vaihdoin jopa paikkakuntaa ja yritin tehdä töitäkin kahdessa eri paikassa, mutta alkuperäisen työpaikkani kiusaaminen ja mustamaalaaminen jätti niin syvät arvet, että en pystynyt enää töitä alallani tekemään.
Vaihdoin jopa alaa ja kuvittelin jatkavani työntekoa näin.. ei vain onnistunut enää. Sanoin itseni irti joka paikasta ja jatkoin pakenemista.
Kun iso porukka ja esimiehet kiusaavat ovat vaikutukset järkyttävät. Minä masennuin ja vaivuin psykoosiin. Mielestäni aivan järkyttävää..
Nyt olen ollut puolivuotta sairauslomalla ja toiset puolivuotta on vielä edessä. En ole nauttinut yhdestäkään sairaslomapäivästä, kun pelkään entisiä työkavereita. Siksipä en lähde kodistani ulos, koska pelkään törmääväni heihin. Vaikkein ole ollut 1½vuoteen tuolla enää töissä, en saa sisälleni rauhaa. Ahdistus ja pelko ovat päälinmäiset tunteet alati.
pelkään myös sairasloman loppumista.. mitä sen jälkeen? Kuntoutustuki? Se myönnetään jos myönnetään. Mitä tämä kuntoutus tulee olemaan? Työkokeiluja? Missä? miten ihmeessä pystyn työkokeiluihin, kun kotonakin pelkään ja tärisen aamusta iltaan? Tajuan itsekin, että tämä on mielessäni jo kasvanut liian suureksi peikoksi, mutta minä tätä helvettiä elän.
Onkohan minulla muuta vaihtoehtoa lopettaa tätä pelkoa kuin kuolema? mt-toimistossa käyn keskustelemassa, jossa psykologi vaan jaksaa sanoa, ettei eläkevakuutusyhtiö päästä eläkkeelle 42v koulutettua fyysisesti tervettä ihmistä. Mutta minä olen henkisesti aivan hajalla, en enää osaa erottaa koska olen realiteeteissa kiinni ja koska olen taas lähellä psykoosia.
Minulla oli yksi psykiatri joka ymmärsi tilani puhtaasti, muut ovat hakeneet minusta vikoja (mm kaksisuuntainen mielialahäiriö, psykoottinen masennus, persoonallisuushäiriöt) no noiden vikojen avulla olenkin sairauslomani saanut.. tässä pelossa on aivan sama millä diagnooseilla sairasloma tuli, kunhan sain päiväraha-asiani kuntoon. Tätä kautta minulla on toivoa päästä kokonaan työmarkkinoilta ja saada jonkinlainen toimeentulo. Piti vain hommata hullunpaperit, mutta kukaan ei halua kuunnella miksi tähän ajauduin.
Miten pääsen levolliseen olotilaan? Olen nyt kaksi vuotta hyppinyt pitkin seiniä ja pelännyt, hävennyt, surrut ja itkenyt.
En muuten jaksa enää kauan, elimistöni käy ylikierroksilla. Eikä tämä ole elämää, tämmöinen piilottelu. Muutto toiselle paikkakunnallekaan ei auta.. asuin tuossa jonkin aikaa isäni luona pk-seudulla, mutta pelko seurasi minua sinnekin.. ajattelin vain että kohta entinen esimieheni saa selville, missä olen töissä ja soittaa perääni. Hän nimittäin vuonna 2011 teki tämän tempun kaksi kertaa, joten aivan tuulesta temmattu väite tämä ei ole.
onko alanvaihdostakaan apua? todennäköisesti ei.
Vaihdoin jopa alaa ja kuvittelin jatkavani työntekoa näin.. ei vain onnistunut enää. Sanoin itseni irti joka paikasta ja jatkoin pakenemista.
Kun iso porukka ja esimiehet kiusaavat ovat vaikutukset järkyttävät. Minä masennuin ja vaivuin psykoosiin. Mielestäni aivan järkyttävää..
Nyt olen ollut puolivuotta sairauslomalla ja toiset puolivuotta on vielä edessä. En ole nauttinut yhdestäkään sairaslomapäivästä, kun pelkään entisiä työkavereita. Siksipä en lähde kodistani ulos, koska pelkään törmääväni heihin. Vaikkein ole ollut 1½vuoteen tuolla enää töissä, en saa sisälleni rauhaa. Ahdistus ja pelko ovat päälinmäiset tunteet alati.
pelkään myös sairasloman loppumista.. mitä sen jälkeen? Kuntoutustuki? Se myönnetään jos myönnetään. Mitä tämä kuntoutus tulee olemaan? Työkokeiluja? Missä? miten ihmeessä pystyn työkokeiluihin, kun kotonakin pelkään ja tärisen aamusta iltaan? Tajuan itsekin, että tämä on mielessäni jo kasvanut liian suureksi peikoksi, mutta minä tätä helvettiä elän.
Onkohan minulla muuta vaihtoehtoa lopettaa tätä pelkoa kuin kuolema? mt-toimistossa käyn keskustelemassa, jossa psykologi vaan jaksaa sanoa, ettei eläkevakuutusyhtiö päästä eläkkeelle 42v koulutettua fyysisesti tervettä ihmistä. Mutta minä olen henkisesti aivan hajalla, en enää osaa erottaa koska olen realiteeteissa kiinni ja koska olen taas lähellä psykoosia.
Minulla oli yksi psykiatri joka ymmärsi tilani puhtaasti, muut ovat hakeneet minusta vikoja (mm kaksisuuntainen mielialahäiriö, psykoottinen masennus, persoonallisuushäiriöt) no noiden vikojen avulla olenkin sairauslomani saanut.. tässä pelossa on aivan sama millä diagnooseilla sairasloma tuli, kunhan sain päiväraha-asiani kuntoon. Tätä kautta minulla on toivoa päästä kokonaan työmarkkinoilta ja saada jonkinlainen toimeentulo. Piti vain hommata hullunpaperit, mutta kukaan ei halua kuunnella miksi tähän ajauduin.
Miten pääsen levolliseen olotilaan? Olen nyt kaksi vuotta hyppinyt pitkin seiniä ja pelännyt, hävennyt, surrut ja itkenyt.
En muuten jaksa enää kauan, elimistöni käy ylikierroksilla. Eikä tämä ole elämää, tämmöinen piilottelu. Muutto toiselle paikkakunnallekaan ei auta.. asuin tuossa jonkin aikaa isäni luona pk-seudulla, mutta pelko seurasi minua sinnekin.. ajattelin vain että kohta entinen esimieheni saa selville, missä olen töissä ja soittaa perääni. Hän nimittäin vuonna 2011 teki tämän tempun kaksi kertaa, joten aivan tuulesta temmattu väite tämä ei ole.
onko alanvaihdostakaan apua? todennäköisesti ei.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi entinen esimies soittelee perääsi? Yleensä sellaista ei tapahdu vaan se pois lähtenyt unohdetaan nopeasti. Mitä asiaa hänellä on ollut entiselle työntekijälleen?
Työelämä on todella julmaa muka hyvinvointivaltiossa jossa ei edes huolehdita työntekijöiden hyvinvoinnista. Painotetaan vaan että työtä pitää tehdä ja työttömiin kohdistuu aina ennakkoasenteita ja leimaamista kun ei tiedetä taustoja ja kokemuksia. Vähemmästäkin sitä sairastuu.
Olisi hyvä jos saisit jonkun tukihenkilön tai tukiverkoston avuksi joiden puoleen kääntyä jos vielä kiusataan. Muista että kaikilla on oikeus työrauhaan ja tasa-arvoiseen kohteluun. Vuonna 2003 olen kuullut tulevan sellaisen lakipykälän että työpaikkakiusaaminen on luokiteltu rikokseksi tai ainakin kielletyksi. Käänny työsuojeluvaltuutetun puoleen ja kaikkiin mahdollisiin korkeimpiin tahoihin ja vaadi itsellesi oikeuksia jos vielä kiusataan. On kurjaa elää jatkuvassa pelossa. Olen itse ollut monissa paikoissa joissa on kiusattu joko pahasti tai vähän vähemmän mutta aina ne arvet ja traumat jättää. Myös hyvissä paikoissa olen ollut aina välillä mutta niinhaän se on että välillä se on vaan tyyntä myrskyn edellä. Kotona sitä on ainakin turvassa kaikelta pahalta vaikka sitten kuinka leimattais laiskaksi tai saamattomaksi mutta aina ei ole siitä kiinni. Toisaalta sekään ei ole elämää että on vain kotona.Synkistyy ja masentuu vain pitemmän päälle. Jotain aktiviteetteja on aina hyvä olla ja sosiaalista verkostoa vaikka harrastuksien muodossa.
Joko sinut pitäisi päästää eläkkeelle kunhan tilanteesi vakavuus oikeasti ymmärretään ja vakavasti otetaan tai sitten pitäisi saada jotain tukea työnhakuun ja itse työhön.
Entiset työtoverit juoksivat perässä 18 vuotta ja MINÄ SELVISIN.
Alaa voi vaihtaa.
Tuo toipumisaika on kovin lyhyt, että kärsivällisyyttä. Monta vuotta voi kulua ennenkuin pääsee senverran yli ettei joka päivä mielessä.
Järkevä esimies uskoo jos sanot että joudut turvautumaan asianajajaan jollei lakkaa.
Pitäiskös sairaslomasta nauttia???
Sairasloma on juuri sitä varten, että keho elpyy ja mieli tulee kuntoon ja mielihän ei ole kunnossa, jos ei elämästä nauti edes osin.
Mikäs kovanaama sieltä letkautti. Häpeä!!! Elämässä jokainen tahtoo nauttia ja voida hyvin. Niin sinäkin. Sairausloma on sairaudesta tai muusta toipumista ja ihannetilahan olisi että toipuisi kokonaan ja elämä taas hymyilisi.
Morjes. Jep, jotain nyt on pielessä kun tommosella tavalla ylireagoit.
Niin, ongelmia ei pääse pakoon vaan ne pitää kohdata.
Riitele rakentavasti, pidä puoliasi, veljeile ihmisten kanssa joihin luotat.
Toisin sanoen , älä anna tilaisuutta kiusata itseäsi enempää.
Ja pidä kiinni siitä että lepäät riittävästi, sulje kännykkä öisin.
Tommosilla pikku nikseillä saattaa asia korjaantua, ja ellei niin ryhdy miettimään parempia keinoja. Hanki todisteet häirinnästä ja tee oikeusjuttu.
Ensin varoita, ja jos ei mene perille, todisteilla Poliisille.
Zau.
Tää on ihan selvä juttu,kyseinen kirjoittaja on ollut hesalaisessa muovitehtaassa töissä missään muualla ei ihmistä saada tohon kuntoon.Kurkimäen helvetissä tarkalleen sanottuna Muovialan pahaclaani seuraa joka paikkaan.
saa kyllä ilmoittaa netissä. Tuskin moisilla raukkiksilla on rahkeita lähteä kunnianloukkausoikeudenkäyntiin tms.
vaiheessa, kun olet jo saanut työpaikan ja mahdollinen koeaika on kulunut umpeen, varoittaa että sinusta on soitettu muutamaan entiseen työpaikkaan tämän entisen esimiehen toimesta, ja että sellaista voi olla tiedossa. Se on myös hyvä testi, kannattaako siihen uutenkaan paikkaan jäädä, jos aiheuttaa jotain kielteistä sinua kohtaan. Niin se vain on, että pomon ja työkaverin pitää olla luonnostaan, itselähtöisesti (pitää olla perustellut asian itselleen) luotettava, jämäkkä tyyppi, joka osaa pistää moiselle stopin ja luun kurkkuun, että tänne on turha soitella. Hänellä pitää olla sellainen elämännäkemys, kenties omaa kokemusta näistä harhaisista tyypeistä. Muilla ei oikein tee mitään.
Juutalaisyrittäjien luvattu maa.sairasvaltio,Banaanivaltio,pahoinvointivaltio.paska paikoista pitää ilmoittaa muille.