Toivoisin asiallisia kommentteja seuraavaan aiheeseen.
Olen itse kohta 30 vuotias amk-koulutuksen omaava suht perusduunissa käyvä mies joka ei yleisesti ns. tavoittele kuuta taivaalta ja mielestäni jalatmaassa tyylinen. Loin profiilin sillä periaatteella että haluan tutustua ja löytää mahdollisen elämänkumppanin siten että olisi paperilla samoja ajatuksia riittävästi ja toki omaa tyyliä ja kemiat suurinpiirein tutustuessa kohtaisi. En ole siis liikkeellä siten että pitäisi heti ensi treffeillä olla kauheat tuntemukset ja sukat pyöriä jaloissa vaan haluaisin muutenkin tutustua rauhassa.
Olen viestitellyt ja tavannut palstaa jonkin aikaa käyttäneenä jo usean hieman ikäistäni nuoremman, 25-29 vuotiaan naisen kanssa joilla on myös jokin ihan ok duuni ja tervehenkiset harrasteet ilman että on vielä lapsia. Olen huomannut että nuorilla naisilla tuntuu kuitenkin yleisesti olevan treffeille lähtiessä ja siellä ollessa että pitäisi ihan heti olla sitten kuitenkin perhosia vatsassa. Mielestäni tällaisen deittipalstan käyttö pitäisi ainakin ajatuksena perustua siihen että voisi tällainen mies joka ei käy juuri baareissa tutustua rauhassa samantyylisen arvomaailman omaavaan naiseen ja siitä sitten pikkuhiljaa syntyä vaikka paljon enemmän.
Miten siis te muut miehet olette kokeneet että ovat nuorehkot koulutetut ja ulkonäöstään (voi siis olla hieman pyöreäkin) suurinpiirtein huoltapitävät naiset sitten vain todellisuudessa kaikki sellaisia että pitäisi miehen pystyä tuottamaan heti suuria tunteita mikäli mielii nähdä uudestaan ?
Oikeastaan tämän ikäluokan naisetkin voisivat vastata koska itseäni kiinnostaa tämä todella koska tämä tapa hakea seuraa sopii silloin vain tietynlaisille ihmisille.
Olen itse kohta 30 vuotias amk-koulutuksen omaava suht perusduunissa käyvä mies joka ei yleisesti ns. tavoittele kuuta taivaalta ja mielestäni jalatmaassa tyylinen. Loin profiilin sillä periaatteella että haluan tutustua ja löytää mahdollisen elämänkumppanin siten että olisi paperilla samoja ajatuksia riittävästi ja toki omaa tyyliä ja kemiat suurinpiirein tutustuessa kohtaisi. En ole siis liikkeellä siten että pitäisi heti ensi treffeillä olla kauheat tuntemukset ja sukat pyöriä jaloissa vaan haluaisin muutenkin tutustua rauhassa.
Olen viestitellyt ja tavannut palstaa jonkin aikaa käyttäneenä jo usean hieman ikäistäni nuoremman, 25-29 vuotiaan naisen kanssa joilla on myös jokin ihan ok duuni ja tervehenkiset harrasteet ilman että on vielä lapsia. Olen huomannut että nuorilla naisilla tuntuu kuitenkin yleisesti olevan treffeille lähtiessä ja siellä ollessa että pitäisi ihan heti olla sitten kuitenkin perhosia vatsassa. Mielestäni tällaisen deittipalstan käyttö pitäisi ainakin ajatuksena perustua siihen että voisi tällainen mies joka ei käy juuri baareissa tutustua rauhassa samantyylisen arvomaailman omaavaan naiseen ja siitä sitten pikkuhiljaa syntyä vaikka paljon enemmän.
Miten siis te muut miehet olette kokeneet että ovat nuorehkot koulutetut ja ulkonäöstään (voi siis olla hieman pyöreäkin) suurinpiirtein huoltapitävät naiset sitten vain todellisuudessa kaikki sellaisia että pitäisi miehen pystyä tuottamaan heti suuria tunteita mikäli mielii nähdä uudestaan ?
Oikeastaan tämän ikäluokan naisetkin voisivat vastata koska itseäni kiinnostaa tämä todella koska tämä tapa hakea seuraa sopii silloin vain tietynlaisille ihmisille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse nuorena ja itsestäni huoltapitävänä naisena pakko allekirjoittaa ap:n teksti. Samaa tekevät miehetkin. Olettamuksia siitä, että kerran kun ollaan treffeille lähdetty niin tästä on tultava jotain pysyvää ja perhosten tulisi leijua mahassa ennen kuin edes tavataankaan.
Tämän vuoksi olen jättänyt deittailun nyt vähäksi aikaa. Kaiken pitäisi tapahtua liian nopeasti, tunteiden olla välittömästi palavia ja ihme ettei yhteistä tulevaisuuttakin jo suunnitella.
Miksei voi tutustua rauhassa, käydä ulkona kahdestaan ja oppia tuntemaan toista pikkuhiljaa? Mihin on niin tulen palava kiire?
Saattaa se olla lapsellista. Mutta aivan samoin on lapsellista, että rajaa etsinnän yhtä vuotta itseään nuorempiin. Jälkimmäinen on jopa todennäköisempi tapa missata itselle sopiva ihminen.
Alle 30-vuotiaille näteille kivoille naisille on niin valtavasti ottajia (ikäluokissa 18-100 -vuotiaat miehet), että on ymmärrettävää etteivät he viitsi tavata vähemmän kiinnostavaa miestä kahdesti. Johtui sukkien pyörimättömyys sitten ulkonäöstä tai supliikista tai mistä vain siinä ensivaikutelmassa.
Itse tapaan mieluiten ainakin kahdesti, jos toinen vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Loputtomiin ei silti voi deittailla, vaikka usein vaikutelma paraneekin kun toiseen tutustuu, mutta jos ei ole kemioita, niin seurustelua ei synny, vaikka toinen olisi miten kiva. Ja kyllä usein selviää jo ensitapaamisella, että ei ole syytä tavata uudelleen.
Aloittajalle sen verran että suosittelen myös deittaamaan itseäsi vanhempia naisia. Itse olen 29v. mies ja olen tullut siihen tulokseen, että potentiaalisempaa deitti- taikka seurustelukumppania on 30v. naisissa. Ensinnäkin he eivät ole heti haluamassa "kaikkea heti", roiku lahkeissa, pelaile kissa-hiiri leikkejä tai esitä jotain vaikeasti saavutettavaa vaan kypsyttelevät ja katselevat asioita aikuismaisemmalla ja fiksummalla tavalla. Lisäksi deitit ovat olleet heidän kanssaan pääsääntöisesti kaikinpuolin parempia. Tämä on oma kokemukseni. En pidä enää tässä iässä pahana, vaikka nainen olisi kymmenenkin vuotta vanhempi, ehkä jopa enemmänkin. Vaikempaa olisi kuvitella vakavampaa suhdetta parikymppisen kanssa, joka on juuri vasta päässyt omilleen ja käyttäytyy sen mukaisesti. Eli kuten edellinen sanoi, älä rajaa liiaksi etsintääsi tiettyyn ikäluokkaan, jos haluat kaltaistasi seuraa.
Toimiiko nuo 30 naiset myös 40v miehelle? Ei kai siinä pitäisi olla eroa, oli mies 20v tai 40v??
Sää kerroit juuri miten 25-30 v. miehet tekevät. Miesten mielestä heti ekalla kerralla pitää olla perhosia vatsassa, muuten ei kannata jatkaa tutustumista. Heitä ei kiinnosta tutustua rauhassa katsella mitä siittä tulee.
Mielestäni ok tyypille, jonka kanssa juttu luistaa, kannattaa antaa useamman tapaamisen verran aikaa tutustua ja ottaa selvää millainen toinen on. Vasta tutustumisen jälkeenhän pystyy sanoon, voiko siittä tulla jotain. Ei ekalla tapaamisessa toiseen ehdi paljoa tutustuun ja tilannekkin helposti jännittää jonkun verran.
Turha vaahdota, että vanhemmat ja vähemmän koulutetut olisivat vähemmän nirsoja. Olen deittaillut itseäni 12v vanhempaa jo lähes GILF iässä olevaa ja ihan samalainen tämä on ajatus maailmaltaan kun joku 28v nainen. itse ei viitsi eds meikata kun tulee ensi treffeille, mutta mua mittailee päästä varpaisiin katsellaan.
Eli samanlaisia ns haihattelijoita ja pintaliitäjiä ovat ne ikäneidotkin.
No ne mihin mää oon törmännyt tuntuu olevan prinsessatyyppiä, eli sellaisia jotka etsivät sitä täydellistä prinssiä mitä ei ole edes olemassa =) Sit jos etsitään seuraa pelkkänä kaverina esim. leffaan niin en oo kelvannut siihenkään...
Hei, olen 23 mutta vastaan silti...
Kävin nettitreffeillä muutamia vuosia sitten. Tapasin muutamia mukavia poikia, joilla oli samoja kiinnostuksenkohteita mutta jotka eivät erityisemmin "sytyttäneet". Joitakin tapailin useamman kerran, viikkojen ajan, mutta minulle ei tullut sellaista tunnetta, että olisin halunnut olla enemmän kuin kaveri.
Yhteen pojista ihastuin heti ensimmäisellä tapaamisella. En tiedä onko se ulkonäkö vai mikälie kipinä, mutta ehkä toisista vain kiinnostuu eri tavalla, siis romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä? En minä kuitenkaan odottanut etukäteen mitään sellaista, että heti pitäisi olla "perhosia vatsassa".
Yli kolme vuotta siitä on, vielä ollaan yhdessä :)
Sain myös todella paljon viestejä kun minulla oli profiili deittipalstalla. Ehkä tapaamillasi tytöillä on sama tilanne, joten heillä voi olla varaa odottaa sitä kipinöintiä...
Ja vaikka en olisikaan tavannut nykyistä poikaystävääni, tuskin olisin alkanut seurustella niiden kanssa jotka eivät kiinnostaneet romanttisessa mielessä.
Kyllä sen jo ensitapaamisella tietää, voiko tulla mitään. Ei siinä mitään hiljaista aloitusta tarvita.
Jos halua tutustua rauhassa ja katsoa kehittyykö siinä toisen kanssa suuria tunteita,
olisi ehkä parempi treffata ihan kaveripohjalla.
Ajatuksena toki helpompi toteuttaa, kuin livenä, koska toisella on aina enemmän odotuksia.
Nettitreffailussa kuitenkin taitaa olla suurella osalla haluna tavata "se oikea", joten on vain luonnollista haluta tuntea sydämentykytyksiä jo ekalla näkemisellä?
Itselläni ei ole vielä kiire mihinkään, vaikka lähestynkin kolmeakymppiä. Olen tuhlannut aikaani moniin ensi-ja viimeisiin treffeihin, tapaillut mahdottomalta tuntuneita ihmisiä, seurustellut vuosia vääränlaisten miesten kanssa.
Nyt olenkin päättänyt, että treffeille raivaan aikaani ainoastaan, jos vastaan täällä tulee mies, joka jo paperilla ja valokuvissa vaikuttaa sellaiselta, joka voisi tuntua omalta.
Kuinka monella Oikeasti on käynyt niin, että kun ensitreffeillä on tullut sellainen " ei nyt oikein nappaa, mutta.." -tunne, on tavannut muutaman kerran uudelleen ja PAM! -yhtäkkiä ne tunteet onkin kehittyneet ja siitä on alkanut onnellinen yhteiselo?