ja velaksi, on talous varmasti tiukilla. Velaton mummon mökki ja vanhat autot eivät paljoa kustanna.

Näppituntumani on, että 3000 € kuukaudessa nettona riittää oikein hyvin nelihenkiselle perheelle.

Mun täytyy tulla toimeen 5700 bruttoeurolla yksin. Perheen elättäminen tuolla summalla... :O

Juuei. Käteen jää vain 3700 euroa. Ei riittäis.

Vähän heikommin minulla 5400€ brutto.
Kaiki on hankittu jo, joten kaiken voi tuupata kulutukseen.

aika kovat on tulot

en tunne kovinkaan montaa ihmistä jotka tienaavat 3000e/kk

Aloitukseesi sisältyy ajatusvirhe. Te tienaatte molemmat saman verran, mikä on ideaali tilanne, koska Suomessa ei ole perheverotusta. Jos minun tuloni jaettaisiin puoliksi vaimoni kanssa, verottaja kohtelisi meitä 300€:n edestä kuukaudessa armeliaammin kuin nyt, kun minä tienaan koko potin.

Vaikka suomalaisen keskipalkka on nykyisin vähän reilu 3000€/kk, niin mediaanipalkka on vain noin 2700€ ja keskivertoruokakunnalla on nettona käytössään vain 27.000€ vuodessa. Siihen nähden teillä menee varsin hyvin.

Edellisen johdosta teidän sietääkin olla kiitollisia.

Todellaki olisin tyytyväinen 3000€ palkkaan ja pärjäisin sillä hienosti.
Mä tienaan 1300-1700€ kuussa, josta verottaja vie osansa ja jäljelle jäävästä maksan 500€ yhteensä asuntolainaa ja yhtiövastiketta, johon kuuluu vesi ja netti. Saan silti säästöön vähän rahaa joka kuukausi, mutta en todellakaan shoppaile vaatteita tai muutakaan, jos ei oo pakko. Ruuista ja muista laskuista maksan suunnilleen puolet. Yksin en varmaan pystyis ees elämään, koska sitte menis vielä enemmän rahaa ku nyt.

Aikaista huomenta.

Pitää myöskin nähdä oikeinsuunniteltu verotus, jota voi hyödyntää kun on pääomaa enemmän.

Kokonaismaksuprosentti kaikesta tulosta on painunut alle 20%, joka on aika ihana kädenojennus varakkaammalle.

Tulevina vuosina, jos verottaja / maksut sallivat tulee kokonaismaksuprosentti painumaan vielläkin alemmaksi, ennen eläkkeelle jääntiä prosentti taitaa olla 5-10% tienoilla.

Minusta tienaatte hyvin, itse asiassa paljon enemmän kuin muutama ystäväpariskuntani, joilla on kanssa 1 - 2 lasta ja he pärjäävät mainiosti. Tietysti tietynlaisista luksusasioista on tingittävä, mutta voivat kuitenkin elää ihan normaalia perhe-elämää, eikä ruoasta tarvitse tinkiä. Itse en muutoin ole oikea ihminen kommentoimaan tätä postausta, koska minulla ja miehelläni ei ole lapsia. Tosin se on mahdollistanut oman auton ja asunnon hankinnan (totta kai on mahdollista lapsien kanssakin), joista auto on velaton ja asunnon velkaakin voi lyhentää mukavasti sekä laittaa säästöön kiitettävä summa kuukausittain rahaa. Jos lapsia olisi, niin varmasti tuo säästöön laittaminen olisi paljon hankalampaa, koska tienaamme molemmat mieheni kanssa reilut 3000 e/kk bruttona, joten tuosta voi sitten vähennellä vielä verot pois.

Kun ei osaa käyttää rahaa, ei riitä edes miljoona. Onneksi voitte opettaa tuttavaperheellenne rahan käyttöä, käytännön juttuja nääs.

Olen samaa mieltä,rahan käyttöä jos ei osaa on aivan sama mitä tienaa.Ja tekstejä lukiessani voisi toisille opettaa isäni opetuksen leuhkiessani ensimmäisen työpaikkani tilillä,isäni sanoi että kuuleppas,duunari ei koskaan tienaa niin paljoa,että kehumaan pääsisi,itse opin kerrasta,mutta tämähän sanonta ei avaudu kaikille.

Varakkaille vastapainoksi hieman köyhäilyä.
Tosin lapseni ovat lähteneet jo kauan sitten omilleen joten en voi verrata tulojani huoltovelvollisen vastaaviin.

Kuukausittain ilmestyy sairaus ja KELAn eläkkeiden yhteissummana tililleni 945,15€.

Pystyn elämään haluamallani tavalla.
Asun omistusasunnossa, en tupakoi enkä käytä alkoholia.
Suurempia perushankintoja ei ole näköpiirissä.
Puskurina tililläni on noin 10 - 12kk:n eläkkeeni verran.

Tyydytän matkusteluhalujani muutaman kerran vuodessa ja kulttuurin suhteen lienen kaskivertokuluttaja.

Tietenkin lisä kelpaisi mutta äkkiä en pysty sanomaan mihin sen käyttäisin itse.

Monesti rahan riittämättömyyteen on syynä se että ei todellakaan osata elää tulevan rahan suhteessa menoihin. Vaikka toisella on iso palkka ja toisella pieni, tässä on se vaara, että tuo isopalkkainen vaatii samaa osallistumista pienipalkkaiselta ja silloin kuristaa todella.

Tärkeintä on ymmärtää rhan kanssa elämäminen, kaikkea ei tarvitse ostaa kenenkään, pitää osata sanoa ei ja kaikkien tulisi parhaansa mukaan yrittää säästää se puskuri ainakin 3 kuukauden nettopalkan verran säästöjä puskurissa ainakin, mieluimmin vuoden nettopalkat, silloin ei pienet takaiskut heti horjuta elämää.

Joudun yksin maksamaan melkein kaikki perheen menot pienestä nettopalkasta. Perheeseen kuuluu 2 lasta ja työtön vaimo. Ei paljoa naurata 1500€ ja siitä verot. Se on tulevaisuutta monessa perheessä Suomen maassa kun lama oikeen purasoo !!!

Kommentti kysymyksen ohi, kuten monella muullakin.

Olen luokitellut kulut periaatteessa muutamaan ryhmään.

1. Mitä minä välttämättä tarvitsen. Siis todella.
2. Turvamarginaalin kokoaminen.
3. Mikä lisäisi mukavuuttani, mieleisiä harrastuksiani yms.
4. Omien, todellisten tavoitteitteni saavuttaminen asettamassani järjestyksessä.

Täysin unohtaen ulkoisilla symboleilla viestinnän ulkopuolisille. Ei se ole täysin mahdotonta mutta oleellista jokaisen ratkaisun yhteydessä miettiä todellinen syy miksi tuo tuntuu nyt tarpeelliselta.

Hämmästyttävän paljon ihmisten valintoja ohjaa ajatus siitä mitä he kuvittelevat tai haluavat muiden ihmisten heistä ajattelevan!
Toisten aivoilla ajattelu saattaa aiheuttaa riittämättömyyden tunteen.

Täyttä totta vaikka kaikki eivät uskokaan!

Vaimo oli kotona 2 ja 4 vuotiaiden lastemme kanssa kun muutimme hartiapankki periaatteella tehtyyn taloomme.
Olin yksin töissä eikä vaimo saanut mitään tukia eikä avustuksia.

Pakollisten, asumiseen liittyvien menojen, korot, lyhennykset, sähkö, vesi, katumaksu jälkeen muuhun kulutukseen = syömiseen jäi, kulutuutajahintaindeksin kautta laskien, 210€/kk.

Viljelin pientä ok-tonttia, keräsimme runsaasti sieniä ja marjoja.
Vaatteita emme kyenneet uusimaan pariin vuoteen. Lasten pakolliset hankinnat vaimo hoiti työmatkojeni yhteydessä Helsingissä, jossakin lasten vaatteiden vaihtopisteessä.

Söimme sieniä jossakin muodossa noin 5:nä päivänä viikossa.
Selvittyämme tuosta kuurista, ei toinen lapsemme ole pannut sieniä suuhunsa.

Onneksi inflatio veteli reipasta vauhtia ja tilanne helpottui muutamassa vuodessa mutta olemmepa nähneet todellista puutettakin.

Pieni pula ja nälkä tekisi terää valittajille.

Ihan hyvä tulotasohan tuo on. Meidän perheessä taas on aika vastaava tilanne kuin tuttavillanne tulojen jakauman suhteen, mutta ei meilläkään mitään hätää ole. Toki asiaan vaikuttaa se, että olen aikanaan saanut hiukan perintöjä (ei nyt mitään valtavia summia, alle 50 000 euroa nykyrahassa yhteensä), jotka helpottivat ensiasunnon ostoa mukavasti.

Mutta silti, jos ei näillä tuloilla pärjää, niin kyllä sitten on vikaa omissa kulutustottumuksissa. Ensimmäiseksi kannattaisi miettiä, onko se auto (saati toinen) todella tarpeellinen ja jos on, tarvitseeko sen silti olla uutena ostettu 30 000 euron kapine? Tarvitseeko vaatekauppaan kantaa satoja tai tuhansia euroja vuodessa?

Eiköhän se riipu vain ja ainoastaan menoista suhteessa tuloihin?

Jos menoja on enemmän kuin tuloja, niin huonosti asiat ovat silloin.

Mulla kanssa 3 tonnin tulot. Ei tulis mieleenkään perustaa perhettä näin pienillä tuloilla, asuntolaina ja autokulut vievät suuren osan nettotuloista. Asun pk-seudulla pienessä vaatimattomassa asunnossa.

Kuinka ihmeessä te ihmiset saatte niin paljon rahaa kulumaan? Meidän bruttoulot on 1000 € ja 2200 €, kolme kouluikäistä lasta ja asuntolaina lopuillaan. Ihan hyvin on tultu toimeen, mutta ei tietysti mitään turhia hankintoja. Toki vertaillaan hintoja ja tehdään itse ruuat ja remontit. Onnellisia ollaan.