Hei! Kerron nyt tarinani lyhyesti. Olen 29 vuotias mies ja seurustellut nykyisen kumppanini kanssa 5 vuotta. Hän kertoi tänään pettäneensä minua ja toivoo, että voisin antaa anteeksi. Hän oli pettämishetkellä juonut muutamia siidereitä, mutta ei kuitenkaan ollut sanojensa mukaan humalassa. Hän myös sanoo, että katuu asiaa enemmän kuin mitään muuta ja, että se oli hänen elämänsä suurin virhe koska rakastaa minua yli kaiken.
Taustoina vielä, että minulla todettiin 2v sitten syöpä, jonka hoitojen aikana parisuhteemme hieman kariutui, kun parisuhde-elämää ei oikeastaan ollut. pettäminen tapahtui sinä aikana kun minä toivuin sairaudesta. Hän sanojensa mukaan tunsi itsensä silloin pelokkaaksi, yksinäiseksi, hylätyksi ja myös, että kaikki on sekaisin ja epävarmaa.
Muuten suhteemme on ollut todella hyvä ja vahva. Rakastamme toisiamme ja olemme molemmat sitä mieltä, että olemme kuin luodut toisillemme. En vain ymmärrä, että voiko näin todella tehdä rakkaalleen jos häntä todella rakastaa? En aina ymmärrä naisten logiikkaa ja sitä miten he toimivat ja olisi mukavaa, että naiset kommentoisivat ja antaisivat näkökulmiaan omien mietteideni avuksi.
Kysyisin nyt siis naisilta, että onko minun järkevää antaa hänelle mahdollisuus vai olisko järkevintä unohtaa elämäni rakkaus ja jatkaa elämää eteenpäin yksin uutta rakkautta odotellessa?
Taustoina vielä, että minulla todettiin 2v sitten syöpä, jonka hoitojen aikana parisuhteemme hieman kariutui, kun parisuhde-elämää ei oikeastaan ollut. pettäminen tapahtui sinä aikana kun minä toivuin sairaudesta. Hän sanojensa mukaan tunsi itsensä silloin pelokkaaksi, yksinäiseksi, hylätyksi ja myös, että kaikki on sekaisin ja epävarmaa.
Muuten suhteemme on ollut todella hyvä ja vahva. Rakastamme toisiamme ja olemme molemmat sitä mieltä, että olemme kuin luodut toisillemme. En vain ymmärrä, että voiko näin todella tehdä rakkaalleen jos häntä todella rakastaa? En aina ymmärrä naisten logiikkaa ja sitä miten he toimivat ja olisi mukavaa, että naiset kommentoisivat ja antaisivat näkökulmiaan omien mietteideni avuksi.
Kysyisin nyt siis naisilta, että onko minun järkevää antaa hänelle mahdollisuus vai olisko järkevintä unohtaa elämäni rakkaus ja jatkaa elämää eteenpäin yksin uutta rakkautta odotellessa?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos tunnusti itse ja vapaaehtoisesti, se on hyvän ihmisen merkki. Iso kriisi on edessänne, mutta toivoa on.
Anna anteeksi omalta osaltasi. Jos hän pystyy antamaan itselleen anteeksi niin vot. Nainen tuntuu ajatelleen asiaa, tämä voi olla myös vahvistava asia.
Joka kerran pettää pettää myös toisen ja kolmannen kerran. Tämä koskee erityisesti naisia joten hullu olet jos suhdetta jatkat. Teon törkeyttä lisää se että samaan aikaan kun sinä taistelit hengestäsi julmaa tautia vastaan naisesi oli jakamassa persettään. Minä en ikimaailmassa pystyisi antamaan tuollaista tekoa anteeksi, asiassa ei olisi mitään keskusteltavaa. Huora ulos!
Voi että sattuu. Ex -vaimoni petti ja selitys oli sama.
Olin myös sairastunut, vaikka en läheskään niin vakavasti kuin ap. Kun ex jäi kiinni (ei siis tullut itse kertomaan), niin selitteli sillä että oli ollut peloissaan ja ollessaan vuosittain pidettävässä seminaarissa, joka sinä vuonna oli pari viikkoa sairastumiseni jälkeen, meni työkaverin hotellihuoneeseen. Tämä kuitenkin myös toistui muutamia kertoja vastaavilla työmatkoilla ja aina saman kaverin kanssa.
Erosimme vuosia myöhemmin, mutta syy oli lopultakin tämä uskottomuus. Jatkoin liittoa lasten vuoksi, mutta kun luottamus ja sen myötä rakkauskin oli mennyt, eikä takaisin tullut, niin päätin antaa omille tunteille vallan ja ryhdyin rinnakkaissuhteeseen, joka kesti useamman vuoden. Lopulta erosin molemmista yhtä aikaa.
Sitten tapasin elämäni naisen ja elimme hienoa, riidatonta parisuhdetta viisitoista vuotta ja saimme lapsia. Sitten lapsemme sairastui vakavasti ja minä jäin kotiin hoitamaan lastamme. Ja mitä tapahtuikaan – puolisoni ihastui työkaveriinsa ja meni erään työhön liittyvän illanistujaisen jälkeen tämän kotiin ”keskustelemaan”. Valehteli olleensa muualla, mutta jäi kiinni toisen työkaverinsa ”puolivahingossa” kerrottua siitä minulle. Puolisoni sanoo, että sänkyyn ei menty (kukaan ei usko). Myöntää kuitenkin olleensa ihastunut ja olisi halunnut myös seksiä tämän miehen kanssa.
Nyt olemme yrittäneet korjata suhdettamme toisaalta lasten vuoksi ja toisaalta myös siksi, että en jaksa taas aloittaa alusta. Aika-ajoin minulla on sellainen tunne, että historia toistaa itseään. Koko suhteemme ajan uskoin, että mikään ei voi noin kaunista suhdetta rikkoa, eikä minulle tullut mieleenkään olla uskoton. Nyt tilanne on se, että aina kun joku nainen osoittaa mielenkiinnon merkkejä, pysähdyn ja mietin ihastumista. En tiedä mitään syytä olla ihastumatta ja olla antamatta asioiden edetä.
Ovatko naiset niin heikkoja elämän vastoinkäymisten edessä, että heti haetaan turvaa vieraan miehen sylistä? Alan uskoa, että moni nainen on. Tai sitten minä vedän puoleeni näitä turvaa hakevia naisia, mutta kun arki koittaa niin yksi turva ei riitäkään.
Minä en ole koskaan ollut mustasukkainen tai pyrkinyt millään tavoin ottamaan kantaa saati puuttumaan puolisoitteni työ- tai kurssimatkoihin enempää kuin illanviettoihinkaan. Alan kuitenkin tulla siihen ajatukseen, että vanha tapa oli sittenkin hyvä – nainen liekaan. Ei siksi, että se estäisi uskottomuuden – sehän olisi joka tapauksessa keinotekoista - vaan siksi, että ehkä nainen sitten tuntee olonsa turvalliseksi, kun mies määrää ja kontrolloi.
Nyt olen asettanut rajat: jatkan liittoamme vain sillä ehdolla, että puolisoni ei osallistu mihinkään työ –tai muihin illanistujaisiin. Sama koskee kurssi- ja koulutusmatkoja. Hän osallistuu vain jos minä lähden mukaan.
En pakota enkä määrää. Hän valitsee: uskollinen parisuhde, jossa ei oteta riskiä eikä anneta uskottomuudelle edes mahdollisuutta, ja jossa hänen päivittäiset tekonsa osoittavat että hän haluaa suhteemme kuntoon ja jossa teot osoittavat katumusta. Näin mennään ja jäädään odottamaan palautuuko luottamus ja voinko antaa anteeksi. Samalla pidän mielen avoinna muille suhteille. Jos tämä toimii, niin jonain päivänä suhteemme voi taas olla normaali – tai sitten se kaatuu sitä ennen.
Ethän sä ole sen ihmeellisempi. Petit itsekin heti kun sait mielestäsi "oikeuden" siihen. Aidosti periaatettaan noudattava ei olisi tehnyt niin. Aiot kiristää vaimoasi hänen työllään. Se vasta kuulostaakin miehekkäältä.
" Petit itsekin heti kun sait mielestäsi "oikeuden" siihen. "
Et siis ymmärtänyt. En suinkaan pettänyt, vaan vaimoni tuhottua suhteemme, ei ollut mitään parisuhdetta. Ei voi pettää jos ei ole edes suhteessa. Oli vain kulissikoti lapsia varten. Tämän olin tehnyt selväksi sanomalla, että luottamusta ei ole, suhdetta ei ole ja että minä elän sen mukaisesti. Niin myös tein.
Periaate, johon uskon, on se eletään joko sinkkuna tai yksiavioista suhdetta. Vaimoni päätti, että suhteemme ei ole yksiavioinen. Niimpä minusta tuli sinkku ja elin sen mukaisesti. Siihen ei vaikuta se, että miellä oli sama ulko-ovi.
"Aiot kiristää vaimoasi hänen työllään."
Miten niin? Minä en kiristä millään. Hän on vapaa tekemään omat ratkaisunsa. Kaikilla on jonkinlaiset ”ehdot” parisuhteelle. Joku ei seurustele tupakoivan kanssa ja toinen ei ryhdy liittoon tyhmän kanssa. Joku asettaa ehdoksi liitolle sen, että ei saa olla uskoton; yhden raja on siinä, että ei saa rakastua, toinen ei hyväksy kertapanoakaan, kolmas katsoo suutelun pettämiseksi ja neljäs ei hyväksy flirttailua missään muodossa. Jos molemmat hyväksyvät samat ”säännöt”, niin parisuhde syntyy, jos ei, niin ei synny.
Minun puolisoni rikkoi yksipuolisesti ”sopimustamme” uskollisuudesta. Sen johdosta minulla on ”oikeus” purkaa koko liitto. Voimme myös aloittaa uuden liiton ja nyt minun ”ehtoni ” ovat ne mitkä kerroin. Hänellä on niin ikään omat ehtonsa; kuten että haluaa minun olevan uskollinen –sekin on kai sinun mielestäsi kiristämistä?
"Miten niin? Minä en kiristä millään. Hän on vapaa tekemään omat ratkaisunsa. Kaikilla on jonkinlaiset ”ehdot” parisuhteelle. Joku ei seurustele tupakoivan kanssa ja toinen ei ryhdy liittoon tyhmän kanssa. Joku asettaa ehdoksi liitolle sen, että ei saa olla uskoton; yhden raja on siinä, että ei saa rakastua, toinen ei hyväksy kertapanoakaan, kolmas katsoo suutelun pettämiseksi ja neljäs ei hyväksy flirttailua missään muodossa. "
Oikein!
Minusta sinä et ole edes kohtuuton. Itse jos vaimo tekisi noin, niin vaatisin välitöntä irtisanoutumista ja uuden työpaikan etsimistä.
Suomi on vapaa maa, täällä saa erota ihan millä syyllä haluaa. Jos minun mielestäni eron syy on että vaimo meni tänään töihin, sekin on vapaasti minun päätettävissäni.
Hyvä nimimerkki "Sattuu, sattuu", olen tosi pahoillani puolestasi. Olen myös päätynyt samantyyppiseen ajatukseen naisten uskottomuuden syistä. En minäkään pidä toisen rajoittamista ja kahlitsemista oikeana, mutta jos puoliso on itse toimillaan jo osoittanut, ettei pysty hallitsemaan itseään, niin silloin toisen on se tehtävä. Ratkaisusi on aivan oikea. Nyt vaimollasi on tilaisuus näyttää mitä hän haluaa. Haluaako hän sinut ja perheen vai jotain muuta. Jos hän ei sopeudu terveen parisuhteen sääntöihin, niin sinun valitsemallasi tavalla se selviää parhaiten.
Pakko sanoa. Nämä työkavereidensa kanssa kuksivat naiset eivät ole mitään järjen jättiläisiä. Tosiasia on, että eletään yhä miesten maailmassa. Työkaverin kanssa suhteeseen ryhtyviä miehiä ei arvostella, mutta naiset menettävät työyhteisössä arvostuksen. Ei heille kukaan sitä ääneen sano. Mutta heitä katsotaan kieroon eikä heillä ole aavistusta, tai sulkevat silmänsä siltä mitä työkaverit heistä selän takana puhuvat. Pahimmillaan mieskokkegat puhuvat heistä ala- arvoisesti vitsaillen.
Fiksu ihminen ymmärtää, että seksisuhteet eivät kuulu työpaikalle, ja osaa pitää riittävän etäisyyden. Ystävyys on eri asia, sillä ei ole vaikutusta työilmapiiriin ja työtehoon huonontavasti.
KAIKKI nauravat takana päin työpaikan jakorasioille, jotka naimisissa olevana jakavat torttua työkaverille. Tai sille joka vapaana jakaa sitä samaa vanhaa tavaraa työpaikan naimisissa olevalle sonnille.
Viestiketjun aloittajan kertomus ei vaikuta ihan uskottavalta, mutta keskustelu aiheesta on kohdallaan. Pettämään ryhtyvillä on heikko itsetunto. Tarvitaan vain sopiva tilaisuus, ja silloin kontrolli pettää ja samalla puoliso ja sitoumukset unohtuvat. Jos tilaisuuksille annetaan mahdollisuus, tällainen henkilö toistaa toimintaansa ja pettää uudelleen. Tämän olen itse opppinut kantapään kautta ja näkyy olevan samoja johtopäätöksiä tässä viestiketjussa muillakin.
Jos viestiketjun aloittajan kertomus on totta, hän voi ihan hyvin antaa kumppanilleen sen mahdollisuuden. Mutta on syytä ymmärtää, että sama voi toistua. Pettämistilaisuudet on saatava minimaalisiksi, sitä on vaadittava ja siihen kumppanin on suostuttava. Kaikkein keskeisintä on pidemmän päälle se, pystyyykö kirjoittaja itse jatkamaan suuhdetta tällaisen ratkaisun ja siihen kuitenkin jäävän epävarmuuden kanssa. Uskottomuudesta ja huijatuksi tulemisesta toipuminen on vaikeaa, eikä läheskään aina onnistu, vaikka yritystäkin olisi.
On aika luonnollista, että seksin kaipuu muodostuu lopulta ohittamattomaksi. Jos puoliso sanoo sinua rakastavansa niin kyllä hän rakastaa. On kuitenkin erittäin luonnollista että puolisosi pysyi seksuaalisena saiarudestasi huolimatta.
Hieman ymmärrystä itsesäälin tilanne.
"On aika luonnollista, että seksin kaipuu muodostuu lopulta ohittamattomaksi."
Eikä ole. Seksin kaipuu on niitä helpommin hallittavia asioita elämässä. Se on asia, jossa ihminen saa itse tehdä päätöksen. Syöpä esimerkiksi tulee kysymättä ja mitään et asialle voi. Jos seksin määrä tai laatu ei vastaa odotuksia, niin sitten asiasta puhutaan. Vieraisiin meno on missä olosuhteissa hyvänsä raukkamaista. AP:n tilanteessa erityisesti.
No, toisaalta tapahtunut mikä tapahtunut ja nainen on tehnyt ison päätöksen ja ottanut riskin. Hän haluaa rehellisen ja avoimen suhteen silläkin uhalla, että menettää sen kokonaan. Toiset eivät koskaan löydä yhtä rehellistä ja avointa puolisoa, joten tästä naisesta ehkä kannattaa "pitää kiinni".
Jos hän on tunnustanut, katuu, on pahoillaan, tapahtuneesta on jo aikaa eikä hän ole sitä jatkanut ja on tällä välin kasvanut aikuisesti, niin edessä voi olla upea, koko elämän kestävä parisuhde uskollisen ihmisen kanssa.
Vastauksen löydät itse, kun tutkiskelet omaa sydäntäsi. Jos roolinne olisivat toisin päin, mitä olisit tehnyt? Miehille on tietysti enemmän vaihtoehtoja, kuten maksullisissa käynti, mutta kuitenkin. Kukaan ei tunnusta tuollaista ilman aitoa rakkautta. Lopetatko suhteen, vaikka hän sinua rakastaa? Ei hän sitä sinulle tehnyt, vaan itselleen. Osaatko ajatella syvällisesti?
"Ei hän sitä sinulle tehnyt, vaan itselleen. Osaatko ajatella syvällisesti?"
Varmasti aloittaja osaa syvällisesti ajatella, nainen huorannut, se oli sitten siinä. Vain täysin munaton mies voi antaa noin kavalan petoksen anteeksi. Toinen kuolemansairas, toinen käy jakamassa persettään. Ei siinä ole mitään epäselvää.
Minä ostin miehelleni 40-vuotis lahjaksi thai hierontaan lahjakortin, en pidä sitä pahana, mutta kyllä sinun pitää kertoa rehellisesti, muuten tulee epäilys että jotain salattavaa on ollut kun ei olla kerrottu.
Niille, jotka ovat asiaa miettineet: tarina on täysin tosi. Ja täytyy tähän lisätä, että miksi mietin ylipäätänsä yhteen palaamista. Olen myös itsekkin nuorempana miehenä pettänyt silloista tyttöystävääni. Kadun sitä edelleen. Se oli elämäni tyhmin, mutta myös toisaalta opettavainen kokemus. En ymmärrä vieläkään, että miten pystyin satuttamaan toista ihmistä niin julmasti. Kaikki tekevät virheitä ja niistä opitaan. Tai ainakin minä opin.
Tapasin tänään tuon minun ex-naiseni. Meillä oli todella mukavaa ja hyvä olla yhdessä. Hän puhui esimerkiksi yhteisestä tulevaisuudesta ym, joten melko tosissaan hän taitaa olla. Ja tiedän myös, että hän aidosti rakastaa minua koko sydämestään.
Alan nyt kallistua enemmän siihen, että annan hänelle uuden mahdollisuuden.. Se on suuri riski, mutta elämä on täynnä riskejä. Olen kuitenkin päättänyt, että mietin asiaa muutaman kuukauden ennen kuin teen lopullisen päätöksen.
Aikapaljon erilaisia kommentteja tullut. Ihmiset taitaa kokea nämä asiat todella eri tavoilla. Mutta mä olen sitä mieltä, että pettäjä ei ole aina pettäjä. Esimerkkinä minä itse. En enää ikinä voisi tehdä sitä kenellekkään. Eikä tässä mistään munattomuudesta ole kyse, vaan siitä, että mä oikeasti rakastan ja olen valmis tekemään sen eteen töitä, että saataisiin suhde taas toimimaan. Enemmänkin sanoisin, että mulla on munaa tehdä niin! ;)
Katsotaan miten asia etenee. Osaankohan antaa anteeksi, osaanko taas luottaa ja tuleko tästä vielä koko elämän kestävä rakkaustarina vai surullisen huono komedia.
Jos olisi toisinpäin, palsta pursuaisi viestejä, potkase se äijä pellolle, ja hirveää kielenkäyttöä suuremmassa määrin.
Itse kuuntelisin omaa sisintäni, enkä keskustelupalstan ääniä, jotka eivät edes tunne teitä.
Ihmiset kun ovat jokainen erilainen.
Jos tunnet naisesi seurassa olosi hyväksi, miksi ihmeessä siitä luopua?
JOkaisen tulisi kantaa kyllä oma ristinsä, eikä omia tekojaan kaataa toisen kannettavaksi, etenkin näissä tapauksissa.
"Jos olisi toisinpäin, palsta pursuaisi viestejä, potkase se äijä pellolle, ja hirveää kielenkäyttöä suuremmassa määrin."
Naiset saattavat sanoa että se oli vain seksisuhde ei siitä tarvitse välittää. Miehelle todellisuudessa vain seksisuhde merkitsee syrjähypyssä. Ei mies siitä loukkaannu jos nainen ihastuu toiseen mieheen. Kunhan ei mene sänkyyn.
Jätä se. Ei tietenkään noin tee jos oikeasti rakastaa.
Oma menneisyyden pettäminen on paras keino ymmärtää pettäjiä. Se voi toki myös lisätä mustasukkaisuutta, koska tietää miten helppoa on pettää, senhän osaa itsekin.
Mutta en ymmärrä naisia jotka syyllisyyttä kantaa pettämisestä liikaa, voihan tehdä vaikka niin että jos alkaa joku mies kiinnostaa, niin kokeilee niitä ideoita omaan mieheen kuitenkin. Kokeiltu on, kiima kun nousee, niin ei sitä huomaa vaikka kesken aktin vaihtuisi toinen mies tilalle. Ei ole pakko olla sen ihastuksen kanssa, jos on omakin mies kotona. Jos on kokemattomuuttaan tai siidereissään mennyt kokeilemaan toista miestä, voi olla kyse myös kiltteydestä eli nainen ei kehtaa enää tietyn pisteen jälkeen tunnustaa, ettei haluakaan, koska on menty jo niin pitkälle ettei sillä ole väliä. Kun on rajan ylittänyt, sitä luulee ettei enää ole paluuta. Sitten mennään itkemään ja tunnustamaan omalle miehelle, tai kadutaan siinävaiheessa kun jää kiinni. Ihmiset jotka sanoo, että eivät koskaan tekisi sitä toiselle, ovat marttyyreita ja sillähetkellä heitä vain ei kiinnosta, joten on helppo sanoa miten muka itse toimisi kun sellainen oikeanlainen tilaisuus ja kumppani tulee vastaan, samalla kun on jokin muutosvaihe suhteessa. Silloin on helppo ajatella moraaliselta kannalta, mitä pettäminen muka on. Kun ei itse ole kiimassa. Ja kun nainen pettää ja sitten itkee, ei nainen tule ajatelleeksi että suurin osa miehistä on kuitenkin häntäheikkejä, ja niiltä jos rupeaa anteeksipyytelemään niin jossain vaiheessa kuitenkin joutuu petetyksi, joko henkisellä tasolla miehen tehdessä parisuhteessa omat päätöksensä, taikka sitten niin että mies leikkii kilttiä mutta sutaisee aina satunnaisesti jotain naista kun tilaisuus tulee. Siinä kyllä tuntisi itsensä pelleksi, jos ensin ruikuttaa kyyneleet silmissä että kelpaanko takaisin. Jos joku on pettämättä, hän ei ole uskollinen kuitenkaan silkkaa hyvää hyvyyttään, vaan yksinkertaisesti on oppinut hallitsemaan ja tietää miten asiat yleensä menevät, eivätkä halua ongelmia itselleen. Ja tärkein syy, että ei juuri sillähetkellä tee mieli. Pettäminen on monen asian summa, ja ihmiset juuttuu siihen itse aktiin aivan liikaa.
Kiima on varmaan se yleisin syy pettämiselle, mutta se asia on korjattavissa jos tahtoa riittää.
Vakavampi syy pettämiselle on se, että yhteenkuuluvaisuuden tunne kuolee pois vanhassa suhteessa jonkin pahan asian seurauksena, esim. vähättelyn tai väkivallan seurauksena. Se nykyinen kumppani alkaa tuntua vieraalta ja oudolta. Joku uusi ihminen alkaa tuntua oikealta ja omalta.
Tärkeintä on vastata itse teoistaan: jos on päättänyt pettää, tai pettänyt vahingossa, niin kannattaa miettiä tarkoin ennenkun menee sitä kaatamaan puolisonsa niskaan. Anteeksipyytely on parisuhteessa täysin yliarvostettua, anteeksipyytämällä ostetaan ja myydään oikeuksia tehdä mitä huvittaa. Jos joku pettää toista, niin hän tekee sen kyllä jostain syystä, ja mitä hyödyttää soimata itseä ja itkeä kun olen pettänyt. Pitää olla valmis eroamaan ja jäämään yksin jos pettää, ja siitä voi toiselle kertoa. Ei ole pakko laittaa vastuuta hänelle, että kertoo pettäneensä ja toinen joutuu antamaan anteeksi. Jos ahdistaa olla naimisissa, voi olla merkki siitäkin että suhteeseen on alettu rakastuneena, mutta rakastumisen haihtuessa huomaa olevansa ansassa, on tullut luvattua toiselle ummet ja lammet, vaikka elämä on vielä ihan keskeneräisessä vaiheessa. Sitten kun lupaa ettei koskaan enää petä. Mitä tällaisilla lupauksilla on virkaa, kannattaako luvata mitään jos ei pysty pitämään. Sama virhe toistetaan siinä pettämissuhteessa, vaikka se olemassa oleva parisuhdekin on virhe, niin silti se halutaan raivata tieltä uuden samanlaisen suhteen tieltä. Pettäjän on hyvä käsittää se, miten pitkä tie on oppia tuntemaan toinen ihminen. Ja miten hyödytöntä se lopulta on. Ihmiset juuttuvat vaiheeseen, jossa luullaan tuntevamme toisen. Mutta se tunteminen perustuu vain sille, ettei ole tarvetta tutustua koska ollaan rakastuttu ja hyväksytään kaikki. Sitten käy niin että suhteesta ei pääse kasvamaan, kun toisella on se tietty käsitys. Tähän väliin tulee pettäminen: entä jos olenkin erilainen, kuin minä tuo puolisoni minua pitää. Haluaa sen ottaa selville. Mutta ei voi, koska joku jo "omistaa" minut. Sensijaan, jos parisuhteen laittaa jo alusta asti vapaammalle ja vähän jarruttelee menoa ajoissa ennen yhteenmuuttoa sun muuta, eikä kehu itseään kuinka uskollinen olenkaan ja blaa blaa. Niin ehkä pettämiselle ei tule tarvetta, kun ei ole ketään kuka luulee minusta liikoja ja jonka siten petän.