Minulla on ollut jo pidempään masennusta, joka on jatkunut siihen pisteeseen, että huomaan sen haittaavan jokapäiväisiä toimintojani (yhtäjaksoisesti nyt n.1,5vuotta) Välillä mielessäni pyörii itsetuhoisia ajatuksiakin.
Kerroin eilen poikaystävälleni ohimennen, että aion soittaa terveyskeskukseen ja hankkia masennuslääkkeet, koska tiedän että niillä on hyvä vaste. Poikaystäväni ilmoitti heti jyrkästi että, se ei hänelle sovi ja että auttaa kyllä kaikella muulla tavalla.
Poikaystävän exä on jonkin sortin narkomaani ja ymmärrän siksi osittain hänen hätänsä.
Itse hoitoalalla työskentelevänä koitin kertoa ettei kyse ole mistään "vaarallisista" lääkkeistä ja koen sen todella tarpeelliseksi itselleni.
Poikaystävä ei selityksistäni huolimatta asiaa hyväksy ja antoi hieman ymmärtää, että jos hankin lääkityksen, niin se on sitten ero.
Närkästyin tietysti, jonka jälkeen poikaystäväni sanoi että hän soittaa vanhemmilleni ja yhdessä keskustelemalla"parannetaan" minut .. ja jippiajee..
Kielsin heti soittamasta vanhemmilleni, jolla ei ollut mitään vaikutusta. Nyt sitten soittelee äidit ja siskot ja asiasta tehty kauhea pommi. Ei * ..
Ottaakko se riski, että hakee reseptin ja menettää ihan mielettömän kundin (edellä mainittua huomioimatta) vai toivoo että masennus helpottaa ajan kanssa.. Neuvoton olo.
Kerroin eilen poikaystävälleni ohimennen, että aion soittaa terveyskeskukseen ja hankkia masennuslääkkeet, koska tiedän että niillä on hyvä vaste. Poikaystäväni ilmoitti heti jyrkästi että, se ei hänelle sovi ja että auttaa kyllä kaikella muulla tavalla.
Poikaystävän exä on jonkin sortin narkomaani ja ymmärrän siksi osittain hänen hätänsä.
Itse hoitoalalla työskentelevänä koitin kertoa ettei kyse ole mistään "vaarallisista" lääkkeistä ja koen sen todella tarpeelliseksi itselleni.
Poikaystävä ei selityksistäni huolimatta asiaa hyväksy ja antoi hieman ymmärtää, että jos hankin lääkityksen, niin se on sitten ero.
Närkästyin tietysti, jonka jälkeen poikaystäväni sanoi että hän soittaa vanhemmilleni ja yhdessä keskustelemalla"parannetaan" minut .. ja jippiajee..
Kielsin heti soittamasta vanhemmilleni, jolla ei ollut mitään vaikutusta. Nyt sitten soittelee äidit ja siskot ja asiasta tehty kauhea pommi. Ei * ..
Ottaakko se riski, että hakee reseptin ja menettää ihan mielettömän kundin (edellä mainittua huomioimatta) vai toivoo että masennus helpottaa ajan kanssa.. Neuvoton olo.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihan mieletön kundi estää sinua hankkimasta tarvitsemaasi lääkitystä, koska eksänsä on ollut narkkari ja ei ymmärrä eroa tässä tilanteessa? Totta kai pistät oman terveytesi etusijalle. Voit ilmottaa miehelle, että tarvitset lääkitystä ja aiot käyttää sitä vastuullisesti ja tilanne on täysin erilainen kuin narkkarieksällä ja hänen kannattaisi yrittää ymmärtää se. Jos et ole kertonut hänelle itsetuhoisista ajatuksistasi ja miten lääke vaikuttaa sinuun, suosittelen vahvasti samalla. Ehkä asian ymmärtäminen veisi tuon vastustuksen. Mutta jos estää sinua hankkimasta tarvitsemaasi lääkitystä, älä missään nimessä anna. Mutta pienenä vinkkinä: minulla ainakin auttoi omiin ongelmiin, kun lakkasin pitämästä niitä itse mörköinä sänkyni alla ja kerroin läheisille ihmisille asioista avoimesti. Kun ne möröt kaivoi esiin, ne eivät olleetkaan niin kamalia ja satuttavia. Jos piilottelet masennusta tai lääkitystä perheeltäsi satutat lopulta vain itseäsi. Tietenkään ei tarvitse koko suvulle asiaa kuuluttaa. :D
Onkos se poikaystävä ihan kakara vai pelkästään helvetin tyhmä. Mites sitä masennusta hoidetaan? No varmaan lääkkeillä. Mitä sä näät siinä tyypissä? Ajattele jos se suhtautuu lääkkeisiin noin niin mitä pohjimmillaan ajattelee sun masennuksesta. Onko se poika jotenkin onneton tapaus kun koko ajan pitää saada tuollaisia tyttöjä kuten se ex-narkomaani ja nyt sinä masentunut lääkkeitten käyttäjä. Pitäis pojan vaan oppia tapaamaan toisenlaisia tyttöjä, koska turha valittaa jos vuodesta toiseen valitsee yhdenlaisia tyttöjä, siis sun masennuksessa ei ole mitään vikaa, se on elämää, jotkut on herkkiä. Mutta eniten ihmettelen sitä sun kundikaveria että mikä reppana se oikein on, onko olevinaan jotenkin parempi vai mitä.
Mulla on niin päin, että mieheni aloitti masennuslääkkeiden syönnin 3 vuotta sitten ja nyt minä olen ottamassa hänestä eroa.
Vaikka tuossa pari kommentoijaa olikin heti valmiita lynkkaamaan tän poikakaverin niin mun mielestä se tuntus olevan melko fiksu jannu. Näin minäkin toimisin. On valmis auttamaan kaikella tavalla ja pyytää muitakin siihen apuun eikä halua, että kumppani koskee niihin myrkkyihin.
Jos ajatellaan "masennusta" niin eiköhän siellä ole taustalla joku SYY joka sitä pahaa mieltä aiheuttaa. Yksikään pilleri maailmassa ei ongelmien syitä poista.
Tuntuu vaan olevan nykyään vallalla semmonen käsitys, että nämä "masennuslääkkeet" parantaa kaiken. Tunteettomaksi ne vaan ihmisen tekee.
Poristakko mielettömän kundin kainalossa yrittäen löytää ratkaisua ongelmaan vai asustella yksin ja popsis pillerin pari aamuin illoin.. Vaikea on valinta.
Se on kyllä vaikea ymmärtää masennusta ihmisten, joilla ei siitä ole oikeasti omakohtaista kokemusta. Poikaystäväsi ei selvästi ymmärrä masennuksen vakavuutta, vaan kuvittelee sen olevan normaalia alakuloisuutta. Jotenkin hänelle pitäisi saada selitettyä, että masennus voi ajan kuluessa vaan pahentua ja lamaannuttaa lopulta kokonaan, jos sitä ei hoidata jo ajoissa... Enp osaa sanoa onko poikaystäväsi ylihuolehtivainen, itsekäs vai mikä kun ei kuitenkaan ota selvää asioista vaan hyökkää sinua vastaan asiassa, johon tarvitset apua. Ehkä se on molempia. Ja ymmärtämättömyyttä.
Voihan masennukseen saada myös psykologin/psykiatrin minkälie apua, ei kaikki kai niitä pillereitä syö jos saavat avun jo siitä että ammattilainen kuuntelee?
Kannattaa kuitenkin mennä sinne lääkäriin eronkin uhalla, näyttääpähän miekkonen sitten että mikä on teidän suhteen tilanne. Ei ole nimittäin suhde kovin hyvällä pohjalla, jos jonku lääkityksen takia pitää ero ottaa.
Tärkeintä kuitenkin että oma elämänlaatusi paranisi ja voisit hyvin.
Itsenikin pitäisi mennä lääkäriin, kun on paha ahdistus/masennus kestänyt jo monta vuotta ja tuntuu vaan pahenevan... se todella lamauttaa ja vie elämästä ilon.
Hmm aika hurja juttu! Minun mielestäni sinun kannattaa kokeilla niitä lääkkeitä. Olen itse taistellut masennuksen kanssa tässä jokin aika sitten ja yritin pitkään selvitä ilman lääkkeitä, sillä pelkäsin niitä. Kun terapiakäynneistä huolimatta tunsin oloni masentuneeksi, päätin kokeilla lääkkeitä, onneksi.
Minulla oli varmasti maailman paras lääkäri, joka ei suoraan tyrkyttänyt niitä lääkkeitä, vaan kuunteli oikeasti huoliani ja pelkojani lääkkeitä kohtaan. Itseäni pelotti aluksi todella paljon aloittaa lääkkeet.
Mutta tosiaan, niistä lääkkeistä voin sanoa sen verta, että se on totta, että niitä jaetaan vähän turhan helposti hoitamatta/puuttumatta siihen oikeaan vaivaan. Mutta minun mielestäni lääkkeet ovat hyvä lisätehoste muun hoidon/terapian ohelle. Itse söin vuoden sellaisia lääkkeitä, jotka estävät serotiinin "takaisinottoa". Serotiini on normaalisti elimistössä virtaava välittäjäaine/hormoni, joka vaikuttaa mm. mielialaan ja uneen. Eli masennuksen yhteydessä yleensä tämä serotiinin määrä jää vähäiseksi, sillä aivot estävät sen eritystä (meni suunnilleen noin :D). Ja tämä pilleri siis pysäyttää mielialan aiheuttaman serotiinin takaisinoton, jolloin serotiinia erittyy, niinkuin sitä normaalistikin erittyisi. Oli ehkä vähän vaikeasti sanottu, mutta toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin, Eli ei se lääke ole mikään kovin ihmeellinen lopulta ole, mutta sillä on todella hyvät vaikutukset.
Ja minulla itse lääkkeiden lopettaminenkin on tapahtunut hallitusti ja hillitysti, jotenka minulle ei ole mitään riippuvuuksia päässyt syntymään. Itse koin tuon lääkkeiden aloittamisen elämäni pelastajaksi, sillä ilman sitä minut olisi varmasti jo kuopattu maan alle. Kävin lääkkeiden aloittamisen aikaan tiheästi lääkärillä, joka tarkastikin sitten tilanteen ja lääkkeen/annostuksen sopivuuden. Eli kokoajan tilannetta tarkkaillaan, Useiden lääkärikäyntien jälkeen hän sitten sanoikin, että suorastaan hehkun, kun tulin vastaanotolle. Ja minusta itsestänikin tuntui miljoona kertaa paremmalta. Ja nyt lääkkeiden lopettamisen jälkeen olen vieläkin elossa, eli niistä kyllä pääseekin kyllä hyvin eroon.
Saattoi tulla vähän toistoa, mutta toivon että ymmärsit pointin. Yritä kertoa poikaystävällesi, että lääkkeet ovat nyt sinun yksi oljenkorsista päästä masennuksen kanssa elämässä eteenpäin (siis jos vielä haluat kokeilla lääkkeitä). Valitettavasti aina pelkkä puhuminen ei paranna masennusta, vaan siihen tarvitaan niitä lisäapuja, vaikka sitten niitä lääkkeitäkin.
Hurrrjasti tsemppiä!:)
Heitä helkkariin sellainen mies ja ota uusi, parempi mies tilalle. Tuollaisia juntteja ei tarvitse katsella. Ansaitset parempaa.
Ihan skidi vinkki vaan,älä koske niihin nappeihin vaikka masentais kuinka...
tai siis ainakaan apteekin kemiallisiin lääkkeisiin...en ala perustelemaan sitä tässä mutta kävele luontaistuote kauppaan ja kysy sieltä luonnontuotteita...kokeileppa muutama viikko tai kuukausi ja kirjoita sitten tänne uudelleen..veikkaan ettet enää edes mieti niitä masennuslääkkeitä.
Hauskaa kevättä!
Aatueiosaasoutaa.