Ei voi uskoa säkäänsä

Pari vuotta ollut ihastunut työkaveriinsa, mutta ei se ole niin haitannut...

(älä kajoa työkavereihin, on ollut periaate) ...

kuin vasta viime elokuusta lähtien, kun päädyttiin samaan ryhmään töihin. Sen jälkeen ei ole saanut ihastukseltaan taukoa, kiinnostumalla kenestäkään muusta. Joten tasan ensimmäistä kertaa elämässäni tein sen tempun, että kerroin ongelmastani ihastuksen kohteelle. Teoriani oli se, että saan pakit ja voin jatkaa elämääni pian... Sillä menisihän se nopeasti ohi sitten.

Vaan kun en saanut pakkeja.

Ei luulisi olevan niin vaikeaa tässä, kun molemma kuitenkin vapaita. Molemmat ilmeisen kiinnostuneita toisistaan. Silti hirveän vaikeaa keksiä taas seuraavaa askelta ja samalla muilta työkavereilta pitää juttua pimennossa, niiden ei tarvitse tietää tässä kohtaa ei, eikä pitkään aikaan.

Siis mitä hemmettiä sitä tässä kehittäisi, vaikka melkein kuvittelee tietävänsä, että tuo ei paljoa multa nyt vaadi, vaikka vaan kutsuisin sen kattomaan mun luo leffaa pienen naposteltavan ja parin kevyen juoman kera... Niin tuntuu nää mun ideat nyt niin kovin vajavaisilta.

Ehkä sitä pitäs enempi toimia ku miettiä. Mutta sitä kun on unelmiaan vastaavan naisen kanssa juttu auki, niin on aivan kamalat paineet kyllä asian suhteen ja ajattelevaan, että tässä ei nyt saa mokata ei. Toki ei mulla kai nyt niin kiire, kun vasta tapahtuma sarja pääsi valloilleen viime viikonloppuna. Tiedä mitä mä teillekin tässä puran näitä tuntojani, kun en edes tiedä mikä tän palstan virka on...
1195
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Onnea vaan, sulla lähti uusi vuosi komeasti putkeen! ;)

On hienoa, että uskaltauduit kertomaan tunteistasi. Siihen eivät kaikki pysty.
Ja hyvä kun käytät tätäkin foorumia ajatustesi purkamiseen. Kaikki mahdolliset kanavat käyttöön, niin pysyy pää kasassa!

Jos tässä saa nyt heittää vähän realismin faktaakin kehiin, omasta ja tuttujen kokemuksesta:
Ainut negatiivinen asia, joka liittyy sitten elämiseen rakkaussuhteessa työkaverin kanssa, koskee yhteenmuuttamista tai sen suhteen mahdollista päättymistä, kuten itsekin varmasti ymmärrät.
Muutenhan rakkauden tunne antaa vaan voimaa ja energiaa jaksaa duunistressiäkin paremmin kuin "normaalisti".

Yhdessä ei ole aina kiva asua ja käydä samassa työpaikassa eli elää kuin paita ja peppu melkeinpä 24/7. Joillakin se ei ole ongelma eikä mikään, toisilla taas juuri se asia aiheuttaa eniten riitoja yms.
Ja eron tullessa vaihtuu yleensä duunipaikkakin. On aika mälsää nähdä sitä exää joka päivä duunissa ja noin...

Mutta se niistä negoista, muutenhan on se ja sama kehen sitä rakastuu, sillä rakastuminen ja parinmuodostaminen ovat erittäin positiivinen voimanlähde ja itsetunnon kohottajakin. Duuniinkin on kiva mennä kun siellä odottaa se ihana ihminen... :)

Työniloa vaan ja paljon lämpimiä katseita ja hymyjä, tulee kevätkin nopeammin!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


h.. kirjoitti:

Pari vuotta ollut ihastunut työkaveriinsa, mutta ei se ole niin haitannut...

(älä kajoa työkavereihin, on ollut periaate) ...

kuin vasta viime elokuusta lähtien, kun päädyttiin samaan ryhmään töihin. Sen jälkeen ei ole saanut ihastukseltaan taukoa, kiinnostumalla kenestäkään muusta. Joten tasan ensimmäistä kertaa elämässäni tein sen tempun, että kerroin ongelmastani ihastuksen kohteelle. Teoriani oli se, että saan pakit ja voin jatkaa elämääni pian... Sillä menisihän se nopeasti ohi sitten.

Vaan kun en saanut pakkeja.

Ei luulisi olevan niin vaikeaa tässä, kun molemma kuitenkin vapaita. Molemmat ilmeisen kiinnostuneita toisistaan. Silti hirveän vaikeaa keksiä taas seuraavaa askelta ja samalla muilta työkavereilta pitää juttua pimennossa, niiden ei tarvitse tietää tässä kohtaa ei, eikä pitkään aikaan.

Siis mitä hemmettiä sitä tässä kehittäisi, vaikka melkein kuvittelee tietävänsä, että tuo ei paljoa multa nyt vaadi, vaikka vaan kutsuisin sen kattomaan mun luo leffaa pienen naposteltavan ja parin kevyen juoman kera... Niin tuntuu nää mun ideat nyt niin kovin vajavaisilta.

Ehkä sitä pitäs enempi toimia ku miettiä. Mutta sitä kun on unelmiaan vastaavan naisen kanssa juttu auki, niin on aivan kamalat paineet kyllä asian suhteen ja ajattelevaan, että tässä ei nyt saa mokata ei. Toki ei mulla kai nyt niin kiire, kun vasta tapahtuma sarja pääsi valloilleen viime viikonloppuna. Tiedä mitä mä teillekin tässä puran näitä tuntojani, kun en edes tiedä mikä tän palstan virka on...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu