Oltiin jo lähes loppusuoralla eroprosessissa. Päätimme kuitenkin vielä yrittää.
Olen nyt onnellisempi kuin koskaan ennen, sillä totta tosiaan ihminen ei ymmärrä mitä hänellä on ennen kuin sen menettää.
Älkää hätiköikö.
Olen nyt onnellisempi kuin koskaan ennen, sillä totta tosiaan ihminen ei ymmärrä mitä hänellä on ennen kuin sen menettää.
Älkää hätiköikö.
Vastaukset 18
Vanhimmat
mielenkiinnosta kyselen oletko mies vai nainen?
Olen nainen.
Onnea teille
Hei! Meillä on eroprosessi meneillään ja välillä tuntuu, että vielä yritetään ja välillä taas (useimpina hetkinä) että ei enää jaksa, pitkään on jo "yritetty". Lapsia on ja tunteitakin vielä jonkin verran, erimielisyydet ovat vain niin voimakkaita välillä lähes asiasta kuin asiasta. Kysynkin sinulta aloittaja, miten yritätte, mitä teette eri tavalla konkreettisesti ja tunnetasolla? Ehdittekö jo asua erillään? Olen monilta kuullut että erillään asuminen herättää vielä tunteet ja tajuaa, mitä on menettämässä. Tai sitten voi käydä toisin päinkin.
Jotenkin ihan hukassa, mitä pitäisi tehdä!? Kolmansia osapuolia ei liity tähän, ei ainakaan minun puoleltani ja mies vakuuttaa että ei hänenkään, uskon kyllä vaikka totuushan on että mistäs minä aivan 100 % varmaksi voin tietää. Huh, rankkaa on.... =(
Hei Surusilmä.
Kyllä siinä juuri näin kävi, minulla oli jo asunto hankittuna ja olin jo ehtinyt siinä aikaa viettää. Lapsille olimme juuri kertomassa, kun laiva muutti suuntaa.
Meillä siis tämä asunto tavallaan pelasti tilanteen - se auttoi näkemään kaiken selkeämmin. Sen kautta tiedettiin, että nyt on tosi kyseessä. Ja että kaikki on mahdollista, myös ero jos niikseen käy.
En osaa tietenkään suositella mitään ratkaisua, mutta meillä tosiaan erilläänolo auttoi. Ja takana on monen vuoden todella huono suhde.
Helposti näissä takaisin yhteen jutuissa käy niin, että toinen alistuu, että saa toisen takaisin, kun pelkää eroa.
Tuo on varmasti totta. Hyvä pointti.
Tässä onkin varmasti se tärkein paikka - ettei luisi takaisin samaan malliin kuin aiemmin, ja ettei anna uusien ongelmien tulla vanhojen sijaan liian isoiksi ja paisua mahdottomiksi ratkaista.
Toivon, että meillä nyt ainakin riittää itsetuntemusta ja rehellisyyttä tähän. Aika näyttää.
Kumpi diagnoosisi perusteella on hän, joka pelkää eroa? Kumpi alistuu? Tasavertaisessa parisuhteessa ei ole alistujaa, on kaksi, jotka puhaltaa samaan hiileen. Jokin henkilökohtainen sairaus pitää toisella olla, jos toista alistaa?
Oliko teillä parisuhteessanne uskottomuutta? Vai "vain" muita erimielisyyksiä ja ongelmia?
Minun avioliittoni on menossa kiville miehen uskottomuuden takia, tässä vielä yritetään jatkaa, mutta en tiedä pystynkö..
Samat sanat voisin sanoa. Sillä erotuksella ettemme olleet aviossa. Ero oli jo tapahtunut kunnes päätimme vielä kerran yrittää. Ja nyt näyttää tosi hyvältä. Mahtavaa että saimme aloittaa uudelleen. Se ei ole helppoa kun takana on pettymyksiä.
Rakastan miestäni yli kaiken!
Kuin myös, sillä erotuksella, että olemme aviossa. Pitkää ja hyvää avioliittoa ei kannata uhrata ainakaan pettäjän kiimassa ja petetyn shokissa , vaan kannattaa antaa ajan kulua. Helppoa se ei ole, eikä tule olemaan, mutta rakkaus parantaa haavatkin.
Ei uudelleen lämmitetty suhde enää kestä pitkään. Jonkun vuoden ehkä, mutta sitten on ero edessä. Tuo vanhan suhteen uudelleen aloittaminen on muutoksen pelkoa ja uskalluksen puutetta. Ei osata elää yksin. Ei uskalleta ottaa elämää omiin käsiin. Ilmeisesti tämän ketjun aloittanut nainen on se, joka halusi aloittaa vanhan suhteen vielä kerran alusta, koska yksinään asuminen oli hankalaa. Olisikohan tämä ap. nainen hiukan lapsellinen ja avuton?
En ole lapsellinen, enkä etenkään avuton.
Tätä viestiä saa yllättävän usein kuulla tällaisessa tilanteessa.
Erositko itse kuitenkin liian helpolla? Siksikö niin negatiivinen asenne minun tilannettani kohtaan?
Samaa ihmettelen kanssasisarissani, kun yrittäjät negatiivisesti teilataan. Ei se ole mitään avuttomuutta tai lapsellisuutta yhtä vähän kuin mitään muutoksen pelkoa tai uskalluksen puutetta, vaan se on todellista itsensä likoon laittamista joka solulla, josta ei rohkeutta puutu. Itse olisin ollut valmis eroamaan, olenhan yksin jo kauan hoitanut koko lapsiperheen arjen pyörittämisen, kun mies on hummaillut kakkosensa kanssa. Siinä on jo tehty niin miesten kuin naistenkin hommat, elämähän on sen hummailijan takia ollut jo pitkään täysin omissa käsissä.
Toistaiseksi menee oikein hyvin.
Ajattelin vain kertoa kuulumiset.
Tsemppiä teille! Hienoa, että vielä halutaan antaa uusia mahdollisuuksia. Erotilastoja katsellessa täytyy ihmetellä ihmisten luovuttamisen halua. Tai ehkä kyse on enimmäkseen siitä, että kyllästytään ja halutaan kokea jotain uutta.
Meilläkin on vaimon kanssa eroprosessi loppusuoralla. Minä olen se joka haluaisi vielä yrittää. Vaimokin on antanut ymmärtää, että hänkin voisi ehkä antaa vielä mahdollisuuden, mutta jotenkin hän aina palaa ajatuksissaan eroon. 2kk on kumminkin vielä aikaa siihen, että toisen erohakemuksen saa laittaa eteenpäin. Toivottavasti vaimo tajuaa suhteemme arvokkuuden ajoissa :(
Minä olisin ehkä halunnut myös vielä yrittää, vaikka itse halusinkin erota. Meillä tosin avoero. Mutta mahdollisuuden uudelleen yrittämiseen meni kun mies tapasi uuden kuukausi ennen minun muuttoa. Eikä se sit halunnut enään mun kanssa yrittää, kun kysyin 5 päivää sen jälkeen kun oli uuden tavannut. Se tosin rakastaa mua edelleen.
Mulla ehkä tämä halu yrittää uudelleen saattoi tulla juuri tuosta avuttomuudesta ja vaikeudesta elää yksin. Vaikka lapsen ja kodin olen aina hoitanut lähes yksin, mutta sitten ihan vaan ne kaikki muut asiat, miesten työt, jokapäiväinen seuran puute tuntuu vaikealta. Pitkään meni miettiessä et olisinko halunnut yrittää, jos ei tätä uutta naista olis ollu, tai jos muuten mies olis halunnu mun kans vielä yrittää. Vieläkin mietin, mutta olen aika varma nykyään siitä että tein oikein kun erosin.
Mutta moni asia jäi kysymättä ja mietityttämään, kun ex ei halua enään puhua vanhoista ja muutenkaan paljon mitään kanssani. Vaikka olisinkin näihin asioihin saanut vastauksen, ei ne niin isoja juttuja ole, että olisi vaikuttanut eropäätökseen.
Meillä mies jäänyt pettämisestä kiinni kome kertaa. Kerran sen aikana kun meillä lapsia. Asuttiin erossa 6kk ja päätettiin yrittää vielä ja aluksi kaikki sujuikin hienosti. Nyt 3,5vuoden jälkeen selvinnyt asioita mitä mies jätti kertomatta eli kun suostuin vielä yrittämään niin kaikki luottamus ym perustuukin valheelle. Vaikkakin meillä ollut ihanaa, mutta nyt ei vaan pysty ei kykene rakentamaan enään luottamusta. Samoin kun se et ei tunnuta kestävän etten ookkaan mikään väsymään enään vaan tuon oman mielipiteeni esiin mitkä ennen jätin sanomatta. Rakastan kuitenkin miestäni varmasti koko elämäni jollaintasolla. Onhan hän lasteni isä ja ensimmäinen suuri rakkauteni. Toivoisin että voidaan ystävinä hoitaa lasten asiat mallikkaasti ja muutenkin keskenämme vaihtaa kuulumisia. Tämä on toive tulevaisuus näyttää kuinka käy...