Olen pian valmistumassa uuteen ammattiin ja minua huolestuttaa tuleva työnhakuprosessi.
Olen hieman ujo ja aiemmassa elämässäni tämä vaikutti niin paljon työn saamiseen että jouduin olemaan 3 vuotta työttömänä. Hain useisiin erilaisiin paikkoihin aina siivoojasta lähihoitajaksi mutta aina haastattelussa minulle todettiin että minun ei uskota pärjäävän kyseisessä työssä ja yleensä perusteluksi tuli se että olen ujo. Kyllä, olen ujo ja olen taistellut sitä vastaan jo vuosia mutta se että olen ujo, ei estä minua tekemään töitä. Olen aina ollut tunnollinen ja tehnyt parhaani työssä hyvällä motivaatiolla mutta tottakai se, mitä tuon itsestäni julki haastattelussa, ratkaisee. En ole kuitenkaan mikään tuppisuu mutta ujous paistaa silti lävitseni liian kirkkaasti.
Nyt olen kuitenkin valmistumassa ja minulla on kaikki uusi tieto ja taito kyseisen ammatin harjoittamiseen mutta muistot työnhakuprosessista kummittelevat yhä, mitä jos jään taas työttömäksi moneksi vuodeksi? Mitä jos minua ei kelpuutetakaan mihinkään? Kuinka paljon ujous oikeastaan saisi häiritä?
Olen hieman ujo ja aiemmassa elämässäni tämä vaikutti niin paljon työn saamiseen että jouduin olemaan 3 vuotta työttömänä. Hain useisiin erilaisiin paikkoihin aina siivoojasta lähihoitajaksi mutta aina haastattelussa minulle todettiin että minun ei uskota pärjäävän kyseisessä työssä ja yleensä perusteluksi tuli se että olen ujo. Kyllä, olen ujo ja olen taistellut sitä vastaan jo vuosia mutta se että olen ujo, ei estä minua tekemään töitä. Olen aina ollut tunnollinen ja tehnyt parhaani työssä hyvällä motivaatiolla mutta tottakai se, mitä tuon itsestäni julki haastattelussa, ratkaisee. En ole kuitenkaan mikään tuppisuu mutta ujous paistaa silti lävitseni liian kirkkaasti.
Nyt olen kuitenkin valmistumassa ja minulla on kaikki uusi tieto ja taito kyseisen ammatin harjoittamiseen mutta muistot työnhakuprosessista kummittelevat yhä, mitä jos jään taas työttömäksi moneksi vuodeksi? Mitä jos minua ei kelpuutetakaan mihinkään? Kuinka paljon ujous oikeastaan saisi häiritä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ujoushan se minunkin elämää on varjostanut ja varjostaa yhä edelleen. Olen jo pitkään ollut työttömänä ja en yksinkertaisesti enää kykene hakemaan minnekkään missä on muita ihmisiä töissä. Nykyään työelämä on niin raadollista ja heikot jää jalkoihin. Työnhakukin on niin järjettömän merkillinen tapahtumaketju, pitäisi olla tehnyt kaikkea ja pitäisi kauheasti itseään kehua haastatteluissa yms yms miten ujo siitä voi suoriutua jos muut repii vaikka mitä juttuja itsestään ja ylistävät tekemisiään? Haastatteluun tarvitaan suuria näyttelijänlahjoja, ei siitä tänään muuten läpi pääse. Narsisti kyllä pääsee hommaan kun hommaan, mutta entäs sitten sellainen ihminen joka on oma itsensä ja hyvin vaatimaton esiintyjä? Pitääkö valittu työntekijä olla siis ylireipas, puhelias, positiivinen?? ja vielä ulkomuodoiltaan pätevä?
Kärsin noista samoista asioista nuorempana. Vinkkini voi kuulostaa raadolliselta, mutta siihen auta muu kuin ihmissuhteisiin heittäytyminen. Itse ainakin aloitin sen sillä, että aloin puhua vieraille. Myöhemmin opin myös puolustamaan itseäni, jos minua syyteltiin turhasta.
Työelämä on oikeasti raadollinen, mutta siellä pärjää, jos kasvattaa rautakuoren ympärilleen.
Olen itsekin pohtinut noita asioita kuinka olla työhaastattelussa. Kannattaa vaan hakea ja soittaa yrityksiin. Se voi aluksi tuntua kurjalta ja oudolta, mutta siihen turtuu.
Nämä narsisti ihmiset pärjäävät työelämässä sen takia, koska heitä ei kiinnosta. Yritän itsekin omaksua tätä ajattelua.