Olen lähetellyt jonkin verran sähköposteja muiden tällä palstalla kaveria hakevien kanssa (olen siis sekä vastannut ilmoituksiin että laatinut yhdessä vaiheessa sellaisen itse) ja täytyy sanoa, etten ihan ymmärrä, mitä porukka oikein kuvittelee, kun tiputellaan sellaisia hädin tuskin kolmen rivin sähköpostiviestejä, jotka eivät kerro oikeastaan mitään lähettäjästä.
Miten oletatte sen tutustumisen oikein etenevän, jos ette sen vertaa jaksa naputella tekstiä, että kertoisitte itsestänne jotain oleellista? On vähän vaikea muodostaa kuvaa ihmisestä, joka jaksaa kertoa itsestään vain että "vapaa-aikanani tykkään käydä leffassa".
Ei sitä koko elämänhistoriaa kaikkine tragedioineen ole tietenkään heti kättelyssä pakko lyödä tiskiin, mutta turha ihmetellä, jos toinen osapuoli ei jaksa pidemmän päälle vastailla viesteihin, jotka eivät sisällä oikeastaan mitään informaatiota.
Miten oletatte sen tutustumisen oikein etenevän, jos ette sen vertaa jaksa naputella tekstiä, että kertoisitte itsestänne jotain oleellista? On vähän vaikea muodostaa kuvaa ihmisestä, joka jaksaa kertoa itsestään vain että "vapaa-aikanani tykkään käydä leffassa".
Ei sitä koko elämänhistoriaa kaikkine tragedioineen ole tietenkään heti kättelyssä pakko lyödä tiskiin, mutta turha ihmetellä, jos toinen osapuoli ei jaksa pidemmän päälle vastailla viesteihin, jotka eivät sisällä oikeastaan mitään informaatiota.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pistää tietenkin miettiämään onko ihmisen elämä niin tyhjää ettei ole mitään muuta sanottavaa. Tietenkin sitä herää epäilys onko kyse masennuksesta. Ystävyyssuhteista ei jaksa pitää huolta eikä mistään muustakaan. Sähköposteihinkaan ei jaksa vastata jos jaksaa edes lukea.
Onks kukaan oikeasti löytänyt ystäviä tältä palstalta? Siis toimiiko toi homma käytännössä ollenkaan?
Ei kukaan ole. Oikeasti ketään vaan ei kiinnosta.
ketään ei kiinnosta mikä? Jos ketään ei kiinnosta, miksi kukaan lukee tätä palstaa?
Kannattaisiko ystävää hakiessakin tavata mahdollisimman pian?
Jos joku kirjoittaa, että "vapaa-aikanani tykkään käydä leffassa", on aika helppo ehdottaa leffaa, jossa tavattaisiin.
Itsellä on kokemusta vain nettitreffeistä eikä ystävän hakemisesta netistä. Myönnän, olen esimerkiksi kerran laittanut miehelle ensimmäiseksi viestiksi, että "olen menossa tänään keskustaan spinningiin, nähtäisiinkö sen jälkeen". Hänen mielestään meidän "tuli" viestitellä kauemmin. Niinpä kirjoittelin hänen kanssaan useamman viestin ja kävimme näitä "olen semmoinen ja tämmöinen ja kiinnostunut siitä ja tästä" -keskusteluja.
Ok, tapasimme noin parin viikon kuluttua pariinkin otteeseen. Ja huomasin, etten ollut miehestä riittävän kiinnostunut. Hän olisi kyllä halunnut jatkaa tapaamistani.
Eli heti vaan tapaamaan! Oikea tutustuminen voi alkaa vain tapaamisesta, eikä toiseen liitetyistä mielikuvista.
Itseäni ei kyllä tosiaankaan kiinnosta tavata jotain täysin random ihmistä ilman minkäänlaista tietoa siitä, olemmeko edes suurin piirtein samalla aaltopituudella. Ihan niin epätoivoinen en ole. Koen moisen kalastelun yksinomaan ajan haaskauksena. Tämä pätee mielestäni vielä enemmän kaverin etsintään kuin nettideittailuun.
Yhteneväisyyksien ja erojen alustava selvittäminen ei edes ole mitenkään äärettömän vaikeaa, kunhan ihmiset jaksaisivat panostaa siihen viestiin vähän enemmän kuin 20 sekuntia ajastaan.
Kukin tavallaan.
Omat ystäväni taas ovat hyvinkin erilaisia kuin minä, mutta heihin olen tutustunut muuta kautta. (Opiskelun, työn, harrastuksien tai toisten ystävien kautta.)
Ymmärrän, että netin kautta tulee se viehätys, että alkaa etsimään jotain kovin sopivaa, joka olisi juuri oikea. Tosin kuten aloituksessasi totesit: harva tekee niin todellisuudessa.
Reippaasti vaan ulkoilmaan niitä ystäviä löytämään.
oon saanut myös kahden ja kolemn rivin vastauksia ja sitten esittämiini kysymyksiin ei vastata ja sitten ne tyypit katoaa johonkin, eikä kuulu enää vastausta.