Minä olen ikuinen laihduttaja, huomasin sen nyt. Kerran olen onnistunut liikunnan ja terveellisen ruokavalion (ainoa oikea tapa laihduttaa minun mielestäni) avula laihtumaan sellaisiin mittoihin, että ei olisi ollut enää pitkäkään matka ihannepainooni. Olen 160cm pitkä ja painan 90 kiloa. Kroppani oli laihdutettuani aivan upea, sillä läski vaihtuikin lihakseksi ja painaessani 73 kiloa näytin hyvältä. Ja annoin sitten itseni repsahtaa, urheilu unohtui ja pizza alkoi taas maistua. Kaikki se työ meni aivan hukkaan.
Nyt laihdutan taas. En ole käynyt vaa'alla kertaakaan, mutta vaatteet ovat alkaneet mahtua päälle ja energiaa on yhtäkkiä enemmän kuin ennen. Syön paljon salaattia ja vähärasvaista lihaa, kanaa ja kalkkunaa lähinnä. Silloin tällöin syön leipäpalan ja hedelmiä varmaan joka päivä. Vettä juon aivan älyttömät määrät ja vessassa pitääkin ravata koko ajan. Työmatkat yritän kävellä ja patistan itseäni lenkille.
Laihdutus on minulle hankalaa, sillä samalla toivon laihtuvani ja samalla myös pelkään laihtuvani. Pelkään siksi, että tulos ei ole pysyvä, ei minun itsekurillani. Läskien takana on myös helppo olla piilossa, sillä en nauti miesten huomiosta. Olen menossa naimisiin ja koko parisuhteeni ajan olen kokenut muilta miehiltä saadun huomion ahdistavaksi, ehkä pelkään itsekurini pettävän siinäkin. Ja kun läskin alta paljastuu hyvännäköinen kroppani, olen aika hukassa. Mutta silti täytyy laihduttaa, koska en pidä itsestäni tällaisenakaan.
Olipa avautuminen. Mutta kommentoikaa ihmeessä, jos on tällaisesta ajatuksia tai kokemuksia. Itsetuntohan tässä lienee kyseessä.
Nyt laihdutan taas. En ole käynyt vaa'alla kertaakaan, mutta vaatteet ovat alkaneet mahtua päälle ja energiaa on yhtäkkiä enemmän kuin ennen. Syön paljon salaattia ja vähärasvaista lihaa, kanaa ja kalkkunaa lähinnä. Silloin tällöin syön leipäpalan ja hedelmiä varmaan joka päivä. Vettä juon aivan älyttömät määrät ja vessassa pitääkin ravata koko ajan. Työmatkat yritän kävellä ja patistan itseäni lenkille.
Laihdutus on minulle hankalaa, sillä samalla toivon laihtuvani ja samalla myös pelkään laihtuvani. Pelkään siksi, että tulos ei ole pysyvä, ei minun itsekurillani. Läskien takana on myös helppo olla piilossa, sillä en nauti miesten huomiosta. Olen menossa naimisiin ja koko parisuhteeni ajan olen kokenut muilta miehiltä saadun huomion ahdistavaksi, ehkä pelkään itsekurini pettävän siinäkin. Ja kun läskin alta paljastuu hyvännäköinen kroppani, olen aika hukassa. Mutta silti täytyy laihduttaa, koska en pidä itsestäni tällaisenakaan.
Olipa avautuminen. Mutta kommentoikaa ihmeessä, jos on tällaisesta ajatuksia tai kokemuksia. Itsetuntohan tässä lienee kyseessä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.