Puolison Alzheimerin tauti - mitens silloin?

Sivusuhde ei ole oikein tai oikea ratkaisu oli sairaus sitten mikä hyvänsä. Itse olen vakavasti sairas ja puolisoni satutti minua sivusuhteella niin, että sairastuin yhä pahemmin. Sairauteni uhkaa henkeäni, mutta se ei estä rakastamasta, halaamasta, läheisyydestä tai seksistä, eikä myöskään avoimesta keskustelusta. Voimia sairaana ei eroon enää ole, hyvä kun jaksaa elää.

Kysy perusystävällisenä, onko mies hakenut ammattiapua? Oma mieheni on paljastunut valehtelijaksi, jos on pystynyt valehtelemaan minulle, niin pystyy valehtelemaan myös vonkatessaan, ikävä tosiasia. Omani vonkatessaan avautui parisuhteestaan ja vaikeasta elämästään ns. perusystävälliselle ja levitteli minusta täysin väärää ja ala-arvoista tietoa ja perusystävällinen uskoi kaiken, olen hänen silmissään kauhea ja hullu akka.

Onko tämä tautidiagnoosi miehen tekemä tai sinulle sanoma, mistä tiedät totuuden? Mieheni valehtelun myötä mennyt vain usko näihin selittäjiin, sitä enemmän selitetään, mitä enemmän yritetään salata ja valehdella. Älä ryhdy tuossa tapauksessa salasuhteeseen, sillä olet enemmän arvoinen, kuten kirjoitat. Minäkin olen enemmän arvoinen kuin mies, jonka kanssa nyt virallisesti joudun olemaan elämäni loppuun asti.

Ei kannata.En usko, että kukaan voi nauttia seksistä henkilön kanssa, kun tietää että toisella on sairas puoliso kotona odottamassa.

Riippuu taudin vakavuudesta, mutta jokin moraali sentään pitää olla.

Isäni sairastui alzheimeriin aika nuorena, vähän yli 50 vuotiaana. Useita vuosia äitini hoiti ja huolehti ja eräänä päivänä tapasi sitten ihmisen jonka kanssa hän viihtyi. Oltuaan 3 vuotta täyspäiväisenä omaishoitajana tajusin, kuinka äitini vanheni samalla ainakin 10 vuotta ja tuo uusi ihminen sai häneen uuttaa eloa ja virkeyttä joten hommasimme isälle hyvän hoitopaikan että äitimme saisi taas nauttia elämästään.

Uskon, että isäni olisi tehnyt samoin ja toivonut samaa jos olisi ymmärtänyt. Että äiti jatkaa elämäänsä.
Alzheimer on viheliäinen sairaus ja muuttaa hittasti mutta varmasti ihmisen persoonaa joten ihminen ei ole sama kuin ennen taudin puhkeamista.

Sanon kuitenkin, että älä aloita salasuhdetta vaan ole ystävä äläkä tee mitään sellaista mitä et voisi hyvällä omallatunnolla kertoa esim. ystävillesi. Jos ystävyytenne kestää ja muuttuu rakkaudeksi, sekin on täysin luvallista mutta ei ennen kuin aika on kypsä. Jos miehen puoliso on vielä "tässä maailmassa", se on paha loukkaus häntä kohtaan.

Kiitos hyvistä vastauksistanne!

@minullakin kuorma:
Olen kehottanut hakemaan apua hoitamiseen, kun se on yksin hänen harteillaan lasten jo muutettua pois. Saattaisi olla jotain sopeutumisvalmennuskurssejakin lähiomaisille, arvelen, en tiedä.
En hätäile suhteeseen ja tykkään avoimuudesta eikä ole miehenkään viisasta paeta tuskaansa ja hakea lohtua salasuhteesta.

@Voimiam:
Totta. Enkä minä vapaana hae salaista seksisuhdetta vaan oikeaa rakastumista ja seurustelua avoimesti. Se. että tunnen empatiaa, ei ole rakkautta. Ja vaikka minun tekisi mieleni auttaa, niin ei minun tarvitse rakkauttani antaa, jos en itse oikeasti ole rakastunut vaan sen säälistä tekisin.

@isäntyttö70:
Aivan ihana on kirjoituksesi. Kiitos! Olette harvinaisen ymmärtäväisiä lapsia olleet.

Minusta tämä on ihmeellinen ketju. Tähän on kerääntynyt vain viisaita ja ymmärtäväisiä ihmisiä :) Toivotan siunausta ja voimia kaikille ja eritoten sinulle "minullakin kuorma".