Meillä on aivan ihana liitto, pitkä yli toistakymmentä vuotta kestänyt sellainen mutta se on alkanut kärsiä miehen humalahakuisen juomisen takia, tai minä olen siis lopen kyllästynyt ja väsynyt siihen nykyisin, että SE on se syy joka saa aikaan massiiviset riidat lauantai iltaisin.
Voimme puhua avoimesti ja ollaan puhuttukin, mies lupasi jälleen kerran koittaa parantaa tapansa, siihen pystymättä. Viikkoakaan ei voi olla juomatta itseään ihan tuhdisti humalaan, se jokaviikonloppuinen kaljasatsi on niin tärkeä.
Ikävää, on että lapset (yläkoululaiset) ovat kuulemassa riitojamme, mies ei humalapäissään kykene kontroilloimaan itseään ja huutaa mitä kamalampia hirveyksiä, paiskoo ovia voimalla yms. Ja tämähän on siis minunsyyni koska olen saattanut piilottaa pullot, tai sanonut juomisesta tms.
Vanhin lapsista saa fyysisä oireita tästä ja olen kerran joutunut sairaalaan yöllä lähtemään hänen hengenahdistuksen vuoksi.
Edes TÄMÄ asia ei saa miestä muuttumaan. Hän sanoo tuskin muuttuvansa koskaan. Mies ei siis juo kuin lauantaina, viikolla tissuttutelu on loppunut hienosti!! Eikä minua haittaa jos ottaa vaikka kolme neljä olutta, mutta hän juo niin kauan kuin olutta on eli ihan tolkuttomaan känniin, niin ettei pysy pystyssä, on loukannutkin itsensä koheltaessaan kännissä (taas silloin koitti olla pitkään juomatta). Minä piilotan pullot kun huomaan että taas lähtee lapasesta. Joudun katsomaan toisen perään kuin pienen lapsen silloin ja se jos mikä on kuluttuvaa. Nykyään menetän siis hermoni Naps heti! kun tilanne on tuollainen, olen niin kypsä tähän, monen monituista vuotta olen sanonut hyvällä ja pahalla ja koittanut olla sanomatta tai puuttumatta. Voisi sanoa että nyt läikkyy yli. En jaksa enää tälläistä elämää, että saa alkaa pelätä lauantai iltaa.
Olen itse alkoholistin lapsi ja totisesti kärsinyt siitä, elänyt ihan helvetillisen lapsuuden ja nuoruuden. En itsekään sylje pulloon mutta en ota jos lapset ovat kotona, kuin saunajuoman korkeintaan. Tiedän ettei monikaan varmaan pidä tätä ehkä minää kun mies ottaa vaan yhden illan! Niin, tiedän olevani ehkä liian tiukkapipo mutta niin se vaan on mennyt, pipo liian tiukalle tässä asiassa.
Hän ei tunne olevansa alkoholisti, eikä halua missään nimessä mennä mihinkään AA kerhoon. Sanoo että itse osaa kontrolloida mutta pian se taas nähdään mihin juominen johtaa. En halua erota, selvänä mies on maailman ihanin ja parhain. Kuitenkin kaikki tämä on vuosien saatossa alkanut verottaa suhdettamme, kuten hänkin sanoi, meillä on tuskin mitään seksielämää enää. Minun ei todellakaan tee mieli häntä kaiken sen juomisen ja huutamisen jälkeen miten on minua naisena ja vaimonaan kohdellut. Meillä ei hänen mukaansa olisi mitään ongelmaa ellen MINÄ tekisi tästä ongelmaa. Totta varmaan. Mutta se vaan on minulle ongelma.
En tiedä miksi kirjoitin, ehkä saadakseni tämän ulos, ehkä joku on kokenut vastaavaa ja osaisi kertoa kommentoida jotain vinkkiä.
Voimme puhua avoimesti ja ollaan puhuttukin, mies lupasi jälleen kerran koittaa parantaa tapansa, siihen pystymättä. Viikkoakaan ei voi olla juomatta itseään ihan tuhdisti humalaan, se jokaviikonloppuinen kaljasatsi on niin tärkeä.
Ikävää, on että lapset (yläkoululaiset) ovat kuulemassa riitojamme, mies ei humalapäissään kykene kontroilloimaan itseään ja huutaa mitä kamalampia hirveyksiä, paiskoo ovia voimalla yms. Ja tämähän on siis minunsyyni koska olen saattanut piilottaa pullot, tai sanonut juomisesta tms.
Vanhin lapsista saa fyysisä oireita tästä ja olen kerran joutunut sairaalaan yöllä lähtemään hänen hengenahdistuksen vuoksi.
Edes TÄMÄ asia ei saa miestä muuttumaan. Hän sanoo tuskin muuttuvansa koskaan. Mies ei siis juo kuin lauantaina, viikolla tissuttutelu on loppunut hienosti!! Eikä minua haittaa jos ottaa vaikka kolme neljä olutta, mutta hän juo niin kauan kuin olutta on eli ihan tolkuttomaan känniin, niin ettei pysy pystyssä, on loukannutkin itsensä koheltaessaan kännissä (taas silloin koitti olla pitkään juomatta). Minä piilotan pullot kun huomaan että taas lähtee lapasesta. Joudun katsomaan toisen perään kuin pienen lapsen silloin ja se jos mikä on kuluttuvaa. Nykyään menetän siis hermoni Naps heti! kun tilanne on tuollainen, olen niin kypsä tähän, monen monituista vuotta olen sanonut hyvällä ja pahalla ja koittanut olla sanomatta tai puuttumatta. Voisi sanoa että nyt läikkyy yli. En jaksa enää tälläistä elämää, että saa alkaa pelätä lauantai iltaa.
Olen itse alkoholistin lapsi ja totisesti kärsinyt siitä, elänyt ihan helvetillisen lapsuuden ja nuoruuden. En itsekään sylje pulloon mutta en ota jos lapset ovat kotona, kuin saunajuoman korkeintaan. Tiedän ettei monikaan varmaan pidä tätä ehkä minää kun mies ottaa vaan yhden illan! Niin, tiedän olevani ehkä liian tiukkapipo mutta niin se vaan on mennyt, pipo liian tiukalle tässä asiassa.
Hän ei tunne olevansa alkoholisti, eikä halua missään nimessä mennä mihinkään AA kerhoon. Sanoo että itse osaa kontrolloida mutta pian se taas nähdään mihin juominen johtaa. En halua erota, selvänä mies on maailman ihanin ja parhain. Kuitenkin kaikki tämä on vuosien saatossa alkanut verottaa suhdettamme, kuten hänkin sanoi, meillä on tuskin mitään seksielämää enää. Minun ei todellakaan tee mieli häntä kaiken sen juomisen ja huutamisen jälkeen miten on minua naisena ja vaimonaan kohdellut. Meillä ei hänen mukaansa olisi mitään ongelmaa ellen MINÄ tekisi tästä ongelmaa. Totta varmaan. Mutta se vaan on minulle ongelma.
En tiedä miksi kirjoitin, ehkä saadakseni tämän ulos, ehkä joku on kokenut vastaavaa ja osaisi kertoa kommentoida jotain vinkkiä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ainakaan ei kannata yrittää "keskustella" humaltuneen ihmisen kanssa kuten järkikin jo sanoo. Ne vakavammat keskustelut tulisi käydä aina selvin päin ja ilman, että lapset ovat kuulolla.
Kerronpa esimerkin:
Tutun mies raitistui vasta pakon edessä eli kun vaimo uhkasi tosissaan, että hän lähtee ja vie muksut mukanaan ellei juominen lopu. Kävivät kuulemma kovaäänisiä keskusteluja pari päivää putkeen (lapset mummolassa) ja lopputulos oli, että mies päätti lopettaa juomisen kokonaan koska ymmärsi, että vaimo oli tosissaan ja että joustovaraa ei enää ollut. Palkkioksi vaimo varasi heille matkan kylpylään, olivat siellä kaksin ja jatkoivat keskustelua.
Nyt ovat eläneet jo 8 vuotta onnellisina uudessa elämäntilanteessaan (mies täysin raitis ja vaimo yhden viinilasin ihminen). Sanovat, että se oli oikea valinta heille. Mies tajusi ettei alkoholi sovi hänelle koska hän ei osaa nauttia siitä. Oli myös keksittävä uusi stressinpurkamisen keino viinan sijaan. Hän aloitti mm. uuden harrastuksen.
Kukin tyylillään.
Sinäkin tunnet miehesi ja sen mikä häneen tehoaa, kuten myös sen miksi hänellä on tarve "katkaista viikko" kännillä. Jos työssä on paineita tai jokin muu asia elämässä stressaa, moni yrittää ratkaista ongelmat pakenemalla humalatilaan.
Perheelliselle se voi todellakin olla jopa kohtalokas valinta, eli sillä voi menettää paljon, toisin kuin vaikkapa sinkulle, joka on vastuussa vain itsestään.
Viinahan on pakkomielle miehellesi. Monet eivät osaa ottaa kohtuudella.
itse en ole koskaan sammunut ja baarista olen aina fillarilla päässyt kotiin joten en juo baaria tyhjäksi. itse en juo kuin kerran kuussa jos silloinkaan. Nyt 3 kk en ole juonut. En juonut uutena vuotenakaan. Mun mielestä saa juoda jos ei juo joka viikonloppu ja juo kohtuudella. Miehesi mielstä ei ongelmaa ole mut tuollainen juoppo ei ikinä myönnä että olis joku ongelma.
Lopeta ainaki ensimmäiseksi tilanteen vähättely!!! Sinä olet täysin oikeassa ja miehesi saa luvan lopettaa juomisen ihan kokonaan.!! Vau haluatko lapsillesi samanalaisen lapsuuden mitä itse olet joutunut kokemaan..
Ei se mies lopeta sitä juomista. Jätä sinä se mjuoppo niin ehkä se josku tajuaa et se juominen oli ongelma
Tilanne on nyt sellainen, että asioista on puhuttu selvällä suomenkielellä ja rautalangoistakin väännetty faktat. Minä ja lapset lähemme jos juominen ei lopu. Olen katsonut meille jo asuntoa ja aion totisesti sen toteuttaa. Hän tietää minun olevan tosissani. En jaksa enää edes suuttua tai hermotua, mitä se hyödyttää. Olen levollisen rauhallinen,vaikkakin poikki henkisesti, koska tiedän itse toimintamallini JOS..
Hän sai purkaa mieltää rauhassa minulle ja piiiiitkällisen vakavan keskustelun jälkeen myönsi itse, että alkoholi on ongelma muttei hän osaa tehdä sen eteen mitään miten muuttaisi itseään tai tapojaan. Hän ei osaa nimetä syytä miksi juo, ei ole stressiä tms. Mutta. tämän olen kuullut ennenkin. tämä ei minua hetkauta suuntaan tai toiseen. Vain tosielämä näyttää sen, pystyykö hän tähän. Apua hän ei lähde hakemaan, haluaa itse selviytyä ja onkin nyt saanut miettiä miten eteenpäin, ja on päättänyt aloittaa kuntoilun kunnolla. (entinen urheilija) joten kyllä sitä selkärankaa löytyy, mutta edelleen, en usko en luota ennenkuin näen tästä eteenpäin.
Minusta jokaiselle ihmiselle tulee antaa mahdollisuus, olen antanut montakin mutta nyt vasta itsekin ymmärrän olevani ensimmäistä kertaa aivan tosissani. Yhtään lipsahdusta EN salli. Olen valvonut nyt öitä ja "nähnyt" elämääni eteenpäin, ilman miestäni. Se on mahdollista. Se olisi hyvin ikävää lapsille, ero mutta jos mieheni ei ole valmis parantamaan tapojaan ja korjaamaan tätä suhdetta kuten minä olen, en voi tehdä sitä hänen puolestaan- pallo on hänellä - hänen loppuelämänsä ajan.
Et sinäkään näytä muuttuvan sen enenpää, kun vielä senkin jälkeen lapsiesi kanssa olet samassa asunnossa tuon miehen kanssa, vaikka sairaalaan olette joutuneet menemään.
Eli taidatte ukon kanssa olla ihan samanlaisia. Mitä jos sinä tekisit jotain lapsiesi hyväksi ja muuttaisit heidän kanssa muualle?
Fiksut juo sivistyneesti ja joskus vaan kerran kuussa. Miehes ei oo kovin fiksu.