Entinen ujo :)

Moro vaan kaikille, kirjoitukseni on tarkoitus kertoa omasta tilanteestani ja toivon et se auttaisi jotakin henkilöä.
Olen 33v. mies Hämeestä, asun Vaimoni 22v. ja 3v.lasemme kanssa ihanaa perhe-elämää hämäläisessä maalaismaisemassa. Vaimoni on kotoisin Vietnamista, hän on nyt osa-aikainen siivooja, minä olen Metalli hitsari/asentaja ja lapsemme on tarhassa ja voi hyvin kaikin puolin.

Olen ujo/paniikissa jos nyt joutuisin pitämään vaikka puheen tai esitelmän tutuille tai tuntemattomille ihmisille(onnex työssäni ei normaalisti ole näitä tilanteita), jo nimensä kartominen ja mistä on kotoisin, saa minut hermostumaan ja kämmenet hikoilemaan.

Kaikkein eniten tämä ujous haittaa seurustelua ja kumppanin löytymistä!! Siis puhettakaan et aikasemmin olisin pystynyt rennosti ja huskasti keskustelemaan seurustelu kumppanille. Mun eka "deitti" oli yhtä mykkä koulua alusta lähtien, oli halu tavata livenä, mutta sit iski ujous:(

No, seurustelu jutskiin tuli tauko ja keskityin hyviin puoliini eli töihin ja säästämiseen. Tänä aikana mielessä kypsyi Aasialainen vaimo ja Vietnamista oli minulla jostain kummasta hyvä fiilis, et sinne. Aloin petraamaan englannin kielen taitojani, tapasin netissä kivan tytön Saigonista(17v) ja alettiin kirjoitteleen ja lähettäää toisilleemme kuvia. N.5 vuotta sitten pakkasin kamani ja lähin tapaamaan tätä Saigonissa äitinsä kanssa asuvaa tyttöä.

Jostain kumman syystä englannin puhuminen helpotti ujouttani aivan valtavasti ja ehkä se ett aivan kaikki olikin mulle uutta. Puolenvuoden Vietnamissa olon ja seurustelun jälkeen(vaimoni täytti 18v.) sain Suomen suurlähetyksestä viisumin vaimolleni, lennettiin Suomeen, naimisiin ja siitä se yhteis elo sitten alkoi. Tuntui et vihdoinkin olen ehjä kokonainen mies ja parisuhde, perhe on kaikki kaikessa.

Kerkesin jo aatella et ujouteni estää mun parisuhteen, siihen löytyi lääke: Vietnam,
sinne ja eikun menox :) Anoppi on aivan ihana ja käy säännöllisesti joka kesä kylässä, toivoisinkin et Anoppi voisi muuttaa meille asumaan tääl landella ois tilaa ja hommiakin tarjolla, mut Suomen hallituksen asenne isäiteihin on mikä on.
Hyvä näinkin et on sentään edes vaimo joka viihtyy täällä ja elää kuin suomaaiset konsanaan.