Olen ihan ihmeissäni. En ole koskaan lyönyt ketään, en ole väkivaltainen. Riidellessä osaan sanoa pahasti, mutta koskaan en ole mitään fyysistä tehnyt. (Minua joku eksä joskus löi, ja suhde päättyikin siihen).
Nyt avomieheni on riidellessämme alkanut väittämään, että MINÄ olen väkivaltainen! Olen kysynyt, että mitä ihmettä, ja hän väittää, että olen niin hullu, etten edes muista sitä että olen väkivaltainen hullu, saan kuulemma raivareita jne. Mies itse kyllä raivoaa niin, että kuuluu ja kauas, ja saattaa lyödä sohvaa tyynyllä yms. mutta ei ole minua koskaan lyönyt. Hän on sanonut, että kyllä ajattelee tekevänsä minulle väkivaltaisia tekoja, ja että olisin sen ansainnut.
Mistä tällainen käytöksen muutos johtuu? Olemme olleet yhdessä kolme vuotta. En ymmärrä. Olen myös äärimmäisen surullinen. Pelkään, että mies on tullut hulluksi ja tarvitsisi apua, mutta pelkään ehdottaa mitään terapiaa tms., koska mies suuttuu nykyään niin helposti ja ennen kaikkea, syyttää minua "hulluudesta".
Nyt avomieheni on riidellessämme alkanut väittämään, että MINÄ olen väkivaltainen! Olen kysynyt, että mitä ihmettä, ja hän väittää, että olen niin hullu, etten edes muista sitä että olen väkivaltainen hullu, saan kuulemma raivareita jne. Mies itse kyllä raivoaa niin, että kuuluu ja kauas, ja saattaa lyödä sohvaa tyynyllä yms. mutta ei ole minua koskaan lyönyt. Hän on sanonut, että kyllä ajattelee tekevänsä minulle väkivaltaisia tekoja, ja että olisin sen ansainnut.
Mistä tällainen käytöksen muutos johtuu? Olemme olleet yhdessä kolme vuotta. En ymmärrä. Olen myös äärimmäisen surullinen. Pelkään, että mies on tullut hulluksi ja tarvitsisi apua, mutta pelkään ehdottaa mitään terapiaa tms., koska mies suuttuu nykyään niin helposti ja ennen kaikkea, syyttää minua "hulluudesta".
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onpas sinulla erikoinen käsitys rauhasta, pulu.
Rakkaussuhteessa "pahasti sanominenkin" on jo yhdenlaista väkivaltaa, kuten hyvin tiedät. Toisinkin voi valita. Voi esim. lähteä pois jo riitatilanteen kehittymisestä eli jättää kehittäminen kesken ja ajatella ennen kuin toimii, tyyliin: enpäs haluakaan enää karjua ihmiselle jota rakastan.
Mies on ilmeisen kyllästynyt riitelyyn ja kertoo sinulle selvin sanoin miltä se hänestä tuntuu: väkivallan vastaanottamiselta.
Tietysti hänkin on osasyyllinen siihen, että te ajaudutte aina riitaan asti kun olette eri mieltä. Ehkä sekin syyllisyys on alkanut painaa hänen mieltään, mutta hän ei vielä osaa (kuten et sinäkään) olla osallistumatta riitelyyn.
Provosoituminen on helppoa. Rauhoittuminen kesken kaiken on sen sijaan kovan työn takana, mutta se työ tulisi tehdä, jotta riitelyn rutiini rikkoutuisi.
Miehen sanat kertovat myös siitä, missä pisteessä hän on omien negatiivisten tunteidensa kanssa aina kun sinä niitä lietsot. Hän tunnustaa jo ajattelevansa lyömistäkin, ja sellaisen tunnustaminen on hätähuuto!
Ajatus on ensimmäinen askel teon toteuttamiseen, eikä sinun kuppanisi halua ottaa seuraavaa askelta. Hän haluaa lopettaa riitelyn.
Ei kannata enää vain syyttää häntä, sillä syyttävä asenne vain pahentaa hänen suhtautumistaan sinuun puolisonaan, siis ihmisenä jonka pitäisi rakastaa häntä. Suhtautuminen tulisi pyrkiä kääntämään jo positiivisempaan suuntaan oman käytöksen ja omien valintojen avulla, koska niihinhän se mieskin aina vastaa.
Ensi kerralla kun sulla kiehahtaa, lähde pois siitä tilanteesta ja pura kiukun tunne vaikka lumen luontiin tai reippaaseen kävelylenkkiin, mieluummin, kuin puolisoosi. Siten hänenkään provosoitumisensa ei saa tulta, vaan hän rauhoittuu, kun vastaanhuutaja häipyy jäähylle.
Sitten tulet kotiin ja pyydät anteeksi kumppaniltasi sitä, että olit taas vähällä purkaa negatiiviset tunteesi häneen.
Se olisi varmasti uusi ja yllättävä valinta verrattuna vanhojen kaavojen toistamiseen, eiks niin? Mieskin arvostaisi sitä valintaa eikä enää syyttäisi sinua väkivallasta.
Jätä se hullu.
Tuossa kuulostaa olevan samanlaisia piirteitä kuin siinä, että pettäjä syyttää ja epäilee toista aiheetta. Eli peilaa omia virheitään sinuun.
Sinuna olisin todella varovainen; ajattelee siis tekevänsä sinulle väkivaltaisia tekoja!
Ajatus on aina hyvin lähellä toteuttamista, joten koska tahansa saattaa heilahtaa.
Jos ei ole mahdollisuutta avoimeen keskusteluun tai yhteiseen terapiaan, pitäisin eroa yhtenä mahdollisuutena turvallisuutesi takia...
Mun äijän skitsofrenia alkoi vähän tuolla tavalla.
Väitti mun sanoneen jotain syyttävää vaikka oli katsottu kaikessa rauhassa
tv ohjelmaa. Sitten alko raivoaminen ja huutaminen. Minä mykistyneenä kuuntelin ja naapuri luuli että meillä riidellään.
Kannatta alkaa vähitellen vetäytymään tuosta suhteesta jos aiot pitää nenän paikallaan ja kroppasi kunnossa.