kahden vuoden jälkeen

saan kuulla, miten mies ajatteli, että tuo toinen nainen oli niin upea, että edes yksi yö hänen kanssaan olisi suhteemme menetyksen arvoinen! siis kaksi vuotta olemme yrittäneet koota rakkauttamme petoksen jälkeen, olen kuunnellut mitä erilaisempia selityksiä, mutta nyt riittää. itsetuntoni on ollut nollilla jatkuvasti, ja nyt vielä tällaiset ajatukset tulevat esiin! mies itkee perääni, tunnen myötätuntoa, mutta myös inhoa ja vihaa. en ole aivan varma, kuinka heikkoluonteinen hän aina onkaan ollut, tai miten kieroutunut hänen mielensä on. tai ehkä minussa on jotain vikaa. suututtaa niin saatanasti miten ihmiset voivat olla niin lapsellisia ja itsekkäitä että aiheuttavat toisille tällaista vastuuttomuudellaan! vain muutaman päivän jälkeen erosta en jaksa enää olla katkerakaan, niin kuin olen ollut usein kahden vuoden ajan. tunnen myötätuntoa, sääliäkin. ja kyllä harmittaakin helvetisti, sillä rakastuin syvästi. mutta kyllähän tuo rakkauskin kuoli pois kun jaksoin itkeä kaksi vuotta. inhottaa koko ajatuskin, että jäin hengaamaan koko suhteeseen heikon pikkupojan kanssa, joka ei osannut selvittää ajatuksiaan. ja joka tuskin oli arvoiseni, kaikista anteeksipyytelyistään huolimatta.