Moi! Mulla on pattitilanne. Olen ollut sinkkuna jo kolme vuotta ja tapaillut muutamia miehiä. Ja nyt olen ollut erittäin paljon tekemisissä yhden miehenkanss joka on exäni kaveri. Ei mitään sydänystäviä mutta samoissa piireissä pyörivät yhteisen harrastuksenkin vuoksi. Olen pienestä asti ollut tähän exäni kaveriin "rakastunut" mutta mitään ei koskaan ole aikasemmin tapahtunut. Olen korviani myöten ihastunut häneen ja hän myös minuun. Ongelmahan on tämä exäni. Olen hänen kanssaan tosi läheisiä. Soitamme melkein jona päivä ja jutellaan niitä näitä ja hän on välillä luonani viettämässä aikaa. Ja hänhän haluaisi palata yhteen mutta minulla niitä tunteita ei ole ollut vuosiin. Mitä siis teen tämän uuden miehen ja tän vanhan kanssa?? Luulen että kun exäni saisi tietää meistä niin se sekoaa. Sit vielä se piti mainita että olen tuntenu/tiennyt tämän uuden miehen kauemmin kuin exäni. Joten ei voi suoranaisesti sanoa että se on exäni kaveri ja siihen ei saa koskea. Kuulisin mielelläni mielipiteenne mitä teen. Välit haluaisin exääni pitää. Se on auttanu mua niin pahoissa paikoissa ja tilanteissa. Ja mä oikeesti välitän siitä tosi tosi paljon..
Kokemuksia. Mielipiteitä?!
Mirabella
5177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Elät omaa elämääsi ja teet omat valintasi sydämen äänen johdattamana.
Jokainen vastaa omista tunteistaan, eli jos exällä tulee paha mieli uudesta rakkaudestasi, on hänen oma asiansa selvitä tunteistaan. Normi ihminenhän on vain iloinen ja onnellinen toisen puolesta, jos toinen löytää rakkautta elämäänsä..
Joo, niin säkin olet aina tooooosi onnellinen toisten puolesta. Hymyilet ja onnittelet vaikka sydän märkänis. Älä nyt jaksa! KUKAAN ei tosiaankaan ole varmaan koskaan ollut jotenkin erityisen iloinen ja onnellinen exänsä puolesta kun tämä löytää rakkauden, jos itse toivoo vielä yhteen paluuta. Kyllä oli sitä luokkaa teennäinen vastaus, että oispa tosi hauska nähdä kun sä elät kuten opetat.
Jo se, että on ollut ihastunut, ja toinen ei olekaan, sattuu. Vaikkei mitään suhdetta olisikaan. Jo se että se valitseekin jonkun toisen, ottaa pattiin, ja kovaa!
Hyvä että ihmiset pystyy olemaan onnellisia toistensa puolesta edes kavereita ollessaan, eikä aina pysty... Etenkin jos itsellä on tosi pahasti sydän rikki ja on kipeä, niin harvoin mä olen nähnyt semmoisen ihmisen ilosta ja onnesta hyppivän, vaikka se yrittäisikin, ja haluaisi olla toisen puolesta onnellinen.
Joo, älä vaan koskaan ota muita ihmisiä huomioon, äläkä muiden tunteita: sehän on niiden oma asia selvitä niistä. Älä etenkään ystävien. Sillä niitä lisää saa!
PS. Etenkin vielä kateuden luvatussa maassa toi kommentti "normi-ihmisistä" oli kyllä sinänsä ihan humoristinen. Suomessahan tunnetusti oikein riemuitaan muiden menestyksestä ja onnesta ja kasapäin olen nähnyt kannustusta ja yhdessä toisen lottovoitosta iloitsemista :D
Ainakin sinun täytyy sitten varautua siihen, että exääsi et saa pitää. Kai sä ymmärrät itekin, ettei toinen välttämättä pysty siinä kivussa kaveeraamaan, kun itse tykkää jostain ja joutus vierestä katselemaan sen olemista toisen kanssa? Harva meistä mikään jeesus on, kyllä se sattuu ja pännii. Kyllä mäkin haluaisin kakun, syödä ja säästää, mutta aika iso kakku saa olla jos se onnistuisi.
No, tuon toisen vastaajan neuvoilla et pidä yhtään kaveria. Jos aina vaan touhottaa välittämättä muista, ei kyllä ystäviä saa eikä tee, eikä pidä. Normi-ihminen EI tosiaankaan ole iloinen toisen rakkaudesta, kun itse on ihastunut ja rakastunut samaan ihmiseen: turha leikkiä jeesusta, kun tosiaankaan, meistä ei kukaan ole semmoinen. En tunne yhtäkään ihmistä, jolle se olisi ihan sama ja voi että kun mä olen niin onnellinen mun exän puolesta, jonka kanssa itse haluaisin palata yhteen, mutta se nyt löysi onnen tosta tyypistä... Juu, haluaisin nähdä tuon tyypin naaman. Ei onnistu.
Teoreettinen mahdollisuus sinulla olisi pitää ex kaverina, jos annat hänelle "varoaikaa". Eli valmistelet. Ensin kerrot hänelle, että olet vakavasti ihastunut johonkin toiseen. Älä kerro kehen. Annat hänen sulatella sitä tietoa pari viikkoa, ihan ilman mitään muuta.
Sitten kerrot, että olet käynyt treffeillä sen suuren ihastuksen kanssa (älä tiputa heti mitään pommeja), ja sanot, että ymmärrät, että häneen ehkä sattuu se. Kuuntele häntä ja sano, että ymmärrät jos hän haluaa ottaa välimatkaa. Mutta pidä kiinni siitä, että olet aloittamassa toista suhdetta nyt vuosien jälkeen ja kerro, että sinun on aika mennä eteenpäin.
Anna muutama viikko.
Kerro, että tässä on nyt oikeasti jotain (älä vieläkään kerro kuka se on) ja että sinusta tuntuu että olet ihastumassa tosi vakavasti. Että olette tapailleet paljon.
Ja anna muutama viikko.
Kun näin pikkuhiljaa kerrot, kuuntelet exääsi, ja ikäänkuin annat hänen vihdoin myös päästää irti ja surra pettymyksensä siitä, että teille ei tulekaan uutta suhdetta, vaan sinä menet eteenpäin, hän EHKÄ jää ystäväksesi. Kipu ei tule kaikki kerralla, hän ei joudu heti saamaan "nyrkistä naamaansa" ja tottumaan jopa kaveriinsa sinun kanssa.
Vähennä myös hieman aikaa hänen kanssaan, älä soittele päivittäin, älä roikuta häntä. Älä anna hänelle koko ajan toiveita jostain. Kavereilla saa olla pientä välimatkaakin. Älä hylkää, mutta älä roikuta: te ette ole bestiksiä enää. Välitä hänestä niin, että myös hän pääsee eteenpäin ja myös hän saa valita.
Kun pari kuukautta on siis mennyt, kerro että sinun pitää "tunnustaa" kuka tämä suuri rakkautesi nyt on. Tässä vaiheessa olette myös tapailleet sen tyypin kanssa sen aikaa, että tiedät vähän riskeeraatko ystävyyden turhan vai oikean jutun takia.
Mieti aina miten itse haluaisit tietää.
Mitä itse haluaisit? Että jos itse olisit ihastunut, sinua vedätettäisiin ensin ja sitten tiputettaisiin pommi? Ja kyllä exäsi saisi seurustella vaikka parhaan ystäväsi kanssa, hän on vapaa mies nyt. Mutta väitätkö että ei yhtään olisi koskaan kirpaissut? Olisi ja kirpaisisi vieläkin. Haluaisitko itse tuollaisen tiedon kertarysäyksenä ja suoraan päin naamaa? Mieti aina itse, omalle kohalle.
Kyllä exäsi selviää ja toki, hänen täytyykin, mutta huomioon saa ottaa, ja pitääkin jos aikoo ystävyyden säilyttää.
Silti voi olla, että hän ei halua eikä pysty katselemaan uutta onneasi ja se on inhimillistä. Aina kun ei kaikkea saa mitä haluaa.
jos nämä 2 kaverusta ovat oikeita ystäviä niin ei siihen naista tule kaveruuden tielle, eli sinä jäät nuolemaan näppejäsi.
mutta jos ovat vain jotain tuttuja niin noh.... exäsi sitten vittuuntuu teille molemmille, ettekä kuule hänestä enää mitään (hyvissä merkeissä ainakaan)
kummassakaan tapauksessa välit exääsi menevät.
Pienet on piirit. Siitä ne ongelmatkin syntyy.
Kun pääset näkemään muutakin maailmaa, veikkaan, että exät ja niiden kaverit ja kaiman veljetkin jäävät sen sileän tien kun maailma vie sinut mukanaan. :)