mielenterveys ongelmat..

varmaankin paljon, mutta syy on yhteiskunnassa, kun avohoito toimii
laitoksien korvikkeena. Moni on pyrkinyt hoitoon, mutta ei pääse ja sitten
tapahtuu näitä hirveyksiä, että tapetaan koko perhe ja itse viellä siihen
päälle.

Myös sivulliset joutuu uhreiksi, voi saada kirveestä päähän metrossa,
tai puukosta keskellä katua. Joten ei vain netissä, vaan ihan missä tahansa
saa olla varuillaan kehen törmää.

Tosin liikaa ei pidä ruveta pelkäämään, muuten jää kämppäsän vangiksi.

Onhan meitä, mutta omalta osaltani voin lohduttaa että kaikki meistä eivät riehu kirveen kanssa, piilottele sotkuisessa asunnossa, tai välttämättä syö edes lääkkeitäkään. Itse olen eläkkeellä masennuksen takia ja lääkkeistä ei aikoinaan kokeiluissa ollut mitään hyötyä, joten enpä niitä syökään. Nousen klo 10 maissa aamulla ja menen keskiyön jälkeen nukkumaan. Hoidan hyvin asuntoni ja lemmikkini. En juo viinaa. Ei juokse ihmisiä karkuun, joskaan en erityisemmin seuraani tyrkytäkään, koska pelkään tulevani torjutuksi. En myöskään ole syönyt itseäni ryhävalaaksi.

Kaiken kaikkiaan olisin kai kuten ns. terveetkin, mutta en käy töissä koska aikoinaan tulin jokuseen kertaan työssä kiusatuksi ja hermoni eivät enää kestä naisvaltaisessa työpaikassa jossa saisi kokoajan pelätä että kuka seuraavaksi keksii alkaa rääkkäämään. Koulutusta uudelle alalle ei taas kestäisi pää, koska keskittymiskyky on välillä vähän mitä sattuu ja väsyn helposti stressitilanteissa.

Rakastamaan silti pystyisin, vaikka en olekaan sekopäisen intohimoinen nainen joka kokoajan roikkuu kimpussa, vaan valitettavasti helposti vetäydyn omiin oloihini jos tulee tunne että toinen ei halua minua lähelleen. Sopisin yhteen sellaisen miehen kanssa joka on puhelias ja haluaa että nainen on myös paras ystävä. Todennäköisesti miehellä olisi jotain mt-ongelmia itselläänkin että ymmärtäisimme toisiamme.

Mutta miesten ongelmat yleensä tuntuvatkin olevan jo niin pahoja etten minäkään heidän kanssaan pärjää.

Aikas kamalan paljon.. Ilmeisesti ovat pitkään saikulla ja istuvat netissa "etsimässä" ties mitä.. Yhteiskuntaa voi syyttää, mutte peili toimii myös. Jokainen järkevä tajuaa että töitä on elääkseen tehtävä. Ei mikään valittamalla onnistu.
Tietenkin on olemassa ihmisiä joille esim aivovamma on syntynyt vaikka kaatumisesta, siinä ei tosin enää psyykylääkekään auta.
Mutta normaali ihminen ; käy töissä ja elä. Pillerit on heikoille. Minä en halua heidän elämää verorahoillani maksaa.

Voi hyvät ihmiset teitä ja mustavalkoista ajattelua. Koetteko oikeasti, että ihminen on absoluuttisesti joko täysin terve tai sairas? Kaikilla meistä on elämässä vaikeita kausia, toisilla niin vaikeita, että esimerkiksi masentuvat.

"onniitäliikaa" sanoo, että "normaali ihminen käy töissä ja elää". Kuule voin kertoa, että vaikka olen masentunut, niin käyn töissä ja maksan niitä samoja verorahoja kuin sinäkin.

Masennus ei ole valittamista ja kyseessä on sairaus, jota voidaan hoitaa ja josta voi myös parantua. Veikkaan myös, että aika moni olisi masentunut, jos olisi käynyt läpi samoja asioita, joita minä olen joutunut käymään. Kommenttiin "Pillerit on heikoille" sanoisin, että minä ihmisenä tahdon myös joskus saada olla heikko - ja toivon, ettei kenenkään tarvitse esittää koko elämäänsä täydellistä, virheetöntä suorittajaa.
Jos joku luulee, että masennuslääkkeet ovat ihmelääkkeitä, jotka tekevät ihmisestä iloisen duracellpupun, niin väärässä ovat. Ei pelkällä lääkityksellä pitkälle pötkitä, kyllä siinä tarvitaan muutakin.

Ollaanhan toisillemme hieman armollisempia.

Varmaan yhtälailla voi miettiä että kuinkahan moni kaupungilla vastaantulijoista käyttää jotakin mielialalääkettä. Varmaankin prosentuaalisesti todella moni, joten niin luultavasti myös moni treffipalstalainen.

Ja varmaan hyvä "vertauskuva" tähän on se että yksissä illanistujaisissa eräs mies kysyi että moniko bileissä olleista oli joskus käynyt "kallonkutistajalla" ja kaikki muut paitsi yksi henkilö ilmoitti käyneensä. Bileissä siis oli ihan normaalia sakkia, työssäkäyviä tai opiskelevia ihmisiä, naisia ja miehiä, 20-30 vuotiaita, ulospäin ihan tervettä sakkia. Olen itsekkin käynyt pari kertaa psykiatrin juttusilla, mutta pääsin masennuksesta eroon ihan omin keinoin tekemällä radikaalin elämänmuutoksen, lääkkeitäkin minulle tarjottiin mutta kuulopuheiden perusteella päätin jättää ottamatta.

Kyllä noita vastaan tulee jos vähänkin enemmän nettitreffeillä pyörii. Yhden olen joutunut päästämään takaisin vapauteen, kun edellytyksiä normaaliin suhteeseen ei ollut, mutta muille se on vaikuttanut olevan melkoisen pieni rikka rokassa.

Nettideittailussa on varmaan monille ihmisille kaikkein matalin kynnys lähteä mukaan ja siksi skaala lienee laajempi kuin trendiyökerhoissa. Osallistuminen myös kaikille suotakoon -- jokaisella on oikeus haluta muiden seuraa.

Mitä tulee asialla irvailuun, kannattaa pitää mielessä Formosan laki: "The truly insane have enough on their plates without us adding to it." Lisäksi kannattaa huomata, että kenellä hyvänsä meistä voi tie nousta jossain vaiheessa niin kovasti pystyyn, että psyyke on kovilla. Tai sitten voi käydä niin, että joku oma läheinen alkaa oireilla ja tällaiset nettikirjoittelut alkavat hävettää.